D-vitamiini

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Kolekalsiferoli)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
D3-vitamiini eli kolekalsiferoli.

D-vitamiini ei ole varsinaisesti vitamiini, vaan rasvaliukoinen kalsitrioli-hormonin esiaste[1]. D-vitamiini luetaan kemiallisen rakenteensa perusteella sekosteroideihin.

Ihmisen kannalta tärkeimmät D-vitamiinin muodot ovat eläinperäinen kolekalsiferoli eli D3-vitamiini sekä kasviperäinen ergokalsiferoli eli D2-vitamiini. Maksa muuntaa ihossa muodostuneen tai suun kautta nautitun D-vitamiinin kalsidioli-nimiseksi varastomuodoksi, jonka systemaattinen nimi on 25-hydroksikolekalsiferoli. Kalsidiolin pitoisuutta veressä pidetään hyvänä elimistön D-vitamiinivarastojen ilmaisimena.[2]

Munuaiset muuntavat kalsidiolia aina tarpeen mukaan pieniksi määriksi hormonaalisesti vaikuttavaa kalsitriolia (1,25-dihydroksikolekalsiferoli), joka on D-vitamiinin aktiivinen muoto[2].

Kole- ja ergokalsiferolin lisäksi tunnetaan myös D1-, D4- ja D5- vitamiinit. D1-vitamiini on lumisterolin ja D2-vitamiinin sekoitus[3].

D-vitamiinin riittävä saanti on yhdistetty perinteisesti kalsiumin ja luuston aineenvaihduntaan, mutta viimeaikaiset tutkimukset osoittavat D-vitamiinilla olevan laajempia vaikutuksia terveyteen: sydän- ja verisuonitaudit[4], syöpätaudit, MS-tauti, fibromyalgia, reumataudit, metabolinen oireyhtymä[5] ja tyypin 2 diabetes ynnä muut.[6][7]. Useat kliiniset ja kokeelliset tulokset osoittavat, että D-vitamiini vaikuttaa myös aivojen toimintaan.lähde?

D-vitamiinin tarve[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksilöiden välillä on huomattavia eroja siinä, miten samansuuruinen veren D-vitamiinipitoisuus vaikuttaa D-vitamiinin säätelemien geenien toimintaan. Tämä saattaa merkitä sitä, että D-vitamiinin optimaalinen annos vaihtelee yksilöllisesti. [8] Myös se, kuinka paljon kalsidiolin pitoisuus veressä nousee milläkin annoksella, on yksilöllistä riippuen esimerkiksi ruumiinpainosta.

Suomen valtion ravitsemusneuvottelukunnan laatima D-vitamiinin vähimmäissaantisuositus on 10 mikrogrammaa vuorokaudessa kaikille alle 60-vuotiaille. Yli 60-vuotiaiden saantisuositus on 20 mikrogrammaa vuorokaudessa ympäri vuoden. Myös alle 18-vuotiaille sekä raskaana oleville, imettäville ja paljon sisällä oleskeleville suositellaan D-vitamiinivalmisteiden ympärivuotista nauttimista.[9]. Suomessa ja muissa pohjoismaissa käytössä oleva suositus nostettiin nykyiselle tasolleen vuonna 2013.[10] Määrää on kuitenkin arvosteltu liian alhaiseksi Suomen leveysasteilla, sillä 10 mikrogramman annos ei pysty pitämään veren D-vitamiinivarastoja vakaina, vaan ne alkavat huveta kesän jälkeen. Nykysuosituksia suurempien pitoisuuksien on esitetty estävän syöpiä, hermoston rappeumatauteja, verenkiertotauteja ja diabetesta.[11] Vuonna 2017 julkaistun vertaisarvioidun tieteellisen artikkelin mukaan suomalaisten D-vitamiinisuosituksen laskennassa olisi tapahtunut tilastovirhe, minkä vuoksi suositus olisi liian pieni. Riittävä veren D-vitamiinipitoisuus saavutettaisiin vasta noin 220 mikrogramman päiväannoksella[12].

Valtion ravitsemusneuvottelukunta on määritellyt suurimmaksi hyväksyttäväksi päiväsaanniksi aikuiselle 100 µg/vrk,[9]. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA) määrittelee aikuisten ja nuorten varovaisuusperiaatteeseen perustuvaksi päivittäisen käytön ylärajaksi 100 µg/vrk ja 1–10-vuotiaiden lasten ylärajaksi 50 µg/vrk.[13].

Kansanterveyslaitoksen emeritusprofessorin Antti Aron mukaan aikuinen ihminen sietää haitatta D-vitamiinia jopa yli 100 µg/vrk, mutta lapsille ei pitäisi antaa 25 mikrogrammaa suurempaa päiväannosta[14]. Amerikkalaisten ja kanadalaisten tutkijoiden mukaan aikuiselle turvallinen päiväannos olisi peräti 250 mikrogrammaa[15]. Kerta-annoksena voidaan antaa turvallisesti jopa 2,5 milligrammaa (2 500 µg) esimerkiksi tuberkuloosin ennaltaehkäisyyn[16][17].

