Antero Vipunen

Antero Vipunen on itämerensuomalaisessa kansanrunoudessa maan alla makaava vainaja tai jättiläinen; tietäjä, jolla on hallussaan arvokkaita ikiaikaisia loitsuja tai tietoja.

Kun Väinämöisen loitsusta puuttui kolme sanaa eli luotetta, hän meni ne saadakseen herättämään nukkuvan Vipusen joko hakkaamalla puut tämän haudalta tai menemällä suusta vatsaan. Vipunen saattoi myös nielaista tahallaan Väinämöisen. Vatsassa Väinämöinen takoi niin kovasti, että Vipunen luovutti ja antoi sanat vatsasärystä päästäkseen.

Viron kielessä vibu on jousipyssy, joten Virossa Vipunen on käsitetty taitavaksi jousimieheksi.

Useissa kertomuksen versioissa Vipusen mainitaan olevan ansastaja, kuten nimestä Vipunen voi päätellä. Vipu on eräänlainen ansalaite.

Jo on viikon Vipunen kuollut
kauon Antero kaonnut
vipunsa virittämästä
ahtamasta ansatiensä
sen on kuusi kulmaluilla
paju pehko parran peällä...
(SKVR:XII1 73 Pohjanmaa)

Antero Vipusen alkuhahmon arvellaan lainatun saamelaisista tarinoista, joissa käytiin noita Antereeuksen haudalla hakemassa tietoja. Jotkut ovat arvelleet, että Antero Vipunen perustuisi apostoli Andreakseen, jota kuvastavaa vinoristiä olisi pidetty vipuansana.

Antero Vipusesta kertovan tarinan on myös arveltu olevan lainaa muinaisesta Egyptistä, sillä egyptiläinen tarina Ramses II:n pojasta, Satni-Khamuasetista, sisältää vastaavuuksia Antero Vipuseen. Satni-Khamuaset etsii kaiken synnyn salaisuutta joutuen kysymään neuvoa Nineferkaptah-nimiseltä vainajalta.

Huomiot

Muuta

Antero Vipunen antoi nimensä myös Yrjö Karilaan toimittamalle teokselle, jossa esitellään erilaisia pelejä, leikkejä sekä yleis- ja knoppitietoa (Antero Vipunen: arvoitusten ja ongelmien, leikkien ja pelien sekä eri harrastelualojen pikkujättiläinen). WSOY, Porvoo 1950. 1. painos).

Lähteet

• Martti Haavio: Väinämöinen, 1950.