Soluseinä
Soluseinä on kasvisolujen ja lähes kaikkien bakteerien solukalvon ulkopuolinen rakenne. Soluseinä tukee solun rakennetta, suojaa sitä ja antaa solulle muodon.[1][2] Eläinsolussa ei ole soluseinää[2] ja myös mykoplasmoilta se puuttuu.
Kasvien soluseinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kasvien soluseinä on muodostunut selluloosasta, hemiselluloosasta, ligniinistä ja polysakkarideista.[2]
Sienten soluseinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sienisoluissa soluseinä on muodostunut glukosamiinista kitiinistä. Kaikilla sienillä ei ole soluseinää.[2]
Bakteerien soluseinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bakteerien soluseinä koostuu peptidoglykaanista, joka koostuu polysakkaridipolymeereista (oligosakkarideista) ja niitä toisiinsa liittävistä aminohapoista (esimerkiksi alaniinis, lysiinistä, glutamiinihaposta ja diaminopimeliinihaposta) ja sokerijohdannaisista N-asetyyliglukosamiinista ja N-asetyylimuramiinihaposta. Bakteerien soluseinään kuuluu uloimpana limakapseli, joka suojaa ympäristön haittavaikutuksilta.[1][2]
Bakteereiden soluseinä on verkkomainen ja harvasilmäinen. Bakteerit voidaan jakaa gramnegatiivisiin ja grampositiivisiin soluseinän rakenteen perusteella. Grampositiivisten bakteerien soluseinässä useita päällekkäisiä peptidoglykaanikerroksia ja teikkohappoja, polysakkarideja ja proteiineja. Gramnegatiivisten bakteerien seinässä vain yksi peptidoglykaanikerros, ja sen ulkopuolella ylimääräinen ulkokalvo lipopolysakkarideista ja proteiineista. Soluseinän värjäytymisreaktioita (gramvärjäys) käytetään bakteerien tunnistukseen.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Michael T. Madigan, John M. Martinko, Paul V. Dunlap & David P. Clark: Brock Biology of Microorganisms, 12th Edition, s. 78-81. Pearson International, 2009. ISBN 978-0-321-53615-0 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Thomas Scott, Eric Ian Mercer: Concise encyclopedia biochemistry and molecular biology, s. 101. Walter de Gruyter, 1997. ISBN 978-3110145359 (englanniksi)