Kymmenen suomalaisprofessorin otoksesta lääketieteen professorit kertoivat syövänsä D-vitamiinia 20–40 µg päivässä, ravitsemustieteilijät vain 7,5–10 µg vuonna 2013, jolloin suositus oli vielä 7,5µg[18].

D-vitamiinin saanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen iho tuottaa D3-vitamiinia altistuessaan riittävälle määrälle auringon UVB-säteilyä. Iholla syntyvän D-vitamiinin määrä jää Suomessa käytännössä kuitenkin usein jopa kesällä liian alhaiseksi[19], jolloin D-vitamiinia kannattaa nauttia myös suun kautta esimerkiksi kalanmaksaöljyn tai D-vitamiinipillereiden muodossa.

Rasvaiset kalat, kuten lohi, ovat luontaisia D-vitamiinin lähteitä.

Jotkin elintarvikkeet, kuten silakka, lohi, makrilli ja muut rasvaiset kalat[20] sekä kananmunat sisältävät luontaisesti merkittäviä määriä D3-vitamiinia. Ympäristömyrkyt rajoittavat kuitenkin suuresti silakkafileiden ja itämerestä pyydettyjen rasvaisten kalojen käyttöä ravinnoksi[21][22]. Osa väestöstä kuuluu lisäksi ihmisryhmään, jonka haitallisen kolesterolin pitoisuudet nousevat herkästi kananmunien sisältämän kolesterolin vuoksi[23][24]. Auringonpaisteessa kasvaneet ja säilytetyt sienet sisältävät runsaasti D-vitamiinia[25], mutta kyseessä on D3-vitamiinia huonommin imeytyvä D2-vitamiini eli kalsiferoli[26]. Suomessa kasvatetut herkkusienet eivät sisällä D-vitamiinia, koska ne viljellään tehtaissa[27].

Suomessa valmistettuun margariiniin on lisätty hieman D-vitamiinia jo vuodesta 1955 lähtien[28]. Suomessa havahduttiin vuonna 2003 siihen, että 70 prosentilla väestöstä kärsi tästä huolimatta D-vitamiinin puutteesta. Valtion ravitsemusneuvottelukunta alkoi suositella sen vuoksi, että margariinien D-vitamiinimäärää nostettaisiin ja että myös nestemäisiin maitotuotteisiin alettaisiin lisätä teollisesti valmistettua D-vitamiinia. Luomu-maito on muodostanut poikkeuksen, koska EU-komission asetus määrää, että luomumaitoon saa lisätä vitamiineja ainoastaan lainsäädännön nojalla[29][30]. D-vitamiinia lisätään myös moniin jugurtteihin[31]. D-vitamiinin lisääminen homogenoituun rasvattomaan maitoon tuli pakolliseksi vuonna 2016. Asetus koskee myös luomumaitoa, johon ei saanut aiemmin lisätä mitään ylimääräistä. Määräys ei koske homogenoitua maitoa, koska siihen ei kyetä lisäämään D-vitamiinia.[32]

Suurin osa suomalaisten saamasta D-vitamiinista tulee nykyisin maidosta, margariinista ja rasvaisesta kalasta.[33] Kesällä auringonvalo on suomalaisten merkittävin D-vitamiinin lähde[19]

Työikäisten väestön D-vitamiinipitoisuus oli Suomessa vuonna 2016 reilut 60 nanomoolia litrassa, mikä oli hyvä taso terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustajien mukaan[34], vaikka se jäikin selväsi alle osteoporoosin Käypä hoito -suosituksen mainitseman optimaalisen tason 75–120 nanomoolia[35]. Yli yksivuotiaiden lasten D-vitamiininsaanti oli kuitenkin liian niukkaa vuonna 2016[36].

Auringosta tuleva UVB-säteily muuttaa ihon 7-dehydrokolesterolia D3-vitamiinin esiasteeksi. Tropiikissa D-vitamiinin puutetta ei käytännössä esiinny, koska auringonvaloa on runsaasti kaikkina vuodenaikoina. Suomen pimeinä vuodenaikoina ei ole mahdollista saada riittävästi UV-säteilyä D-vitamiinin tarpeen tyydyttämiseksi, ja saanti jää kesälläkin riittämättömäksi, jos henkilö ei oleskele 2 tai 3 kertaa viikossa noin 30 tai 15 minuuttia ulkona auringon ollessa korkeimmillaan[19] noin kello 13.20[37].

Liikasaannin riskit ja haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

D-vitamiinin liikasaannin riskiä ei Suomessa juuri ole, sillä riittävän ja turvallisen saannin alue on melko laaja (aikuisilla 7,5–50 μg/päivä) ja sen saanti luonnollisista lähteistä on Suomessa vähäistä. Ainoastaan samanaikaisesti lisäravinteita runsaasti käyttävät voivat eri lähteistä saada niitä liikaa.[38] Liikasaanti lisää luun hajoamista ja suurentaa liiaksi veren kalsiumpitoisuutta. Kalsiumsuoloja voi saostua kudoksiin ja voi aiheutua sydän- ja hermostoperäisiä oireita. Vaikeimmillaan voi kehittyä munuaisten vajaatoiminta, ja myrkytys voi johtaa jopa kuolemaan. [39] Käytännössä kalsiumin pitoisuuden suureneminen johtuu kuitenkin lähes aina lisäkilpirauhasen hormonitoiminnan muutoksista, tai sarkoidoosista, D-vitamiinimyrkytys on käytännössä Suomessa tuntematon.


