Ikaalinen

Ikaalinen Ikalis
vaakuna	sijainti
Sijainti	61°46′10″N, 023°04′05″E
Maakunta	Pirkanmaan maakunta
Seutukunta	Luoteis-Pirkanmaan seutukunta
Kuntanumero	143
Hallinnollinen keskus	Ikaalisten keskustaajama
Perustettu	1641
– epäitsenäinen kauppala	1858
– itsenäiseksi kauppalaksi	1972
– kaupungiksi	1977
Kuntaliitokset	Ikaalisten mlk (1972)
Kokonaispinta-ala	843,40 km² 137:nneksi suurin 2022
– maa	750,48 km²
– sisävesi	92,92 km²
Väkiluku	6 850 134:nneksi suurin 31.12.2023
– väestötiheys	9,13 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma	2020
– 0–14-v.	13,7 %
– 15–64-v.	53,8 %
– yli 64-v.	32,4 %
Äidinkieli	2023
– suomenkielisiä	95,1 %
– ruotsinkielisiä	0,2 %
– muut	4,7 %
Kunnallisvero	9,40 % 60:nneksi suurin 2024
Kaupunginjohtaja	Kari Tolonen
Kaupunginvaltuusto	27 paikkaa
2017–2021  • Kesk.  • SDP  • Kok.  • Ps.  • KD  • Vihr.  • Vas.	8 6 5 5 1 1 1
www.ikaalinen.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Ikaalinen (ruots. Ikalis) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 6 850 ihmistä, ja sen pinta-ala on 843,40 km², josta 92,92 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 9,13 asukasta/km². Ikaalisten naapurikunnat ovat Hämeenkyrö, Jämijärvi, Kankaanpää, Parkano, Sastamala ja Ylöjärvi. Entisiä naapurikuntia ovat Kuru, Suodenniemi ja Viljakkala.

Ikaalisissa on käytössä entisen maalaiskunnan vaakuna. Sen on suunnitellut Pentti Papunen, ja se on vahvistettu vuonna 1956. Myös kauppalan vuonna 1961 vahvistettu vaakuna oli Papusen käsialaa.

Ikaalinen on tunnettu Ikaalisten Kylpylästä, kansainvälisestä jokakesäisestä Sata-Häme Soi -festivaalista sekä aikoinaan menestyneestä Ikaalisten Tarmo -pesäpallojoukkueesta. Ikaalinen on ollut ja on yhä koulutus-, kauppa- ja hallintopaikkakunta.

Ikaalisten seurakunta kuuluu Tampereen hiippakuntaan ja Hämeenkyrön rovastikuntaan.

Maantiede

Ikaalisten keskustaajama eli entinen kirkonkylä ja kauppala, nykyinen Vanhakauppalan kaupunginosa sijaitsee niemessä Kyrösjärven rannalla. Kunnan alue ylettyy itä-länsi -suuntaisena molemmin puolin järven pohjoispään ympärille. Kyrösjärvi samoin kuin koko kunnan alue on osa Kokemäenjoen vesistöä. Pääosa Ikaalisista kuuluu Kyrösjärven vesialueeseen, mutta eräät kunnan itäosan järvet laskevat Näsijärveen. Ikaalinen sijaitsee keskellä vanhaa Ylä-Satakuntaa, ja se kuuluikin vuosisatojen ajan, aina 1990-luvulle saakka, Satakunnan maakuntaan ja Turun ja Porin lääniin. Tällöin Tampereen kasvavasta vaikutuksesta johtuen Ylä-Satakunnan kunnat tulivat osaksi Pirkanmaan maakuntaa ja Hämeen lääniä. Alueen liikenne suuntautuu pääasiassa Tampereelle, ja seudulla puhutaan hämäläismurteiden ylä-satakuntalaista alamurretta. Ikaalisten naapurikunnista kaupunkeja ovat myös entiseen Suur-Ikaalisiin kuuluneet pohjoinen Parkano ja läntinen Kankaanpää. Muita suuria naapurikuntia ovat eteläinen Hämeenkyrö ja itäinen Ylöjärvi. Tampereelle on Ikaalisista matkaa runsaat 50 kilometriä.

Tilastokeskuksen väestönennuste (uusi 9/2012):

• 2020: 7 173 as.
• 2030: 7 192 as.
• 2040: 7 189 as.

Ikaalisten pohjoisosaan ulottuu Ylöjärven (entisen Kurun) puolelta Seitsemisen kansallispuisto. Kaupungin alueen korkein maastonkohta, liki 200 metrin korkeudella merenpinnasta, sijaitsee koillisosassa Juhtimäen kylässä. Ikaalisten eteläosaa hallitsee Hämeenkankaan harjujakso, jonka korkein kohta on 188 metrin korkeuteen merenpinnasta ulottuva Vatulanharju. Harjujakso jatkuu länteen Kankaanpään ja itään Hämeenkyrön puolelle.

