Ero sivun ”Amfetamiini” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Poistettu Amfetamiinit-malline, koska malline on yhdistetty Fenetyyliamiinit-mallineeseen
kijroitettu uusiksi
Rivi 1: Rivi 1:
{{lääketietolaatikko
{{Lääketietolaatikko
| IUPAC_nimi = (±)-1-fenyylipropan-2-amini
|IUPAC_nimi=(±)-1-Fenyylipropan-2-amiini
| kuva = Amphetamine-2D-skeletal.svg
|kuva=Amphetamine numbered.svg
|CAS_numero=300-62-9
| leveys = 250
|ATC_prefiksi=N06
| kuva2 = Amphetamine-3d-CPK.png
|ATC_suffiksi=BA01
| CAS_numero = 300-62-9
|PubChem=3007
| ATC_prefiksi =
|DrugBank=DB00182
| ATC_suffiksi =
|kemiallinen_kaava=
| ATC_lisätiedot =
|C=9|H=13|N=1
| PubChem =
|moolimassa=135.21 g/mol
| DrugBank =
|smiles=CC(CC1=CC=CC=C1)N
| C=9 | H=13 | N=1
|synonyymit=
| moolimassa = 135,2084 g/mol
|tiheys=1.52 (26&nbsp;°C)<ref name=x/>
| smiles = CC(CC1=CC=CC=C1)N
|kiehumispiste=200
| synonyymit =
|kiehumis_ylempi=203
| tiheys =
|kiehumishuomiot=<ref name=d/>
| sulamispiste = 280
|liukoisuus=konjugaattiemäs ei ole liukoinen, monet suolat ovat<ref name=d/>
| sulamis_ylempi = 281
|spesifinen_rotaatio=
| sulamishuomiot =
|sem_kombustio=
| kiehumispiste =
|biosaatavuus=
| kiehumishuomiot =
|proteiinisitoutuminen=14−40%<ref name=d/>
| liukoisuus = 50–100 mg/ml (16 °C)
|metabolismi=[[CYP2D6]], jokin CYP2C-perheen entsyymi, [[flaviinin sisältävä monoamiinioksidaasi 3|FMO3]]<ref name=v/>
| biosaatavuus =
|eliminaation_puoliintumisaika=7−12 h<ref name=v/>
| proteiinisitoutuminen =
|ekskreetio=virtsa<ref name=v/>
| metabolismi =
|raskaus_AU=
| eliminaation_puoliintumisaika = [[Deksamfetamiini|D-amf]] 9–11 tuntia<ref name="FDA Pharmacokinetics"/> {{nowrap|[[Levoamfetamiini|L-amf]] 11–14 tuntia<ref name="FDA Pharmacokinetics"/>}}
|raskaus_US=
| ekskreetio =
|resepti_AU=
| raskaus_AU =
|resepti_CA=
| raskaus_US =
|resepti_UK=
| resepti_AU =
|resepti_US=
| resepti_CA =
|valmisteen_antotapa=nieltynä, nuuskaamalla, injektiona, suun limakalvoilta, peräruiskeena<ref name=l/>
| resepti_UK =
| resepti_US =
| reseptiluokitus =
| valmisteen_antotapa =
}}
}}
'''Amfetamiini''' eli '''alfametyylifenetyyliamiini''' on keinotekoinen [[dopamiini]]a ja [[norepinefriini]]ä keskushermostossa vapauttava [[Stimulantti|stimulantteihin]] lukeutuva päihde, lääke<ref name=t>{{Lehtiviite|Tekijä=DJ Heal et al|Otsikko=Amphetamine, past and present a pharmacological and clinical perspective|Julkaisu=Journal of Psychopharmacology|Ajankohta=2013|Vuosikerta=27|Numero=6|Sivut=479−496|Pmid=23539642|Doi=10.1177/0269881113482532|Issn=0269-8811|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3666194/}}</ref> ja [[doping]]aine.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.wada-ama.org/sites/default/files/wada_2020_english_prohibited_list_0.pdf|nimeke=Prohibited list, january 2020|julkaisija=WADA|viitattu=2020-12-08}}</ref> Amfetamiini on kahden aineen suhteessa 1:1 oleva seos eli [[rasemaatti]], joka koostuu [[deksamfetamiini]]sta ja [[levoamfetamiini]]sta.<ref name=f/>
[[Tiedosto:Amphetamine.jpg|pienoiskuva|Noin yksi gramma katuamfetamiinia.]]
'''Amfetamiini''' eli '''alfametyylifenetyyliamiini''' on [[päihde|päihteenä]] ja [[lääke|lääkkeenä]] käytetty täyssynteettinen psykomotorinen [[Piriste|stimulantti]], joka kuuluu [[amfetamiinit|amfetamiineihin]]. Amfetamiinilla on kaksi [[enantiomeeri]]a: [[Deksamfetamiini|dekstroamfetamiini]] ja [[levoamfetamiini]]. Nimi "amfetamiini" viittaa varsinaisesti näiden kahden [[raseeminen seos|raseemiseen seokseen]]. Epämuodollisemmassa käytössä "amfetamiinilla" viitataan kaikenlaisiin näiden yhdistelmiin sekä puhtaisiin muotoihin.


Amfetamiinia käytetään joissain maissa [[ADHD]]:n ja [[narkolepsia]]n hoitoon.<ref name=t/> Suomessa amfetamiini on laiton [[huume]],<ref name=u/> eikä sitä käytetä lääkkeenä. Amfetamiini on yksi Suomen ja monien muiden [[EU]]-maiden käytetyimpiä päihteitä.<ref name=s/><ref name=f/> Päihteenä käytetty amfetamiini on yleensä [[sulfaatti]]suolan muodossa, jota niellään, nuuskataan ja käytetään [[Injektio (lääketiede)|injektioiden]] kautta.<ref name=f/> Päihdekäytön annoksin amfetamiini voi aiheuttaa muun muassa [[euforia]]n tunteen, lisätä itsevarmuutta, lisätä fyysistä aktiivisuutta ja vähentää halua nukkua ja syödä.<ref name=j/>
Amfetamiinia käytetään muun muassa suun kautta, [[nuuskaus|nuuskaamalla]] ja [[Ruiskuhuume|suonensisäisesti]].<ref name="paihdelinkki-pika">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/pikatieto/amfetamiini | Nimeke = Amfetamiini | Julkaisu = Päihdelinkki | Julkaisija = A-klinikkasäätiö }}</ref>


Amfetamiini voi aiheuttaa voimakkaan psyykkisen [[Päihderiippuvuus|riippuvuuden]]. Sen käyttö voi aiheuttaa [[stimulanttipsykoosi]]n eritoten runsaassa pitkäaikaiskäytössä.<ref name=j/> Harvinaisissa tapauksissa amfetamiini aiheuttaa vakavia verenkiertoelimistön ongelmia, kuten [[aivoinfarkti]]n.<ref name=p/> Kuolemaan johtaneet amfetamiinin [[Yliannostus|yliannostukset]] ovat mahdollisia, mutta harvinaisia.<ref name=f/> Yhdistettynä [[MAO-estäjät|MAO-estäjiin]] amfetamiini voi teoriassa aiheuttaa [[serotoniinioireyhtymä]]n, mutta käytännössä tämä on harvinaista.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=PK Gillman|Otsikko=Monoamine oxidase inhibitors, opioid analgesics and serotonin toxicity|Julkaisu=British Journal of Anaesthesia|Ajankohta=2005|Vuosikerta=95|Numero=4|Sivut=434–441|Pmid=16051647|Doi=10.1093/bja/aei210|Issn=0007-0912|www=https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0007091217349565}}</ref>
== Historia ==
[[Kuva:Amphetaminsulfat-d-l-10mg.jpg|thumb|250px|Amfetamiinisulfaattia sisältäviä kapseleita.]]
Ensimmäisen kerran amfetamiinin syntetisoi kemisti nimeltä [[Lazăr Edeleanu]] [[Berliinin yliopisto]]lla vuonna 1887. Lääkekokeilut aloitettiin 1920-luvulla; vuosikymmenen lopulla amfetamiinia myytiin jo apteekeissa Benzedrine-lääkenimikkeellä. 1930-luvulla amfetamiinia käytettiin lääkkeenä nenän tukkoisuuteen.


==Kemia==
Aikoinaan amfetamiiniyhdisteet olivat markkinoilla reseptillä saatavina laihdutuslääkkeinä. Sivuvaikutuksena esiintyvä mielialan kohoaminen ja väsymyksen poistuminen johtivat usein aineiden väärinkäyttöön. 1950- ja 1960-luvuilla amfetamiinia käytettiin sekä piristeenä että [[Masennus|masennuksen]] ja [[ylipaino]]n hoitoon. 1950-luvulla amfetamiinia käytettiin jonkin verran [[doping]]aineena kestävyysurheilussa. Amfetamiinin päihdekäyttö yleistyi 1960-luvulla. Suomessa amfetamiiniyhdisteet poistettiin lääkekäytöstä vuonna 1968, mutta dekstroamfetamiinia myydään Suomessa edelleen erityisluvan vaativana lääkkeenä.
===Ominaisuudet===
[[Tiedosto:Amphetamine_racemic.svg|pienoiskuva|190px|R-(−)-amfetamiini eli levoamfetamiini ja S-(+)-amfetamiini eli deksamfetamiini.]]
Amfetamiinissa on yksi [[kiraliakeskus]], joten sillä on 2 [[enantiomeeri]]ä, jotka ovat [[levoamfetamiini]] ja [[deksamfetamiini]]. "Amfetamiini" tarkoittaa näiden seosta, eli [[rasemaatti]]a. Amfetamiinin [[Konjugaattiemäs|konjugaattiemäksen]] eli vapaa emäksen [[CAS-numero]] on 300-62-9. Emäs on väritön ja hitaasti haihtuva neste. Sen kiehumispiste on 200−203&nbsp;°C. Emäs on niukkaliukoinen veteen. Se on liukoinen [[etanoli]]in, [[dietyylieetteri]]in ja [[happo]]ihin. Sen [[happovakio]] on 9.9,<ref name=d>{{Kirjaviite|Tekijä=AC Moffat et al|Nimeke=Clarke's analysis of drugs and poisons: in pharmaceuticals, body fluids and postmortem material|Vuosi=2011|Sivut=871−874|Selite=4. painos|Julkaisija=Pharmaceutical Press|Isbn=9780853697114}}</ref> [[taitekerroin]] on 0.9306 (25&nbsp;°C:ssa) ja tiheys on 1.52&nbsp;g/cm<sup>3</sup> (26&nbsp;°C:ssa).<ref name=x>Haynes, S. 456</ref>
[[Tiedosto:Amphetamine and P2P.png|vasen|pienoiskuva|Amfetamiinin [[hydrokloridi]]a (vasen) ja yhtä sen valmistukseen sopivaa esiastetta, [[Fenyyliasetoni|fenyyliasetonia]] (oikealla).]]
Vapaa emäksestä on useita vesiliukoisia [[Suola|suoloja]]. Esimerkiksi amfetamiinin [[sulfaatti]] on kiteinen valkea aine. Sen CAS-numero on 60-13-9. Se on liukoinen veteen, hyvin niukkaliukoinen etanoliin ja liukenematon kloroformiin sekä dietyylieetteriin. Se hajoaa sulamatta yli 300&nbsp;°C:ssa.<ref name=d/> 25&nbsp;°C:ssa sulfaatin tiheys on 1.15&nbsp;g/cm<sup>3</sup>.<ref>Haynes, s. 144</ref>


Amfetamiinisuolat tuottavat [[Liebermann-reagenssi]]lla punaisen tai oranssin värin, [[Marquis-reagenssi]]lla oranssin tai punaisen värin ja [[ninhydriini]]llä pinkin tai oranssin värin.<ref name=d/>
Saman vuoden keväällä ja kesällä poliisi alkoi saada tietoja suurimittaisesta amfetamiinin salakuljetuksesta. Suomen huumemarkkinoille ilmaantuivat kahden millilitran ampullit, "koukkunokat", jotka sisälsivät amfetamiiniliuosta. Salakuljetusta ja jakelua organisoi [[Kosti Kustaa Kartiokari]].<ref>Koskinen 1997,38</ref>


===Valmistaminen===
== Käyttökohteet ==
[[EMCDDA]]:n ja [[Europol]]in vuoden 2011 arvion mukaan pääosa laittomasta amfetamiinista [[EU]]:ssa tuotetaan [[Leuckart-reaktio]]n avulla [[fenyyliasetoni]]sta. Tässä synteesissä yleisesti käytettyjä oheisreagensseja ovat esimerkiksi [[formamidi]], [[ammoniumformiaatti]] ja eri mineraalihapot. Pääosa fenyyliasetonista tuodaan EU:seen muualta, mutta osa amfetamiinin valmistajista tuottaa fenyyliasetonin itse käyttäen esiasteena esimerkiksi [[fenyylietikkahappo]]a, [[bentsyylisyanidi]]a tai [[bentsaldehydi]]ä ja [[nitroetaani]]a.<ref name=f>{{Kirjaviite|Nimeke=Amphetamine: a European Union perspective in the global context|Vuosi=2011|Julkaisija=Publications Office of the European Union|Isbn=9789291684915|www=https://www.emcdda.europa.eu/publications/joint-publications/amphetamine_en|Doi=10.2810/49525}}</ref> Amfetamiinin valmistamiseen on kuitenkin Leuckart-reaktion lisäksi monia muita vaihtoehtoja.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://web.archive.org/web/20191126195404if_/http://www.nwafs.org:80/newsletters/SyntheticAmphetamine.pdf|nimeke=Review: synthetic methods for amphetamine|tekijä=A Allen, R Ely|viitattu=2020-12-04}}</ref>
Amfetamiinilla on päihdekäytön lisäksi myös hyötykäyttökohteita. Amfetamiiniyhdisteitä valmistetaan lääketeollisuudessa ja laittomissa laboratorioissa.<ref name="paihdelinkki-pika" /> Amfetamiini esiintyy jauheena, kapseleina, erivärisinä tabletteina tai nestemäisenä.


<gallery heights=190 mode=packed>
=== Lääkekäyttö ===
Amphetamine_Leukart_synthesis.svg|Amfetamiinin Leuckart-synteesi.
Amfetamiinia käytetään lääketieteellisessä tarkoituksessa ainakin [[Ylipaino|liikalihavuuden]] hoitoon, leikkauksessa vahvisteena, [[ADHD|tarkkaavaisuushäiriöiden]] sekä [[narkolepsia]]n hoitoon. [[Levmetamfetamiini]]a (l-metamfetamiini), jolla ei ole huumaavaa vaikutusta, käytetään lääkkeenä nenän tukkoisuuteen ja sitä on joissakin maissa, muiden muassa [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]], myynnissä [[Itsehoitolääke|itsehoitovalmisteena]].
</gallery>


==Päihdekäyttö==
Amfetamiini parantaa kognitiivisia toimintoja. [[ADHD|Tarkkaavuus- ja keskittymishäiriöistä]] kärsivillä on todettu heikentyneitä suorituksia Wechslerin muistitestin varsinaisissa muistiosissa. Amfetamiini tehostaa muistin käyttöä, joten se helpottaa merkittävästi selviytymistä jokapäiväisistä toiminnoista. Lääkitys selvästi vähentää mahdollisuutta sairastua muihin mielenterveyshäiriöihin, tai ongelmalliseen päihteiden väärinkäyttöön joihin sairastumisen riski on potilaalla jo kohonnut.
===Käyttötavat===
Päihteenä käytetty amfetamiini on yleensä [[sulfaatti]]suolan muodossa. Se voi olla jauheena, tablettien muodossa tai sekoitettuna nesteeseen tahnaksi tai liuokseksi. Yleensä amfetamiinia käytetään nielemällä, nenään [[Nuuskaus|nuuskaamalla]] tai [[Injektio (lääketiede)|injektioina]]. Sulfaattisuola ei kiehu kuumennettaessa, joten sitä ei voi vaporisoida eli "polttaa" toisin kuin esimerkiksi [[metamfetamiini]]n [[Suola|suoloja]].<ref name=f/> Amfetamiinia voidaan käyttää myös imeyttämällä sitä suun [[limakalvo]]ilta tai [[peräruiske]]ena.<ref name=l/>


Amfetamiinia on hyvin usein jatkettu muilla aineilla, joten nieltynä sen käyttöannokset vaihdella olla muutamasta kymmenestä milligrammasta satoihin milligrammoihin. Sen vaikutukset kestävät useita tunteja.<ref name=f/> Nieltynä amfetamiini alkaa vaikuttamaan noin tunnissa ja vaikutukset ovat voimakkaimmat 2−3 tunnin kuluttua. Verenkiertoon pistettynä amfetamiini alkaa vaikuttamaan voimakkaimmillaan muutamassa minuutissa.<ref name=p>{{Lehtiviite|Tekijä=A Sinha et al|Otsikko=Amphetamine abuse related acute myocardial infarction|Julkaisu=Case Reports in Cardiology|Ajankohta=2016|Pmid=26998366|Doi=10.1155/2016/7967851|Issn=2090-6404|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4779519/}}</ref>
== Käyttö Suomessa ==


