Tumahuokonen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Tumahuokonen on tumakotelon aukko, jonka kautta solulima ja tumalima ovat toisiinsa yhteydessä ja jonka kautta myös melko suuret molekyylit voivat säädellysti siirtyä tumasta solulimaan tai toisin päin. Tumahuokosten pinta-ala kaikkiaan on viidenneksestä kolmanteen osaan koko tumakotelon pinta-alasta. Niitä on selkärankaisilla eläimillä enemmän kuin pienimmillä yksisoluisilla eliöillä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Airamo, Seija; Happonen, Päivi & Viitanen, Pertti: Biologia Kertaus. WS Bookwell Oy, 2002. ISBN 951-0-23084-7.
- ↑ Tumahuokonen Solubiologia. 2006. Solunetti. Viitattu 28.4.2023.
| ||||||||||||||||||||||||