Kaupunginosat

Nimi	Kaupunginosan numero
Hakala	5
Hakumäki	6
Karhoinen	12
Kilvakkala	11
Kiviniemi	4
Kurinranta	2
Kylpylä	10
Läykkälä	7
Läykkälänlahti	8
Rahkola	3
Sarkkilanjärvi	9
Teikangas	13
Vanhakauppala	1

Kylät

Haapimaa, Heinistö, Heittola, Helle, Höytölä, Iso-Röyhiö, Jauhokuononmaa, Juhtimäki, Jyllinmaa, Kallionkieli, Kalmaankylä, Karhoinen, Karttu, Kiiala, Kilvakkala, Kolkko, Kovelahti, Kurkela, Leppäsjärvi, Leutola, Luhalahti, Läykkälä, Mansoniemi, Miettinen, Myllykarttu, Niemi, Pukara, Riitiala, Sammi, Sarkkila, Saukko, Sisättö, Sikuri, Sipsiö, Tevaniemi, Vahojärvi, Varessalmi, Vatsiainen, Vatula, Vehuvarpe, Viljala, Vähäröyhiö ja Välikylä.

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Ikaalisten väestönkehitys 1980–2020
Vuosi			Asukkaita
1980			8 137
1985			8 184
1990			8 219
1995			8 074
2000			7 744
2005			7 547
2010			7 428
2015			7 207
2020			6 921
Lähde: Tilastokeskus.

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Ikaalisissa oli 7 119 asukasta, joista 4 203 asui taajamissa, 2 814 haja-asutusalueilla ja 102 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Ikaalisten taajama-aste on 59,9 %. Ikaalisten taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:

#	Taajama	Väkiluku (31.12.2017)
1	Ikaalisten keskustaajama	3 936
2	Kilvakkala	267

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Seurakunnat

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Ikaalisissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:

• Ikaalisten seurakunta

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Ikaalisten alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.

Historia

Ikaalisten kauppalan vaakuna (1961–1971)

Eri puolilta Ikaalisten kaupunkia on tehty esinelöytöjä, jotka todistavat alueella olleen asutusta jo kivikaudella. Pysyvä asutus on tullut Ikaalisiin paikannimistöstä päätellen etelästä, muinaisen Sastamalan pitäjän ydinalueen Karkun ja Hämeenkyrön suunnasta. Perimätiedon mukaan Ikaalisista ja Parkanosta käytiin muinoin peninkulmien päässä Karkun kirkossa. Kyrösjärven vesistö ja Hämeenkangas olivat paljon käytettyjä kulkureittejä mahdollisesti jo toista tuhatta vuotta sitten. Jälkimmäistä pitkin kulki historiallinen Kyrönkankaantie Hämeestä Pohjanmaalle. Vesillä liikkumisen perinteitä pitivät yllä kirkkoveneet 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka, ja yksi ikaalislainen kirkkovene on lahjoitettu Seurasaaren ulkomuseoon Helsinkiin.

Ikaalinen itsenäistyi Hämeenkyröstä vuonna 1641 omaksi kirkkoherrakunnakseen, Ikaalisten Kyröksi. Tätä ennen Ikaalinen oli ollut Hämeenkyrön kappelina jo yli sadan vuoden ajan. Näin muodostuneeseen Ikaalisten pitäjään kuuluivat myös nykyiset Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Kihniö, Parkano ja Honkajoki. Ikaalisten ensimmäinen kirkko lienee rakennettu jo keskiajalla. Sen tilalle valmistui 1640-luvulla nykyisen pohjoisen hautausmaan alueella sijainnut toinen kirkko, jonka tiedetään olleen särmikkäällä kuoriosalla varustettu pitkäkirkko. Kirkon eteläsivulla oli kaksi eteistä ja pohjoissivulla sakaristo. Nykyinen kirkko rakennettiin vuosina 1799–1801.

Suurina kuolonvuosina 1696–1697 kerrotaan Ikaalisissa kuolleen yli tuhat pitäjän asukasta, ja nälänhädän tuhoisia seurauksia lisäsi vähän myöhemmin puhjennut isoviha. Talven 1714 aikana sekä ruotsalaiset että venäläiset joukot kulkivat Ikaalisten kautta matkallaan Pohjanmaalle. Myös pikkuvihan aikana kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin sotajoukkoja liikkui Ikaalisten seudulla. Näiltä ajoilta on peräisin Suomen suurin rahakätkö, joka löytyi pellosta Vatsiaisten kylästä vuonna 1966. Löytö sisälsi 127 kappaletta ruotsalaisia "vaskiplootuja" vuosilta 1711–1740, yhteispainoltaan yli 211 kg.