Vaikutus elimistössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

D-vitamiinin vaikutukset välittyvät VDR-nimisen tumareseptorin kautta, joita on kaikissa soluissa. D-vitamiini vaikuttaa fosforin ja kalsiumin aineenvaihduntaan hormonin tavoin. Sen selkein tehtävä on pitää veriseerumin kalsium- ja fosfaattipitoisuudet oikeina parantamalla niiden imeytymistä.

D-vitamiinin riittävä saanti on yhdistetty perinteisesti kalsiumin ja luuston aineenvaihduntaan, mutta viimeaikaiset tutkimukset osoittavat D-vitamiinilla olevan laajempia vaikutuksia terveyteen: sydän- ja verisuonitaudit[4], syöpätaudit, MS-tauti, fibromyalgia, reumataudit, metabolinen oireyhtymä[5] ja tyypin 2 diabetes ym.[6][7].

Luotettavimpana pidetään lume- ja koeryhmiin perustuvia tutkimuksia (sokkotutkimus).[18] Väestötutkimukset ovat epäluotettavampia, koska niissä kaikkia muita muuttujia ei voida vakioida.[18] D-vitamiinien mahdollinen hyödyllisyys vaatii vielä lisää tutkimusta.[40]

D-vitamiinin hyödyistä muulle kuin luustolle on JAMA:n mukaan heikosti näyttöä, ja pohjoisessa elävillekin suositellaan seerumiarvoa 20 ng/ml (JAMA 2015). JAMA toteaa että tutkimusnäyttö ei ole riittävää, väestötutkimukset ovat epäluotettavia, eikä täyttä konsensusta asiasta ole.[41]

Esimerkiksi D-vitamiinilisä lisäsi vanhusten kaatumisia yhdessä tutkimuksessa, vähensi muutamassa ja oli neutraali useimmissa.[40] Siksi Annals of the Internal Medicine -tiedelehti toteaa, että vaikka D-vitamiinilisiä käytetään laajalti, ei ole todistettu, että hyödyt ylittävät haitat.[40] Viitatussa tutkimuskatsausartikkelissa U.S. Preventive Services Task Force (USPSTF) suositteli, että D-vitamiinilisiä ei normaalien aikuisten (tai vaihdevuodet ohittaneiden naisten) pitäisi käyttää, mutta tämä ei koskenut murtumista, osteoporoosista tai D-vitamiinivajeesta kärsiviä.[42] Tämä ei koskene pohjoisempia maita. Pohjoismainen suositus nousi vuoden 2013 lopussa 10 µg:aan päivässä (400 IU)[1].

Auringonvalo vai D-vitamiinipillerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auringosta saatu D-vitamiini näyttäisi vähentävän muun muassa syöpiä ja syöpäkuolemia.[43] Ravintolisänä saatu D-vitamiini ei vähennä kumpiakaan (2018).[44] Vuonna 2007 tehdyssä analyysissä kuitenkin D-vitamiinia ravintolisänä käyttäneiden kuolleisuus (muistakin syistä) oli kahdeksan prosenttia pienempi kuin muiden. Annos oli 7,5–50 µg päivässä.[45]

Toisaalta aurinko aiheuttaa ihosyöpää vaikka vähentäisi muita syöpiä. Jotkut tutkijat suosittelevat olemaan 15–30 minuuttia auringossa keskipäivällä melkein alasti ja ilman aurinkorasvaa pari kertaa viikossa, kuitenkin niin vähän, ettei pala. Toiset varoittavat auringosta. Syövän jo saaneille auringon hyöty voi olla suurin. D-vitamiinilisiä pitäisi käyttää suositusten mukaan, ellei lääkäri toisin määrää. Markkinoiduissa tuotteissa pitoisuus on usein paljon yli suositusten.

Kuolleisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cambridgen yliopistossa 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan kuolleisuus on vähäisin, kun D-vitamiinia on veressä vähintään 90 nmol/l.[46]

Vuonna 2014 julkaistun ruotsalaistutkimuksen mukaan naisilla, jotka eivät oleskele koskaan auringossa, on kaksinkertainen riski kuolla ennenaikaisesti verrattuna auringonottajiin. Tutkijoiden mukaan todennäköisin syy on D-vitamiinin puutos.[47]

Vuonna 2011 julkaistussa ikääntyvistä amerikkalaisnaisista tehdyssä tutkimuksessa elimistön D-vitamiinipitoisuus ei korreloinut kuolleisuuden kanssa[48][49].

