Ahvenanmaan maakunta

Ahvenanmaan maakunta Åland
vaakuna
lippu	sijainti
Historialliset läänit	Turun ja Porin lääni (1634–1918) Ahvenanmaan lääni (1918–2009)
Maakuntakeskus	Maarianhamina
Maakuntajohtaja	maaneuvos Veronica Thörnroos (2019–)
Pinta-ala ilman merialueita	1 582,93 km² 19:nneksi suurin 2021
Kokonaispinta-ala	13 324,46 km² 13:nneksi suurin 2021
– maa	1 553,90 km²
– sisävesi	29,03 km²
– meri	11 741,53 km²
Väkiluku	30 581 19:nneksi suurin 31.3.2024
– väestötiheys	19,68 as./km² (31.3.2024)
Maakuntalaulu	Ahvenanmaalaisten laulu
Nimikkolajit
– eläin	metsäkauris
– järvi	Östra och Västra Kyrksundet
– kala	hauki
– kasvi	kevätesikko
– kivi	eloperäinen kalkkikivi
– lintu	merikotka
Lyhenne	FI-01
Infobox OK

Ahvenanmaa (ruots. Åland) on Itämerellä sijaitseva saariryhmä sekä Suomen historiallinen ja nykyinen maakunta, jolla on maakunnista ainoana oma itsehallinto. Ahvenanmaan ainoa virallinen kieli on ruotsi; väestöstä 88 prosenttia puhuu äidinkielenään ruotsia, ja noin 5 prosenttia on suomenkielisiä, siinä missä muunkielisiä asukkaita on yhteensä noin seitsemän prosenttia. Ahvenanmaa on sekä väkiluvultaan (30 581 henkeä 2024-03-31-131. maaliskuuta 2024) että maapinta-alaltaan Suomen pienin maakunta, ollen kuitenkin väestötiheydeltään (19,33 as./km²) maakuntien mediaanissa.

Maakunta sai laajan itsehallinnon vuonna 1920, jolloin Kansainliitto päätti alueen kuuluvan Suomelle. Ahvenanmaan ainoa kaupunki on sen hallintokeskus Maarianhamina. Ahvenanmaan elintaso kuuluu Suomen korkeimpiin. Elinkeinorakenne on painottunut palveluihin. Tärkein elinkeino on merenkulku, joka synnyttää lähes 30 prosenttia alueen bruttokansantuotteesta.

Ahvenanmaan tuhansista saarista 60 on asuttuja. Jääkausi on hionut saarten punaisen graniitin monin paikoin silokallioiksi. Kasvillisuus on rehevää ja runsaslajista. Sekä kasvillisuus että eläimistö poikkeavat Manner-Suomen lajistosta, ja maakunnalla on omia rauhoitusmääräyksiään.

Nimen etymologia

Ruotsin sana å tarkoittaa yksinään pientä jokea, mutta Ahvenanmaan ruotsinkielisen nimen Åland alkuosan arvellaan olevan muuta alkuperää, sillä Ahvenanmaalla ei juuri ole jokia. Lars Huldénin esittämän teorian mukaan Åland-nimen alkuosa on muunnos muinaispohjoismaisesta sanasta ”ahva”, joka on sama sana kuin latinan aqua (vesi). Toisaalta hän pitää mahdollisena sitäkin, että lähtökohtana voisi olla suomalainen sana ahvena (’ahven’), josta kielen äännekehityksen sääntöjen mukaan on voinut kehittyä maakunnan nimen alkuosa å.

Maantiede

Ahvenanmaa sijaitsee Saaristomeren lounaisosassa Ahvenanmeren itäpuolella ja Selkämeren eteläpuolella. Ahvenanmaan itäpuolella on Turun saaristo Varsinais-Suomessa, jonka suuntaan rajana on Kihti. Maakunnan pääsaaren Manner-Ahvenanmaan keskellä on Lumparnin merenselkä ja Vårdön ja Kumlingen välillä Teili-niminen merenselkä. Manner-Ahvenanmaalta on Ruotsin mantereelle 40 kilometriä ja Suomen mantereelle 100 kilometriä. Ahvenanmaahan kuuluvalla Märketin luodolla on Suomen läntisin kiinteän maan kohta.

Ahvenanmaan saariston topografinen kartta.

Ahvenanmaan saaristoon lasketaan kuuluvan 6 757 vähintään 0,25 hehtaarin kokoista saarta ja luotoa, joista 60 on asuttuja. Maakunnan suurimmaksi järveksi lasketaan joko Finströmin ja Saltvikin kunnissa sijaitseva Vandöfjärden (5 km²) tai, jos se lasketaan merenlahdeksi, kanavan yhdistämät Östra och Västra Kyrksundet Sundin kunnassa. Niiden pinta-ala on noin kolme neliökilometriä.

Manner-Ahvenanmaa on pohjoisesta etelään 50 kilometriä pitkä ja idästä länteen 45 kilometriä leveä. Saaren pinta-ala on 689 neliökilometriä. Siihen ovat siltayhteydessä kapean Marsundin erottama Eckerö ja Lemströmin kanavan mantereesta erottama Lemland, josta on edelleen siltayhteys Lumparlandiin. Muita huomattavia saaria ovat Vårdö, Föglö, Sottunga, Kumlinge, Kökar ja Brändö. Ahvenanmaan korkein huippu on Orrdalsklint (132 metriä) Saltvikin kunnassa Manner-Ahvenanmaalla.

Kallioperä

Källskärin saaren kalliota.

Ahvenanmaan peruskallio on enimmäkseen karkearakeista punertavaa graniittilajia, ahvenanrapakiveä. Ahvenanmaan rapakivigraniitti on yksi Suomen laajimmista rapakivi-intruusioista. Lumparnin selältä on tavattu ordovikikauden kalkkikiviä. Ahvenanmaalta on löytynyt ordovikikauden fossiileita, kuten trilobiitteja ajalta, jolloin nykyisen Ahvenanmaan sisältänyt manner oli lähellä päiväntasaajaa.

Viime jääkauden jäljet näkyvät Ahvenanmaan kallioissa. Saarten jäätikön tulosuunnan puoleiset sivut ovat hioutuneet viistoiksi silokallioiksi, kun taas saarten vastakkaisella sivulla on jyrkemmät seinämät. Kivikkoisia pirunpeltoja on vanhoilla Yoldiameren ja Ancylusjärven rannoilla.

Ilmasto

Ahvenanmaan ilmasto on lauhkeampaa kuin muualla Suomessa, vuoden keskilämpötila +6 °C, helmikuun −3 °C. Oheinen ilmastotaulukko kuvastaa Ahvenanmaan pääsaaren sisäosien ilmastoa.