===Vaikutukset===
Suomalaisessa kyselytutkimuksessa vuonna 1992 0,3 prosenttia ilmoitti käyttäneensä elämänsä aikana amfetamiinia, kun vuonna 2014 osuus oli noussut 3,0 prosenttiin. Huumeiden ongelmakäyttäjien aliedustus aineistossa saattaa vaikuttaa tuloksiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.julkari.fi/handle/10024/126845 | Nimeke = Huumausaineiden ja kuntodopingin käyttö ja niitä koskevat mielipiteet Suomessa vuonna 2014| Tekijä = Hakkarainen, Pekka & Karjalainen, Karoliina & Ojajärvi, Anni & Salasuo Mikko | Tiedostomuoto = pdf | Selite = | Julkaisu = Yhteiskuntapolitiikka | Ajankohta = 4/2015 | Julkaisija = THL | Viitattu = 27.9.2015 | Kieli = }}</ref>
Amfetamiini voi aiheuttaa [[euforia]]n tunteen; lisätä valppautta, fyysistä aktiivisuutta, itsevarmuutta; parantaa koordinaatiota ja fyysistä suorituskykyä; vähentää unen tarvetta ja ruokahalua;<ref name=j>{{Kirjaviite|Tekijä=JCM Brust|Nimeke=Neurological aspects of substance abuse|Vuosi=2004|Sivut=105−115|Selite=2. painos|Julkaisija=Elsevier|Isbn=9780750673136|Doi=10.1016/B978-0-7506-7313-6.50008-8}}</ref> lisätä seksuaalisia haluja; aiheuttaa levottomuutta.<ref name=l>{{Lehtiviite|Tekijä=SL Greene, F Kerr, G Braitberg|Otsikko=Review article: amphetamines and related drugs of abuse|Julkaisu=Emergency medicine Australasia|Ajankohta=2008|Vuosikerta=20|Numero=5|Sivut=391−402|Pmid=18973636|Doi=10.1111/j.1742-6723.2008.01114.x|Issn=1742-6723|www=https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/j.1742-6723.2008.01114.x}}</ref> Verenkiertoon pistettynä amfetamiini aiheuttaa vahvan ja lyhytkestoisen "vyöryvän" euforian tunteen. Amfetamiini laajentaa pupilleja ([[mydriaasi]]) ja nostaa [[verenpaine]]tta. Pienet annokset voivat laskea syketiheyttä verenpaineen kompensoimiseksi ([[refleksinen bradykardia]]). Suuret annokset taas nostavat syketiheyttä ja aiheuttavat erilaisia sivuvaikutuksia (katso: [[Amfetamiini#Sivuvaikutukset|sivuvaikutukset]]).<ref name=j/>


===Toleranssi===
Vuonna 2002 Suomessa kuoli amfetamiinin yliannostukseen 13 ihmistä (14&nbsp;% kaikista huumausaineiden aiheuttamista myrkytyskuolemista).<ref>Fatal poisoning in Nordic drug addicts in 2002,Forensic Science International Volume 160, Issues 2-3, 13 July 2006, Pages 148-156 [http://dx.doi.org/10.1016/j.forsciint.2005.09.004]</ref>
Päihdekäytössä amfetamiinia kohtaan kehittyy nopeasti [[Toleranssi (lääkeaineoppi)|toleranssi]]. Tällöin sitä tulee käyttää yhä isompia annoksia, jotta saavutetaan likimain sama päihtymys kuin aiemmin. Toleranssin myötä vähenee muun muassa myös amfetamiinin kyky hillitä ruokahalua, kyky kohottaa verenpainetta ja kyky kohottaa [[ruumiinlämpö]]ä. Myös tappavaan yliannostukseen vaadittu annos kasvaa toleranssin myötä. Toleranssi taas lisää alttiutta saada amfetamiinin käytöstä pakkoliikkeitä, psykoosi tai epileptinen kohtaus.<ref name=j/>


==Lääkekäyttö==
Riippuvuus- ja syrjäytymisongelmien sekä suonensisäisen käytön takia amfetamiini on Suomessa kansanterveydellisesti merkittävin laiton päihde.<ref name="paihdelinkki-pika" />
Amfetamiinia ei käytetä Suomessa lääkkeenä.<ref name=s>{{Verkkoviite|osoite=https://paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/pikatieto/amfetamiini|nimeke=Amfetamiini|ajankohta=2014-04-22|viitattu=2020-12-05}}</ref> Amfetamiinin enantiomeeriä, [[deksamfetamiini]]a, ja yhtä sen [[Aihiolääke|aihiolääkkeistä]], [[lisdeksamfetamiini]]a, kuitenkin käytetään Suomessa ADHD:n hoitoon lapsilla ja aikuisilla.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.kaypahoito.fi/hoi50061|nimeke=ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)|viitattu=2020-12-05}}</ref> Amfetamiinia käytetään joissain maissa ADHD:n hoitoon ja [[narkolepsia]]n hoitoon. Esimerkkinä tällaisesta lääkkeestä on [[adderall]], joka tosin on deksamfetamiinin ja [[levoamfetamiini]]n 3:1 seos,<ref name=t/> eikä se siis varsinaisesti sisällä amfetamiinia, joka on näiden 1:1 seos.<ref name=f/>


Historiallisesti amfetamiinia on käytetty [[laihdutusvalmiste]]ena ja [[Parkinsonin tauti|Parkinsonin taudin]] hoitoon. Se oli myös ensimmäinen modernissa lääketieteessä käytetty [[masennuslääke]].<ref name=g/>
Vuonna 2012 Suomessa takavarikoitiin 124 kiloa amfetamiinia.<ref>[http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114862/URN_ISBN_978-952-302-123-5.pdf?sequence=1 Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos: Huumetilanne Suomessa 2013] s. 137</ref>


== Vaikutukset ==
==Haitat ja vaarat==
===Sivuvaikutukset===
Amfetamiinin vaikutukset alkavat parista minuutista eteenpäin aineen nauttimisen jälkeen. Yhden annoksen vaikutus kestää useita tunteja.<ref name="paihdelinkki-pika" /> Amfetamiini kohottaa mielialaa, vähentää ruokahalua, aiheuttaa tarmokkuuden ja vireyden tunnetta sekä estää väsymyksen ja ikävystyneisyyden aiheuttamaa suorituskyvyn alenemista. Pieninä annoksina amfetamiini parantaa muistia, keskittymisykyä ja suorituskykyä.<ref> Spencer RC, Devilbiss DM, Berridge CW (June 2015). "The Cognition-Enhancing Effects of Psychostimulants Involve Direct Action in the Prefrontal Cortex". Biol. Psychiatry. 77 (11): 940–950. PMC 4377121 Freely accessible. PMID 25499957. doi:10.1016/j.biopsych.2014.09.013. The procognitive actions of psychostimulants are only associated with low doses. Surprisingly, despite nearly 80 years of clinical use, the neurobiology of the procognitive actions of psychostimulants has only recently been systematically investigated. Findings from this research unambiguously demonstrate that the cognition-enhancing effects of psychostimulants involve the preferential elevation of catecholamines in the PFC and the subsequent activation of norepinephrine α2 and dopamine D1 receptors. ... This differential modulation of PFC-dependent processes across dose appears to be associated with the differential involvement of noradrenergic α2 versus α1 receptors. Collectively, this evidence indicates that at low, clinically relevant doses, psychostimulants are devoid of the behavioral and neurochemical actions that define this class of drugs and instead act largely as cognitive enhancers (improving PFC-dependent function). ... In particular, in both animals and humans, lower doses maximally improve performance in tests of working memory and response inhibition, whereas maximal suppression of overt behavior and facilitation of attentional processes occurs at higher doses.</ref><ref> Ilieva IP, Hook CJ, Farah MJ (January 2015). "Prescription Stimulants' Effects on Healthy Inhibitory Control, Working Memory, and Episodic Memory: A Meta-analysis". J. Cogn. Neurosci. 27: 1–21. PMID 25591060. doi:10.1162/jocn_a_00776. Specifically, in a set of experiments limited to high-quality designs, we found significant enhancement of several cognitive abilities. ... The results of this meta-analysis ... do confirm the reality of cognitive enhancing effects for normal healthy adults in general, while also indicating that these effects are modest in size.</ref> Suurina annoksina se aiheuttaa tuskaisuutta ja ärtyisyyttä.
Lääkekäytössä 510 milligramman (mg) annoksin amfetamiinisulfaatin yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat ruokahaluttomuus, ylävatsakipu, ärtymys, päänsärky, väsymys, suuri syketiheys, unettomuus, kuiva suu, pahoinvointi, oksentelu ja mielialavaihtelu.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=AC Childress et al|Otsikko=The efficacy and safety of evekeo, racemic amphetamine sulfate, for treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder symptoms: a multicenter, dose-optimized, double-blind, randomized, placebo-controlled crossover laboratory classroom study|Julkaisu=Journal of Child and Adolescent Psychopharmacology|Ajankohta=2015|Vuosikerta=25|Numero=5|Sivut=402−414|Pmid=25692608|Doi=10.1089/cap.2014.0176|Issn=1044-5463|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4491157/}}</ref>


Amfetamiinista riippuvaiset saattavat käyttää amfetamiinia useita päiviä taukoamatta. Eritoten tällainen käyttö voi aiheuttaa laihtumista, mielialavaihteluita, hampaiden narskuttelua ([[bruksismi]]a), lihasjäykkyyttä, pakkoliikkeitä, ihon nyppimistä, hikoilua, janoisuutta, virtsaamisvaikeuksia, sydämen [[rytmihäiriö]]n, epätarkoituksenmukaista ja toistuvaa käyttäytymistä ([[stereotyyppinen käytös]]), kuten esineiden sommittelua, purkamista ja uudelleen kokoamista.<ref name=j/>
Amfetamiinin tyypillisiä vaikutuksia ovat epätarkoituksenmukainen käyttäytyminen, euforia, ylikiihottuneisuus, unettomuus, verenpaineen nousu, [[takykardia]], silmäterien laajentuminen, suun kuivuminen, tihentynyt virtsaamisentarve mutta toisaalta myös virtsaamisvaikeudet. Amfetamiini heikentää verenkiertoa koko kehossa ja aiheuttaa näin myös erektiohäiriöitä. Keskushermostolliset toiminnot, jotka seuraavat amfetamiinipäihtymyksen alkaessa, ovat lisääntynyt valveillaolo, euforia, lisääntynyt [[fyysinen aktiivisuus]], lisääntynyt itsevarmuus, voimakas seksuaalisuuden tunne, vähentynyt ruokahalu sekä nopeutunut hengitys. Negatiiviset vaikutukset ilmenevät päihtymyksen laskiessa ja niitä ovat ärtyneisyys, ahdistuneisuus, hämmentyneisyys, väristykset, kouristukset, levottomuus, paranoia ja aggressiivisuus.


===Yliannostus===
Poltettuna amfetamiini tuottaa hyvin voimakkaan niin kutsutun flash-aistimuksen joka kestää pari minuuttia. Päihtymyksen alkuvaikutuksia ovat kiihottuminen, kohonnut itsetunto, sanavalmius ja lisääntynyt ulospäinsuuntautuneisuus. Suuret annokset aiheuttavat sekavuutta, korostunutta impulsiivisuutta, heikentynyttä huomiokykyä, pakkotoimintoja ja psykomotorista aktivaatiota. Poikkeava käyttäytyminen ilmenee lisääntyneenä seksuaalisuutena, anteliaisuutena ja [[hypomania]]n kaltaisena ylivirittyneisyytenä. Bipolaarisilla potilailla intoksikaatio voi laukaista manian. Annosten kasvaessa euforia muuttuu [[Dysforia|dysforiaksi]], jolloin esiintyy levottomuutta, äkkipikaisuutta, vainoharhaisuutta, paniikkireaktioita ja sekavuustiloja.
Amfetamiinin yliannostukset ovat harvinaisia.<ref name=d/><ref name=f/> Tappava annos aikuiselle ihmisille, jolla ei ole merkittävää [[Toleranssi (lääkeaineoppi)|toleranssia]], voi olla alimmillaan 120&nbsp;mg amfetamiinisulfaattia suun kautta nautittuna.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=OL Gericke|Otsikko=Suicide by ingestion of amphetamine sulfate|Julkaisu=Journal of the American Medical Association|Ajankohta=1945|Vuosikerta=128|Numero=15|Sivut=1098−1099|Doi=10.1001/jama.1945.92860320004011b|Issn=0002-9955|www=https://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/275342}}</ref> Amfetamiinista riippuvaisille taas voi olla kehittynyt hyvin korkea toleranssi ja he saattavat käyttää jopa 100−300&nbsp;mg kerta-annoksia amfetamiinisuoloja suonensisäisesti muutaman tunnin välein kuolematta yliannostukseen.<ref name=j/>


Amfetamiinin yliannostus voi aiheuttaa aluksi sekavuutta, päänsärkyä, rintakipua, korkeaa verenpainetta, sydämen syketiheyden kasvua, punastumista ja voimakasta hikoilua. Oireet voivat johtaa [[delirium]]iin, hallusinaatioihin, hengityksen kiivauteen, sydämen [[rytmihäiriö]]ihin, voimakkaaseen [[kuume]]eseen (kehonlämpötila voi olla jopa yli 42&nbsp;°C), [[Epilepsia|epileptiseen]] kohtaukseen, [[keuhkoedeema]]an tai [[kooma]]an. Kuolema on usein ei-sydänperäinen. Se voi johtua esimerkiksi kuumeen aiheuttamasta [[Yleistynyt suonensisäinen hyytyminen|yleistyneestä suonensisäisestä hyytymisestä]], [[aivoedeema]]sta<ref name=j/> tai nesteen siirtymisestä [[rabdomyolyysi]]ssä vaurioituneisiin lihaksiin, joka johtaa [[Hypovolemia|hypovoleemiseen]] [[Shokki|verenkiertoshokkiin]].<ref name=j/><ref name=q/>
Ääritapauksessa potilaalle kehittyy orgaaninen [[amfetamiinipsykoosi]] ja desorientaatio. [[Psykoosi]] ilmaantuu amfetamiinien käytölle tyypillisen pitkäaikaisen käyttöjakson tai liika-annostelun jälkeen ja on luonteeltaan ohimenevä. Psykoosille on tyypillistä [[vainoharhaisuus|paranoidisuus]], joka vaihtelee lievästä vainoharhaisuudesta täydellisesti puuttuvaan todellisuudentajuun. Amfetamiiniharhat kestävät muutamia päiviä. [[Formikaatio]]ksi kutsutaan tilaa, jossa käyttäjä tuntee hyönteisten ryömivän ihonsa alla. Se on stimulanttien jatkuvasta käytöstä seuraava tyypillinen hallusinaatio. Psykoosi voi pitkittyä henkilöillä, joilla on ollut aikaisemmin [[skitsofrenia|skitsofreenisia]] tai [[mania|maanisia]] psykooseja. Stimulanttien aiheuttamien psykoosien jälkitiloihin ei ole kuvattu liittyvän takaumia eli nk. flashback-ilmiöitä. Psykoosien hoidossa käytetään [[anksiolyytti]]en lisäksi pieniannosneuroleptejä.
&nbsp;
Koirille amfetamiinin [[LD50]]-arvo 23.3&nbsp;mg amfetamiinisulfaattia per kehonpainokilogramma (mg/kg) suun kautta ja 5.9&nbsp;mg/kg verenkiertoon [[Injektio (lääketiede)|pistettynä]].<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=EG Zalis et al|Otsikko=Acute lethality of the amphetamines in dogs and its antagonism by curare|Julkaisu=Proceedings of the Society for Experimental Biology and Medicine|Ajankohta=1965|Vuosikerta=118|Numero=2|Sivut=557−561|Pmid=14268681|Doi=10.3181/00379727-118-29904|Issn=0037-9727|www=https://journals.sagepub.com/doi/abs/10.3181/00379727-118-29904}}</ref> Hiirille sulfaattisuolan LD50 on 25−100&nbsp;mg/kg [[vatsakalvo]]n sisään pistettynä. Hiirillä myrkyllisyys riippuu vahvasti ympäristön lämpötilasta. Suurissa lämpötiloissa amfetamiini on myrkyllisempää.<ref name=q>{{Lehtiviite|Tekijä=BM Askew|Otsikko=Hyperpyrexia as a contributory factor in the toxicity of amphetamine to aggregated mice|Julkaisu=British Journal of Pharmacology and Chemotherapy|Ajankohta=1962|Vuosikerta=19|Numero=2|Sivut=245−257|Pmid=13965240|Issn=0366-0826|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1482140/}}</ref><ref name=r/>


===Psykoosi===
== Vaikutusmekanismi ==
Amfetamiinin käytön jatkuessa yhtäjaksoisesti kyllin pitkään [[Vainoharhaisuus|vainoharhaisuutta]] ilmenee lopulta kaikilla amfetamiinin päihdekäyttäjillä. Vainoharhaisuus voi kehittyä [[stimulanttipsykoosi]]ksi, jossa harhat voivat olla kuulo-, ääni-, haju-, tai tuntoaistiharhoja (esimerkiksi [[formikaatio]]). Psykoosi loppuu yleensä käytön lopettamisen jälkeen.<ref name=j/> Psykoosi ilmenee jossakin vaiheessa noin 8−46%:lla eri [[Amfetamiinit|amfetamiineja]] päihteenä säännöllisestä käyttävistä ihmisistä.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=JG Bramness eta l|Otsikko=Amphetamine-induced psychosis - a separate diagnostic entity or primary psychosis triggered in the vulnerable?|Lopetusmerkki=pois|Julkaisu=BMC Psychiatry|Ajankohta=2012|Vuosikerta=12|Sivut=221−228|Pmid=23216941|Doi=10.1186/1471-244X-12-221|Issn=1471-244X|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3554477/}}</ref>
Amfetamiini saa hermosolujen viejähaarakkeet vapauttamaan kaiken [[dopamiini]]n ja [[noradrenaliini]]n hermosolujen välitilaan eli synapsiin. Amfetamiini myös estää niiden takaisinoton hermosoluun, ja estää [[monoamiinioksidaasi]]-entsyymin toiminnan.<ref>[https://paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/animaatiot/paihteet-ja-aivot-animaatio Päihteet ja aivot -animaatio] Päihdelinkki</ref>