Maailman terveysjärjestön (WHO:n) syöväntutkimuslaitos IARC Lyonissa analysoi 18 suurta D-vitamiinitutkimusta, joihin oli osallistunut 57 311 ihmistä[45]. Heidän terveydentilaansa oli seurattu lähes kuusi vuotta. Sinä aikana 4 777 heistä kuoli. D-vitamiinia ravintolisänä käyttäneiden kuolleisuus oli kahdeksan prosenttia pienempi kuin muiden. D-vitamiinilisän päiväannos vaihteli 7,5:stä 50 µg:aan; keskimäärin se oli 14 µg. D-vitamiinilisää käyttävien ihmisten veressä oli 1,5–5,2 kertaa enemmän tätä vitamiinia kuin muilla. Tutkimus julkaistiin vuonna 2007.[50]

Infektiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylähengitysteiden tulehdukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

D-vitamiinin vaje näyttäisi olevan yhteydessä riskiin saada ylähengitysteiden tulehduksia, myös keuhkokuume. Veren D3-vitamiinitasoltaan alimman kolmanneksen kuopiolaisilla näyttäisi olevan 2,5-kertainen keuhkokuumeen riski.[51]

Useat tutkimukset ovat viitanneet siihen, että riittävät veren D-vitamiinipitoisuudet voivat ehkäistä flunssaa.[52] Vuonna 2010 tehdyssä satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa 334 japanilaisella koululaisella kaksi kertaa päivässä annettu D-vitamiinilisä vähensi merkittävästi A-tyypin influenssan riskiä.[53] 250 mongolialaisella lapsella vuonna 2010 tehdyssä tutkimuksessa, jossa koehenkilöiden D-vitamiinin lähtötasot olivat matalat, päivittäiset D-vitamiinilisät puolittivat hengitystieinfektioiden riskin.[54] Kuitenkaan kun lähtötasot ovat suhteellisen korkeat ja annostelu kuukausittaista, D-vitamiinilisistä ei ole todettu olevan hyötyä flunssien ehkäisyssä. Vuonna 2012 julkaistu satunnaistettu plasebokontrolloitu tuplasokkotutkimus osoitti, etteivät kuukausittaiset suuret D-vitamiiniannokset vähentäneet hengitystieinfektioiden määrää tai vakavuutta, kun koehenkilöiden seerumin D-vitamiinipitoisuuden taso nostettiin 72 nmol/l:sta yli 120 nmol/l:n.[55]

Verenkierron infektiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sairaalassa saadut verenkierron infektiot ovat 2 100 potilasta kattaneen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan noin kaksi kertaa yleisempiä potilailla, joiden veren D-vitamiinipitoisuus on alle 25 nmol/l ennen sairaalahoitoa. Tämä havaittiin verrattuna potilaisiin, joiden veren D-vitamiinipitoisuus on yli 70 nmol/l.[56]

Luusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

D3-vitamiinin puute aiheuttaa lapsilla riisitautia, koska elimistö ei puutteesta johtuen pysty tuottamaan tarpeeksi kalsitriolia. Kalsiumionien imeytyminen suolistosta vähenee ja kalsiumsuolojen varastoituminen luukudoksen perusaineeseen eli matriksiin vähenee. Aikuisilla D3-vitamiinin puute pienentää luuston kalsiumpitoisuutta, koska veren pieni kalsiumpitoisuus lisää kalsiumaineenvaihduntaa säätelevän lisäkilpirauhashormonin eritystä. Seurauksena on osteomalasia eli luun pehmeneminen.[57]

D-vitamiinin lievä ja pitkään kestävä liian vähäinen saanti heikentää kalsiumin imeytymistä, mikä edesauttaa osteoporoosia.

Lancet-lehdessä julkistettu meta-analyysi (2013) totesi, että kotonaan asuville aikuisille ei kannata rutiinisti antaa D-vitamiinilisää osteoporoosin estämiseksi, ellei heillä ole erityisiä riskitekijöitä.[58]

Diabetes[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

D-vitamiini voi vähentää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen[59]. Kansanterveyslaitoksen tutkijat seurasivat 17 vuotta noin 4 000 suomalaisen naisen ja miehen terveydentilaa. Niillä henkilöillä, joiden veressä oli eniten D-vitamiinia, oli 40 % pienempi sairastumisriski verrattuna niihin, joiden veressä vitamiinia oli vähiten.