Jomalbyn ilmastotilastoa tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 0,3 −0,3 2,4 7,6 13,6 17,5 20,7 19,6 14,8 9,6 4,6 1,7 ka. 9,3 Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −5,0 −6,3 −3,7 0,0 4,3 8,6 12,2 11,6 7,7 4,0 0,2 −3,1 ka. 2,5 Vrk:n keskilämpötila (°C) −2,1 −3,1 −0,6 3,7 9,1 13,3 16,7 15,8 11,4 6,9 2,6 −0,4 ka. 6,1 Sademäärä (mm) 53 35 38 31 35 53 52 76 61 70 71 59 Σ 634 Sadepäivät (d) 11 8 8 6 6 7 7 10 9 12 13 12 Σ 109 L ä m p ö t i l a 0,3 −5,0 −0,3 −6,3 2,4 −3,7 7,6 0,0 13,6 4,3 17,5 8,6 20,7 12,2 19,6 11,6 14,8 7,7 9,6 4,0 4,6 0,2 1,7 −3,1 S a d a n t a 53 35 38 31 35 53 52 76 61 70 71 59 Lähde: Tilastoja Suomen ilmastosta 1981–2010

Puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeissä Ahvenanmaa kuuluu suotuisimpaan vyöhykkeeseen 1A.

Elävä luonto

Färjsundetin salmi Finströmissä.

Ahvenanmaa on yksi Suomen luonnontieteellisistä maakunnista. Se kuuluu hemiboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Lehdot ja lehtoniityt ovat tyypillisiä, mutta myös havumetsiä on runsaasti. Kasvillisuus on yleensä rehevää. Kasvisto on runsaslajinen, siemenkasveja on noin 750 lajia; niistä mainittakoon harvinainen, Suomessa vain Ahvenanmaalla kasvava euroopanmarjakuusi ja rantamaisemiin leimaa antava tyrni.

Jalot lehtipuut kasvavat yleisempänä Ahvenanmaalla kuin eteläisessä Manner-Suomessa, esimerkiksi Etelä-Suomessa harvinaisiksi tai harvalukuisiksi luokitellut puulajit, kuten vuorijalava ja saarni, ovat Ahvenanmaalla yleisiä. Ahvenanmaan rantaniityillä lajirunsaus on suurempi kuin missään Suomessa.

Ahvenanmaalla on omat ympäristösäännöksensä, joihin sisältyy erityisiä rauhoitusmääräyksiä. Riistalajeja lukuun ottamatta nisäkkäät (esimerkiksi saukko ja itämerennorppa) ja linnut ovat rauhoitettuja. Lisäksi maakunnan hallituksen päätöksellä on rauhoitettu neljä matelijaa, viisi sammakkoeläintä, yksi nilviäinen (ahmattikotilo), 15 perhoslajia, yksi kovakuoriainen (isolampisukeltaja) ja kaksi korentoa. Lajien suojelusta vastaa Ahvenanmaan maakunnan hallitus. Noin 50 kasvia on rauhoitettu, niiden joukossa ovat useimmat kämmekkälajit. Ahvenanmaalla on kaikkiaan 44 luonnonsuojelualuetta ja noin 30 luontopolkua.

Hirviä kaadetaan nykyisin vuosittain 150–200 ja metsäkauriita 2 000–3 000. Harmaahylkeitä on metsästetty vuosittain noin sata.

Kangaskäärmettä tavataan Ahvenanmaalla, muttei Manner-Suomessa.

Ahvenanmaan kunnat

Pääartikkeli: Luettelo Ahvenanmaan kunnista

Maarian-
hamina 

Jomala

Finström

Lemland

Saltvik

Hammar-
land

Sund

Eckerö

Föglö

Geta

Brändö

Vårdö

Lumparland

Kumlinge

Kökar

Sottunga

Selkämeri

Ahvenan-
meri

Pohjois-
Itämeri

Saaristo-
meri

Kunnat

Kaupunki

Muut kunnat

Ahvenanmaan kuntajakokartta. Symbolit on sijoitettu kuntakeskusten kohdalle. Maakuntakeskus ja ainoa kaupunki on Maarianhamina. Useimmat muut Ahvenanmaan kunnat ovat asukasluvultaan hyvin pieniä, mm. Sottunga on asukasluvultaan Suomen pienin kunta.

Ahvenanmaan kuntien sijainti käy ilmi oheisesta kartasta. Maakunnan 16 kuntaa ovat:

• Manner-Ahvenanmaalla: Maarianhamina (kaupunki), Finström, Geta, Hammarland, Jomala, Saltvik, Sund
• Muilla saarilla, siltayhteydessä Manner-Ahvenanmaan kanssa: Eckerö, Lemland, Lumparland
• Muilla saarilla ilman siltayhteyttä: Brändö, Föglö, Kumlinge, Kökar, Sottunga ja Vårdö

Ahvenanmaalla ei ole tehty kuntaliitoksia. Vuonna 1961 toteutettiin osakuntaliitos, kun Jomalasta liitettiin Maarianhaminaan alue, jossa oli 2 039 asukasta. Ahvenanmaan maakuntahallitus päätti, että Sottunga liitettäisiin naapurikuntaan vuoden 2019 eduskuntavaaleihin mennessä, mutta päätös jäi toteuttamatta.

Ahvenanmaalla on kolme seutukuntaa. Mariehamns stadin seutukuntaan kuuluu vain Maarianhamina, Ålands landsbygdin seutukuntaan kuuluvat Eckerö, Finström, Geta, Hammarland, Jomala, Lemland, Lumparland, Saltvik ja Sund sekä Ålands skärgårdin seutukuntaan Brändö, Föglö, Kumlinge, Kökar, Sottunga ja Vårdö.

Historia

Pääartikkeli: Ahvenanmaan historia

Ahvenanmaan historia alkoi, kun Ahvenanmaan muodostama maa-alue asutettiin noin 4200 eKr. Ahvenanmaan väestö kääntyi kristinuskoon 1000-luvun alussa. Ahvenanmaa oli osa Ruotsia vuoteen 1809, jolloin Suomi ja Ahvenanmaa Haminan rauhassa menivät Venäjälle. Venäjän aikana vuosina 1809–1917 rakennettiin Bomarsundin linnoitus ja perustettiin Maarianhamina. Kun Suomi on julistautunut itsenäiseksi 1917, ahvenanmaalaiset halusivat liittyä uudelleen Ruotsiin. Sen sijaan Ahvenanmaa saavutti rajoitetun autonomian osana Suomea vuonna 1922 Kansainliiton päätöksellä.

Hallinto ja politiikka

Pääartikkeli: Ahvenanmaan politiikka

Ahvenanmaan itsehallintotalo.

Käytännössä itsehallinto antaa ahvenanmaalaisille oikeuden säätää lailla omista sisäisistä asioistaan ja päättää maakunnan tulo- ja menoarviosta.

Itse­hallinto­lakia voidaan muuttaa tai se voidaan kumota vain Suomen edus­kunnan ja Ahvenan­maan maa­kunta­päivien yhtä­pitävällä päätöksellä, jonka eduskunta on hyväksynyt perustus­lain säätämis­järjestyksessä ja maakunta­päivät vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä.

Ahvenanmaan itsehallinnon uudistusta valmistelee komitea, jonka työn odotetaan valmistuvan kesällä 2017.

Lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta

Lainsäädäntövaltaa itsehallintolaissa määritellyissä asioissa käyttää Ahvenanmaan maakuntapäivät. Maakuntalait säädetään maakunnan hallituksen aloitteesta. Itse­hallinto­laki sisältää yksityis­kohtaiset säännökset siitä, millaisista asioista maa­kunta saa säätää omia lakeja ja millaisista asioista Suomen valtion lait ovat voimassa myös Ahvenan­maalla.

