Suomen presidentinvaali 1988
Sivulta puuttuu Suomen presidentinvaali 1988 järjestettiin 31. tammikuuta ja 1. helmikuuta.[1] Tuolloin oli ensi kertaa mahdollisuus valita tasavallan presidentti suoralla kansanvaalilla.
Sisällysluettelo |
Ehdokkaiden kampanjatunnukset[2][muokkaa]
- Demokraattinen Vaihtoehto: Vaihtoehto vasemmalla - Jouko Kajanoja (numero 2)
- Keskustapuolue: Paavo Väyrynen: Suomi tarvitsee oman suunnan (numero 3)
- Liike 88: Järjen ja sydämen valinta - Kalevi Kivistö (numero 4)
- Kansallinen Kokoomus: Harri Holkeri - Tulevaisuuden tekijä (numero 5)
- Mauno Koiviston vaaliliitto: Mauno Koivisto suoraan (numero 6)
Suora vaali[muokkaa]
Mauno Koivisto sai yli puolet kaikista annetuista äänistä kahdeksassa vaalipiirissä viidestätoista. Ahvenanmaalla Koiviston kannatus oli peräti 75,1 prosenttia. Paavo Väyrynen voitti Koiviston Oulun ja Lapin vaalipiireissä.[3]
| ehdokas | puolue(et)/ryhmä(t) | äänet[3] | |
|---|---|---|---|
| lkm | % | ||
| Mauno Koivisto | Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, Suomen Maaseudun Puolue, Pro Koivisto, Åländsk Samling | 1 513 234 | 48,90 |
| Paavo Väyrynen | Keskustapuolue | 636 375 | 20,57 |
| Harri Holkeri | Kansallinen Kokoomus | 570 340 | 18,43 |
| Kalevi Kivistö | Liike 88 | 330 072 | 10,67 |
| Jouko Kajanoja | Demokraattinen Vaihtoehto | 44 428 | 1,44 |
| yhteensä | 3 094 449 | 100 | |
| äänioikeutetut[1][3] | 4 036 169 |
|---|---|
| äänestäneet[3] | 3 158 090 |
| äänestysaktiivisuus-%[3] | 78,2 |
| äänestysaktiivisuus-% (Suomessa asuneet)[1][3] |
82,7 |
| hylätyt äänet[3] | 63 641 |
Koska kukaan ehdokas ei saanut tarvittavaa yksinkertaista enemmistöä – yli 50 % äänistä –, valinta siirtyi samanaikaisesti valittujen 301 valitsijamiehen kokoukselle eli käytännössä presidentinvaalissa tarvittiin toinen kierros.
Valitsijamiesten vaalit[muokkaa]
Valitsijamiesjärjestelmää oli varsinkin edellisen, presidentinvaalin 1982 yhteydessä kritisoitu erityisesti sen vuoksi, että valitsijamiehillä oli mahdollisuus äänestää "mustaa hevosta". Suomen hallitusmuotoa (1919–2000) olikin muutettu vuonna 1987 niin, että valitsijamiehet saivat äänestää presidentiksi ainoastaan virallisia, ennen valitsijamiesvaaleja asetettuja presidenttiehdokkaita. Näin "mustan hevosen" mahdollisuutta ei enää ollut vaalissa 1988 ja samalla presidentin valitsijamiehet valittiin viimeisen kerran. Professori Risto Sänkiahon mukaan presidentinvaalin muuttumista luonteeltaan henkilövaaliksi osoitti selvästi se, että valitsijamiesten vaalikampanja jäi täysin presidenttiehdokkaiden kampanjoinnin varjoon eivätkä valitsijamiehet tosiasiassa käyneet juuri minkäänlaista vaalikamppailua. [4]
| ehdokas | puolue(et)/ryhmä(t) | valitsija- miehet[3] |
äänet[3] | |
|---|---|---|---|---|
| lkm | % | |||
| Mauno Koivisto | Mauno Koiviston vaaliliitto yhteensä | 144 | 1 391 399 | 46,60 |
| Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 128 | 1 175 209 | 39,36 | |