Itä-Suomen yliopiston 71 diabeteksen esiasteesta kärsivän 60–65-vuotiaan suomalaisen sokkotutkimuksessa (Plos One) 80 µg:n annos oli parempi kuin 40 µg:n annos, joka puolestaan oli lumelääkettä parempi. Annoksista hyötyi kuitenkin vain puolet potilaista, ehkä muilla oli muutenkin tarpeeksi D-vitamiinia.[60][61]

Syöpä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintolisänä syöty D-vitamiini ei vähennä syöpään sairastumista eikä syöpäkuolemia (2018). Tulos oli sama annostuksesta ja osallistujien veren D-vitamiinipitoisuuksista riippumatta. Analysoidut 19 000 osallistujan 30 lumekontrolloitua satunnaistettua tutkimusta seurasivat 1-6 vuoden ajan yli 60-vuotiaita osallistujia. D-vitamiinilisiä kannattaa silti käyttää muista syistä, jos D-vitamiinia saa liian vähän.[43]

Sydän- ja verisuonitaudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2100 suomalaisaikuista kattaneen tutkimuksen mukaan liian vähän D-vitamiinia lapsena saavat saattavat sairastua sydän- ja verisuonitauteihin muita todennäköisemmin. Riskit näkyvät valtimoissa jo 30–45-vuotiaana.[62]

Sydämen vajaatoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden kestäneessä kokeessa 239 sydämen vajaatoimintapotilasta sai päivittäin 100 µg:n annoksen D3-vitamiinia tai lumevalmistetta. Tutkimuksen alkaessa kaikkien osallistujien D-vitamiinipitoisuudet olivat alle suositusten. Kävelytesteissä D-vitamiini ei lisännyt potilaiden fyysistä toimintakykyä, mutta paransi mahdollisesti sydänlihaksen toimintaa ejektiofraktiolla mitattuna. Tutkijat toteavat raportissaan että lisätutkimuksia tarvitaan.[63]

Astma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lontoon King’s Collegessa tehdyn tutkimuksen mukaan D-vitamiini lisää keuhkoissa tulehdusta vaimentavan tulehdussytokiinin, interleukiini 10:n (IL10:n) tuotantoa. Silloin astman oireet vähenevät, jopa sellaisilla potilailla, joihin kortisoni (deksametasoni) ei ole tehonnut[64]. IL10 on geeni, joka koodaa pääasiassa monosyyttien – ja jossakin määrin T-lymfosyyttien – tuottamaa proteiinia. Tällä sytokiinilla on monimuotoisia (pleiotrooppisia) vaikutuksia immuunijärjestelmän toiminnassa ja erityisesti tulehduksen vaimennuksessa. Astmapotilaan keuhkoissa vallitsee yhtäältä IL10:n puutetta ja toisaalta IL1:n ja IL8:n ylituotantoa, mikä lisää tulehdusta[65]. D-vitamiinin käyttö vähentää myös astmasumutteiden aiheuttamaa luukadon riskiä. Runsas D-vitamiinin saanti vähentää myös kalsiumin tarvetta; kalkkia ei silloin välttämättä tarvittane edes suositeltua 800 mg/vrk.[66]

Neurologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MS-tauti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veren korkea D-vitamiinipitoisuus, etenkin alle 20-vuotiaana, voi vähentää 70 % MS-taudin riskiä verrattuna pieneen veren D-vitamiinipitoisuuteen[67]. Harvardin yliopiston tutkijat analysoivat veren D-vitamiinin määrän 257 henkilöltä, joille oli asetettu MS-diagnoosi vuosina 1992–2004. Korkea D-vitamiinipitoisuus osoittautui suojaavaksi tekijäksi. Täytyy kuitenkin muistaa ettei kyseessä ole välttämättä aina syy-seuraussuhde, D-vitamiinipitoisuus voi olla alhainen taudin vuoksi, eikä se siis ole välttämättä taudin syy tai sen riski.[68]

Dementia ja Alzheimerin tauti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittitutkimuksessa seurattiin 1 700 tervettä 65-vuotiasta kuuden vuoden ajan, tutkimuksen aikana 170 heistä sairastui dementiaan. D-vitamiinin puutos voi liittyä jopa kaksinkertaiseen dementia- ja Alzheimerin taudin riskiin. Tutkimuksen tuloksista on kuitenkin vaikea päätellä liittyykö dementia D-vitamiinivajeeseen vai laskevat vitamiinitasot kehittymässä olevan sairauden myötä.[69][70]

Vanhusten kognitiiviset toiminnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhusten D-vitamiinin puute on yleistä, ja se saattaa lisätä ennenaikaisen laitoshoidon tarvetta.[71] Yli 65-vuotiaita koskevassa seurantatutkimuksessa todettiin että elimistön vähäinen D-vitamiinimäärä on yhteydessä kognitiivisten toimintojen heikkenemiseen.[72]

D-vitamiinin ja lihomisen välinen yhteys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihominen johtaa D-vitamiinitason laskuun, painon pudottaminen D-vitamiinitason nousuun. Ylipainoisille suositellaan D-vitamiinilisän ottamista. [73]

Elimistön tulehdustilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matala D-vitamiinitaso yhdistyy lähes kaikkiin tulehduksellisiin sairauksiin. D-vitamiinilla on useita tehtäviä immuuni- eli puolustusjärjestelmän toiminnassa, aktiivisen D-vitamiinin tarve kasvaa, kun elimistössä on tulehdustila.[73]

Raskaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Essexin yliopiston tutkimuksessa selvitettiin 8 550 iältään 10–16-vuotiaan koululaisen urheilullisuutta. Loka-, marras- ja joulukuussa syntyneet lapset ovat liikunnassa kestävämpiä ja voimakkaampia kuin keväällä tai kesällä syntyneet. Tutkijat selittävät eroa sillä, että syksyllä syntyneet lapset ovat saaneet runsaasti D-vitamiinia raskauden loppuvaiheen kesäkuukausina.[74][75]

Synnytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

D-vitamiinitasot romahtavat vain tunneissa synnytyksen jälkeen, palautuakseen hitaasti seuraavien kuukausien aikana. D-vitamiinilisän ottamista suositellaan synnytyksen jälkeen.[73]

Leikkaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

D-vitamiinitasot romahtavat vain tunneissa leikkauksien kuten polvileikkauksen jälkeen, palautuakseen hitaasti seuraavien kuukausien aikana. D-vitamiinilisän ottamista suositellaan leikkausten jälkeen.[73]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Susanna Ekfors: D-vitamiini – paljonko on tarpeeksi? Yle, Akuutti. 16.2.3015. Viitattu 15.3.2015.
  2. a b Ilari Paakkari: D-vitamiini. Duodecim Terveyskirjasto 28.11.2016. http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk01044#s2
  3. vitamin D. https://medical-dictionary.thefreedictionary.com/Vitamin+D1
  4. a b Wang, T. J., Pencina, M. J., S.L. Booth SL ym.. Vitamin D Deficiency and Risk of Cardiovascular Disease. Circulation January 2008, doi:10.1161/CIRCULATIONAHA.107.706127
  5. a b Botella-Carretero, J. I., Alvarez-Blasco F., Villafruela, J. J. ym. Vitamin D deficiency is associated with the metabolic syndrome in morbid obesity. Clinical Nutrition 2007;26(5):573-80
  6. a b Antti Aro. D-vitamiini – monivaikutteinen hormoni. Duodecim 2005;121:1749–54
  7. a b Heaney, R. P., Nutrition, chronic disease, and the problem of proof. Editorial. American Journal of Clinical Nutrition 2006;84(3(471-472)
  8. Tuloksia VitDmet –tutkimuksesta. Kuopion yliopisto. https://www.uef.fi/web/d-vitamiini/uusia-d-vitamiinituloksia-kuopiosta, Carlberg C, Seuter S, de Mello VD, Schwab U, Voutilainen S, Pulkki K, Nurmi T, Virtanen J, Tuomainen TP, Uusitupa M. Primary vitamin d target genes allow a categorization of possible benefits of vitamin d3 supplementation. PLoS One 2013;8:e71042. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=Carlberg+C%2C+Seuter+S%2C+de+Mello+VD%2C+Schwab+U%2C+Voutilainen+S%2C+Pulkki+K%2C+Nurmi+T%2C+Virtanen
  9. a b Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Terveyttä ruoasta! Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014 2014. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Viitattu 16.5.2014.
  10. Pohjoismainen suositus korottaa päivittäistä D-vitamiinin määrää, Helsingin Sanomat 4.10.2013.
  11. D-vitamiini. Lääkärikirja Duodecim 28.11.2016. Ilari Paakkari. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01044#s9
  12. Dimitrios T. Papadimitriou: The Big Vitamin D Mistake. Journal of Preventive Medicine and Public Health = Yebang Uihakhoe Chi, July 2017, nro 4, s. 278–281. PubMed:28768407. doi:10.3961/jpmph.16.111. ISSN 2233-4521. Artikkelin verkkoversio.
  13. European Food Safety Authority (EFSA): Upper intake levels reviewed for vitamin D and calcium 27.7.2012. EFSA. Viitattu 6.8.2012.
  14. Duodecim 2005;121:1749–54, D-vitamiini – monivaikutteinen hormoni, s.5/6
  15. Hathcock, J. N., Shao, A., Vieth, R., Heaney, R.: Risk assessment for vitamin D Am J Clin Nutr 2007 85: 6-18
  16. Martineau, A. R., Wilkinson, R. J., Wilkinson, K. A. ym. A Single Dose of Vitamin D Enhances Immunity to MycobacteriaAmerican Journal of Respiratory and Critical Care Medicine 2007;176, 208-213
  17. Martineau, A. R., Wilkinson, R. J., Newton, S. R., IFN-gamma- and TNF-independent vitamin D-inducible human suppression of mycobacteria: the role of cathelicidin LL-37J Immunol. 2007;178(11):7190-8
  18. a b c Kiista D-vitamiinista jakaa asiantuntijat kahteen leiriin, Jani Kaaro, HS Tiede 19.1.2013.
  19. a b c Suomalaisilla pulaa D-vitamiinista kesälläkin, Yle.fi/ Uutiset
  20. https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet/800
  21. Kalan syöntisuositukset. Elintarviketurvallisuusvirasto. https://www.evira.fi/elintarvikkeet/tietoa-elintarvikkeista/elintarvikevaarat/elintarvikkeiden-kayton-rajoitukset/kalan-syontisuositukset/