Ylintä toimeenpanovaltaa maakunnan itsehallintoon kuuluvissa asioissa käyttää Ahvenanmaan maakunnan hallitus, jonka valitsee maakuntapäivät.

Presidentin veto-oikeus

Tasavallan presidentillä on ehdoton oikeus määrätä säädetty laki raukeamaan kokonaan tai osittain. Ennen veto-oikeuden käyttöä presidentin on pyydettävä asiasta korkeimman oikeuden lausunto.

Kansainväliset sopimukset, jotka vaikuttavat maakunnan itsehallinnon piiriin kuuluviin asioihin, tulevat voimaan maakunnan osalta vasta kun maakuntapäivät ovat ne ratifioineet. Lainvalmistelussa ja riitakysymyksissä maakunnan ja valtakunnan kantojen yhteensovittamiseksi sekä lausuntojen antamiseksi toimii Ahvenanmaan valtuuskunta, johon kuuluu kaksi valtioneuvoston ja kaksi maakuntapäivien valitsemaa jäsentä sekä puheenjohtajana maaherra tai muu tasavallan presidentin maakuntapäivien puhemiehen suostumuksella tehtävään määräämä henkilö.

Maakunta ja valtionvirasto

Seuraavilla aloilla itsehallinnollinen Ahvenanmaan maakunta toimii lähinnä kuten itsenäinen valtio omine lainsäädäntöineen ja hallintokoneistoineen:

• opetustoimi, kulttuuri ja muinaismuistojen suojelu
• terveyden- ja sairaanhoito
• ympäristöasiat
• elinkeinoelämän edistäminen
• sisäinen liikenne
• kunnallishallinto
• poliisitoimi
• postilaitos
• radio ja televisio

Ahvenanmaan valtionvirasto toimii Ahvenanmaan maakunnan alueella Suomen tasavallan aluehallintoviranomaisena. Se toimii Suomen tasavallan edustajana itsehallintolaissa määritellyissä asioissa, kuten verotoimiston ja käräjäoikeuden asioissa. Maakunnan itsehallinnon takia valtionvirastolla on kuitenkin erilaiset tehtävät kuin muun Suomen aluehallintovirastoilla.

Ahvenanmaan valtionviraston johtaja on muista aluehallintovirastoista poiketen maaherra. Maaherra on maakunnassa ensi sijassa Suomen hallituksen edustajana. Maaherra avaa ja päättää presidentin puolesta Ahvenanmaan maakuntapäivät. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös toimia Ahvenanmaan valtuuskunnan puheenjohtajana.

Edustus Suomen eduskunnassa ja puolueet

Ahvenanmaalta valitaan Suomen eduskuntaan aina yksi edustaja riippumatta alueen asukasluvusta. Ahvenanmaan vaalipiiri on yksi eduskuntavaalien vaalipiireistä. Ahvenanmaalta valittu edustaja (vuodesta 2015 Mats Löfström) kuuluu perinteisesti ruotsalaiseen eduskuntaryhmään. Kun RKP jäi oppositioon, Löfströmille ehdotettiin siirtymistä Keskustan riveihin, sillä hän itse edustaa Ahvenanmaan keskustaa. Hän ei kuitenkaan siirtynyt.

Ahvenanmaalla toimivat eri puolueet kuin Manner-Suomessa, joista osalla on suora vastine maakunnassa. Ne toimivat eduskuntavaaleissa, maakuntapäivien vaaleissa ja kunnallisvaaleissa. Presidentinvaaleissa ja europarlamenttivaaleissa ahvenanmaalaiset äänestävät samoja ehdokkaita kuin mannersuomalaisetkin. Ahvenanmaalla toimivia puolueita ovat:

• Ahvenanmaan keskusta (Ålands Center)
• Liberaalit (Liberalerna på Åland)
• Maltilliset (Moderaterna på Åland)
• Sitoutumaton kokoomus (Obunden Samling)
• Sosiaalidemokraatit (Ålands Socialdemokraterna)
• Kestävä aloite (Hållbart Initiativ)
• Ahvenanmaan tulevaisuus (Ålands Framtid)
• Åländsk Demokrati

Euroopan unioni ja Ahvenanmaan maakunta

Suomen liittyessä Euroopan unioniin sovittiin erikseen Ahvenanmaan itsehallinnon ja EU-jäsenyyden yhteensovittamisesta, minkä lisäksi ahvenanmaalaiset saivat itse päättää omasta jäsenyydestään. Vaihtoehtona oli myös Ahvenanmaan jääminen unionin ulkopuolelle Tanskalle kuuluvien Grönlannin ja Färsaarten tavoin. Suomen liittymissopimukseen liitettiin niin sanottu Ahvenanmaan pöytäkirja, johon ahvenanmaalaiset saivat menestyksekkäästi lähes kaikki erityisvaatimuksensa, joskaan eivät toivomaansa omaa edustajaa Euroopan parlamenttiin. Ahvenanmaa oli mukana Suomen EU-kansanäänestyksessä 16. lokakuuta 1994, mutta piti myös oman erillisen kansanäänestyksensä 20. marraskuuta. Valtakunnallisessa äänestyksessä EU-jäsenyyttä kannatti vain 51,9 prosenttia ahvenanmaalaisista, mutta omassa äänestyksessä kuukautta myöhemmin peräti 73,6 prosenttia. Maakuntapäivät hyväksyi EU-jäsenyyden 2. joulukuuta äänin 26–4.

EU-jäsenyyden myötä Ahvenanmaan itsehallinto vahvistui. Ahvenanmaa on osana Suomea EU:n jäsen, mutta se ei kuulu EU:n veroliittoon. Tämä mahdollistaa verottoman myynnin laivaliikenteessä Ahvenanmaan ja EU:n välillä. Tavaran lähettäminen verorajan yli Manner-Suomeen tai muualle EU:hun katsotaan maahantuonniksi. Tällöin alle 22 euron arvoiset postilähetykset (pl. alkoholi, tupakka ja kosmetiikka) voidaan myydä Suomeen ilman arvonlisäveroa. Ahvenanmaa on täten niin kutsuttu veroparatiisi.

Euroopan unionin asioissa maakunnalle on varattu mahdollisuus tuoda omat näkemyksensä esille lainsäädännön valmisteluvaiheessa. Maakunnan hallituksen puheenjohtajalla on oikeus tulla kuulluksi EU-ministerivaliokunnassa silloin, kun asia kuuluu Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaan tai on muutoin maakunnalle erityisen tärkeä. Ahvenanmaalla on myös oma erityisasiantuntijansa Suomen pysyvässä EU-edustustossa Brysselissä.

Euroopan unionin asioissa maakunnalle on varattu mahdollisuus tuoda omat näkemyksensä esille lainsäädännön valmisteluvaiheessa. Mikäli maakunta jättää panematta täytäntöön jonkin unionin säädöksen joka kuuluu sen toimivaltaan, ja Suomi tuomitaan tästä laiminlyönnistä rahalliseen seuraamukseen, maakunta vastaa sakosta täysimääräisesti.