1850-luvun lopulla Suomen taloudellinen kehitys kaipasi uusia kauppakeskuksia. Niinpä vuonna 1858 erotettiin Ikaalisten kunnasta yksi suuri tila Ikaalisten kauppalaksi. Perustamiskirja allekirjoitettiin 21. huhtikuuta 1858. Tuolloin perustettu kauppala käsitti vain sen alueen, jota nykyisin kutsutaan Wanhaksi kauppalaksi ja joka on nykyään Vanhakauppalan kaupunginosa. Alkuvaiheessa siellä oli vain muutamia kymmeniä asukkaita, jotka olivat pääosin hyvin toimeentulevia virkamiehiä ja muita ruotsinkielisiä säätyläisiä. Ikaalinen oli Suomen vanhin kauppala, mutta se jäi myös pienimmäksi. Alueella ei ollut tarvetta talouskeskukselle, ja läheinen suurkaupunki Tampere vei väkeä. Ikaalinen ei kehittynyt juuri lainkaan; 1920-luvulla Ikaalisten kunnan väkiluku oli noin 12 500, mutta kauppalan hädin tuskin 250. Ikaalisten kauppalan asemaa haittasi myös se, että se erosi muista kauppaloista siinä, että se oli epäitsenäinen kauppala. Kauppalalla oli vain rajoitettu itsehallinto-oikeus. Ikaalisten maalaiskunta verotti myös kauppalan asukkaat, joilla oli vastaavasti äänioikeus kunnallisvaaleissa sekä kauppalassa että maalaiskunnassa. Kauppalan omat verotulot olivat hyvin vähäiset, joten maalaiskunta myönsi vuosittain avustuksia mm. kunnallisteknisiin töihin. 1960-luvun lopulla Ikaalinen oli ainoa suomenkielinen kauppala, jonka valtuustossa porvaripuolueilla oli 3/4 enemmistö. Ikaalisten seurakunta käsitti sekä kauppalan että maalaiskunnan.

Silti alueella oli myös taloudellista elämää. Ensimmäinen kylpylaitos paikkakunnalle perustettiin jo 1884, ja se sai oppikoulun 1902 ensimmäisenä maaseutupitjänä koko Suomessa. Koulu oli vieläpä suomenkielinen. Ikaalisten yhteiskoulusta tuli yliopistoon johtava oppilaitos kuitenkin vasta 1930-luvun alussa. Liikenneyhteydetkin paranivat, niinpä kulkijamäärän kasvaessa entistä useammat poikkesivat Ikaalisten Kirkonkylään Kyrösjärven rannalle. Nykyäänkin kolmostien vilkas Tampere–Vaasa-osuus kulkee aivan kaupungin ohitse. Rautatietäkin haviteltiin, sekä 1800-luvun lopulla että 1950-luvulla oli toiveissa saada Pohjanmaan rata kulkemaan Kyrösjärven länsirantaa maantien tavoin, mutta näin ei käynyt. Uuden Pohjanmaan radan Tampere–Seinäjoki-rataosuus viilettää Ikaalisten harvaväkisen itäosan halki, kaukana keskustasta, ja sen ainoa Ikaalisten alueella sijaitseva liikennepaikka Sisätön rautatieasema toimii yksinomaan junakohtauspaikkana. Liikenneyhteyksissä pohjoinen naapurikaupunki Parkano onkin vetänyt selvästi pitemmän korren. Vuonna 1938 valmistunut Haapamäki–Pori-rata sivuaa Ikaalisten luoteisrajaa, mutta sen merkitys oli Ikaalisten kannalta alusta lähtien hyvin vähäinen. Tällä jo vuosia sitten yleisestä käytöstä poistetulla rataosalla kulkee enää vain satunnaisesti sotilasjunia Parkanon ja Niinisalon välillä. Pitkään jatkunut höyrylaivaliikenne Kyrösjärvellä loppui 1940-luvun lopulla.

Sisällissodan aikana Ikaalisten kauppalasta muodostui yksi valkoisten tärkeimmistä tukikohdista Satakunnan rintamalla, ja seudulla käytiin helmi–maaliskuun aikana kiivaita taisteluja. Kyröskosken suunnalta tulleet punaiset yrittivät vallata kauppalan ja kirkonkylän. Kauppala oli jo joutumaisillaan saarroksiin, kunnes eversti Ernst Linderin johtamat valkoiset saivat 10. maaliskuuta 1918 Ikaalisiin saapuneiden pohjalaisten apujoukkojen tukemina punaiset työnnetyiksi takaisin Hämeenkyrön puolelle ja sieltä kohti Tamperetta.