  22. Ruotsi varoittaa lohen, taimenen ja silakan syönnistä. Yle uutiset 12.6.2013
  23. Milloin kananmunan kolesteroli on haitaksi? https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/milloin_kananmunan_kolesteroli_on_haitaksi
  24. Rasvaremontti vai kolesterolilääke? https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/rasvaremontti_vai_kolesterolilaake
  25. Metsäsienet ovat superruokaa. Maaseudun tulevaisuus 9.9.2017. Topi Linjama. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/mets%C3%A4sienet-ovat-superruokaa-vitamiineja-ja-kuituja-yllin-kyllin-1.204864
  26. Sienet, ravintosisältö. Arktiset aromit. http://www.arktisetaromit.fi/fi/sienet/ravintosisalto/
  27. Näin uskomattomissa oloissa herkkusienet kasvavat Suomessa. 14.11.2014. https://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/artikkeli/kuvat-nain-uskomattomissa-oloissa-herkkusienet-kasvavat-suomessa/4528328#gs.NH6NdmQ, https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet/345
  28. D-vitamiinia talteen. Tarja Hirvasnoro. Hyvä Terveys 20.1.2009. https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/ruoka/d_vitamiinia_talteen
  29. Miksi luomumaitoon ei ole lisätty D-vitamiinia? Luomuliitto 17.12.2013. http://www.luomuliitto.fi/miksi-luomumaitoon-ei-ole-lisatty-d-vitamiinia/
  30. Komission asetus (EY) N:o 889/2008. http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=CELEX%3A32008R0889
  31. Maitotuotteet ja D-vitamiini. https://www.valio.fi/ravitsemus/artikkelit/maitotuotteet-ja-d-vitamiini/
  32. Rasvattomaan luomumaitoon saa jatkossa lisätä D-vitamiinia. Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 1.9.2016. http://mmm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/rasvattomaan-luomumaitoon-saa-jatkossa-lisata-d-vitamiinia
  33. Tutkimus: Suomalaiset saavat jo nyt tarpeeksi D-vitamiinia. http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002926943.html
  34. Tutkimus: Suomalaiset saavat jo nyt tarpeeksi D-vitamiinia. http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002926943.html
  35. Käypä hoito -suositus 24.04.2014. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi24065
  36. Rasvattomaan luomumaitoon saa jatkossa lisätä D-vitamiinia. Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 1.9.2016. http://mmm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/rasvattomaan-luomumaitoon-saa-jatkossa-lisata-d-vitamiinia
  37. Timeanddate.com
  38. Ravitsemuksellinen riskinarviointi (Välimuisti) 19.8.2009. Ktl.fi. Viitattu 2.8.2010.
  39. Antti Aro: Vitamiinin yliannostus Terveyskirjasto. 4.2.2008. Duodecim. Viitattu 2.8.2010.
  40. a b c Enough Is Enough: Stop Wasting Money on Vitamin and Mineral Supplements, Eliseo Guallar, MD, DrPH; Saverio Stranges, MD, PhD; Cynthia Mulrow, MD, MSc, Senior Deputy Editor; Lawrence J. Appel, MD, MPH; and Edgar R. Miller III, MD, PhD. Annals of the Internal Medicine, editorial, 17.12.2013.
  41. Manson JE, Bassuk SS. Vitamin D Research and Clinical Practice: At a Crossroads. JAMA. Published online February 19, 2015. doi:10.1001/jama.2015.1353.
  42. Vitamin D and calcium supplementation to prevent fractures in adults: U.S. Preventive Services Task Force recommendation statement, Moyer VA; U.S. Preventive Services Task Force*. Ann Intern Med. 2013 May 7;158(9):691-6. doi: 10.7326/0003-4819-158-9-201305070-00603. Abstract.
  43. a b Duodecim: Ehkäisevätkö D-vitamiinilisät syöpää tai syöpäkuolemia? Laaja tutkimus valmistui MTV. 17.05.2018.
  44. Duodecim: Ehkäisevätkö D-vitamiinilisät syöpää tai syöpäkuolemia? Laaja tutkimus valmistui MTV. 17.05.2018.
  45. a b Autier, P. ja Gandini, S., Vitamin D Supplementation and Total Mortality: A Meta-analysis of Randomized Controlled Trials. Arch Intern Med. 2007;167:1730-1737
  46. D-vitamiinista uusi tutkimus: Voi pidentää elinikää, Iltalehti 23.9.2014
  47. Tutkimus: Auringon välttelijöillä kohonnut riski kuolla ennenaikaisesti Yle Uutiset. Viitattu 12.11.2016.
  48. Monipuolisen ja kasvispainotteisen ruokavalion etuja ei voi korvata ravintolisillä, THL, 12.10.2011.
  49. Dietary supplements and mortality rate in older women: the Iowa Women's Health Study, Mursu J et al. Arch Intern Med. 2011 Oct 10;171(18):1625-33. doi: 10.1001/archinternmed.2011.445. Abstract.