Mallia maailmalle

Ahvenanmaan malli herättää jonkin verran kiinnostusta maailmalla. Maakuntaan saapuu usein tutkijoita, toimittajia ja poliitikkoja tutustumaan itsehallintojärjestelmään, joka on kansainvälisesti katsoen varsin epätavallinen. Esimerkiksi Serbia on ehdottanut Kosovon kysymyksen ratkaisuksi sille annettavan Ahvenanmaan kaltaisen aseman itsenäistymisvaatimuksien sijaan.

Demilitarisointi

Venäläisiä sotajoukkoja Dalkarbyssä keväällä 1917 pitämässä vallankumouksellista kokousta.

Ahvenanmaa on ollut demilitarisoitu Krimin sodan päättymisestä vuonna 1856 lähtien. Tämän jälkeen siellä on oleskellut sotajoukkoja ainoastaan maailmansotien aikana.

Ahvenanmaan demilitarisaatiosta on sovittu Suomen, Saksan, Tanskan, Ruotsin, Britannian, Ranskan, Italian, Latvian ja Puolan kesken vuoden 1922 sopimuksella Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuudesta (SopS 1/1922). Lisäksi Ahvenanmaan saarten demilitarisaatiosta on erikseen sovittu vuonna 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä (SopS 24/1940). Molemmat sopimukset kieltävät Suomea rakentamasta alueelle mitään kiinteitä puolustuslaitteita, sotilaslentokenttiä tai muita sotilaallisiin tarkoituksiin suunniteltuja laitteita.

Sotatilanteessa Suomella on vuoden 1922 sopimuksen mukaan oikeus miinoittaa Ahvenanmaan vesiä ja sijoittaa alueelle sen puolueettomuutta uhkaavan hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellisia joukkoja. Sopimuksen perusperiaatteena on kuitenkin, että allekirjoittajavallat jättäisivät sotatilanteessakin Ahvenanmaan sotatoimien ulkopuolelle.

Ne ahvenanmaalaiset, joilla on kotiseutuoikeus, ovat nykyisin käytännössä vapautettuja asevelvollisuuden suorittamisesta. Ase­palveluksen sijasta heidät voitaisiin Ahvenan­maan itse­hallinto­lain mukaan velvoittaa palvelemaan luotsi- ja majakkalaitoksessa tai muualla siviili­hallinnossa, mutta niin kauan kuin asiasta ei ole erikseen säädetty lakia, he ovat vapautettuja ase­velvollisuudesta. Vapautus ei koske niitä, jotka 12 vuotta täytettyään ovat muuttaneet maakuntaan. Jotkut ahvenan­maalaiset kuitenkin suorittavat varusmiespalveluksen vapaaehtoisina lähinnä Uudenmaan prikaatissa. Toisen maailmansodan aikana työikäiset ahvenanmaalaiset olivat työvelvollisina merimiehinä korvauksena siitä, etteivät joutuneet sotaan.

Kotiseutuoikeus

Ahvenanmaalla on voimassa kotiseutuoikeusjärjestelmä (hembygdsrätt). Henkilöllä tulee olla kotiseutuoikeus, ennen kuin hänen on mahdollista omistaa kiinteää omaisuutta saarella, äänestää maakuntapäivävaaleissa tai harjoittaa elinkeinoa. Kotiseutuoikeuden saa automaattisesti, jos se on jommallakummalla vanhemmista. Kotiseutuoikeutta voi hakea ruotsin kielen taitoinen Suomen kansalainen, joka on asunut maakunnassa vähintään viisi vuotta. Suomen kansalaisella on oikeus itsehallintolain mukaan käyttää Ahvenanmaalla suomea tuomioistuimissa ja ollessaan tekemisissä valtion viranomaisten kanssa. Tarvittaessa käytetään tulkkia.

Ahvenanmaan itsenäisyyskysymys

Ahvenanmaan itsenäisyyttä ajaa maakunnan sisällä toimiva Ahvenanmaan tulevaisuus -puolue. Itsenäisyydellä pyritään turvaamaan maakunnan ruotsinkielinen kulttuuri. Itsenäisyyden kannatus on kymmenen prosentin luokkaa. Ahvenanmaan tulevaisuus on myös pyrkinyt tuomaan esille muiden vastaavien alueiden, kuten Färsaarten, itsenäistymispyrkimyksiä esimerkkeinä Ahvenanmaalle.

Professori Göran Djupsundin mukaan yleinen harhaluulo Manner-Suomessa suomalaisten keskuudessa on, että ahvenanmaalaisilla olisi haluja kuulua Ruotsiin. Tammikuussa 2020 julkaistun kyselyn tulos paljasti kuitenkin, että 78 % ahvenanmaalaisista haluaa säilyttää maakunnan autonomisena osana Suomea. Saman kyselyn mukaan 9 % väestöstä kannattaisi Ahvenanmaan itsenäistymistä ja vain 4 % kannattaisi Ahvenanmaan liittymistä Ruotsiin.

Väestö

Pääartikkeli: Ahvenanmaan väestö ja Ahvenanmaalaiset

Väkiluvun kehitys vuodesta 1880

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Ahvenanmaan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuodesta 1880 lähtien.

Ahvenanmaan väestönkehitys 1880–2020
Vuosi			Asukkaita
1880			20 437
1890			22 118
1900			24 841
1910			21 356
1920			20 423
1930			19 705
1940			21 196
1950			21 690
1960			20 981
1970			20 666
1980			22 783
1990			24 604
2000			25 776
2010			28 007
2020			29 886
Lähteet: Vuodet 1880–1970 ja vuodet 1980–2010

Maakunnan väkiluku 2024-03-31-131. maaliskuuta 2024 oli 30 581 henkeä.

Äidinkieli, syntymäpaikka ja kansalaisuus

Vuonna 2014 Ahvenanmaan 28 916 asukkaasta ruotsia puhui äidinkielenään 25 531 henkeä (88,3 %), suomea 1 399 henkeä (4,8 %) ja vieraskielisiä oli 1 986 henkeä (6,9 %). Suomen jälkeen suurimmat vähemmistökielet ovat latvia ja romania (noin 300 puhujaa), viro (noin 200) ja venäjä, thai, englanti ja saksa (kullakin noin sata puhujaa). Vuonna 1990 Ahvenanmaalla oli 24 604 asukasta, joista ruotsia puhui 23 243 (94,5 %), suomea 1 128 (4,6 %) ja muita kieliä 233 henkeä (0,9 %). Vuodesta 1990 vuoteen 2014 kaikkien kolmen ryhmän koko on kasvanut ja ruotsinkielisten suhteellinen osuus väestöstä hiukan pienentynyt.

Ahvenanmaan väestöstä 10 619 asuu syntymäkunnassaan, 8 195 on syntynyt jossain toisessa Ahvenanmaan kunnassa, muualla Suomessa syntyneitä on 5 598, Ruotsissa syntyneitä 2 359 ja muissa maissa syntyneitä 2 145 henkeä (tiedot vuodelta 2014). Muut maat, joissa syntyneitä Ahvenanmaalla asuu vähintään sata henkeä olivat Latvia, Romania, Viro, Thaimaa ja Iran. Ahvenanmaalaisista 26 079 oli Suomen ja 1 257 Ruotsin kansalaisia. Yli sadan hengen suuruisia ulkomaiden kansalaisten ryhmiä olivat Liettuan, Romanian, Viron ja Thaimaan kansalaiset.