===Riippuvuus===
Monet amfetamiinit hajoavat kehossa [[alfametyylidopamiini]]ksi.{{Lähde|pyydetty=28.12.2017}}
Valvotussa lääkekäytössä esimerkiksi [[ADHD]]:n hoidossa amfetamiinin ei ole havaittu lisäävän riskiä tulla riippuvaiseksi amfetamiinista tai muista päihteistä.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Z Chang et al|Otsikko=Stimulant ADHD medication and risk for substance abuse|Julkaisu=Journal of child psychology and psychiatry, and allied disciplines|Ajankohta=2014|Vuosikerta=55|Numero=8|Sivut=878−885|Pmid=25158998|Doi=10.1111/jcpp.12164|Issn=0021-9630|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4147667/}}</ref>


Päihdekäytössä amfetamiini voi aiheuttaa voimakkaan psyykkisen riippuvuuden, jonka tyypillisiä vieroitusoireita ovat masennus, väsymys, ruokahalun kasvu ja uneliaisuus. Nämä ilmenevät voimakkaina eritoten usean päivän kestäneen amfetamiinin käytön jälkeen. Runsas käyttö voi aiheuttaa pakkoliikkeitä, jotka loppuvat usein muutamassa päivässä käytön lopettamisesta. Vieroitusoireet eivät vaarallisia, mutta masennus voi johtaa itsemurhaan. Se voi siksi vaatia [[Masennuslääkkeet|masennuslääkkeitä]] ja sairaalahoitoa. Masennusta seuraava [[dysforia]] ja halu käyttää amfetamiinia uudelleen voivat jatkua usean kuukauden ajan.<ref name=j/>
== Käytön haitat ==
Amfetamiini pitkäaikaisesti käytettynä vahingoittaa varsinkin [[munuainen|munuaisia]].<ref>[http://science.jrank.org/pages/307/Amphetamines.html Amphetamines - History, Ice, Action, Physical And Psychological Effects, Treatment]</ref>


Riippuvuuden kehittyessä eri [[Amfetamiinit|amfetamiineista]] eroon pääseminen voi olla vaikeaa. Esimerkiksi [[metamfetamiini]]riippuvuutensa hoitoa saaneista 30−60% päätyy käyttämään metamfetamiinia uudelleen jo vuoden kuluessa.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=KM Harlé, AJ Yu, MP Paulus|Otsikko=Bayesian computational markers of relapse in methamphetamine dependence|Julkaisu=NeuroImage: Clinical|Ajankohta=2019|Vuosikerta=22|Pmid=30928810|Doi=10.1016/j.nicl.2019.101794|Issn=2213-1582|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6444286/}}</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=M Brecht, D Herbeck|Otsikko=Time to relapse following treatment for methamphetamine use: a long-term perspective on patterns and predictors|Julkaisu=Drug and alcohol dependence|Ajankohta=2014-06-01|Vuosikerta=139|Sivut=18−25|Pmid=24685563|Doi=10.1016/j.drugalcdep.2014.02.702|Issn=0376-8716|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4550209/}}</ref> 30−90% hoitoa saaneista aloittaa metamfetamiinin käytön uudelleen jossain vaiheessa elämäänsä.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=H Tan et al|Otsikko=History of alcohol and opioid use impacts on the long-term recovery trajectories of methamphetamine-dependent patients|Julkaisu=Frontiers in Psychiatry|Ajankohta=2019|Vuosikerta=10|Pmid=31231256|Doi=10.3389/fpsyt.2019.00398|Issn=1664-0640|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6568272/}}</ref>
Nuuskaaminen voi aiheuttaa nuhaa, puhkaista nenän väliseinän ja vahingoittaa hajuaistia ja hermostoa.<ref name="paihdelinkki-pika" />


===Verenkiertoelimistö===
Hypertermia ja kouristukset saattavat johtaa kuolemaan. Amfetamiinit aiheuttavat takykardiaa sekä nostavat verenpainetta ja voivat aiheuttaa pysyvää vahinkoa aivojen verisuonille ja johtaa näin aivohalvaukseen. Muita amfetamiinin vaikutuksia ovat hengitysongelmat, rytmihäiriöt ja vakava alipaino. Sen käytön seurauksena voi olla sydänverisuoniston tuhoutuminen ja kuolema.
Amfetamiinin aiheuttamat verenkiertoelimistön häiriöt ovat harvinaisia.<ref name=p/> Amfetamiinin päihdekäyttö voi aiheuttaa [[Aivoverenvuoto|aivoverenvuodosta]] tai [[Veritulppa|veritulpasta]] johtuvan [[aivoinfarkti]]n. Yleensä se ilmenee amfetamiinia pitkään käyttäneillä, mutta harvoin myös ensi kertaa käyttäneillä.<ref name=j/><ref name=f/> Amfetamiini altistaa myös [[rytmihäiriö]]ille, [[Sydämen vajaatoiminta|sydämen vajaatoiminnalle]], [[sydäninfarkti]]lle, keuhkosydänsairaudelle ([[cor pulmonale]]), [[Sydänlihastulehdus|sydänlihastulehdukselle]], [[Nekrotisoiva vaskuliitti|nekrotisoivalle vaskuliitille]], [[sepelvaltimo]]n repeämälle ja [[Sydänhalvaus|sydänhalvaukselle]].<ref name=p/>


Amfetamiinin verenkiertoelimistölle haitalliset vaikutukset selittyvät osittain sen aiheuttaman [[verenpaine]]en ja sydämen syketiheyden kasvun kautta, sen vapauttamien [[katekoliamiini]]en aiheuttamien [[vasospasmi]]en kautta, siitä muodostuvien [[Vaskuliitti|vaskuliitille]] altistavien [[Kehittyneet glykaation lopputuotteet|kehittyneiden glykaation lopputuotteiden]] kautta, sen aiheuttaman [[sydänsähkökäyrä]]n QT-ajan pidentymisen kautta (tämä altistaa [[kääntyvien kärkien takykardia]]lle (torsades de pointes)) ja amfetamiinin aiheuttaman sepelvaltimon sisäseinämän [[hyperplasia]]n takia.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=A Sinha et al|Otsikko=Adult ADHD medications and their cardiovascular implications|Julkaisu=Case Reports in Cardiology|Ajankohta=2016|Pmid=27579185|Doi=10.1155/2016/2343691|Issn=2090-6404|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4992783/}}</ref>
Amfetamiinilla on epäedullisia vaikutuksia kognitiivisiin toimintoihin. Näitä on havaittu ennen kaikkea vahvasti amfetamiinista riippuvaisten henkilöiden testisuorituksissa. Sen lisäksi, että tutkimuksissa amfetamiinin käyttäjillä on ilmennyt tarkkaavuus-keskittymisongelmia, on heillä todettu heikentyneitä suorituksia myös Wechslerin muistitestin varsinaisissa muistiosissa. Eräässä tutkimuksessa amfetamiinin suurkuluttajat selviytyivät tehtävissä ja viivästetyssä mieleenpalautuksessa merkitsevästi huonommin kuin verrokit, jotka eivät käyttäneet päihteitä.
Tavallisesti amfetamiinia otetaan jaksoittain kahden tai useamman päivän ajan parin tunnin välein. Seuraavan välivaiheen ajan henkilö on väsynyt ja pääasiassa nukkuu. Herättyään hän on masentunut ja valmis aloittamaan amfetamiiniperiodin uudelleen. Toistuva kiihotus- ja lamautumisvaiheiden vaihtelu voi johtaa aivovaurioon (dyskinesia, ataksia).


===Neurotoksisuus===
Pitkäaikaisen käytön yhteydessä voi esiintyä hallusinaatioita ja [[paranoidinen skitsofrenia|paranoidista skitsofreniaa]] muistuttavia psykoositiloja, ja käyttäjä voi muuttua vainoharhaiseksi myös vieroitusvaiheessa. Oireistossa painottuvat harhaluulot sekä kuulo-, näkö-, tai tuntoharhat. Käytös voi olla väkivaltaista tai arvaamatonta varsinkin, jos samanaikaisesti on käytetty estoja heikentäviä bentsodiatsepiineja tai alkoholia. Amfetamiinin jatkuva käyttö vähentää aivojen välittäjäainepitoisuuksia. Amfetamiini estää sekä dopamiinin että noradrenaliinin takaisinottoa ja vaikuttaa serotoniinin aineenvaihduntaan. Amfetamiinin käyttäjien oireyhtymä (engl. jerking syndrome) tunnetaan käsien ja jalkojen dystonioina, joihin usein liittyy myös suun jauhaminen. Hammasratasjäykkyys ja tic-liikkeet ovat amfetamiinin käyttäjälle ominaisia.
Runsaasti ja pitkään amfetamiinia käyttäneillä ihmisillä on havaittu olevan puutteita keskittymiskyvyssä, muistissa ja oppimisessa. Nämä voivat merkitä sitä, että amfetamiini on neurotoksinen eli aiheuttaa vaurioita aivoihin.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=TM Furlong et al|Otsikko=Methamphetamine, d-amphetamine and p-chloroamphetamine induced neurotoxicity differentially effect impulsive responding on the stop-signal task in rats|Julkaisu=Neurotoxicity research|Ajankohta=2016|Vuosikerta=29|Numero=4|Sivut=569−582|Pmid=26846719|Doi=10.1007/s12640-016-9605-9|Issn=1029-8428|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4821695/}}</ref> Suurten amfetamiiniannosten on havaittu aiheuttavan neurotoksisia muutoksia muun muassa jyrsijöiden ja ihmisiin kuulumattomien [[Kädelliset|kädellisten]] aivojen [[dopamiini]]a erittävään eli dopaminergiseen järjestelmään. Amfetamiinin yliannostus voi aiheuttaa [[hypertermia]]n yksin tai yhdessä kuuman ympäristön kanssa. Hypertemiassa kehon lämpötila on yli 40&nbsp;°C. Merkittäviä neurotoksisia muutoksia on ilmennyt koe-eläimissä lähinnä vain hypertemian yhteydessä. Vaurioihin lukeutuu dopaminergisten [[aksoni]]en päiden tuhoutuminen. Vaurioita arvellaan muodostuvan myös [[veri-aivoeste]]eseen, joka voisi altistaa laajemmille aivovaurioille. Lämpötilan aiheuttaman neurotoksisuuden mekanismia ei tunneta, mutta sen arvellaan johtuvan esimerkiksi lämmön aiheuttamasta ja aivoihin paikallistuneesta [[happiradikaali]]en lisääntyneestä muodostumisesta ja proteiinien toimintahäiröistä, kuten niiden väärin [[Proteiinilaskos|laskostumisesta]] (lämpöliikkeen vaikutuksesta).<ref name=r>{{Lehtiviite|Tekijä=JF Bowyer, JP Hanig|Otsikko=Amphetamine- and methamphetamine-induced hyperthermia: Implications of the effects produced in brain vasculature and peripheral organs to forebrain neurotoxicity|Julkaisu=Temperature: Multidisciplinary Biomedical Journal|Ajankohta=2014|Vuosikerta=1|Numero=3|Sivut=172−182|Pmid=27626044|Doi=10.4161/23328940.2014.982049|Issn=2332-8940|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5008711/}}</ref>


===Käyttö raskauden aikana===
Amfetamiini voi aiheuttaa kuoleman myös [[hyperpyreksia|korkean kuumeen]] takia. Ruokahalua alentavan amfetamiinin toistuva käyttö voi lisäksi johtaa vajaaravitsemukseen ja tämän aiheuttamiin terveyshaittoihin.<ref>[http://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/huumeet-ja-laakkeet/amfetamiini-metamfetamiini-seka-muut-piristeet Amfetamiini, metamfetamiini sekä muut piristeet] Päihdelinkki 1.9.2009.</ref>
Amfetamiinin käyttö tekee [[Synnytys|synnytyksestä]] riskialttiimman muun muassa [[verenpaine]]tta kohottavan vaikutuksensa takia. Se voi myös lisätä [[Istukka|istukan]] verenvuotoriskiä. Sen myös arvellaan olevan jossain määrin haitallista [[sikiö]]n kehitykselle ja johtavan ehkä oppimisvaikeuksiin myöhemmin elämässä. Tästä ei kuitenkaan ole varmuutta, sillä amfetamiinin käyttöön liittyy monia muita sikiölle haitallisia elämäntapaan liittyviä asioita, kuten muiden päihteiden käyttöä ja [[aliravitsemus]]ta, jotka estävät syy-seuraussuhteiden tutkimista. Amfetamiinille sikiönä altistuneiden vastasyntyneiden pään ympärysmitan on kuitenkin havaittu olevan normaalia pienempi ja syntymäpainon alhaisempi nimenomaan amfetamiinin vaikutuksesta. Altistunut vastasyntynyt voi myös potea amfetamiinin [[vieroitusoire]]ita noin viikon ajan syntymän jälkeen, mutta vieroitusoireet eivät ole vaarallisia. Näitä vieroitusoireita ovat muun muassa hermostuneisuus ja hengityksen kiivaus.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=JL Oei et al|Otsikko=Amphetamines, the pregnant woman and her children: a review|Julkaisu=Journal of Perinatology|Ajankohta=2012|Vuosikerta=32|Numero=10|Sivut=737−747|Pmid=22652562|Doi=10.1038/jp.2012.59|Issn=1476-5543|www=https://www.nature.com/articles/jp201259}}</ref>


==Biokemia==
===Vaikutusmekanismi===
====Monoamiinitransportterit====
[[Tiedosto:Amphetamine mechanism of action.svg|400px|pienoiskuva|Oikealla: amfetamiinin (punaiset pallot) siirtyminen dopaminergiseen synapsiin [[dopamiinitransportteri]]n (DAT) kautta. DAT vapauttaa amfetamiinin siirtymässä dopamiinia (siniset pallot) synapsirakoon. Synapseissa amfetamiini saa synapsirakkuloiden (harmaa pallo) [[VMAT2]]-proteiinit vapauttamaan dopamiinia solulimaan. Vasemmalla: normaalitilanne, jossa DAT siirtää dopamiinia hermosoluun ja VMAT2 varastoivat sitä synapsirakkuloihin.]]
Ihmisissä amfetamiini vapauttaa [[dopamiini]]a hermosoluista [[synapsirako]]ihin. Raoissa dopamiiniylimäärä aktivoi [[Dopamiinireseptori|dopamiinireseptoreita]], josta amfetamiinin päihdevaikutus pääosin johtuu.<ref name=b>{{Lehtiviite|Tekijä=I Peña, R Gevorkiana, W Shi|Otsikko=Psychostimulants affect dopamine transmission through both dopamine transporter-dependent and independent mechanisms|Julkaisu=European journal of pharmacology|Ajankohta=2015|Vuosikerta=764|Sivut=562−570|Pmid=26209364|Doi=10.1016/j.ejphar.2015.07.044|Issn=0014-2999|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4600454/}}</ref> Hermosolun ulkoinen amfetamiini sitoutuu synapsia edeltävien eli presynaptisten hermosolujen [[solukalvo]]n [[Norepinefriinitransportteri|norepinefriini]]-, [[Serotoniinitransportteri|serotoniini]]- ja [[Dopamiinitransportteri|dopamiinitransporttereihin]]. Näiden lyhenteet ovat vastaavasti NET, SERT ja DAT. Ne ottavat jatkuvasti synapsiraosta hermosolun sisään nimensä mukaisia välittäjäaineita. Esimerkiksi DAT siirtää dopamiinia.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=K Stemmer et al|Otsikko=CNS-targeting pharmacological interventions for the metabolic syndrome|Julkaisu=The Journal of Clinical Investigation|Ajankohta=2019|Vuosikerta=129|Numero=10|Sivut=4058−4071|Pmid=31380808|Doi=10.1172/JCI129195|Issn=0021-9738|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6763237/}}</ref> Ihmisillä amfetamiini sitoutuu helpoiten eli suurimmalla [[Ligandi (biokemia)#Affiniteetti|affiniteetilla]] NET:hen, 5−9 kertaa tätä heikommin DAT:hen ja noin 500 kertaa NET:tä heikommin SERT:hen.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=F Ferrucci et al|Otsikko=The effects of amphetamine and methamphetamine on the release of norepinephrine, dopamine and acetylcholine from the brainstem reticular formation|Julkaisu=Frontiers in Neuroanatomy|Ajankohta=2019|Vuosikerta=13|Pmid=31133823|Doi=10.3389/fnana.2019.00048|Issn=1662-5129|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6524618/}}</ref><ref name=c>{{Lehtiviite|Tekijä=DD Han, HH Gu|Otsikko=Comparison of the monoamine transporters from human and mouse in their sensitivities to psychostimulant drugs|Julkaisu=BMC Pharmacology|Ajankohta=2006|Vuosikerta=6|Sivut=6−13|Pmid=16515684|Doi=10.1186/1471-2210-6-6|Issn=1471-2210|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1448202/}}</ref> Affiniteettien takia amfetamiini siirtyy soluihin pääosin NET:n tai DAT:n kautta. Nämä transportterit vapauttavat siirtymän aikana vastaavasti norepinefriiniä ja dopamiinia synapsirakoon.<ref name=c/>


Amfetamiinin deksamfetamiini vapauttaa dopamiinia noin 3 kertaa tehokkaammin kuin levoamfetamiini. Molemmat vapauttavat norepinefriiniä likimain yhtä tehokkaasti.<ref name=t/> Norepinefriinin ja dopamiinin vapautuminen transportterien normaalitoiminnasta poikkeavassa käänteisessä siirtymässä on tiettävästi tärkein vaikutus amfetamiinin toiminnan kannalta. Käänteisen siirtymän yksityiskohdat tunnetaan huonosti, mutta siihen liittyvät solukalvon eri puolten väliset [[ioni]]pitoisuuserot, joiden avulla transportterit ottavat välittäjäaineita hermosolun sisään normaalitilanteessa ilman amfetamiinin läsnäoloa.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=PS Hasenhuetl et al|Otsikko=A kinetic account for amphetamine-induced monoamine release|Julkaisu=The Journal of General Physiology|Ajankohta=2018|Vuosikerta=150|Numero=3|Sivut=431−451|Pmid=29439119|Doi=10.1085/jgp.201711915|Issn=0022-1295|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5839721/}}</ref> Amfetamiinin suoraan vapauttaman dopamiinin lisäksi amfetamiinin vapauttama runsas norepinefriinimäärä lisää merkittävällä tavalla dopamiinin vapautumista, mutta epäsuoraan ja monimutkaisella tavalla.<ref name=b/>
Amfetamiinin käyttö nostaa verenpainetta, lisää sykettä, kohottaa kehon lämpötilaa ja aiheuttaa rytmihäiriöitä. Kohonnutta verenpainetta ja vasospasmia pidetään amfetamiinin provosoimien aivoverenkiertohäiriöiden aiheuttajina. Vuotoja on havaittu useammin kuin infarkteja. Intravenöösi käyttö on aiheuttanut infektioiden (endokardiitit) lisäksi myös kemiallisia vaskuliitteja. Syynä ovat voineet olla liuotteessa olleet kiteet tai muut epäpuhtaudet, sillä oireet ovat alkaneet heti injektion jälkeen. Suoneen ruiskutetun amfetamiinin aiheuttamia aivoverisuonten vaskuliitteja on diagnosoitu Suomessakin.