  50. Giovannucci, E., Can Vitamin D Reduce Total Mortality? Editorial. Arch Intern Med. 2007;167:1709-1710
  51. Tutkimus: Matala D-vitamiinitaso voi altistaa keuhkokuumeelle, Helsingin Sanomat 24.4.2013.
  52. D-vitamiinilisä ei ehkä torjukaan flunssaa 2.10.2010. Tiede.fi. Viitattu 5.10.2012.
  53. Mitsuyoshi Urashima, Takaaki Segawa, Minoru Okazaki, Mana Kurihara, Yasuyuki Wada, Hiroyuki Ida: Randomized trial of vitamin D supplementation to prevent seasonal influenza A in schoolchildren 2010. AJCN. Viitattu 5.10.2012.
  54. Vitamin D supplementation can decrease risk of respiratory infections in children 20.8.2012. Eurekalert. Viitattu 5.10.2012.
  55. Jama
  56. Sadeq A. Quraishi, Augusto A. Litonjua, Takuhiro Moromizato, Fiona K. Gibbons, Carlos A. Camargo, Edward Giovannucci: Association between prehospital vitamin D status and hospital-acquired bloodstream infections The American Journal of Clinical Nutrition. 1.10.2013. Viitattu 12.11.2016. (englanniksi)
  57. Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia, s. 220-221. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 978-951-0-19882-7.
  58. Effects of vitamin D supplements on bone mineral density: a systematic review and meta-analysis, Reid, Ian R et al., The Lancet, Volume 383, Issue 9912, 146-155.
  59. Mattila, C., Knekt, P., Männistö, S., ym. Serum 25-Hydroxyvitamin D Concentration and Subsequent Risk of Type 2 Diabetes Diabetes Care 30: 2569-2570
  60. Tutkimus: D-vitamiinilisän hyöty yksilöllistä, Helsingin Sanomat, 13.8.2013.
  61. Primary Vitamin D Target Genes Allow a Categorization of Possible Benefits of Vitamin D3 Supplementation, Carsten Carlberg et al., Plos One July 29, 2013DOI: 10.1371/journal.pone.0071042.
  62. D-vitamiinin vähyys lapsuudessa saattaa suurentaa aikuisiän sydänriskejä Yle Uutiset. Viitattu 12.11.2016.
  63. Klaus K. Witte, MDa, Rowena Byrom, John Gierula, Maria F. Paton, Haqeel A. Jamil, Judith E. Lowry, Richard G. Gillott, Sally A. Barnes, Hemant Chumun, Lorraine C. Kearney, John P. Greenwood, Sven Plein, Graham R. Law, Sue Pavitt, Julian H. Barth, Richard M. Cubbon, Mark T. Kearney: Effects of Vitamin D on Cardiac Function in Patients With Chronic HF : The VINDICATE Study Journal of the American College of Cardiology. 7.6.2016. Viitattu 12.11.2016.
  64. Xystrakis, E., Kusumakar. S., Boswell, S. ym. Reversing the defective induction of IL-10-secreting regulatory T cells in glucocorticoid-resistant asthma patients. The Journal of clinical investigation, doi: 10.1172/JCI21759 8.12.2005
  65. Jussi Karjalainen, Genetic and environmental influence of asthma and related phenotypes. The effect of profession and inflammatory cytogene genes IL1A, IL1B and IL10. Väitöskirja 2003.
  66. Steingrimsdottir L., Gunnarsson, O., Indridason, O. S. ym. Relationship Between Serum Parathyroid Hormone Levels, Vitamin D Sufficiency, and Calcium Intake JAMA. 2005;294:2336-2341
  67. Munger, K., Levin, L. I., Hollis, B. W. ym., Serum 25-Hydroxyvitamin D Levels and Risk of Multiple Sclerosis JAMA. 2006;296:2832-2838
  68. mpkb.org
  69. Thomas J. Littlejohns, William E. Henley, Iain A. Lang, Cedric Annweiler, Olivier Beauchet, Paulo H. M. Chaves: Vitamin D and the risk of dementia and Alzheimer disease Neurology. 6.8.2014. Viitattu 12.11.2016. (englanniksi)
  70. D-vitamiinivaje voi johtaa dementiaan Yle Uutiset. Viitattu 12.11.2016.
  71. Visser, M., Deeg, D. J. H., Puts, M. T. E. ym.. Low serum concentrations of 25-hydroxyvitamin D in older persons and the risk of nursing home admission. American Journal of Clinical Nutrition 2006;84(3) 616-622
  72. D-vitamiinin puute voi heikentää iäkkäiden älyllisiä toimintoja Yle.fi/Uutiset. 2.8.2010. Viitattu 2.8.2010.
  73. a b c d D-vitamiinin ja lihomisen välillä on yhteys Iltalehti 30.9.2016
  74. Tutkimus: Syksyllä syntyneet lapset päihittävät keväällä syntyneet liikunnassa Yle Uutiset. Viitattu 12.11.2016.
  75. G. Sandercock, A. Ogunleye, D. Parry, D. Cohen, M. Taylor, C. Voss: Athletic Performance and Birth Month: Is the Relative Age Effect More than just Selection Bias? International Journal of Sports Medicine. 1.11.2014. Viitattu 12.11.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]