Taajamat

Vuoden 2014 lopussa Ahvenanmaan 28 916 asukkaasta 17 389 asui taajamissa, 11 232 haja-asutusalueilla ja 295:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Maakunnan taajama-aste oli 60,8 prosenttia. Maarianhaminassa 99,6 prosenttia väestöstä asui taajamissa. Maarianhaminan lisäksi taajamaväestöä oli Eckerössä, Finströmissä, Hammarlandissa, Jomalassa, Lemlandissa ja Saltvikissä. Muissa kunnissa ei ollut taajamia. Vuoden 2017 lopussa Ahvenanmaalla sijaitsi yhdeksän taajamaa.

#	Taajama	Kunta	Väkiluku (31.12.2017)
1	Maarianhaminan keskustaajama	Maarianhamina 11 560 Jomala 2 761	&&&&&&&&&&014321.&&&&0014 321
2	Godby	Finström 1 048 Jomala 245	&&&&&&&&&&&01293.&&&&001 293
3	Söderby	Lemland	&&&&&&&&&&&&0571.&&&&00571
4	Ödkarby	Saltvik 393 Finström 7	&&&&&&&&&&&&0400.&&&&00400
5	Storby	Eckerö	&&&&&&&&&&&&0387.&&&&00387
6	Kattby	Hammarland	&&&&&&&&&&&&0365.&&&&00365
7	Rangsby	Saltvik	&&&&&&&&&&&&0305.&&&&00305
8	Mörby	Hammarland	&&&&&&&&&&&&0284.&&&&00284
9	Haraldsby	Saltvik	&&&&&&&&&&&&0245.&&&&00245

Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.

Kylät ja kaupunginosat

Pääartikkeli: Luettelo Ahvenanmaan kylistä

Suomenmaa-kirjasarjan Ahvenanmaata koskevan osan mukaan Ahvenanmaalla oli 245 kylää ja yksinäistilaa vuonna 1920. Ålands statistik- och utredningsbyrån tilaston perusteella Ahvenanmaalla on 267 kylää ja 27 Maarianhaminan kaupunginosaa. Osassa kylistä ei ole lainkaan pysyviä asukkaita. Vuonna 2014 suurin kylä oli 927 asukkaan Godby ja muut yli 300 asukkaan kylät olivat Vesterkalmare, Storby, Prästgården, Österkalmare, Söderby, Ödkarby, Ingby ja Sviby.

Uskonto

Vuonna 2020 kuului 70,5 prosenttia ahvenanmaalaisista Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Muihin uskontokuntiin kuului 1,3 prosenttia ja uskontokuntiin kuulumattomia oli 28,1 prosenttia. Kirkkoon kuuluvien osuus on ollut jatkuvassa laskussa; vuonna 1990 kirkkoon kuului 94,9 prosenttia ahvenanmaalaisista, vuonna 2000 luku oli 92,8 prosenttia ja vuonna 2010 enää 83,3 prosenttia.

Ahvenanmaan evankelisluterilaiset seurakunnat ovat ruotsinkielisiä ja kuuluvat siksi Porvoon hiippakuntaan. Seurakuntia on kaikkiaan kymmenen, joista puolet ovat yhden kunnan omia ja puolet useamman kunnan yhteisiä: Brändö-Kumlinge, Eckerö, Finström-Geta, Hammarland, Jomala, Lemland-Lumparland, Maarianhamina, Saltvik, Sund-Vårdö sekä Föglössä, Kökarissa ja Sottungassa toimiva Ahvenanmaan eteläinen saaristoseurakunta. Kappeliseurakuntia ovat lisäksi Föglö, Geta, Kökar, Sottunga ja Vårdö. Seurakunnat muodostavat Ahvenanmaan rovastikunnan. Lääninrovastina toimii Eckerön kirkkoherra Mårten Andersson.

Luterilaisen kirkon sisäisistä herätysliikkeistä Ahvenanmaalla toimii ainakin evankelisen herätysliikkeen ruotsinkielinen järjestö Svenska Lutherska Evangeliföreningen eli SLEF. Järjestöllä on kokoontumistilat Maarianhaminassa sekä rukoushuone Vårdössä. Myös vanhoillislestadiolaisten Turun rauhanyhdistys järjestää Ahvenanmaalla välillä seuroja.

Ahvenanmaan ortodoksit kuuluvat Turun ortodoksiseen seurakuntaan, joka on osa Helsingin hiippakuntaa.

Ahvenanmaan katoliset kuuluvat Pyhän Birgitan ja autuaan Hemmingin seurakuntaan Turussa. Seurakunta järjestää messuja Maarianhaminassa.

Helluntaiherätystä maakunnassa edustaa Pingstkyrkan på Åland, jolla oli vuonna 2007 noin 100 jäsentä. Seurakunta toimii Maarianhaminasta käsin.

Missionskyrkan i Finlandilla on myös seurakuntansa maakunnassa, nimeltään Missionskyrkan på Åland, jonka keskuspaikka on Maarianhamina. Seurakunta on perustettu jo vuonna 1882.

Maarianhaminassa toimii myös Församlingen Ordet, joka on taustaltaan osa tunnustuskuntiin sitoutumatonta uuskarismaattisuutta ja on perustettu vuonna 2001.

Muista uskonnoista islamia edustaa vuonna 2005 perustettu Ålands Muslimska Förening rf.

Talous

Ahvenanmaan elintaso kuuluu Suomen alueista korkeimpiin. Vuonna 2011 markkinahintainen bruttokansantuote henkeä kohti oli siellä Suomen tilastoalueista toiseksi suurin Uudenmaan jälkeen.

Vielä vuonna 1950 yli puolet työskenteli maataloudessa, mutta 2000-luvulla sen osuus työllisistä laski noin 4 prosenttiin. Vuonna 2011 Ahvenanmaan työllistäjiä olivat yhteiskuntapalvelut 40 %, kauppa ja liikenne 30 %, rahoitus 10 %, teollisuus 8 %, rakentaminen 7 %, maatalous 4 % ja muut 1 %. Työttömiä oli 3,1 %. Vieraskielisten on Ahvenanmaalla ollut helpompi löytää töitä kuin muualla Suomessa.

Saarimaakunnan tärkein elinkeino on merenkulku, joka vuonna 2003 toi 36 prosenttia sen bruttokansantuotteesta. Maarianhaminassa pitävät pääkonttoriaan Viking Line, Eckerö-konserni, Lillgaard ja Godby Shipping. Ahvenanmaalaisten omistama kauppalaivasto ylitti miljoona bruttotonnia vuonna 2015. Vuosina 2000–2015 Ahvenanmaan lipun alla purjehtivien alusten osuus pieneni viidenneksellä, kun taas ulkomaille liputettujen alusten tonnimäärä kasvoi 63 prosenttia. Merenkulun parissa ahvenanmaalaisissa yrityksissä työskenteli 6,6 prosenttia työvoimasta vuonna 2013.