=== Yliannostus ===
====VMAT2====
Hermosolussa amfetamiinilla on vielä ainakin yksi tärkeä toiminto: amfetamiini purkaa tuntemattomalla tavalla [[Synapsirakkula|synapsirakkuloiden]] kalvon eri puolin vallitsevaa [[pH-arvo]]jen eroa kääntäen siten rakkuloiden kalvojen [[VMAT2]]-[[antiportteri]]en toiminnan. Tällöin antiportterit vapauttavat rakkuloiden varastoimaa dopamiinia ja norepinefriiniä solulimaan, jotka voivat vapautua synapsirakoon jonkin DAT:n ja NET:n kautta, jonka toiminnan amfetamiini on kääntänyt päinvastaiseksi.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=FP Mayer et al|Otsikko=An unsuspected role for organic cation transporter 3 in the actions of amphetamine|Julkaisu=Neuropsychopharmacology|Ajankohta=2018|Vuosikerta=43|Numero=12|Sivut=2408−2417|Pmid=29773909|Doi=10.1038/s41386-018-0053-5|Issn=0893-133X|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6180071/}}</ref><ref name=a/> Normaalisti VMAT2:t siirtävät protonin ulos rakkulasta ja ottavat samalla välittäjäaineen sisään. Siirron mahdollistamaa protonipitoisuuseroa eli pH-eroa ylläpitävät rakkuloiden kalvon [[H+-ATPaasi|H<sup>+</sup>-ATPaasit]].<ref name=a>{{Lehtiviite|Tekijä=Z Freyberg et al|Otsikko=Mechanisms of amphetamine action illuminated through optical monitoring of dopamine synaptic vesicles in Drosophila brain|Julkaisu=Nature Communications|Ajankohta=2016|Vuosikerta=7|Pmid=26879809|Doi=10.1038/ncomms10652|Issn=2041-1723|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4757768/}}</ref>
Amfetamiinin yliannostuksen seurauksena potilas saattaa saada [[sydänkohtaus|sydänkohtauksen]], kouristella tai [[pyörtyminen|pyörtyä]].<ref>[http://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/paihteet-ja-terveys/huumeiden-yliannostus-ja-sen-ehkaisy Huumeiden yliannostus ja sen ehkäisy] Päihdelinkki 20.12.2005.</ref> Amfetamiinin yliannostuksen tavallisia oireita ovat muun muassa levottomuus, muutokset hengityksessä, oksentelu, ripulointi, paniikki, hallusinaatiot ja [[rytmihäiriö]]t. Tila on aina vaarallinen ja vaatii välitöntä hoitoa.<ref>http://www.drugs.com/amphetamine.html</ref> Vaarallisen annoksen suuruus on yksilöllinen. Joillakin myrkytysoireita voi ilmetä jo 2 mg annoksen jälkeen, kun taas toisilla edes 400–500 mg annokset eivät välttämättä johda kuolemaan. Monesti yliannostuskuolemaa edeltää raju kouristelu tai vajoaminen [[kooma]]an aineen johdosta.<ref>http://www.rxlist.com/cgi/generic/amphsulf_od.htm</ref> Oraalisesti käytettynä [[LD50]]-arvo rotilla on 96,8 mg/kg.<ref>http://www.erowid.org/chemicals/amphetamines/amphetamines_effects.shtml</ref>


====Muut toiminnot====
=== Riskit ja haitat sikiölle ===
Ihmissä amfetamiini on myös merkittävä TAA1-reseptorien ([[TAAR1]]) [[agonisti]].<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=LD Simmler et al|Otsikko=In vitro characterization of psychoactive substances at rat, mouse, and human trace amine-associated receptor 1|Julkaisu=Journal of Pharmacology and Experimental Therapeutics|Ajankohta=2016|Numero=1|Sivut=134−144|Pmid=26791601|Doi=10.1124/jpet.115.229765|Issn=0022-3565|www=https://jpet.aspetjournals.org/content/357/1/134}}</ref> Näitä [[GPCR]]-tyypin reseptoreita on pre- ja postsynaptisissa soluissa. TAAR1-aktivaatio amfetamiinin tai muiden stimulanttien vaikutuksesta tosin vähentää niiden stimuloivia ja riippuvuutta aiheuttavia vaikutuksia.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=J Liu, R Wu, J Li|Otsikko=TAAR1 and psychostimulant addiction|Julkaisu=Cellular and Molecular Neurobiology|Ajankohta=2020|Vuosikerta=40|Numero=2|Sivut=229−238|Pmid=31974906|Doi=10.1007/s10571-020-00792-8|Issn=1573-6830|www=https://www.researchgate.net/publication/338786902_TAAR1_and_Psychostimulant_Addiction}}</ref>


Hermosolussa amfetamiinin enantiomeereistä [[deksamfetamiini]] sitoutuu ainakin rottien monoamiinioksidaasi A:han ([[MAO-A]]) reversibeelinä [[MAO-estäjä]]nä. Tämä vähentää MAO-A-välitteistä dopamiinin hajoamista, jolloin dopamiinia kertyy enemmän solulimaan. Deksamfetamiini ei estä tehokkaasti rottien [[MAO-B]]:tä.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=IH Ulus, TJ Maher, RJ Wurtman|Otsikko=Characterization of phentermine and related compounds as monoamine oxidase (MAO) inhibitors|Julkaisu=Biochemical Pharmacology|Ajankohta=2000|Vuosikerta=59|Numero=12|Sivut=1611−1621|Pmid=10799660|Doi=10.1016/s0006-2952(00)00306-3|Issn=0006-2952|www=https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0006295200003063}}</ref> [[Levoamfetamiini]] ei vaikuta rottien MAO-A- tai MAO-B-entsyymeihin merkittävästi.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=JB Robinson|Otsikko=Stereoselectivity and isoenzyme selectivity of monoamine oxidase inhibitors|Julkaisu=Biochemical Pharmacology|Ajankohta=1985|Vuosikerta=34|Numero=23|Sivut=4105−4108|Doi=10.1016/0006-2952(85)90201-1|www=https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/0006295285902011}}</ref> Amfetamiinin toiminta MAO-estäjänä kuitenkin on heikkoa (ainakin muissa eläimissä kuin ihmisissä).<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=J Kitanaka, N Kitanaka, M Takemura|Otsikko=Modification of monoaminergic activity by MAO inhibitors influences methamphetamine actions|Julkaisu=Drug Target Insights|Ajankohta=2006|Vuosikerta=1|Pmid=21901055|Doi=10.1177/117739280600100001|Issn=1177-3928|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3155216/}}</ref>
Sikiöaikainen amfetamiinialtistus voi aiheuttaa sikiön kehityshäiriöitä, sydänvikoja, pienipäisyyttä ja henkistä jälkeenjääneisyyttä. Amfetamiinin käyttöön sisältyy myös ennenaikaisen lapsiveden menetyksen ja synnytyksen sekä tulehdusten riski. Koska käyttäjältä häviää nälän tunne, sikiö altistuu [[Aliravitsemus|aliravitsemukselle]], josta seuraa kasvun hidastuminen. Vieroitusoireet ovat tavallisia vastasyntyneillä.<ref name="paihdelinkki-pika" />


===Metabolia===
== Riippuvuus ja käyttötavat ==
Ihmisissä amfetamiini metabolisoituu [[maksa]]ssa. Se muuntuu N-deaminaation kautta [[fenyyliasetoni]]ksi. Tämä hapettuu [[Bentsoehappo|bentsoehapoksi]], johon voi liittyä [[glysiini]] [[hippurihappo]]a muodostaen. Bentsoehapon tuottavat mahdollisesti FMO3:n ([[flaviinin sisältävä monoamiinioksidaasi 3]]) ja jokin CYP2C-perheeseen kuuluva [[CYP450]]-entsyymi. Toisessa tärkeässä metaboliareitissä amfetamiini muuntuu [[CYP2D6]]:llä [[norefedriini]]ksi tai [[4-hydroksiamfetamiini]]ksi, joista molemmat ovat farmakologisesti aktiivisia aineenvaihduntatuotteita. Norefedriini metabolisoituu ominaista reittiään. 4-Hydroksiamfetamiini voi muuntua [[dopamiini-beeta-hydroksylaasi]]lla 4-hydroksinorefedriiniksi. Näihin 4-[[hydroksyyli]]ryhmän sisältäviin aineisiin voi kiinnittyä [[sulfaatti]] tai [[glukuronihappo]]. Aineenvaihdunnan lopputuotteet poistuvat pääosin virtsassa.<ref name=v>{{Lehtiviite|Tekijä=JS Markowitz, KS Patrick|Otsikko=The clinical pharmacokinetics of amphetamines utilized in the treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder|Julkaisu=Journal of Child and Adolescent Psychopharmacology|Ajankohta=2017|Vuosikerta=27|Numero=8|Sivut=678−689|Pmid=28910145|Doi=10.1089/cap.2017.0071|Issn=1557-8992|www=https://www.researchgate.net/publication/319769260_The_Clinical_Pharmacokinetics_of_Amphetamines_Utilized_in_the_Treatment_of_Attention-DeficitHyperactivity_Disorder}}</ref>


Amfetamiinin [[puoliintumisaika]] [[veriplasma]]ssa on 5−30 tuntia. Aika riippuu virtsan poistumisnopeudesta ja sen pH-arvosta.<ref name=p/> Puoliintumisaika kasvaa noin 7 tunnin verran kun virtsan pH-arvo kasvaa yhdellä. Tyypillisessä tilanteessa amfetamiinin puoliintumisaika on 7 tuntia lapsilla ja 10−12 aikuisilla. Levoamfetamiiniin puoliintumisaika on 1−2 tuntia lyhyempi kuin deksamfetamiinin. Normaalissa virtsan pH-arvossa 30−40% amfetamiinista poistuu sellaisenaan muuntumatta aineenvaihduntatuotteiksi.<ref name=v/>
Amfetamiinille on ominaista voimakas psyykkinen ja vähäinen fyysinen [[Päihderiippuvuus|riippuvuus]], kuten stimulanteille yleensä. Mieliala- ja tarkkaavaisuushäiriöistä kärsivät saattavat käyttää amfetamiinia itsehoitoon.


Ihmisissä amfetamiinin käyttö voidaan havaita [[Huumetestaus|huumetestein]] noin 2−4 päivän ajan virtsasta, jopa 90 päivän ajan hiuksista, 1−48 tunnin ajan syljestä ja 7−14 päivän ajan hiestä.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=SE Hadland, S Levy|Otsikko=Objective testing - urine and other drug tests|Julkaisu=Child and adolescent psychiatric clinics of North America|Ajankohta=2016|Vuosikerta=25|Numero=3|Sivut=549–565|Pmid=27338974|Doi=10.1016/j.chc.2016.02.005|Issn=1056-4993|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4920965/}}</ref>
Erityisesti suonensisäisesti käytettynä toleranssi eli sietokyky aineen vaikutuksille ja kerta-annokset kasvavat nopeasti. Muutaman vuorokauden yhtäjaksoisen käytön jälkeen annokset voivat nousta kymmenkertaisiksi.<ref name="paihdelinkki-pika" />


==Käyttö Suomessa==
Toleranssi nousee myös suun tai nenän limakalvojen kautta käytettynä. Käyttö onkin usein jaksoittaista, ensimmäisenä käyttöpäivänä käyttäjä kokee amfetamiinin toivotut vaikutukset parhaimmillaan, mutta valveillaolon jatkuessa ainetta käytetään olotilan tasaamiseen eli niin sanottujen "laskujen" välttämiseen.
Amfetamiini on [[Kannabis|kannabiksen]] jälkeen yksi yleisimmin käytetyistä huumeista Suomessa.<ref name=s/> Amfetamiinien käyttö on kasvanut Suomess 1990-luvulta alkaen. Alla on amfetamiinin käyttäjien osuuksia ja eri [[Amfetamiinit|amfetamiinien]] ongelmakäyttäjien arvioituja osuuksia Suomessa eri vuosina. Ongelmakäyttö tarkoittaa amfetamiinien käyttöä, josta koituu "(vakavia) sosiaalisia tai terveydellisiä haittoja".<ref name=m>{{Lehtiviite|Tekijä=P Partanen|Otsikko=Amfetamiinien ja opiaattien ongelmakäytön yleisyys Suomessa 2005|Julkaisu=Yhteiskuntapolitiikka|Ajankohta=2007|Vuosikerta=72|Numero=5|Sivut=553−561|www=https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201209117402}}</ref><ref name=n>{{Lehtiviite|Tekijä=J Ollgren et al|Otsikko=Amfetamiinien ja opioidien ongelmakäytön yleisyys Suomessa 2012|Julkaisu=Yhteiskuntapolitiikka|Ajankohta=2014|Vuosikerta=74|Numero=5|Sivut=498−508|www=https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014102145466}}</ref><ref name=o>{{Lehtiviite|Tekijä=S Rönkä|Otsikko=Amfetamiinien ja opioidien ongelmakäytön yleisyys Suomessa vuonna 2017|Julkaisu=Duodecim|Ajankohta=2020|Vuosikerta=136|Numero=8|Sivut=927−935|www=https://www.duodecimlehti.fi/duo15450}}</ref>


{| class="wikitable" style="float:right; width: 50%"
Amfetamiinin käyttö on Suomessa lisääntynyt 1990-luvulta alkaen ja sillä on paikkansa niin suonensisäisten huumeidenkäyttäjien keskuudessa kuin kaupunkien yöelämässäkin. Nykyisin amfetamiini on toiseksi käytetyin huumausaine Suomessa kannabiksen jälkeen. Suomen tulli takavarikoi vuoden 2014 ensimmäisellä puoliskolla noin 72 kiloa amfetamiinia.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.hs.fi/kotimaa/a1412568886797|nimeke = Amfetamiinin ja ekstaasin takavarikot rajussa kasvussa|julkaisu = Helsingin Sanomat |julkaisija = |viitattu = |tekijä = |ajankohta = 7.10.2014 }}</ref>
|+Amfetamiinia käyttäneiden osuus Suomen väestöstä
!Vuosi
!Vähintään kerran elämässään kokeilleiden prosenttiosuus
!Viimeisen vuoden aikana käyttäneiden prosenttiosuus
!Lähde
|-
|2018
|4
|2
| rowspan="8" |<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=K Karjalainen, N Pekkanen, P Hakkarainen|Nimeke=Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet: Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992-2018|Vuosi=2020|Sivut=57−58|Julkaisija=THL|Isbn=9789523434417|www=https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-441-7}}</ref>
|-
|2014
|3
|1
|-
|2010
|2
|1
|-
|2006
|2
|1
|-
|2002
|2
|0
|-
|1998
|1
|0
|-
|1996
|1
|0
|-
|1992
|0
|0
|}


