Hyperkalsemia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hyperkalsemia tarkoittaa epänormaalin korkeaa kalsiumpitoisuutta veressä. Aikuisilla ihmisillä hyperkalsemiana voidaan pitää tilaa, jossa kalsiumia on yli 10.5 milligrammaa per desilitra veriseerumia (mg/dl) eli 2.62 millimoolia per litra (mmol/l).[1] Aikuisilla normaali seerumin kalsiumpitoisuus on noin 8–10 mg/dl (2–2.5 mmol/l).[2]

Lievä hyperkalsemia voi olla oireeton,[2] mutta usein siinä ilmenee ruokahaluttomuutta ja ummetusta. Vakava hyperkalsemia (seerumissa on kalsiumia yli 14.0 mg/dl) voi aiheuttaa muun muassa pahoinvointia, nestehukkaa, munuaisvaurion, rytmihäiriön, kooman tai sydänpysähdyksen.[1]

90 prosenttia lääketieteellisesti todetuista hyperkalsemiatapauksista kattavat humoraalinen hyperkalsemia,[2] joka liittyy PTHrP:n liikaeritykseen ja ilmenee jopa 30 prosentilla kaikista syöpäpotilaista,[1] ja primäärinen lisäkilpirauhasen liikatoiminta, jonka syynä on useimmin lisäkilpirauhasen adenooma ja jossa ilmenee parathormonin liikatuottoa. Näiden jälkeen muita yleisiä syitä ovat luuston hajotus eli osteolyysi sytokiinivälitteisesti myelooman tai rintasyövän yhteydessä. Tiatsideihin lukeutuvien diureettien lääkekäyttö on myös verrattain yleinen syy hyperkalsemialle – hyperkalsemia on kuitenkin tällöin usein lievää. Hyperkalsemian syynä voivat olla myös kalsiumin tai D-vitamiinien liikasaanti, mutta harvoin. Edeltävien lisäksi hyperkalsemialle on monia muita syitä.[2]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuisilla ihmisillä hyperkalsemiaa voidaan pitää[1]

  • lievänä, jos kalsiumia on veriseerumissa yli 10.5 mg/dl (> 2.62 mmol/l)
  • keskivakavana, jos pitoisuus on yli 12.0 mg/dl (> 3.00 mmol/l)
  • vakavana, jos pitoisuus on yli 14.0 mg/dl (> 3.49 mmol/l)

Lievää hyperkalsemiaa potevat voivat olla oireettomia.[2] Lievässä hyperkalsemiassa sydänkäyrässä voi olla lyhentynyt QT-intervalli, madaltunut ST-väli, pidentyneet PR- tai QRS-intervallit. Voi myös ilmetä ruokahaluttomuutta, ummetusta, runsasta virtsaamistarvetta, ahdistusta tai väsymystä.[1]

Keskivakavassa hyperkalsemiassa voi ilmetä samat sydänkäyrän ilmiöt kuin lievässä hyperkalsemiassa. Lisäksi voi ilmetä pahoinvointia, oksentelua, kehonpainon laskua (krooninen hyperkalsemia), refleksien heikkoutta, lihasheikkoutta ja nestehukkaa.[1]

Vakavassa hyperkalsemiassa voi ilmetä väsymystä, sekavuutta, rytmihäiriöitä, kammioperäistä takykardiaa (sydämen tiheälyöntisyyttä), sydänpysähdys, akuutti munuaisvaurio tai kooma.[1] Vakava hyperkalsemia voi myös johtaa haimatulehdukseen tai mahahaavaan, mutta harvoin.[1][2]

Hyperkalsemia voi vakavuudesta ja kroonisuudesta riippuen myös aiheuttaa kutinaa, luukipuja, niveltulehduksen, korkeaa verenpainetta, virtsakiviä, munuaisperäistä vesitystautia, sarveiskalvotulehduksen (keratiitti), sarveiskalvojen kalsiumkertymiä (eng. band keratopathy) ja kalsiumkertymiä muissa kudoksissa, kuten munuaisissa ja verisuonissa.[2]

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain vapaat kalsiumionit (Ca2+) aiheuttavat hyperkalsemian oireita. Kalsiumin vapautuminen luista lisää veren kalsiumpitoisuuksia, sillä 98 prosenttia kehon kalsiumista on luissa. 2 prosenttia on muualla, kuten veressä. Veressä pääosa on kiinni veren proteiineissa, lähinnä albumiinissa. Tämä tulee ottaa huomioon veren kalsiumpitoisuuksia mitattaessa. Hormoneista eritoten parathormonin, D-vitamiinien, kalsitoniinin ja PTHrP:n (parathormonin kaltainen peptidi) vapautuminen vereen kohottaa veren kalsiumpitoisuutta, joten näiden liikatuotto tai liikasaanti voi johtaa hyperkalsemiaan.[2]

Syöpiin liittyvä humoraalinen hyperkalsemia (eng. humoral hypercalcemia of malignancy) liittyy PTHrP:n liikaeritykseen. Useimmiten nämä kasvaimet ovat keuhkoissa, päässä, kaulassa tai munuaisissa.[2]

Parathormoniin liittyviä hyperkalsemian syitä ovat muun muassa primäärinen tai tertiäärinen lisäkilpirauhasen liikatoiminta tai familiaalinen hypokalsiurinen hyperkalsemia.[2]

D-vitamiineihin liittyviä syitä ovat D-vitamiinien liikasaanti ja granuloomia muodostavat tekijät, kuten sarkoidoosi, tuberkuloosi, Hodgkinin tauti ja beryllioosi. Näissä granuloomissa kalsitriolin eli D3-vitamiinin akiivimuodon tuotto voi olla lisääntynyt.[2]

Hyperkalsemiaa aiheuttavia aineita (D-vitamiinien ja berylliumin lisäksi) ovat kalsiumsuolat, kuten tietyt antasidit; tiatsideihin kuuluvat diureetit, mutta diureettien aiheuttama hyperkalsemia on usein lievää; litium;[2] suuret annokset A-vitamiinitoimintoisia retinoideja.[3]

Parathormoniin, D-vitamiineihin ja PTHrP:hen liittymättömiä hormonitoimintahäiriöitä, jotka voivat johtaa hyperkalsemiaan, ovat mm. kilpirauhasen vajaatoiminta, Addisonin tauti, akromegalia ja feokromosytooma.[2]

Luuston hajotus eli osteolyysi sytokiinivälitteisesti myelooman tai rintasyövän yhteydessä voi johtaa hyperkalsemiaan. Hormoneihin liittymättömiä hyperkalsemialle altistavia asioita ovat Pagetin tauti ja rabdomyolyysin parantumisvaihe.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h KL Feldenzer, J Sarno: Hypercalcemia of malignancy. Journal of the Advanced Practitioner in Oncology, 2018, 9. vsk, nro 5, s. 496–504. PubMed:31086686. ISSN 2150-0878. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b c d e f g h i j k l m n MF Carroll, DS Schade: A practical approach to hypercalcemia. American Family Physician, 2003, 67. vsk, nro 9, s. 1959–1966. PubMed:12751658. ISSN 0002-838X. Artikkelin verkkoversio.
  3. AK Vyas, NH. White: Case of hypercalcemia secondary to hypervitaminosis A in a 6-year-old boy with autism. Case Reports in Endocrinology, 2011, s. 1–5. doi:10.1155/2011/424712. ISSN 2090-6501. Artikkelin verkkoversio.