Vuoden 2014 lopussa Ahvenanmaalla oli noin 2 500 yritystä. Niistä neljännes toimi kaupan ja matkailun alalla, viidennes rahoitus- ja viidennes rakennusalalla. Teollisuus on jäänyt saarimaakunnassa melko pienimuotoiseksi: suurin teollisuusyritys Chips Group (nykyisin osa Orkla Confectionery & Snacks -konsernia) jalostaa perunoista lähinnä snack-tuotteita. Sipsi- ja ranskanperunatehdas on käyttänyt Ahvenanmaan koko perunasadon ja lisäksi manner-Suomessa tuotettua perunaa, yhteensä noin 28 miljoonaa kiloa vuodessa. Se vaikuttaa välillisesti myös kuljetus- ja maatalousalan työllisyyteen. Vuonna 2016 Orkla ilmoitti harkitsevansa tehtaan sulkemista.

S-ryhmään kuuluvista alueosuuskaupoista Varuboden-Osla toimii Uudenmaan lisäksi Ahvenanmaalla. Ålandsbanken on ahvenanmaalainen pankki, jonka pääkonttori on Maarianhaminassa. Ålands Centralandelslag myy meijerituotteitaan myös manner-Suomeen ja Ruotsiin. Osuuskunnan tavaramerkkejä ovat Ålandsmejeriet ja Ålandsbagarn.

Ahvenanmaalla on käynyt vuosittain noin kaksi miljoonaa matkailijaa, joista yli 80 prosenttia tuli Ruotsista ja muut pääosin Suomesta. Yöpyjiä on vuosittain yli 400 000. Vuonna 2013 ruotsalaisia yöpyjiä oli hiukan enemmän kuin suomalaisia. Maakunnassa on noin 5 600 kesämökkiä.

Ahvenanmaalla tuotetaan yli puolet Suomen omenasadosta.

Ahvenanmaan itsehallintolain 49 § mukaan jos maakunnassa verovuodelta maksuun pantu tulo- ja varallisuusvero ylittää 0,5 prosenttia vastaavasta verosta koko maassa, ylimenevä osa kuuluu maakunnalle (verohyvitys). Verohyvityksen lisäksi valtio maksaa tasoitusmaksun Ahvenanmaan verotuksesta, joka on 0,45 prosenttia valtion kokonaistuloista. Vuonna 2016 verohyvitys oli 7 miljoonaa euroa ja tasoitusmaksu 221 miljoonaa euroa. Vuosina 2000–2015 Ahvenanmaan osuus valtion verotuloista suhteessa manner-Suomeen oli 0,57–0,65 %, kun taas osuus valtion menoeristä vaihteli 0,71–0,90 % välillä. Ahvenanmaan maakunta on ilmoittanut halukkuutensa saada itselleen ansiotuloveron veronkanto-oikeuden, mutta valtion kannalta tässä on haitallisen verokilpailun ja kiellettyihin valtiontukiin liittyvä ongelma.

Ahvenanmaalla toimii Ahvenanmaan raha-automaattiyhdistys Paf. Sillä on oikeus tarjota raha- ja uhkapelejä Ahvenanmaalla ja merillä ja internetissä. Se jakaa Veikkauksen tapaan avustuksia ja niitä voivat saada myös esim. mannersuomalaiset projektit.

Palvelut ja infrastruktuuri

Liikenne

Pääartikkeli: Ahvenanmaan liikenne

Esimerkki auton rekisterikilvestä Ahvenanmaalla.

Ahvenanmaan tienumerointi on osittain päällekkäinen Manner-Suomen kanssa. Päätie 1, päätie 2 ja päätie 3 lähtevät Maarianhaminasta ja vievät Eckeröhön, Vårdöhön ja Lumparlandiin. Päätie 4 kulkee Godbystä Getaan. Pienempiä teitä ovat tie 40 Jomalasta Hammarlandiin ja tie 50 Saltvikissä. Tie 10, tie 20 ja tie 30 ovat Maarianhaminassa. Ahvenanmaan ja Manner-Suomen yhdistävän tien rakentamista pohdittiin Varsinais-Suomessa 1960-luvulla.

Maarianhaminan lentoasema on Ahvenanmaan ainoa kaupallisessa käytössä oleva lentoasema. Se sijaitsee Jomalan kunnassa kolme kilometriä Maarianhaminan keskustasta pohjoiseen. Vuonna 2015 lentoaseman kautta kulki noin 42 000 matkustajaa kotimaan lennoilla ja 17 000 matkustajaa kansainvälisessä liikenteessä. Ahvenanmaalla on myös Kumlingen lentokenttä.

Maarianhaminan matkustajalaivaterminaali sijaitsee kaupungin länsisatamassa, noin kilometrin päässä keskustasta. Yöllä suuret Ruotsin ja Suomen väliä kulkevat matkustajalautat pysähtyvät Maarianhaminan sijasta Långnäsin satamassa, noin 30 kilometriä Maarianhaminasta itään. Kolmas matkustajaterminaali on Berghamnin satama Eckerössä.

Ahvenanmaalla sijaitsevia majakoita ovat Bogskär, Flötjan, Gustaf Dalén, Kökarsören, Lågskär, Marhällan, Märket ja Sälskär. Nyhamnin majakka ei ole enää toiminnassa.

Maarinhaminassa on ilmainen paikallisbussiliikenne. Sieltä lähtee myös viisi eri linja-autoreittiä Ahvenanmaan pääsaaren eri osiin.

Ålandstrafikenin saaristolautoilla ihmiset ja polkupyörät kulkevat ilmaiseksi, mutta moottoriajoneuvojen kuljetus on maksullista. Kesällä liikkuu myös erityisiä polkupyörälauttoja. Pohjoinen saaristoreitti johtaa Kumlingesta Brändön ja Kumlingen saaristokuntien kautta Vårdön Hummelvikiin satamaan. Eteläinen saaristolauttareitti kulkee Galtbyn satamasta Korppoosta Kökarin, Sottungan ja Föglön Överön sataman kautta Manner-Ahvenanmaalle Långnäsin satamaan Lumparlandissa.

Lemströmin kanava yhdistää toisiinsa Lumparnin ja Maarianhaminan itäpuolella sijaitsevan Slemmernin.

Energia

Ahvenanmaalaisella energiayhtiö Kraftnät Åland AB:lla, on väliaikainen laillinen monopoli Ahvenanmaan pääsähkönsiirtoverkkoon, jonka se myös omistaa. Kraftnät Åland hoitaa sähköverkkoa ja tarjoaa sähkönsiirtopalveluja Ahvenanmaalla. Lähinnä maakunnan ja kuntien omistamaa vuonna 1997 perustettua Kraftnät Ålandia voidaan pitää yleishyödyllisenä yhteisönä, jonka tulot kertyvät pääasiassa siirtopalveluista, mutta se saa tuloja myös tasepalveluista sekä käyttämättömien päästöoikeuksien myynnistä ja valokuidun vuokrauksesta. Varavoimana Kraftnät Åland käyttää vuonna 2005 käyttöön otettua omistamaansa 20 megawatin kaasuturbiinilaitosta. Lisäksi yrityksellä on sopimus Mariehamns Energi Ab:n kanssa sen koko varavoimakapasiteetin käytöstä, yhteensä 48 megawattia.