{| class="wikitable"
Metamfetamiinin vaikutus on dekstroamfetamiinia voimakkaampi. Tällä amfetamiinin N-metyylianalogilla on suurempi vaikutus [[keskushermosto]]on ja vähemmän perifeerisiä sympatomimeettisiä vaikutuksia kuin dekstroamfetamiinilla. Metamfetamiinin käyttö poltettuna/injektoituna johtaa huomattavasti voimakkaampaan psyykkiseen riippuvuuteen kuin oraalinen tai nasaalinen käyttö.
|+Amfetamiinien ongelmäkäyttö Suomessa
!Vuosi
!Ongelmakäyttäjien arvioitu lukumäärä
! colspan="2" |Ongelmakäyttäjien arvioitu prosenttiosuus tietyn ikäisestä väestöstä
!Lähde
|-
|2017
|20 900−27 800
|0.61−0.81
| rowspan="2" |15−64-vuotiaista
|<ref name=o/>
|-
|2012
|11 000−17 800
|0.55−0.90
|<ref name=n/>
|-
|2005
|12 000−22 000
|0.43−0.74
| rowspan="5" |15−54-vuotiaista
| rowspan="6" |<ref name=m/>
|-
|2002
|10 900−18 500
|0.38−0.64
|-
|2001
|10 100−15 400
|0.35−0.54
|-
|1999
|8 300−12 400
|0.29−0.43
|-
|1998
|7 600−13 000
|0.26−0.45
|-
|1997
|6 800−11 600
|
|
|}


==Historia==
Psyykkisen riippuvuuden vuoksi aineen vieroittautumisen jälkeen käyttäjä voi kokea lähes ylitsepääsemätöntä vaikeutta vieroittautumisesta. Vieroitusoireita suurten annosten jälkeen ovat vapina, hikoilu, kouristukset, ahdistuneisuus, pelko- ja tuskatilat, apaattisuus ja masennus.<ref name="paihdelinkki-pika" /> Voimakkaat muistikuvat hyvänolontunteesta voivat olla varsin kiusallisia. Fyysisiä vieroitusoireita saattaa ilmetä pitkään. Suonensisäisesti ainetta käyttäneellä tämä saattaa ilmetä kipuna käsivarressa, johon ainetta on tottunut injektoimaan.
===1887 ja 1929: löytyminen===
Amfetamiinin syntetisoi ensimmäisenä romanialainen kemisti [[Lazăr Edeleanu]] Berliinissä vuonna 1887.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=L Edeleano|Otsikko=Ueber einige derivate der phenylmethacrylsäure und der phenylisobuttersäure|Julkaisu=Berichte der deutschen chemischen Gesellschaft|Ajankohta=1887|Vuosikerta=20|Numero=1|Sivut=616−622|Doi=10.1002/cber.188702001142|Issn=1099-0682|www=https://chemistry-europe.onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1002/cber.188702001142}}</ref><ref name=f/> Amfetamiini ei tosin ole täysin keinotekoinen aine. Sitä löydettiin ensi kerran luonnosta vuonna 1997 ''[[Senegalia berlandieri]]'' -kasvista, mutta pitoisuudet tässä kasvissa ovat hyvin pieniä.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=BA Clement eta l|Otsikko=Toxic amines and alkaloids from Acacia berlandieri|Julkaisu=Phytochemistry|Ajankohta=1997|Vuosikerta=46|Numero=2|Sivut=249−254|Doi=10.1016/S0031-9422(97)00240-9|Issn=0031-9422|www=https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0031942297002409}}</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=SM Berman et al|Otsikko=Potential adverse effects of amphetamine treatment on brain and behavior: a review|Julkaisu=Molecular Psychiatry|Ajankohta=2009|Numero=2|Sivut=123−142|Pmid=18698321|Doi=10.1038/mp.2008.90|Issn=1476-5578|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2670101/}}</ref>


Yhdysvaltalaiskemisti [[Gordon Alles]] havaitsi amfetamiinin päihdyttävät vaikutukset ensimmäisenä. Alles pyrki vuodesta 1926 alkaen kehittämään [[efedriini]]n tapaan hengitysteitä avaavia allergialääkkeitä. Hän valmisti kokeissaan muun muassa amfetamiinia, joka lukeutuu efedriinin johdannaisiin. Alles havaitsi amfetamiinin nostavan koe-eläinten verenpainetta efedriinin tapaan. Siksi hän pistätytti 50 milligrammaa (mg) amfetamiinia ihonsa alle koemielessä 3. kesäkuuta 1929 Los Angelesissa, jolloin hän havaitsi aineen stimuloivan vaikutuksen.<ref>Rasmussen (On speed), s. 6-17</ref>
Amfetamiinit (ja [[kokaiini]]) olivat ensimmäisiä yhdisteitä, joita koe-eläinten osoitettiin itseannostelevan suonensisäisesti. Kaikkien tutkittujen eläinlajien on todettu alkavan itseannostella niitä. Koe-eläimet voidaan saada itseannostelemaan stimulantteja, paitsi suonensisäisesti, myös esimerkiksi intragastrisesti, nasaalisesti, polttamalla ja intramuskulaarisesti. Koe-eläimen stimulanttiaddiktio voi olla niin voimakas, että se voittaa kaikki muut tarpeet. Samoin apinoiden on todettu itseannostelevan amfetamiinia/kokaiinia lopettaen kaikki muut toimintansa, kunnes ne vaipuvat unettomaan uupumukseen ja kuolevat parin viikon kuluessa. Keskushermostostimulanttien voimakas vahvistava vaikutus on osoitettu myös muissa psyykkistä riippuvuutta mittaavissa koejärjestelyissä, kuten ehdollistetussa paikkahakuisuudessa ja intrakraniaalisessa itsestimulaatiossa.


===1930−1940-luvut: ensisovellutukset lääkkeenä===
Myös riippuvuus itse piikittämiseen on mahdollinen (ns. [[piikkikoukku]]).<ref name="paihdelinkki-pika" />
Amfetamiini tuli lääkekäyttöön ensi kerran vuonna 1933 kun [[Philadelphia]]lainen lääkefirma "Smith, Kline and French" (SKF) alkoi myymään sitä [[USA]]:ssa nenän tukkoisuutta avaavana aineena kauppanimellä "benzedrine" [[Inhalaatio|inhalaattoreissa]], joissa kussakin oli 325&nbsp;mg nestemäistä amfetamiinin vapaa emästä. Gordon Alles siirsi amfetamiinisuoloja koskevan patenttinsa SKF:lle vuonna 1934, joka alkoi vuodesta 1937 alkaen myymään amfetamiinisulfaattitabletteja [[Parkinsonin tauti|Parkinsonin taudin]], masennuksen ja [[narkolepsia]]n hoitoon.<ref name=g/> SKF luokitteli tablettinsa [[Reseptilääke|reseptilääkkeiksi]] vuonna 1940.<ref name=h>Rasmussen (On speed), s. 100-104</ref>


Vuonna 1937 Yhdysvaltalainen lastenlääkäri [[Charles Bradley]] havaitsi amfetamiinin toimivan hoitona lasten käytös- ja keskittymishäiriöihin. Nämä kokeet johtivat kuitenkin vasta vuonna 1956 toisen stimulatin, [[Metyylifenidaatti|metyylifenidaatin]], hyväksymiseen osaksi lasten käytöshäiriöiden hoitoa. Nykyään nämä häiriöt tunnetaan nimellä [[ADHD]].<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=MP Strohl|Otsikko=Bradley’s benzedrine studies on children with behavioral disorders|Julkaisu=The Yale Journal of Biology and Medicine|Ajankohta=2011|Vuosikerta=84|Numero=1|Sivut=27−33|Pmid=21451781|Issn=0044-0086|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3064242/}}</ref> [[Toinen maailmansota|2. maailmansodan]] aikaan USA:n ja Britannian armeijat antoivat sotilailleen amfetamiinitabletteja piristeeksi. Amfetamiinia käytettiin USA:ssa epävirallisesti myös [[laihdustusvalmiste]]ena, kunnes sille myönnettiin myyntilupa tähän tarkoitukseen vuonna 1945.<ref name=g/>
== Lainsäädäntö ==
Amfetamiini on kansainvälisesti luokiteltu laittomaksi (paitsi sairaaloissa jne.) psykotrooppiseksi aineeksi YK:n vuoden 1971 psykotrooppisten aineiden luettelossa. Suomessa amfetamiini ja sen johdannaiset on luokiteltu rikoslaissa tarkoitetuksi '''erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi'''. Erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan huumausainetta, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet (rikoslaki 50:5 §). Erittäin vaarallisen huumausaineen valmistuksesta, myynnistä, maahantuonnista ja hallussapidosta voidaan tuomita muiden edellytysten täyttyessä törkeänä [[huumausainerikos Suomessa|huumausainerikoksena]].


===1940−1970-luvut===
== Katso myös ==
====Yhdysvallat====
* [[Luettelo YK:n yleissopimusten mukaisista huumeista]]
SKF:n patentit amfetamiinisuoloille vanhenivat vuonna 1949, jonka takia USA:ssa tuli myyntiin kilpailevia amfetamiinivalmisteita. Lääkefirmojen kilpailu ja markkinointi lisäsivät amfetamiinin käyttöä USA:ssa merkittävästi. 1940-luvulla USA:ssa tuli myyntiin myös [[metamfetamiini]]a ja SKF:n kehittämää [[deksamfetamiini]]a.<ref name=g>{{Lehtiviite|Tekijä=N Rasmussen|Otsikko=America’s first amphetamine epidemic 1929-1971|Julkaisu=American Journal of Public Health|Ajankohta=2008|Vuosikerta=98|Numero=6|Sivut=974−985|Pmid=18445805|Doi=10.2105/AJPH.2007.110593|Issn=0090-0036|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2377281/}}</ref>
* [[Metamfetamiini]]


Benzedrine-inhalattorit säilyivät USA:ssa pitkään [[Itsehoitolääke|itsehoitolääkkeinä]]. Saatavuuden takia inhalaattoreiden nesteitä nieltiin ja injektoitiin päihtymystarkoituksessa etenevässä määrin USA:ssa ja Kanadassa, joten niihin lisättiin väärinkäyttöä estäviä aineita, kuten [[pikriinihappo]]a. Myynnin säätelyn välttämiseksi laein SKF korvasi vuosina 1948-1949 Pohjois-Amerikassa myymänsä inhalaattorit "benzedrex"-inhalaattoreilla, joissa amfetamiini oli korvattu [[propyyliheksedriini]]llä. Myyntiin tuli kuitenkin patenttien raukeamisen takia muiden valmistajien korvaavia amfetamiini-inhalaattoreita. Nämä säilyivät [[Itsehoitolääke|itsehoitolääkkeinä]] USA:ssa vuoteen 1959 asti. Metamfetamiini-inhalaattorit tosin säilyivät USA:ssa itsehoitolääkkeinä 1965 asti.<ref name=h/>
== Lähteet ==
* ''Chronic Amphetamine Use and Abuse'' (suomennettu)
* {{Kirjaviite | Tekijä = Koskinen, Torsti| Nimeke = Helsingin huumeet 1966-1996 : huumepoliisi, rikollisuus, lainsäädäntö, tutkimus, hoito, tiedotus, kansainvälisyys|Suomentaja = | Vuosi =1997 | Luku = | Sivu = |Sivut = | Selite = Poliisin oppikirjasarja, ISSN 1236-8261; 1997, 9| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Sisäasiainministeriö, poliisiosasto| Tunniste = ISBN 951-734-287-X (nid.) | www = | www-teksti = |Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli ={{fi}}}}


1960-luvun lopulla lääkefirmat myivät USA:ssa vuosittain arviolta 8−10 miljardia 10&nbsp;mg amfetamiinisulfaattitablettia (80&nbsp;000−100&nbsp;000 [[tonni]]a amfetamiinisulfaattia). Vuonna 1970 USA:ssa oli arviolta 320&nbsp;000 eri amfetamiineista riippuvaista. Siksi vuonna 1971 amfetamiini ja monet muut [[amfetamiinit]] luokiteltiin laittomiksi huumeiksi, joita voitiin yhä myydä rajoitetusti lääkkeinä (Schedule II -luokitus). Sallittuja lääkinnällisiä käyttökohteita myös vähennettiin. Tämä johti amfetamiinien käytön merkittävään vähentymiseen USA:ssa 1979-luvulla, joka kuitenkin korvautui osittain [[kokaiini]]n käytöllä.<ref name=g/>
=== Viitteet ===
{{viitteet|viitteet=
<ref name="FDA Pharmacokinetics">[http://www.accessdata.fda.gov/drugsatfda_docs/label/2013/021303s026lbl.pdf Adderall XR Prescribing Information] United States Food and Drug Administration</ref>
}}


====Pohjoismaat====
== Aiheesta muualla ==
Suomessa amfetamiinia alettiin käyttämään lääkkeenä 1940-luvun alusta alkaen. Sen ongelmakäyttö yleistyi vasta 1950-luvulla. 1960-luvulla amfetamiinia myös alettiin salakuljettamaan Suomeen, josta esimerkkinä on [[Kosti Kustaa Kartiokari]].<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=S Rönkä, A Virtanen|Nimeke=Huumetilanne Suomessa 2009|Vuosi=2009|Sivu=129−130|Julkaisija=Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos|Isbn=9789522451903|www=https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/79962/47699564-6dd8-4381-973a-0d441c4fd5ba.pdf}}</ref> Amfetamiini luokiteltiin laittomaksi huumeeksi Suomessa vuonna 1968.<ref name=i>{{Verkkoviite|osoite=https://paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/huumeet-ja-muut-paihdyttavat-aineet/amfetamiini-metamfetamiini-seka-muut-piristeet|nimeke=Amfetamiini, metamfetamiini sekä muut piristeet|ajankohta=2014-06-13|viitattu=2020-12-05}}</ref>

Ruotsissa amfetamiinin käyttö oli 1950-luvulla maailmanlaajuisesti katsottuna poikkeuksellisen yleistä. Ruotsissa alettiin myymään vuonna 1938 alkaen amfetamiinia sisältäviä lääkkeitä. Niiden käyttö yleistyi nopeasti ja johti Ruotsin ensimmäiseen päihde-epidemiaan, vaikka ne oli luokiteltu reseptilääkkeiksi jo vuodesta 1939 alkaen. 1950−1960-lukujen taitteessa saavutettiin käytön huippu. Esimerkiksi 1959 kaikista 15−64-vuotiaista ruotsalaisista 6.4% (313&nbsp;000 ihmistä) käytti amfetamiinia, mutta ongelmakäyttäjiä koko väestössä oli arviolta vain 3300 henkeä. Käyttö väheni voimakkaasti 1970-luvulla muun muassa kun lääkereseptien saantikriteereitä lisättiin.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.unodc.org/pdf/research/Swedish_drug_control.pdf|nimeke=Sweden’s successful drug policy: a review of the evidence|ajankohta=2007|julkaisija=United Nations|arkisto=https://web.archive.org/web/20200517154255/https://www.unodc.org/pdf/research/Swedish_drug_control.pdf|arkistoitu=2020-05-17|viitattu=}}</ref>

==Lainsäädäntö==
Suomessa amfetamiini on luokiteltu huumausaineeksi<ref name=u>{{Verkkoviite|osoite=https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2008/20080543?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=asetus%20huumausaineina%20pidett%C3%A4vist%C3%A4|nimeke=Valtioneuvoston asetus huumausaineina… 543/2008|viitattu=2020-12-05}}</ref> 1968 alkaen.<ref name=i/> Korkein oikeus on vuonna 1998 linjannut, että amfetamiini on [[Huumausainerikos Suomessa#Erittäin vaarallinen huumausaine|erittäin vaarallinen huumausaine]].<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1998/19980162|nimeke=Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset: KKO:1998:162|viitattu=2020-12-05}}</ref>

==Lähteet==
*{{Kirjaviite|Tekijä=WM Haynes et al|Nimeke=CRC handbook of chemistry and physics|Vuosi=2014|Kappale=Physical constants of organic compounds|Selite=95. painos|Julkaisija=CRC Press|Isbn=9781482208689}}
*{{Kirjaviite|Tekijä=N Rasmussen|Nimeke=On speed: the many lives of amphetamine|Vuosi=2008|Julkaisija=New York University Press|Isbn=9780814776018}}

===Viitteet===
{{viitteet|sarakkeet}}

==Aiheesta muualla==
{{Commonscat|amphetamine}}
{{Commonscat|amphetamine}}
{{Wikisanakirja|amfetamiini}}
{{Wikisanakirja|amfetamiini}}
* [http://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/pikatieto/amfetamiini Amfetamiini]. Päihdelinkki.
*[https://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/pikatieto/amfetamiini Päihdelinkki: amfetamiini]
* [http://yle.fi/teos/huumesuomi/amfetamiini/ Amfetamiini] Huume-Suomen Historia verkkodokumentit.
*[https://yle.fi/teos/huumesuomi/amfetamiini/ Huume-Suomen Historia verkkodokumentit: amfetamiini]
* [http://www.erowid.org/chemicals/amphetamine/ Erowid-tietokanta]. {{en}}
*[https://www.erowid.org/chemicals/amphetamine/ Erowid-tietokanta: amphetamine]

{{Fenetyyliamiinit}}
{{Fenetyyliamiinit}}
{{Huumeiden luokittelujärjestely}}
{{Huumeiden luokittelujärjestely}}
{{Metatieto}}
{{Metatieto}}
[[Luokka:Amfetamiinit]]

[[Luokka:Amfetamiinit|*]]
[[Luokka:Piristeet]]
[[Luokka:Monoamiinioksidaasiestäjät]]
[[Luokka:Ylipaino]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]