| Suomen Maaseudun Puolue | 7 | 120 043 | 4,02 | |
| Pro Koivisto | 8 | 88 663 | 2,97 | |
| Åländsk Samling | 1 | 7 484 | 0,25 | |
| Paavo Väyrynen | Keskustapuolue | 68 | 647 769 | 21,70 |
| Harri Holkeri | Kansallinen Kokoomus | 63 | 603 180 | 20,20 |
| Kalevi Kivistö | Liike 88 | 26 | 286 833 | 9,61 |
| Jouko Kajanoja | Demokraattinen Vaihtoehto | 56 528 | 1,89 | |
| yhteensä | 301 | 2 985 709 | 100 | |
| äänioikeutetut[1][3] | 4 036 169 | +115 164 (verr. vm.vaaleihin 1982) |
|---|---|---|
| äänestäneet[3] | 3 141 360 | |
| äänestysaktiivisuus-%[3] | 77,8 | |
| äänestysaktiivisuus-% (Suomessa asuneet)[1][3] |
82,3 | - 4,5 (verr. vm.vaaleihin 1982) |
| hylätyt äänet[3] | 155 651 |
Eniten ääniä saaneet valitsijamiehet[5][muokkaa]
| henkilö (puoluekanta) | presidenttiehdokas | äänet | vaalipiiri |
|---|---|---|---|
| Kalevi Sorsa (sd.) | Mauno Koivisto | 32 089 | Helsingin kaupunki |
| Pirjo Ala-Kapee (sd.) | Mauno Koivisto | 31 131 | Uudenmaan lääni |
| Matti Ahde (sd.) | Mauno Koivisto | 25 335 | Oulun lääni |
| Pertti Paasio (sd.) | Mauno Koivisto | 24 633 | Turun läänin eteläinen |
| Matti Luttinen (sd.) | Mauno Koivisto | 18 966 | Hämeen läänin eteläinen |
| Marja-Liisa Tykkyläinen (sd.) | Mauno Koivisto | 18 914 | Kuopion lääni |
| Erkki Liikanen (sd.) | Mauno Koivisto | 18 875 | Mikkelin lääni |
| Pertti Salolainen (kok.) | Harri Holkeri | 18 397 | Helsingin kaupunki |
| Antero Kekkonen (sd.) | Mauno Koivisto | 18 350 | Kymen lääni |
| Sirpa Pietikäinen (kok.) | Harri Holkeri | 17 354 | Hämeen läänin eteläinen |
Valitsijamiesten suorittama vaali[muokkaa]
Valitsijamiehet kokoontuivat 15. helmikuuta eduskuntaan, jossa kokousta johti yksi presidenttiehdokkaista, pääministeri Harri Holkeri. Aiempien eli 1982 valitsijamiesvaalien tapaan valitsijamiehiä oli valittu 301, jotta tasatulosta ei voisi syntyä ratkaisevassa kolmannessa äänestyksessä. Valitsijamiehet saattoivat kuitenkin äänestää tyhjää, joten tasatulos oli itse asiassa yhä mahdollinen myös ratkaisevassa äänestyksessä - näin ei kuitenkaan tapahtunut.
| ehdokas | 1. kierros | 2. kierros |
|---|---|---|
| Mauno Koivisto | 144 | 189 |
| Paavo Väyrynen | 68 | 68 |
| Kalevi Kivistö | 26 | 26 |
| Harri Holkeri | 63 | 18 |
Toisella kierroksella enemmistö Kokoomuksen valitsijamiehistä kannatti Koivistoa.
Mauno Koiviston toinen, jälkimmäinen toimikausi alkoi 1. maaliskuuta 1988.
Viitteet[muokkaa]
- ↑ a b c d e TAULUKKO: Tasavallan presidentin vaalit 1925-2006 Presidentinvaali, Vaalit, Vaalit.fi (Oikeusministeriö)
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1989 (Otava, Helsinki 1988), s. 145
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Presidentin vaalit 1988. Suomen virallinen tilasto (Tilastokeskus 1988), s. 30–33.
- ↑ Risto Sänkiaho: Presidentinvaalin vaihtoehdot. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1989, s. 149–150. Helsinki: Otava, 1988.
- ↑ Presidentin vaalit 1988. Suomen virallinen tilasto (Tilastokeskus 1988), s. 100–116.