Valtaosa Ahvenanmaan sähköstä tulee Ruotsista Kraftnät Ålandin omistaman vuonna 2000 käyttöön otetun 80 megawatin vaihtosähkökaapelia pitkin, ja Ahvenanmaa kuuluu Ruotsin sähköverkkoon. Poikkeustilanteiden varalta Ahvenanmaan ja Manner-Suomen välille rakennettiin uusi Ahvenanmaa–Naantali-merikaapeli, joka valmistui vuonna 2015 ja se kulkee merenpohjassa 160 kilometrin matkan Jomalasta Naantaliin. Ahvenanmaalla on myös poikkeustilanteita varten muutamia iäkkäitä kaasuturbiinilaitoksia. Merikaapeliyhteys on varayhteyskäytössä, mutta se yritetään saada osittain markkinoiden käyttöön vuonna 2016. Sopimusten mukaan merikaapeliyhteyttä ei voi käyttää tuulivoimaloiden ylijäämän myymiseen, vaan ylijäämäsähkö myydään Ruotsiin.

Vuonna 2015 Ahvenanmaalla käytetystä energiasta noin 20 prosenttia tuotettiin tuulivoimalla. Muutaman vuoden sisällä määrän odotetaan kasvavan 70 prosenttiin.

Terveydenhuolto

Perusterveydenhoitoa antavat terveyskeskukset, joita on Maarianhaminassa ja Godbyssä, sekä terveysvastaanotot, joita on lähes jokaisessa kunnassa. Vastaanotolla annetaan rokotuksia, mitataan verenpainetta, hoidetaan akuutit vaivat ja tarvittaessa tilataan sairaankuljetus jatkohoitoon. Yli 75-vuotiaiden luokse tehdään kotikäyntejä. Erikoissairaanhoitoa saa Maarianhaminassa. Hammashoitoa on tarjolla julkisella puolella alle 28-vuotiaille sekä erityisryhmille.

Koronaviruspandemia

Ahvenanmaan maakuntahallitus yritti viikolla 12 rajoittaa vuoden 2020 koronaviruspandemian aikana matkustusta Manner-Suomesta Ahvenanmaalle asettamalla vahvan kahden viikon karanteenisuosituksen. Ahvenanmaan sosiaali- ja terveysministeri Annette Holmberg-Jansson perusteli asiaa sillä, että muiden maiden tavoin ”myös Suomi on Ahvenanmaan ulkopuolella”. Hän kuitenkin myöhemmin tarkensi, että se on vain suositus, mutta silti monet työntekijät joutuivat jäämään kotiin. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson linjasi kuitenkin, että Ahvenanmaan maakuntahallituksella ei ole toimivaltuuksia asettaa Suomen sisäisiä liikkumisrajoituksia, eikä työmatkaliikenteelle Ahvenanmaan ja muun Suomen välillä ole siten estettä.

Opetus ja tutkimus

Vuonna 2010 Ahvenanmaalla toimi 22 peruskoulua. Niistä kahdeksan kattoi sekä ylä- että alakoulun, kaksi oli yläkouluja ja 12 alakouluja (luokat 1.–6.). Peruskoulun jälkeisiin opintoihin voi valita joko Ålands Lyceumin perinteisen lukion tai Ahvenanmaan ammattilukion, jossa suoritetaan kaksoistutkintona lukion ja ammattiopintojen aineita. Ahvenanmaan ammattikorkeakoulu antaa opetusta merenkulussa, konetekniikassa, sähkötekniikassa, IT:ssä, talous-, hotelli-, ravintola- ja hoitoaloilla.

Suomen kieli on ollut lukiossa pakollinen, mutta peruskoulussa vapaaehtoinen aine, jonka kuitenkin 80 prosenttia oppilaista on valinnut. Vuonna 2006 ehdotettiin pakkosuomen poistamista lukioista.

Ulkomailla opiskeli vuonna 2014 noin 1 400 ahvenanmaalaista, joista Ruotsissa noin 950 ja Suomessa noin 400 henkilöä. Lähes 70 prosenttia heistä opiskeli korkeakoulussa tai yliopistossa.

Ahvenanmaalla toimii Ahvenanmaan rauhaninstituutti, joka on sekä tutkimuslaitos että käytännön toimista vastaava organisaatio. Se vastaa myös rikosoikeudellisesta sovittelusta Ahvenanmaalla.

Oikeustoimi

Ahvenanmaan poliisin toimipaikka on Maarianhaminassa ja sivukanslia sijaitsee Kumlingessa. Maakunnassa toimii Ahvenanmaan käräjäoikeus, joka kuuluu Turun hovioikeuden alaisuuteen.

Kulttuuri

Juhannussalko Kastelholmassa.

Juhannus on Ahvenanmaalla tärkeä juhla. Lähes jokaiseen kylään pystytetään juhannussalko. Kullakin kylällä on oma perinteinen salkomallinsa.

Ahvenanmaan perinteisen ruokakulttuurin pohjana on kala, etenkin silakka. Silakkaa kalastettiin syksyisin ja suolattiin talven varalle. Ahvenanmaan maakuntaleipä mustaleipä sopii hyvin suolakalojen seuraan. Saaristossa kasvatetaan myös lampaita. Ahvenanmaan pannukakku sisältää puuroa ja kardemummaa.

Vuonna 1999 ahvenanmaalaisten identiteettiä tutkittiin kyselytutkimuksella. Asteikolla 0-4, vastaajat kokivat olevansa eniten ahvenanmaalaisia (keskimäärin 3,4 pistettä), sitten pohjoismaalaisia (2,4), suomalaisia (2,1), suomenruotsalaisia (1,7) ja eurooppalaisia (1,5).

Nähtävyydet

Maakunnan nähtävyyksiä ovat muun muassa kulttuuritalo Alandica, Ahvenanmaan museo, Ahvenanmaan merenkulkumuseo ja museolaiva Pommern Maarianhaminassa, Ahvenanmaan metsästys- ja kalastusmuseo ja Eckerön posti- ja tullitalo Eckerössä, Bomarsundin linnoituksen rauniot, Kastelholman linna ja Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo.

Jomalan kirkko on Suomen vanhin kivinen pitäjänkirkko ja vanhin muurattu kivirakennus. Myös Eckerön, Finströmin, Föglön, Getan, Hammarlandin, Kumlingen, Kökarin, Lemlandin, Saltvikin, Sundin ja Vårdön kirkot ovat keskiaikaisia kivikirkkoja. Lisäksi Lemlandissa on Lemböten kappeli, joka on keskiaikaisen kivikirkon raunio. Brändön, Lumparlandin ja Sottungan kirkot on rakennettu puusta. Maarianhaminassa sijaitsevat Pyhän Yrjön kirkko ja 1969 rakennettu Pyhän Martin kirkko.

Maakuntatunnukset

Ahvenanmaalle on muiden Suomen maakuntien tavoin valittu maakuntatunnukset. Maakuntaeläin on metsäkauris, maakuntajärvinä ovat Östra och Västra Kyrksundet, maakuntakala on hauki, maakuntakukka kevätesikko, maakuntakiveksi on valittu eloperäinen kalkkikivi ja maakuntalinnuksi merikotka. Maakuntalaulu on Ahvenanmaalaisten laulu. Ahvenanmaan vaakunassa on kuvattu saksanhirvi ja Ahvenanmaan lippu on vuodelta 1954.