Versio 9. joulukuuta 2020 kello 14.16

Amfetamiini
Amfetamiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(±)-1-Fenyylipropan-2-amiini
Tunnisteet
CAS-numero 300-62-9
ATC-koodi N06BA01
PubChem CID 3007
DrugBank DB00182
Kemialliset tiedot
Kaava C9H13N 
Moolimassa 135.21 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Tiheys 1.52 (26 °C)[1] g/cm³
Kiehumispiste 200–203 °C [2]
Liukoisuus veteen konjugaattiemäs ei ole liukoinen, monet suolat ovat[2]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Proteiinisitoutuminen 14−40%[2]
Metabolia CYP2D6, jokin CYP2C-perheen entsyymi, FMO3[3]
Puoliintumisaika 7−12 h[3]
Ekskreetio virtsa[3]
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa nieltynä, nuuskaamalla, injektiona, suun limakalvoilta, peräruiskeena[4]

Amfetamiini eli alfametyylifenetyyliamiini on keinotekoinen dopamiinia ja norepinefriiniä keskushermostossa vapauttava stimulantteihin lukeutuva päihde, lääke[5] ja dopingaine.[6] Amfetamiini on kahden aineen suhteessa 1:1 oleva seos eli rasemaatti, joka koostuu deksamfetamiinista ja levoamfetamiinista.[7]

Amfetamiinia käytetään joissain maissa ADHD:n ja narkolepsian hoitoon.[5] Suomessa amfetamiini on laiton huume,[8] eikä sitä käytetä lääkkeenä. Amfetamiini on yksi Suomen ja monien muiden EU-maiden käytetyimpiä päihteitä.[9][7] Päihteenä käytetty amfetamiini on yleensä sulfaattisuolan muodossa, jota niellään, nuuskataan ja käytetään injektioiden kautta.[7] Päihdekäytön annoksin amfetamiini voi aiheuttaa muun muassa euforian tunteen, lisätä itsevarmuutta, lisätä fyysistä aktiivisuutta ja vähentää halua nukkua ja syödä.[10]

Amfetamiini voi aiheuttaa voimakkaan psyykkisen riippuvuuden. Sen käyttö voi aiheuttaa stimulanttipsykoosin eritoten runsaassa pitkäaikaiskäytössä.[10] Harvinaisissa tapauksissa amfetamiini aiheuttaa vakavia verenkiertoelimistön ongelmia, kuten aivoinfarktin.[11] Kuolemaan johtaneet amfetamiinin yliannostukset ovat mahdollisia, mutta harvinaisia.[7] Yhdistettynä MAO-estäjiin amfetamiini voi teoriassa aiheuttaa serotoniinioireyhtymän, mutta käytännössä tämä on harvinaista.[12]

Kemia

Ominaisuudet

R-(−)-amfetamiini eli levoamfetamiini ja S-(+)-amfetamiini eli deksamfetamiini.

Amfetamiinissa on yksi kiraliakeskus, joten sillä on 2 enantiomeeriä, jotka ovat levoamfetamiini ja deksamfetamiini. "Amfetamiini" tarkoittaa näiden seosta, eli rasemaattia. Amfetamiinin konjugaattiemäksen eli vapaa emäksen CAS-numero on 300-62-9. Emäs on väritön ja hitaasti haihtuva neste. Sen kiehumispiste on 200−203 °C. Emäs on niukkaliukoinen veteen. Se on liukoinen etanoliin, dietyylieetteriin ja happoihin. Sen happovakio on 9.9,[2] taitekerroin on 0.9306 (25 °C:ssa) ja tiheys on 1.52 g/cm3 (26 °C:ssa).[1]

Amfetamiinin hydrokloridia (vasen) ja yhtä sen valmistukseen sopivaa esiastetta, fenyyliasetonia (oikealla).

Vapaa emäksestä on useita vesiliukoisia suoloja. Esimerkiksi amfetamiinin sulfaatti on kiteinen valkea aine. Sen CAS-numero on 60-13-9. Se on liukoinen veteen, hyvin niukkaliukoinen etanoliin ja liukenematon kloroformiin sekä dietyylieetteriin. Se hajoaa sulamatta yli 300 °C:ssa.[2] 25 °C:ssa sulfaatin tiheys on 1.15 g/cm3.[13]

Amfetamiinisuolat tuottavat Liebermann-reagenssilla punaisen tai oranssin värin, Marquis-reagenssilla oranssin tai punaisen värin ja ninhydriinillä pinkin tai oranssin värin.[2]

Valmistaminen

EMCDDA:n ja Europolin vuoden 2011 arvion mukaan pääosa laittomasta amfetamiinista EU:ssa tuotetaan Leuckart-reaktion avulla fenyyliasetonista. Tässä synteesissä yleisesti käytettyjä oheisreagensseja ovat esimerkiksi formamidi, ammoniumformiaatti ja eri mineraalihapot. Pääosa fenyyliasetonista tuodaan EU:seen muualta, mutta osa amfetamiinin valmistajista tuottaa fenyyliasetonin itse käyttäen esiasteena esimerkiksi fenyylietikkahappoa, bentsyylisyanidia tai bentsaldehydiä ja nitroetaania.[7] Amfetamiinin valmistamiseen on kuitenkin Leuckart-reaktion lisäksi monia muita vaihtoehtoja.[14]

  • Amfetamiinin Leuckart-synteesi.
    Amfetamiinin Leuckart-synteesi.

Päihdekäyttö

Käyttötavat

Päihteenä käytetty amfetamiini on yleensä sulfaattisuolan muodossa. Se voi olla jauheena, tablettien muodossa tai sekoitettuna nesteeseen tahnaksi tai liuokseksi. Yleensä amfetamiinia käytetään nielemällä, nenään nuuskaamalla tai injektioina. Sulfaattisuola ei kiehu kuumennettaessa, joten sitä ei voi vaporisoida eli "polttaa" toisin kuin esimerkiksi metamfetamiinin suoloja.[7] Amfetamiinia voidaan käyttää myös imeyttämällä sitä suun limakalvoilta tai peräruiskeena.[4]

Amfetamiinia on hyvin usein jatkettu muilla aineilla, joten nieltynä sen käyttöannokset vaihdella olla muutamasta kymmenestä milligrammasta satoihin milligrammoihin. Sen vaikutukset kestävät useita tunteja.[7] Nieltynä amfetamiini alkaa vaikuttamaan noin tunnissa ja vaikutukset ovat voimakkaimmat 2−3 tunnin kuluttua. Verenkiertoon pistettynä amfetamiini alkaa vaikuttamaan voimakkaimmillaan muutamassa minuutissa.[11]

Vaikutukset

Amfetamiini voi aiheuttaa euforian tunteen; lisätä valppautta, fyysistä aktiivisuutta, itsevarmuutta; parantaa koordinaatiota ja fyysistä suorituskykyä; vähentää unen tarvetta ja ruokahalua;[10] lisätä seksuaalisia haluja; aiheuttaa levottomuutta.[4] Verenkiertoon pistettynä amfetamiini aiheuttaa vahvan ja lyhytkestoisen "vyöryvän" euforian tunteen. Amfetamiini laajentaa pupilleja (mydriaasi) ja nostaa verenpainetta. Pienet annokset voivat laskea syketiheyttä verenpaineen kompensoimiseksi (refleksinen bradykardia). Suuret annokset taas nostavat syketiheyttä ja aiheuttavat erilaisia sivuvaikutuksia (katso: sivuvaikutukset).[10]

Toleranssi

Päihdekäytössä amfetamiinia kohtaan kehittyy nopeasti toleranssi. Tällöin sitä tulee käyttää yhä isompia annoksia, jotta saavutetaan likimain sama päihtymys kuin aiemmin. Toleranssin myötä vähenee muun muassa myös amfetamiinin kyky hillitä ruokahalua, kyky kohottaa verenpainetta ja kyky kohottaa ruumiinlämpöä. Myös tappavaan yliannostukseen vaadittu annos kasvaa toleranssin myötä. Toleranssi taas lisää alttiutta saada amfetamiinin käytöstä pakkoliikkeitä, psykoosi tai epileptinen kohtaus.[10]

Lääkekäyttö

Amfetamiinia ei käytetä Suomessa lääkkeenä.[9] Amfetamiinin enantiomeeriä, deksamfetamiinia, ja yhtä sen aihiolääkkeistä, lisdeksamfetamiinia, kuitenkin käytetään Suomessa ADHD:n hoitoon lapsilla ja aikuisilla.[15] Amfetamiinia käytetään joissain maissa ADHD:n hoitoon ja narkolepsian hoitoon. Esimerkkinä tällaisesta lääkkeestä on adderall, joka tosin on deksamfetamiinin ja levoamfetamiinin 3:1 seos,[5] eikä se siis varsinaisesti sisällä amfetamiinia, joka on näiden 1:1 seos.[7]

Historiallisesti amfetamiinia on käytetty laihdutusvalmisteena ja Parkinsonin taudin hoitoon. Se oli myös ensimmäinen modernissa lääketieteessä käytetty masennuslääke.[16]

Haitat ja vaarat

Sivuvaikutukset

Lääkekäytössä 510 milligramman (mg) annoksin amfetamiinisulfaatin yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat ruokahaluttomuus, ylävatsakipu, ärtymys, päänsärky, väsymys, suuri syketiheys, unettomuus, kuiva suu, pahoinvointi, oksentelu ja mielialavaihtelu.[17]

Amfetamiinista riippuvaiset saattavat käyttää amfetamiinia useita päiviä taukoamatta. Eritoten tällainen käyttö voi aiheuttaa laihtumista, mielialavaihteluita, hampaiden narskuttelua (bruksismia), lihasjäykkyyttä, pakkoliikkeitä, ihon nyppimistä, hikoilua, janoisuutta, virtsaamisvaikeuksia, sydämen rytmihäiriön, epätarkoituksenmukaista ja toistuvaa käyttäytymistä (stereotyyppinen käytös), kuten esineiden sommittelua, purkamista ja uudelleen kokoamista.[10]

Yliannostus

Amfetamiinin yliannostukset ovat harvinaisia.[2][7] Tappava annos aikuiselle ihmisille, jolla ei ole merkittävää toleranssia, voi olla alimmillaan 120 mg amfetamiinisulfaattia suun kautta nautittuna.[18] Amfetamiinista riippuvaisille taas voi olla kehittynyt hyvin korkea toleranssi ja he saattavat käyttää jopa 100−300 mg kerta-annoksia amfetamiinisuoloja suonensisäisesti muutaman tunnin välein kuolematta yliannostukseen.[10]

Amfetamiinin yliannostus voi aiheuttaa aluksi sekavuutta, päänsärkyä, rintakipua, korkeaa verenpainetta, sydämen syketiheyden kasvua, punastumista ja voimakasta hikoilua. Oireet voivat johtaa deliriumiin, hallusinaatioihin, hengityksen kiivauteen, sydämen rytmihäiriöihin, voimakkaaseen kuumeeseen (kehonlämpötila voi olla jopa yli 42 °C), epileptiseen kohtaukseen, keuhkoedeemaan tai koomaan. Kuolema on usein ei-sydänperäinen. Se voi johtua esimerkiksi kuumeen aiheuttamasta yleistyneestä suonensisäisestä hyytymisestä, aivoedeemasta[10] tai nesteen siirtymisestä rabdomyolyysissä vaurioituneisiin lihaksiin, joka johtaa hypovoleemiseen verenkiertoshokkiin.[10][19]   Koirille amfetamiinin LD50-arvo 23.3 mg amfetamiinisulfaattia per kehonpainokilogramma (mg/kg) suun kautta ja 5.9 mg/kg verenkiertoon pistettynä.[20] Hiirille sulfaattisuolan LD50 on 25−100 mg/kg vatsakalvon sisään pistettynä. Hiirillä myrkyllisyys riippuu vahvasti ympäristön lämpötilasta. Suurissa lämpötiloissa amfetamiini on myrkyllisempää.[19][21]

Psykoosi

Amfetamiinin käytön jatkuessa yhtäjaksoisesti kyllin pitkään vainoharhaisuutta ilmenee lopulta kaikilla amfetamiinin päihdekäyttäjillä. Vainoharhaisuus voi kehittyä stimulanttipsykoosiksi, jossa harhat voivat olla kuulo-, ääni-, haju-, tai tuntoaistiharhoja (esimerkiksi formikaatio). Psykoosi loppuu yleensä käytön lopettamisen jälkeen.[10] Psykoosi ilmenee jossakin vaiheessa noin 8−46%:lla eri amfetamiineja päihteenä säännöllisestä käyttävistä ihmisistä.[22]

Riippuvuus

Valvotussa lääkekäytössä esimerkiksi ADHD:n hoidossa amfetamiinin ei ole havaittu lisäävän riskiä tulla riippuvaiseksi amfetamiinista tai muista päihteistä.[23]

Päihdekäytössä amfetamiini voi aiheuttaa voimakkaan psyykkisen riippuvuuden, jonka tyypillisiä vieroitusoireita ovat masennus, väsymys, ruokahalun kasvu ja uneliaisuus. Nämä ilmenevät voimakkaina eritoten usean päivän kestäneen amfetamiinin käytön jälkeen. Runsas käyttö voi aiheuttaa pakkoliikkeitä, jotka loppuvat usein muutamassa päivässä käytön lopettamisesta. Vieroitusoireet eivät vaarallisia, mutta masennus voi johtaa itsemurhaan. Se voi siksi vaatia masennuslääkkeitä ja sairaalahoitoa. Masennusta seuraava dysforia ja halu käyttää amfetamiinia uudelleen voivat jatkua usean kuukauden ajan.[10]

Riippuvuuden kehittyessä eri amfetamiineista eroon pääseminen voi olla vaikeaa. Esimerkiksi metamfetamiiniriippuvuutensa hoitoa saaneista 30−60% päätyy käyttämään metamfetamiinia uudelleen jo vuoden kuluessa.[24][25] 30−90% hoitoa saaneista aloittaa metamfetamiinin käytön uudelleen jossain vaiheessa elämäänsä.[26]

Verenkiertoelimistö

Amfetamiinin aiheuttamat verenkiertoelimistön häiriöt ovat harvinaisia.[11] Amfetamiinin päihdekäyttö voi aiheuttaa aivoverenvuodosta tai veritulpasta johtuvan aivoinfarktin. Yleensä se ilmenee amfetamiinia pitkään käyttäneillä, mutta harvoin myös ensi kertaa käyttäneillä.[10][7] Amfetamiini altistaa myös rytmihäiriöille, sydämen vajaatoiminnalle, sydäninfarktille, keuhkosydänsairaudelle (cor pulmonale), sydänlihastulehdukselle, nekrotisoivalle vaskuliitille, sepelvaltimon repeämälle ja sydänhalvaukselle.[11]

Amfetamiinin verenkiertoelimistölle haitalliset vaikutukset selittyvät osittain sen aiheuttaman verenpaineen ja sydämen syketiheyden kasvun kautta, sen vapauttamien katekoliamiinien aiheuttamien vasospasmien kautta, siitä muodostuvien vaskuliitille altistavien kehittyneiden glykaation lopputuotteiden kautta, sen aiheuttaman sydänsähkökäyrän QT-ajan pidentymisen kautta (tämä altistaa kääntyvien kärkien takykardialle (torsades de pointes)) ja amfetamiinin aiheuttaman sepelvaltimon sisäseinämän hyperplasian takia.[27]

Neurotoksisuus

Runsaasti ja pitkään amfetamiinia käyttäneillä ihmisillä on havaittu olevan puutteita keskittymiskyvyssä, muistissa ja oppimisessa. Nämä voivat merkitä sitä, että amfetamiini on neurotoksinen eli aiheuttaa vaurioita aivoihin.[28] Suurten amfetamiiniannosten on havaittu aiheuttavan neurotoksisia muutoksia muun muassa jyrsijöiden ja ihmisiin kuulumattomien kädellisten aivojen dopamiinia erittävään eli dopaminergiseen järjestelmään. Amfetamiinin yliannostus voi aiheuttaa hypertermian yksin tai yhdessä kuuman ympäristön kanssa. Hypertemiassa kehon lämpötila on yli 40 °C. Merkittäviä neurotoksisia muutoksia on ilmennyt koe-eläimissä lähinnä vain hypertemian yhteydessä. Vaurioihin lukeutuu dopaminergisten aksonien päiden tuhoutuminen. Vaurioita arvellaan muodostuvan myös veri-aivoesteeseen, joka voisi altistaa laajemmille aivovaurioille. Lämpötilan aiheuttaman neurotoksisuuden mekanismia ei tunneta, mutta sen arvellaan johtuvan esimerkiksi lämmön aiheuttamasta ja aivoihin paikallistuneesta happiradikaalien lisääntyneestä muodostumisesta ja proteiinien toimintahäiröistä, kuten niiden väärin laskostumisesta (lämpöliikkeen vaikutuksesta).[21]

Käyttö raskauden aikana

Amfetamiinin käyttö tekee synnytyksestä riskialttiimman muun muassa verenpainetta kohottavan vaikutuksensa takia. Se voi myös lisätä istukan verenvuotoriskiä. Sen myös arvellaan olevan jossain määrin haitallista sikiön kehitykselle ja johtavan ehkä oppimisvaikeuksiin myöhemmin elämässä. Tästä ei kuitenkaan ole varmuutta, sillä amfetamiinin käyttöön liittyy monia muita sikiölle haitallisia elämäntapaan liittyviä asioita, kuten muiden päihteiden käyttöä ja aliravitsemusta, jotka estävät syy-seuraussuhteiden tutkimista. Amfetamiinille sikiönä altistuneiden vastasyntyneiden pään ympärysmitan on kuitenkin havaittu olevan normaalia pienempi ja syntymäpainon alhaisempi nimenomaan amfetamiinin vaikutuksesta. Altistunut vastasyntynyt voi myös potea amfetamiinin vieroitusoireita noin viikon ajan syntymän jälkeen, mutta vieroitusoireet eivät ole vaarallisia. Näitä vieroitusoireita ovat muun muassa hermostuneisuus ja hengityksen kiivaus.[29]

Biokemia

Vaikutusmekanismi

Monoamiinitransportterit

Oikealla: amfetamiinin (punaiset pallot) siirtyminen dopaminergiseen synapsiin dopamiinitransportterin (DAT) kautta. DAT vapauttaa amfetamiinin siirtymässä dopamiinia (siniset pallot) synapsirakoon. Synapseissa amfetamiini saa synapsirakkuloiden (harmaa pallo) VMAT2-proteiinit vapauttamaan dopamiinia solulimaan. Vasemmalla: normaalitilanne, jossa DAT siirtää dopamiinia hermosoluun ja VMAT2 varastoivat sitä synapsirakkuloihin.

