Turkmeenit
| Turkmeenit | |
|---|---|
| Türkmenler | |
 Turkmeenimies perinteisessä asussa kamelin kanssa. Sergei Prokudin-Gorskin värivalokuva 1900-luvun alusta. |
|
| Väkiluku | 6,84 milj. |
| Asuinalueet |  Turkmenistan 4 152 200[1] Iran[2] Afganistan 821 900[3] Pakistan 60 000 Venäjä 33 053[4] Ukraina 3 709[5] Kazakstan 1 729[6] |
| Kielet | turkmeeni |
| Uskonnot | sunni-islam |
Turkmeenit (turkmeeniksi Türkmenler) ovat turkkilaista turkmeenin kieltä puhuva kansa, joka muodostaa Turkmenistanin pääväestön. Heitä asuu myös Iranissa, Afganistanissa, Irakissa, Turkissa, Uzbekistanissa, Tadžikistanissa, Venäjällä, Syyriassa ja Jordaniassa. Uskonnoltaan turkmeenit ovat pääosin sunnimuslimeita.[7]
Nykyisen Turkmenistanin kanta-asukkaat olivat iranilaisia kieliä puhuneita paimentolaisia ja maanviljelijöitä, jotka alkoivat turkkilaistua jo 300–500-luvuilta lähtien. Suuri merkitys oli alueelle seldžukkien mukana 800–1000-luvuilla siirtyneillä oguuseilla, jotka sekoittuivat paikalliseen väestöön ja muodostivat turkmeenin kielen. Turkmeeneihin sekoittui myöhemmin myös kiptšakkeja ja muita turkkilaisia ryhmiä ja 1200-luvun alussa mongoleja. Etninen ryhmä muodostui 1300–1400-luvulle tultaessa, jolloin turkmeenit jakautuivat uusiin heimoryhmiin. Myöhemmin heihin sulautui vielä turkkilaisia ja iranilaisia paimentolais- ja maanviljelijäryhmiä. 1500–1700-luvuilla turkmeenit muuttivat joukoittain maan länsiosasta etelään ja Horezmin keidasalueelle.[7]
Turkmeenien yhteiskunta perustui 1800–1900-luvulle saakka patriarkaalisiin suku- ja heimoryhmiin. Suurimmat heimot olivat teke, ýomut, ärsary, salyr, saryk, gökleň ja çowdur. 1800-luvun loppupuolella nykyinen Turkmenistan jakautui Venäjän Taka-Kaspian alueeseen, Hivan kaanikuntan ja Buharan emiraattiin. Vuonna 1924 muodostettiin Neuvostoliittoon kuulunut Turkmenistanin sosialistinen neuvostotasavalta, joka itsenäistyi vuonna 1991.[7]
Turkmeenien perinteisiä elinkeinoja ovat keinokasteltu maanviljely sekä puolipaimentolaisuuteen perustunut karjanhoito. Aavikolla paimennettiin lampaita, kameleja ja hevosia ja keitailla viljeltiin vehnää, durraa, vihanneksia ja puuvillaa sekä hoidettiin nautakarjaa. Naiset valmistivat myytäväksi mattoja, huopaa ja silkkikankaita. 1900-luvulla syntyi nykyaikainen teollisuus ja varsinkin puuvillan viljelyyn keskittynyt koneistettu maatalous.[7]
Perinteisiä asumuksia ovat jurtta ja keitailla savitiilinen tasakattoinen talo. Vanhat miehet pitävät perinteistä korkeaa lammaslakkia ja halattia ja varsinkin maaseudun naiset tuninkanmallista pitkää paitaa, lyhyttä jakkua ja alaspäin kapenevia housuja. Ruokakultuuriin kuuluvat keitetty ja paistettu liha, pilahvi, erilaiset hapanmaitotuotteet, ohut leipä ja vihreä tee.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Turkmenistan CIA The World Factbook. 19. elokuuta 2010. CIA. Arkistoitu 12.6.2007. Viitattu 14. syyskuuta. (englanniksi)
- ↑ Iran CIA The World Factbook. 30. elokuuta 2010. CIA. Arkistoitu 3.2.2012. Viitattu 14. syyskuuta. (englanniksi)
- ↑ Afghanistan CIA The World Factbook. 19. elokuuta 2010. CIA. Arkistoitu 9.7.2016. Viitattu 14. syyskuuta. (englanniksi)
- ↑ 2002 All-Russia Population Census (xls) (4.2. National composition for regions of the Russian Federation) Federal State Statistics Service. Arkistoitu 17.2.2007. Viitattu 14. syyskuuta 2010. (venäjäksi) (englanniksi)
- ↑ Ukrainan vuoden 2001 väestönlaskenta pop-stat.mashke.org. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 14. syyskuuta 2010. (englanniksi)(ukrainaksi)
- ↑ Ethnodemographic situation in Kazakhstan (PDF) (Population of Kazakhstan, 1999 census data) Institute of Developing Economies, Japan External Trade Organization (IDE-JETRO). Arkistoitu 20.1.2013. Viitattu 14. syyskuuta 2010. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 Narody i religii mira: Entsiklopedija, s. 551–555. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1999. ISBN 5-85270-155-6
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Turkmeenit Wikimedia Commonsissa