Ahvenanmaa fiktiossa

Maakuntaan sijoittuvia romaaneja ovat Sally Salmisen Katriina ja Anni Blomqvistin viisiosainen romaanisarja Myrskyluoto, josta on tehty TV-sarja Myrskyluodon Maija. Ahvenanmaalle sijoittuu myös elokuva Oppipoika.

Urheilu

Ahvenanmaan palloilupääsarjojen urheiluseuroja ovat jalkapallon Veikkausliigassa pelaava IFK Mariehamn ja naisten jalkapallon liigajoukkue Åland United sekä IF Åland. Saarimaakunnan tunnetuin urheilija on kestävyysjuoksija ja Euroopan-mestari Janne Holmén. Ahvenanmaalaisista jalkapalloilijoista Suomen maajoukkueessa ovat pelanneet Mikael Granskog, Anders Eriksson, Daniel Sjölund ja Annica Sjölund.

Alandia Cup on Suomen suurin 11-vuotiaiden jalkapalloturnaus. Se on myös Ahvenanmaan suurin urheilutapahtuma, jonne kerääntyy tuhansia jalkapallojunioreita ja heidän vanhempiaan. Island Games on järjestetty Ahvenanmaalla 1991 ja 2009.

Urheiluareenat ovat keskittyneet Maarianhaminaan. Jalkapalloa pelataan Wiklöf Holding Arenalla. Suurin sisähalli on Eckerö-halli ja pääsaarella on jäähalli Islandia. Jomalassa sijaitsee Maarianhaminan ravirata, jossa pelattavien totopelien järjestäjä on Ruotsin totopeliyhtiö ATG.

Viestintä

Pääartikkeli: Media Ahvenanmaalla

Ahvenanmaan omasta radio- ja televisiotoiminnasta vastaa Ålands Radio och TV Ab -yritys. Tämä Ahvenanmaan maakuntahallinnon omistama osakeyhtiö päättää, mitä radio- ja tv-kanavia Ahvenanmaalla lähetetään. Televisioverkossa näkyvät kanavanippu A:sta Yle TV1:n, Yle TV2:n ja Yle Teema & Femin ohjelmat.

Vuonna 2009 tutkittiin eri televisiokanavien katselua. Ruotsin TV:n kanavia katsoi 70–90 prosenttia vastanneista, eniten kanavaa 4. Ylen ruotsinkielistä kanavaa katsoi runsaat 40 prosenttia vastanneista, kun taas suomenkielisistä kanavista TV1:tä katsoi 20 prosenttia, TV2:ta ja MTV3:a vielä vähemmän.

Ahvenanmaalaisilta ei peritä yleisradioveroa. Sen sijaan Ahvenanmaalla on oma televisiomaksu (televisionsavgift). Vuonna 2017 maakuntahallitus teki ehdotuksen ns. mediaverosta (medieskatt), jolla korvattaisiin televisiomaksu. Vero, jonka suuruudeksi ehdotettiin 110 €, koskisi kaikkia yli 14 800 € vuodessa tienaavia. Ehdotus meni läpi ja se koskee yksityishenkilöiden lisäksi myös yrityksiä.

Sanomalehdistä Ålandstidningen ilmestyy kolme kertaa viikossa. Nya Åland ilmestyy seitsemän kertaa viikossa: arkisin paperilla ja viikonloppuna sähköisenä lehtenä.

Posten Åland julkaisee itse omat postimerkkinsä normaalin postinjakelun lisäksi.

Katso myös

• Ahvenanmaan hallintotuomioistuin
• Ahvenanmaan kihlakunta
• Ahvenanmaan lääni
• Ahvenanmaan tuomiokunta
• Luettelo Ahvenanmaan julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä
• Luettelo Ahvenanmaan kansakouluista

Lähteet

• Pitkänen, Ritva Liisa: Turunmaan saariston suomalainen lainanimistö. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1985. ISBN 951-717-399-7.

Kirjallisuutta

• Hellberg, Lars: Ortnamnen och den svenska bosättningen på Åland. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1987. ISBN 951-9018-32-8. (ruotsiksi)
• Komulainen, Arvo: Taistelu Ahvenanmaasta: Oolannin iäisyyskysymys. Helsinki: Gummerus, 2005. ISBN 951-20-6796-X.
• Linnilä, Kai: Kulttuurimatkailijan Suomi: Ahvenanmaa. Helsinki: Tammi, 1983. ISBN 951-30-5631-7.
• Lounimo, Reino: Ahvenanmaa. Helsinki: WSOY, 1964.
• Rikkinen, Kalevi ym. (toim.): Finlandia: Otavan iso maammekirja. 2, Varsinais-Suomi, Satakunta, Ahvenanmaa. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07703-1.
• Sörling, Eric (toim.): Ahvenanmaa. Maarianhamina: Ålands landskapsstyrelse, 1991. (ruotsiksi)

Det åländska folkets historia

• Dreijer, Matts: Det åländska folkets historia 1:1, Från stenåldern till Gustav Vasa. Ålands kulturstiftelse, 1983. ISBN 951-95090-1-1. (ruotsiksi)
• Nyman, Valder: Det åländska folkets historia 1:2, Ålands medeltida kyrkokonst. Maarianhamina: Ålands kulturstiftelse, 1980. ISBN 951-95089-6-1. (ruotsiksi)
• Ramsdahl, Carl: Det åländska folkets historia 2:1, Under Gustav Vasa och hans söner samt stormaktstiden. Mariehamn: Ålands kulturstiftelse, 1988. ISBN 951-95090-3-8. (ruotsiksi)
• Samuelsson, Jan: Det åländska folkets historia 2:2, Stormaktstiden från slutet av 1500-talet fram till 1721. Mariehamn: Ålands kulturstiftelse, 2015. ISBN 9789529848256. (ruotsiksi)
• Dreijer, Stig: Det åländska folkets historia 3, Frihetstiden och den gustavianska tiden 1721–1808. Mariehamn: Ålands kulturstiftelse, 2006. ISBN 952-9848-13-7. (ruotsiksi)
• Kuvaja, Christer; Hårdstedt, Martin ja Hakala, Pertti: Det åländska folkets historia 4, Från finska kriget till Ålandsrörelsen 1808–1920. Mariehamn: Ålands kulturstiftelse, 2008. ISBN 978-952-9848-19-5. (ruotsiksi)
• Tudeer, Erik: Det åländska folkets historia, 5:1, Det åländska folkets historia 1920–1990. Mariehamn: Ålands kulturstiftelse, 1993. ISBN 952-9848-02-1. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ahvenanmaan maakunta Wikimedia Commonsissa

• Det offentliga Åland (ruotsiksi)
• Ålands landskapsregering (ruotsiksi)
• Ålands kulturdelegation (ruotsiksi)
• Ahvenanmaan esittely suomeksi
• Visit Åland
• Ålands statistik- och utredningsbyrå
• Finna-palvelussa olevia kuvia