Ihmisissä amfetamiini vapauttaa dopamiinia hermosoluista synapsirakoihin. Raoissa dopamiiniylimäärä aktivoi dopamiinireseptoreita, josta amfetamiinin päihdevaikutus pääosin johtuu.[30] Hermosolun ulkoinen amfetamiini sitoutuu synapsia edeltävien eli presynaptisten hermosolujen solukalvon norepinefriini-, serotoniini- ja dopamiinitransporttereihin. Näiden lyhenteet ovat vastaavasti NET, SERT ja DAT. Ne ottavat jatkuvasti synapsiraosta hermosolun sisään nimensä mukaisia välittäjäaineita. Esimerkiksi DAT siirtää dopamiinia.[31] Ihmisillä amfetamiini sitoutuu helpoiten eli suurimmalla affiniteetilla NET:hen, 5−9 kertaa tätä heikommin DAT:hen ja noin 500 kertaa NET:tä heikommin SERT:hen.[32][33] Affiniteettien takia amfetamiini siirtyy soluihin pääosin NET:n tai DAT:n kautta. Nämä transportterit vapauttavat siirtymän aikana vastaavasti norepinefriiniä ja dopamiinia synapsirakoon.[33]

Amfetamiinin deksamfetamiini vapauttaa dopamiinia noin 3 kertaa tehokkaammin kuin levoamfetamiini. Molemmat vapauttavat norepinefriiniä likimain yhtä tehokkaasti.[5] Norepinefriinin ja dopamiinin vapautuminen transportterien normaalitoiminnasta poikkeavassa käänteisessä siirtymässä on tiettävästi tärkein vaikutus amfetamiinin toiminnan kannalta. Käänteisen siirtymän yksityiskohdat tunnetaan huonosti, mutta siihen liittyvät solukalvon eri puolten väliset ionipitoisuuserot, joiden avulla transportterit ottavat välittäjäaineita hermosolun sisään normaalitilanteessa ilman amfetamiinin läsnäoloa.[34] Amfetamiinin suoraan vapauttaman dopamiinin lisäksi amfetamiinin vapauttama runsas norepinefriinimäärä lisää merkittävällä tavalla dopamiinin vapautumista, mutta epäsuoraan ja monimutkaisella tavalla.[30]

VMAT2

Hermosolussa amfetamiinilla on vielä ainakin yksi tärkeä toiminto: amfetamiini purkaa tuntemattomalla tavalla synapsirakkuloiden kalvon eri puolin vallitsevaa pH-arvojen eroa kääntäen siten rakkuloiden kalvojen VMAT2-antiportterien toiminnan. Tällöin antiportterit vapauttavat rakkuloiden varastoimaa dopamiinia ja norepinefriiniä solulimaan, jotka voivat vapautua synapsirakoon jonkin DAT:n ja NET:n kautta, jonka toiminnan amfetamiini on kääntänyt päinvastaiseksi.[35][36] Normaalisti VMAT2:t siirtävät protonin ulos rakkulasta ja ottavat samalla välittäjäaineen sisään. Siirron mahdollistamaa protonipitoisuuseroa eli pH-eroa ylläpitävät rakkuloiden kalvon H+-ATPaasit.[36]

Muut toiminnot

Ihmissä amfetamiini on myös merkittävä TAA1-reseptorien (TAAR1) agonisti.[37] Näitä GPCR-tyypin reseptoreita on pre- ja postsynaptisissa soluissa. TAAR1-aktivaatio amfetamiinin tai muiden stimulanttien vaikutuksesta tosin vähentää niiden stimuloivia ja riippuvuutta aiheuttavia vaikutuksia.[38]

Hermosolussa amfetamiinin enantiomeereistä deksamfetamiini sitoutuu ainakin rottien monoamiinioksidaasi A:han (MAO-A) reversibeelinä MAO-estäjänä. Tämä vähentää MAO-A-välitteistä dopamiinin hajoamista, jolloin dopamiinia kertyy enemmän solulimaan. Deksamfetamiini ei estä tehokkaasti rottien MAO-B:tä.[39] Levoamfetamiini ei vaikuta rottien MAO-A- tai MAO-B-entsyymeihin merkittävästi.[40] Amfetamiinin toiminta MAO-estäjänä kuitenkin on heikkoa (ainakin muissa eläimissä kuin ihmisissä).[41]

Metabolia

Ihmisissä amfetamiini metabolisoituu maksassa. Se muuntuu N-deaminaation kautta fenyyliasetoniksi. Tämä hapettuu bentsoehapoksi, johon voi liittyä glysiini hippurihappoa muodostaen. Bentsoehapon tuottavat mahdollisesti FMO3:n (flaviinin sisältävä monoamiinioksidaasi 3) ja jokin CYP2C-perheeseen kuuluva CYP450-entsyymi. Toisessa tärkeässä metaboliareitissä amfetamiini muuntuu CYP2D6:llä norefedriiniksi tai 4-hydroksiamfetamiiniksi, joista molemmat ovat farmakologisesti aktiivisia aineenvaihduntatuotteita. Norefedriini metabolisoituu ominaista reittiään. 4-Hydroksiamfetamiini voi muuntua dopamiini-beeta-hydroksylaasilla 4-hydroksinorefedriiniksi. Näihin 4-hydroksyyliryhmän sisältäviin aineisiin voi kiinnittyä sulfaatti tai glukuronihappo. Aineenvaihdunnan lopputuotteet poistuvat pääosin virtsassa.[3]

Amfetamiinin puoliintumisaika veriplasmassa on 5−30 tuntia. Aika riippuu virtsan poistumisnopeudesta ja sen pH-arvosta.[11] Puoliintumisaika kasvaa noin 7 tunnin verran kun virtsan pH-arvo kasvaa yhdellä. Tyypillisessä tilanteessa amfetamiinin puoliintumisaika on 7 tuntia lapsilla ja 10−12 aikuisilla. Levoamfetamiiniin puoliintumisaika on 1−2 tuntia lyhyempi kuin deksamfetamiinin. Normaalissa virtsan pH-arvossa 30−40% amfetamiinista poistuu sellaisenaan muuntumatta aineenvaihduntatuotteiksi.[3]

Ihmisissä amfetamiinin käyttö voidaan havaita huumetestein noin 2−4 päivän ajan virtsasta, jopa 90 päivän ajan hiuksista, 1−48 tunnin ajan syljestä ja 7−14 päivän ajan hiestä.[42]

Käyttö Suomessa

Amfetamiini on kannabiksen jälkeen yksi yleisimmin käytetyistä huumeista Suomessa.[9] Amfetamiinien käyttö on kasvanut Suomess 1990-luvulta alkaen. Alla on amfetamiinin käyttäjien osuuksia ja eri amfetamiinien ongelmakäyttäjien arvioituja osuuksia Suomessa eri vuosina. Ongelmakäyttö tarkoittaa amfetamiinien käyttöä, josta koituu "(vakavia) sosiaalisia tai terveydellisiä haittoja".[43][44][45]

Amfetamiinia käyttäneiden osuus Suomen väestöstä
Vuosi Vähintään kerran elämässään kokeilleiden prosenttiosuus Viimeisen vuoden aikana käyttäneiden prosenttiosuus Lähde
2018 4 2 [46]
2014 3 1
2010 2 1
2006 2 1
2002 2 0
1998 1 0
1996 1 0
1992 0 0
Amfetamiinien ongelmäkäyttö Suomessa
Vuosi Ongelmakäyttäjien arvioitu lukumäärä Ongelmakäyttäjien arvioitu prosenttiosuus tietyn ikäisestä väestöstä Lähde
2017 20 900−27 800 0.61−0.81 15−64-vuotiaista [45]
2012 11 000−17 800 0.55−0.90 [44]
2005 12 000−22 000 0.43−0.74 15−54-vuotiaista [43]
2002 10 900−18 500 0.38−0.64
2001 10 100−15 400 0.35−0.54
1999 8 300−12 400 0.29−0.43
1998 7 600−13 000 0.26−0.45
1997 6 800−11 600

Historia

1887 ja 1929: löytyminen

Amfetamiinin syntetisoi ensimmäisenä romanialainen kemisti Lazăr Edeleanu Berliinissä vuonna 1887.[47][7] Amfetamiini ei tosin ole täysin keinotekoinen aine. Sitä löydettiin ensi kerran luonnosta vuonna 1997 Senegalia berlandieri -kasvista, mutta pitoisuudet tässä kasvissa ovat hyvin pieniä.[48][49]

Yhdysvaltalaiskemisti Gordon Alles havaitsi amfetamiinin päihdyttävät vaikutukset ensimmäisenä. Alles pyrki vuodesta 1926 alkaen kehittämään efedriinin tapaan hengitysteitä avaavia allergialääkkeitä. Hän valmisti kokeissaan muun muassa amfetamiinia, joka lukeutuu efedriinin johdannaisiin. Alles havaitsi amfetamiinin nostavan koe-eläinten verenpainetta efedriinin tapaan. Siksi hän pistätytti 50 milligrammaa (mg) amfetamiinia ihonsa alle koemielessä 3. kesäkuuta 1929 Los Angelesissa, jolloin hän havaitsi aineen stimuloivan vaikutuksen.[50]

1930−1940-luvut: ensisovellutukset lääkkeenä

Amfetamiini tuli lääkekäyttöön ensi kerran vuonna 1933 kun Philadelphialainen lääkefirma "Smith, Kline and French" (SKF) alkoi myymään sitä USA:ssa nenän tukkoisuutta avaavana aineena kauppanimellä "benzedrine" inhalaattoreissa, joissa kussakin oli 325 mg nestemäistä amfetamiinin vapaa emästä. Gordon Alles siirsi amfetamiinisuoloja koskevan patenttinsa SKF:lle vuonna 1934, joka alkoi vuodesta 1937 alkaen myymään amfetamiinisulfaattitabletteja Parkinsonin taudin, masennuksen ja narkolepsian hoitoon.[16] SKF luokitteli tablettinsa reseptilääkkeiksi vuonna 1940.[51]

Vuonna 1937 Yhdysvaltalainen lastenlääkäri Charles Bradley havaitsi amfetamiinin toimivan hoitona lasten käytös- ja keskittymishäiriöihin. Nämä kokeet johtivat kuitenkin vasta vuonna 1956 toisen stimulatin, metyylifenidaatin, hyväksymiseen osaksi lasten käytöshäiriöiden hoitoa. Nykyään nämä häiriöt tunnetaan nimellä ADHD.[52] 2. maailmansodan aikaan USA:n ja Britannian armeijat antoivat sotilailleen amfetamiinitabletteja piristeeksi. Amfetamiinia käytettiin USA:ssa epävirallisesti myös laihdustusvalmisteena, kunnes sille myönnettiin myyntilupa tähän tarkoitukseen vuonna 1945.[16]

1940−1970-luvut

Yhdysvallat

SKF:n patentit amfetamiinisuoloille vanhenivat vuonna 1949, jonka takia USA:ssa tuli myyntiin kilpailevia amfetamiinivalmisteita. Lääkefirmojen kilpailu ja markkinointi lisäsivät amfetamiinin käyttöä USA:ssa merkittävästi. 1940-luvulla USA:ssa tuli myyntiin myös metamfetamiinia ja SKF:n kehittämää deksamfetamiinia.[16]

Benzedrine-inhalattorit säilyivät USA:ssa pitkään itsehoitolääkkeinä. Saatavuuden takia inhalaattoreiden nesteitä nieltiin ja injektoitiin päihtymystarkoituksessa etenevässä määrin USA:ssa ja Kanadassa, joten niihin lisättiin väärinkäyttöä estäviä aineita, kuten pikriinihappoa. Myynnin säätelyn välttämiseksi laein SKF korvasi vuosina 1948-1949 Pohjois-Amerikassa myymänsä inhalaattorit "benzedrex"-inhalaattoreilla, joissa amfetamiini oli korvattu propyyliheksedriinillä. Myyntiin tuli kuitenkin patenttien raukeamisen takia muiden valmistajien korvaavia amfetamiini-inhalaattoreita. Nämä säilyivät itsehoitolääkkeinä USA:ssa vuoteen 1959 asti. Metamfetamiini-inhalaattorit tosin säilyivät USA:ssa itsehoitolääkkeinä 1965 asti.[51]

1960-luvun lopulla lääkefirmat myivät USA:ssa vuosittain arviolta 8−10 miljardia 10 mg amfetamiinisulfaattitablettia (80 000−100 000 tonnia amfetamiinisulfaattia). Vuonna 1970 USA:ssa oli arviolta 320 000 eri amfetamiineista riippuvaista. Siksi vuonna 1971 amfetamiini ja monet muut amfetamiinit luokiteltiin laittomiksi huumeiksi, joita voitiin yhä myydä rajoitetusti lääkkeinä (Schedule II -luokitus). Sallittuja lääkinnällisiä käyttökohteita myös vähennettiin. Tämä johti amfetamiinien käytön merkittävään vähentymiseen USA:ssa 1979-luvulla, joka kuitenkin korvautui osittain kokaiinin käytöllä.[16]

Pohjoismaat

Suomessa amfetamiinia alettiin käyttämään lääkkeenä 1940-luvun alusta alkaen. Sen ongelmakäyttö yleistyi vasta 1950-luvulla. 1960-luvulla amfetamiinia myös alettiin salakuljettamaan Suomeen, josta esimerkkinä on Kosti Kustaa Kartiokari.[53] Amfetamiini luokiteltiin laittomaksi huumeeksi Suomessa vuonna 1968.[54]

Ruotsissa amfetamiinin käyttö oli 1950-luvulla maailmanlaajuisesti katsottuna poikkeuksellisen yleistä. Ruotsissa alettiin myymään vuonna 1938 alkaen amfetamiinia sisältäviä lääkkeitä. Niiden käyttö yleistyi nopeasti ja johti Ruotsin ensimmäiseen päihde-epidemiaan, vaikka ne oli luokiteltu reseptilääkkeiksi jo vuodesta 1939 alkaen. 1950−1960-lukujen taitteessa saavutettiin käytön huippu. Esimerkiksi 1959 kaikista 15−64-vuotiaista ruotsalaisista 6.4% (313 000 ihmistä) käytti amfetamiinia, mutta ongelmakäyttäjiä koko väestössä oli arviolta vain 3300 henkeä. Käyttö väheni voimakkaasti 1970-luvulla muun muassa kun lääkereseptien saantikriteereitä lisättiin.[55]

Lainsäädäntö

Suomessa amfetamiini on luokiteltu huumausaineeksi[8] 1968 alkaen.[54] Korkein oikeus on vuonna 1998 linjannut, että amfetamiini on erittäin vaarallinen huumausaine.[56]

Lähteet

  • WM Haynes et al: ”Physical constants of organic compounds”, CRC handbook of chemistry and physics. 95. painos. CRC Press, 2014. ISBN 9781482208689.
  • N Rasmussen: On speed: the many lives of amphetamine. New York University Press, 2008. ISBN 9780814776018.

