Vesikkeli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaavakuva eläinsolusta ja sen osista: 1. Nukleoli 2. Tuma 3. Ribosomi 4. Vesikkeli 5. Karkea endoplasmakalvosto 6. Golgin laite 7. Solun tukiranka 8. Sileä endoplasmakalvosto 9. Mitokondrio 10. Vakuoli 11. Solulima 12. Lysosomi 13. Sentrioli

Vesikkeli on solussa sijaitseva pieni rakkula, jonka erottaa solulimasta vähintään yksi kalvokerros.[1] Vesikkelit kuljettavat, säilyttävät ja hajottavat solujen sisäisten prosessien tuotteita tai jätteitä. Vesikkeliä ympäröivän kalvon rakenne on sama kuin solukalvon.[2][3]

Vesikkelit mahdollistavat solun tehokkaan metabolismin, solunsisäisen kuljetuksen ja entsyymien varastoinnin. Koska vesikkelin sisäinen ympäristö voi poiketa runsaasti soluliman olosuhteista, se mahdollistaa myös monien erilaisten biokemiallisten reaktioiden suorittamisen niiden sisällä. Suuri osa vesikkeleistä valmistetaan Golgin laitteessa, mutta niitä muodostuu myös endoplasmakalvostolla ja solukalvolla.[2][3]

Eri tyyppisiä vesikkeleitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuljetusvesikkelit pystyvät kuljettamaan aineita solun ulkopuolelta sisälle tai vain solun sisällä, esimerkiksi karkeasta endoplasmakalvostosta Golgin laitteeseen. Endosytoottiset vesikkelit eli endosomit kuljettavat endosytoosin kautta solun ulkopuolelta otettuja molekyylejä lysosomeihin, jotka myös ovat vesikkelejä. Endosytoosissa solukalvoon muodostuu pieni syvennys, joka myöhemmin kuroutuu kiinni soluun haluttava aine sisällään. Muodostunut endosomi kuroutuu irti solun sisään ja se voi luovuttaa sisältönsä jonkin toisen soluorganellin jatkokäsittelyyn tai käsitellä sen itse. Jos muodostuvat rakkulat ovat pieniä nesterakkuloita, kutsutaan tapahtumaa pinosytoosiksi, muulloin puhutaan fagosytoosista. Fagosytoottiset vesikkelit eli fagosomit siis hoitavat kuljetusta solun ulkopuolelta solun sisäpuolelle.[2][3]

Neste- ja kaasutäytteisiä vesikkeleitä ovat vakuolit ja kaasuvesikkelit. Vakuoli eli solunesterakkula on kasvisolujen ja hiivasolujen vesikkeli, jossa on kalvon ympäröimänä runsaasti vettä. Kaasuvesikkelit taas mahdollistavat solujen kellumisen vedessä. Kaasuvesikkeleitä löytyy arkeista, bakteereista ja muista planktonisista mikro-organismeista.[2][3]

Esimerkki erikoistuneesta vesikkelistä ovat synaptiset vesikkelit, jotka sijaitsevat hermopäätteissä. Ne varastoivat hermovälittäjäaineita eli neurotransmittereita.[1][2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tirri, R., Lehtonen, J., Lemmetyinen, R., Pihakaski, S. & Portin P.: Biologian sanakirja. Otava, 1999. ISBN 951-1-11390-9.
  2. a b c d e Alberts, B., Johnson, A., Lewis, J., Raff, M., Roberts, K. & Walter, P.: ”13: Intracellular Vesicular Traffic”, Molecular Biology of the Cell, 4th edition. Garland Science, 2002. ISBN 0-8153-4072-9. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c d e Campbell, NA., Reece, JB., Mitchell, LG: Biology, 5th edition, s. 111-118. Benamin Cummings, 1999. ISBN 0-8053-6566-4.


Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.