Viitteet

  1. ↑ a b Haynes, S. 456
  2. ↑ a b c d e f g AC Moffat et al: Clarke's analysis of drugs and poisons: in pharmaceuticals, body fluids and postmortem material, s. 871−874. 4. painos. Pharmaceutical Press, 2011. ISBN 9780853697114.
  3. ↑ a b c d e JS Markowitz, KS Patrick: The clinical pharmacokinetics of amphetamines utilized in the treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder. Journal of Child and Adolescent Psychopharmacology, 2017, 27. vsk, nro 8, s. 678−689. PubMed:28910145. doi:10.1089/cap.2017.0071. ISSN 1557-8992. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ a b c SL Greene, F Kerr, G Braitberg: Review article: amphetamines and related drugs of abuse. Emergency medicine Australasia, 2008, 20. vsk, nro 5, s. 391−402. PubMed:18973636. doi:10.1111/j.1742-6723.2008.01114.x. ISSN 1742-6723. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ a b c d DJ Heal et al: Amphetamine, past and present a pharmacological and clinical perspective. Journal of Psychopharmacology, 2013, 27. vsk, nro 6, s. 479−496. PubMed:23539642. doi:10.1177/0269881113482532. ISSN 0269-8811. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ Prohibited list, january 2020 WADA. Viitattu 8.12.2020.
  7. ↑ a b c d e f g h i j k Amphetamine: a European Union perspective in the global context. Publications Office of the European Union, 2011. ISBN 9789291684915. Teoksen verkkoversio. doi:10.2810/49525.
  8. ↑ a b Valtioneuvoston asetus huumausaineina… 543/2008 finlex.fi. Viitattu 5.12.2020.
  9. ↑ a b c Amfetamiini paihdelinkki.fi. 22.4.2014. Viitattu 5.12.2020.
  10. ↑ a b c d e f g h i j k l JCM Brust: Neurological aspects of substance abuse, s. 105−115. 2. painos. Elsevier, 2004. ISBN 9780750673136. doi:10.1016/B978-0-7506-7313-6.50008-8.
  11. ↑ a b c d e A Sinha et al: Amphetamine abuse related acute myocardial infarction. Case Reports in Cardiology, 2016. PubMed:26998366. doi:10.1155/2016/7967851. ISSN 2090-6404. Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ PK Gillman: Monoamine oxidase inhibitors, opioid analgesics and serotonin toxicity. British Journal of Anaesthesia, 2005, 95. vsk, nro 4, s. 434–441. PubMed:16051647. doi:10.1093/bja/aei210. ISSN 0007-0912. Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ Haynes, s. 144
  14. ↑ A Allen, R Ely: Review: synthetic methods for amphetamine web.archive.org. Viitattu 4.12.2020.
  15. ↑ ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) kaypahoito.fi. Viitattu 5.12.2020.
  16. ↑ a b c d e N Rasmussen: America’s first amphetamine epidemic 1929-1971. American Journal of Public Health, 2008, 98. vsk, nro 6, s. 974−985. PubMed:18445805. doi:10.2105/AJPH.2007.110593. ISSN 0090-0036. Artikkelin verkkoversio.
  17. ↑ AC Childress et al: The efficacy and safety of evekeo, racemic amphetamine sulfate, for treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder symptoms: a multicenter, dose-optimized, double-blind, randomized, placebo-controlled crossover laboratory classroom study. Journal of Child and Adolescent Psychopharmacology, 2015, 25. vsk, nro 5, s. 402−414. PubMed:25692608. doi:10.1089/cap.2014.0176. ISSN 1044-5463. Artikkelin verkkoversio.
  18. ↑ OL Gericke: Suicide by ingestion of amphetamine sulfate. Journal of the American Medical Association, 1945, 128. vsk, nro 15, s. 1098−1099. doi:10.1001/jama.1945.92860320004011b. ISSN 0002-9955. Artikkelin verkkoversio.
  19. ↑ a b BM Askew: Hyperpyrexia as a contributory factor in the toxicity of amphetamine to aggregated mice. British Journal of Pharmacology and Chemotherapy, 1962, 19. vsk, nro 2, s. 245−257. PubMed:13965240. ISSN 0366-0826. Artikkelin verkkoversio.
  20. ↑ EG Zalis et al: Acute lethality of the amphetamines in dogs and its antagonism by curare. Proceedings of the Society for Experimental Biology and Medicine, 1965, 118. vsk, nro 2, s. 557−561. PubMed:14268681. doi:10.3181/00379727-118-29904. ISSN 0037-9727. Artikkelin verkkoversio.
  21. ↑ a b JF Bowyer, JP Hanig: Amphetamine- and methamphetamine-induced hyperthermia: Implications of the effects produced in brain vasculature and peripheral organs to forebrain neurotoxicity. Temperature: Multidisciplinary Biomedical Journal, 2014, 1. vsk, nro 3, s. 172−182. PubMed:27626044. doi:10.4161/23328940.2014.982049. ISSN 2332-8940. Artikkelin verkkoversio.
  22. ↑ JG Bramness eta l: Amphetamine-induced psychosis - a separate diagnostic entity or primary psychosis triggered in the vulnerable? BMC Psychiatry, 2012, 12. vsk, s. 221−228. PubMed:23216941. doi:10.1186/1471-244X-12-221. ISSN 1471-244X. Artikkelin verkkoversio.
  23. ↑ Z Chang et al: Stimulant ADHD medication and risk for substance abuse. Journal of child psychology and psychiatry, and allied disciplines, 2014, 55. vsk, nro 8, s. 878−885. PubMed:25158998. doi:10.1111/jcpp.12164. ISSN 0021-9630. Artikkelin verkkoversio.
  24. ↑ KM Harlé, AJ Yu, MP Paulus: Bayesian computational markers of relapse in methamphetamine dependence. NeuroImage: Clinical, 2019, 22. vsk. PubMed:30928810. doi:10.1016/j.nicl.2019.101794. ISSN 2213-1582. Artikkelin verkkoversio.
  25. ↑ M Brecht, D Herbeck: Time to relapse following treatment for methamphetamine use: a long-term perspective on patterns and predictors. Drug and alcohol dependence, 1.6.2014, 139. vsk, s. 18−25. PubMed:24685563. doi:10.1016/j.drugalcdep.2014.02.702. ISSN 0376-8716. Artikkelin verkkoversio.
  26. ↑ H Tan et al: History of alcohol and opioid use impacts on the long-term recovery trajectories of methamphetamine-dependent patients. Frontiers in Psychiatry, 2019, 10. vsk. PubMed:31231256. doi:10.3389/fpsyt.2019.00398. ISSN 1664-0640. Artikkelin verkkoversio.
  27. ↑ A Sinha et al: Adult ADHD medications and their cardiovascular implications. Case Reports in Cardiology, 2016. PubMed:27579185. doi:10.1155/2016/2343691. ISSN 2090-6404. Artikkelin verkkoversio.
  28. ↑ TM Furlong et al: Methamphetamine, d-amphetamine and p-chloroamphetamine induced neurotoxicity differentially effect impulsive responding on the stop-signal task in rats. Neurotoxicity research, 2016, 29. vsk, nro 4, s. 569−582. PubMed:26846719. doi:10.1007/s12640-016-9605-9. ISSN 1029-8428. Artikkelin verkkoversio.
  29. ↑ JL Oei et al: Amphetamines, the pregnant woman and her children: a review. Journal of Perinatology, 2012, 32. vsk, nro 10, s. 737−747. PubMed:22652562. doi:10.1038/jp.2012.59. ISSN 1476-5543. Artikkelin verkkoversio.
  30. ↑ a b I Peña, R Gevorkiana, W Shi: Psychostimulants affect dopamine transmission through both dopamine transporter-dependent and independent mechanisms. European journal of pharmacology, 2015, 764. vsk, s. 562−570. PubMed:26209364. doi:10.1016/j.ejphar.2015.07.044. ISSN 0014-2999. Artikkelin verkkoversio.
  31. ↑ K Stemmer et al: CNS-targeting pharmacological interventions for the metabolic syndrome. The Journal of Clinical Investigation, 2019, 129. vsk, nro 10, s. 4058−4071. PubMed:31380808. doi:10.1172/JCI129195. ISSN 0021-9738. Artikkelin verkkoversio.
  32. ↑ F Ferrucci et al: The effects of amphetamine and methamphetamine on the release of norepinephrine, dopamine and acetylcholine from the brainstem reticular formation. Frontiers in Neuroanatomy, 2019, 13. vsk. PubMed:31133823. doi:10.3389/fnana.2019.00048. ISSN 1662-5129. Artikkelin verkkoversio.
  33. ↑ a b DD Han, HH Gu: Comparison of the monoamine transporters from human and mouse in their sensitivities to psychostimulant drugs. BMC Pharmacology, 2006, 6. vsk, s. 6−13. PubMed:16515684. doi:10.1186/1471-2210-6-6. ISSN 1471-2210. Artikkelin verkkoversio.
  34. ↑ PS Hasenhuetl et al: A kinetic account for amphetamine-induced monoamine release. The Journal of General Physiology, 2018, 150. vsk, nro 3, s. 431−451. PubMed:29439119. doi:10.1085/jgp.201711915. ISSN 0022-1295. Artikkelin verkkoversio.
  35. ↑ FP Mayer et al: An unsuspected role for organic cation transporter 3 in the actions of amphetamine. Neuropsychopharmacology, 2018, 43. vsk, nro 12, s. 2408−2417. PubMed:29773909. doi:10.1038/s41386-018-0053-5. ISSN 0893-133X. Artikkelin verkkoversio.
  36. ↑ a b Z Freyberg et al: Mechanisms of amphetamine action illuminated through optical monitoring of dopamine synaptic vesicles in Drosophila brain. Nature Communications, 2016, 7. vsk. PubMed:26879809. doi:10.1038/ncomms10652. ISSN 2041-1723. Artikkelin verkkoversio.
  37. ↑ LD Simmler et al: In vitro characterization of psychoactive substances at rat, mouse, and human trace amine-associated receptor 1. Journal of Pharmacology and Experimental Therapeutics, 2016, nro 1, s. 134−144. PubMed:26791601. doi:10.1124/jpet.115.229765. ISSN 0022-3565. Artikkelin verkkoversio.
  38. ↑ J Liu, R Wu, J Li: TAAR1 and psychostimulant addiction. Cellular and Molecular Neurobiology, 2020, 40. vsk, nro 2, s. 229−238. PubMed:31974906. doi:10.1007/s10571-020-00792-8. ISSN 1573-6830. Artikkelin verkkoversio.
  39. ↑ IH Ulus, TJ Maher, RJ Wurtman: Characterization of phentermine and related compounds as monoamine oxidase (MAO) inhibitors. Biochemical Pharmacology, 2000, 59. vsk, nro 12, s. 1611−1621. PubMed:10799660. doi:10.1016/s0006-2952(00)00306-3. ISSN 0006-2952. Artikkelin verkkoversio.
  40. ↑ JB Robinson: Stereoselectivity and isoenzyme selectivity of monoamine oxidase inhibitors. Biochemical Pharmacology, 1985, 34. vsk, nro 23, s. 4105−4108. doi:10.1016/0006-2952(85)90201-1. Artikkelin verkkoversio.
  41. ↑ J Kitanaka, N Kitanaka, M Takemura: Modification of monoaminergic activity by MAO inhibitors influences methamphetamine actions. Drug Target Insights, 2006, 1. vsk. PubMed:21901055. doi:10.1177/117739280600100001. ISSN 1177-3928. Artikkelin verkkoversio.
  42. ↑ SE Hadland, S Levy: Objective testing - urine and other drug tests. Child and adolescent psychiatric clinics of North America, 2016, 25. vsk, nro 3, s. 549–565. PubMed:27338974. doi:10.1016/j.chc.2016.02.005. ISSN 1056-4993. Artikkelin verkkoversio.
  43. ↑ a b P Partanen: Amfetamiinien ja opiaattien ongelmakäytön yleisyys Suomessa 2005. Yhteiskuntapolitiikka, 2007, 72. vsk, nro 5, s. 553−561. Artikkelin verkkoversio.
  44. ↑ a b J Ollgren et al: Amfetamiinien ja opioidien ongelmakäytön yleisyys Suomessa 2012. Yhteiskuntapolitiikka, 2014, 74. vsk, nro 5, s. 498−508. Artikkelin verkkoversio.
  45. ↑ a b S Rönkä: Amfetamiinien ja opioidien ongelmakäytön yleisyys Suomessa vuonna 2017. Duodecim, 2020, 136. vsk, nro 8, s. 927−935. Artikkelin verkkoversio.
  46. ↑ K Karjalainen, N Pekkanen, P Hakkarainen: Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet: Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992-2018, s. 57−58. THL, 2020. ISBN 9789523434417. Teoksen verkkoversio.
  47. ↑ L Edeleano: Ueber einige derivate der phenylmethacrylsäure und der phenylisobuttersäure. Berichte der deutschen chemischen Gesellschaft, 1887, 20. vsk, nro 1, s. 616−622. doi:10.1002/cber.188702001142. ISSN 1099-0682. Artikkelin verkkoversio.
  48. ↑ BA Clement eta l: Toxic amines and alkaloids from Acacia berlandieri. Phytochemistry, 1997, 46. vsk, nro 2, s. 249−254. doi:10.1016/S0031-9422(97)00240-9. ISSN 0031-9422. Artikkelin verkkoversio.
  49. ↑ SM Berman et al: Potential adverse effects of amphetamine treatment on brain and behavior: a review. Molecular Psychiatry, 2009, nro 2, s. 123−142. PubMed:18698321. doi:10.1038/mp.2008.90. ISSN 1476-5578. Artikkelin verkkoversio.
  50. ↑ Rasmussen (On speed), s. 6-17
  51. ↑ a b Rasmussen (On speed), s. 100-104
  52. ↑ MP Strohl: Bradley’s benzedrine studies on children with behavioral disorders. The Yale Journal of Biology and Medicine, 2011, 84. vsk, nro 1, s. 27−33. PubMed:21451781. ISSN 0044-0086. Artikkelin verkkoversio.
  53. ↑ S Rönkä, A Virtanen: Huumetilanne Suomessa 2009, s. 129−130. Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos, 2009. ISBN 9789522451903. Teoksen verkkoversio.
  54. ↑ a b Amfetamiini, metamfetamiini sekä muut piristeet paihdelinkki.fi. 13.6.2014. Viitattu 5.12.2020.
  55. ↑ Sweden’s successful drug policy: a review of the evidence 2007. United Nations. Arkistoitu 17.5.2020.
  56. ↑ Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset: KKO:1998:162 finlex.fi. Viitattu 5.12.2020.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amfetamiini.
Wikisanakirja
Wikisanakirja
Wikisanakirjassa on tähän liittyvä sananselitys: amfetamiini.
Fenetyyliamiinit eli fenyylietyyliamiinit
Amfetamiinit

3C-E | 4-FMP | 4-MTA | Alfametyylidopamiini | Amfetamiini | Bentsfetamiini | Bromo-DragonFLY | Deksamfetamiini | Dimetoksiamfetamiini | DOB | DOC | DOI | DOM | Efedriini | Fenfluramiini | Katiini | Levoamfetamiini | Levometamfetamiini | Lisdeksamfetamiini | MBDB | MDA | MDE | MDMA | Metamfetamiini | PMA | Pseudoefedriini | Tranyylisypromiini

Katekoliamiinit

Adrenaliini | Dopamiini | Metyylidopa | Noradrenaliini

Katinonit

4-bromimetkatinoni | Bupropioni | Katinoni | Mefedroni | Metkatinoni | Dimetyylikatinoni

Muut

2C-B | 2C-B-FLY | 2CBFly-NBOMe | 2C-C | 2C-D | 2C-E | 2C-F | 2C-I | 2C-N | 2C-SE | 2C-T | 2C-T-2 | 2C-T-4 | 2C-T-7 | 2C-T-8 | 2C-T-21 | 2C-TFM | 25C-NBOMe | 25I-NB34MD | 25I-NBF | 25I-NBMD | 25I-NBOMe | 25P-NBOMe | 25TFM-NBOMe | Allyylieskaliini | Eskaliini | Fenformiini | Fentermiini | HOT-7 | Meskaliini | Metyylifenidaatti | Synefriini | Trifluorimeskaliini | Tyramiini

Psykoaktiiviset aineet farmakologisen luokituksen mukaan järjestettynä
Kaavio Selitteet


Primääriset ryhmät
  •   Stimulanttivaikutus korostuu vasempaan yläkulmaan päin mentäessä.
  •   Depressanttivaikutus korostuu oikeaan alakulmaan päin mentäessä.
  •   Hallusinogeenit ovat psykedeelisiä vasemmalla, dissosiatiivisia oikealla, huonommin vaikutuksiltaan ennakoitavissa alhaalla ja oikealla, ja voimakkaampia vaikutuksiltaan alhaalla.
  •   Antipsykoottiset ovat rauhoittavampia ja väsyttävämpiä oikealla.
Sekundaariset ryhmät
  •   Stimulanttien ja psykedeelisten hallusinogeenien limittyminen – Primäärisillä psykedeeleillä on stimuloiva vaikutus.
  •   Depressanttien ja dissosiatiivisten hallusinogeenien limittyminen – Primäärisillä dissosiatiiveillä on depressoiva vaikutus.
  •   Stimulanttien ja antipsykoottien limittyminen – Modernit ei-väsyttävät masennuslääkkeet.
  •   Depressanttien ja antipsykoottien limittyminen – Vanhemmat väsyttävät masennuslääkkeet ja anksiolyytit.
Tertiääriset ryhmät
  •   Stimulanttien, antipsykoottien ja depressanttien limittyminen – Esimerkki: nikotiinilla on molempien vaikutuksia.
  •   Stimulanttien, depressanttien ja hallusinogeenien limittyminen – Esimerkki: THC:llä on kaikkien kolmen ryhmän vaikutuksia.
  •   Stimulanttien, antipsykoottien ja hallusinogeenien limittyminen – empatogeenit eli entaktogeenit.
  •   Depressanttien, dissosiatiivisten hallusinogeenien ja antipsykoottien limittyminen.
Kvartääriryhmä
  •   Kaikkien neljän luokan limittyminen (stimulantit, depressantit, hallusinogeenit ja antipsykootit) – Kannabis sisältää sekä THC:tä että CBD:tä ja sillä on kaikkien luokkien vaikutuksia. Luokitus kallistuu hallusinogeeneihin, koska THC on kannabiksen tärkein vaikuttava aine.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Amfetamiini&oldid=19398539”