Toisen maailmansodan jälkeen Ikaalisten kauppala alkoi yhä enemmän olla tarpeeton erikoisuus. Kun valtio alkoi vuoden 1960 jälkeen myöntää taas kaupunkioikeuksia kunnille ja kauppaloille, alettiin kaksois-Ikaalisissa hioa kuntaliitosta. Vuonna 1972 koko Ikaalisten kunta muutettiin itsenäiseksi kauppalaksi, joka sai vaakunakseen vanhan Ikaalisten maalaiskunnan vaakunan. Vanhan epäitsenäisen kauppalan väkiluku ennen yhdistymistä oli edelleen alle 800. Tätä loppuvaihetta kesti vain viisi vuotta, kun valtiovallan päätöksellä kaikista kauppaloista tuli kaupunkeja vuoden 1977 alusta. Viimeisimpien 30 vuoden aikana Ikaalinen on vähitellen teollistunut ja sen elinkeinorakenne muuttunut palveluvaltaiseksi.

Ikaalisiin asutettiin viime sotien jälkeen Kaukolan ja Pyhäjärven siirtoväkeä.

Ikaalisten kirkko

Wanhankauppalan portti

Ikaalinen nykyisin

Kaupunginhallituksen nykyinen puheenjohtaja on Ilmo Kalli ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Reijo Leppänen. Kaupunginjohtajana toimii Kari Tolonen.

Syksyllä 2007 Ikaalinen ja Parkano kävivät neuvotteluja kuntaliitoksesta, mutta neuvotteluissa ei saavutettu riittävää yksimielisyyttä hankkeen toteuttamiseksi. Ratkaisematta jääneet erimielisyydet koskivat muun muassa tulevan kaupungin nimeä sekä hallintoelinten sijoituspaikkaa. Vuonna 2009 Jämijärvi kutsui entisen Suur-Ikaalisten pitäjät mahdolliseen liitosselvityksen tekoon. Ikaalinen kuitenkin jättäytyi pois alkuvaiheissa. Parkano, Jämijärvi ja Kankaanpää jatkavat yhä selvitystä ja tekivät päätöksen 2012 ja uutta kuntaa ei tullut. Nyt vuonna 2013 Ikaalinen on uudelleen kiinnostunut Jämijärvestä uuden valtuuston tultua valtaan. Ikaalisille tärkeää on 3-tien akselin suuntainen kuntayhteistyö, josta Hämeenkyrö on tärkein kumppaniehdokas.

Koulutus

Tampereen ammattikorkeakoulun Ikaalisten yksikkö, joka kouluttaa matkailualan, liiketalouden ja tietojenkäsittelyn tradenomeja. Nuorisoasteen koulutus päättyi keväällä 2014, mutta tutkintoon johtava aikuiskoulutus jatkuu, samoin kehittämisyksikön toiminta. Samoissa tiloissa toimii myös ammatillista peruskoulutusta tarjoava oppilaitos Ikaalisten kauppaoppilaitos, jossa voi opiskella liiketaloutta (merkonomi) ja tietojenkäsittelyä (datanomi).

Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos järjestää esinesuunnittelun ja valmistuksen (esimerkiksi erikoismetallityöt, soitinrakennus), tekstiilin ja vaatetuksen suunnittelun ja valmistuksen, graafisen suunnittelun sekä ympäristön suunnittelun ja rakentamisen koulutusta. Siellä on myös maan ainut aseseppälinja. Kihniössä aiemmin toiminut lasialan koulutus siirty Ikaalisiin syksyllä 2014.

Ikaalisissa järjestetään myös aikuiskoulutusta, jonka kaikkein tunnetuin koulutusohjelma on artistikoulutus, jossa yhdistetään taiteellinen ja kaupallinen koulutus. Tämä ohjelma täytti vähän aikaa sitten 10 vuotta ja vuosien kuluessa sieltä on valmistunut tangoprinssejä ja -prinsessoja ja muita artisteja.

Ikaalisissa toimii myös Ikaalisten yhteiskoulun lukio. Ylen lukiovertailun mukaan Pirkanmaan ykköslukio löytyy Ikaalisista, jossa opiskelijoista peräti 51,2 prosenttia jatkaa opintojaan korkeakoulutasolla heti ylioppilaslakin saatuaan.

Matkailu

• Ikaalisissa järjestetään vuosittain Sata-Häme Soi -tapahtuma, joka sisältää Kultaisen ja Hopeisen harmonikan kilpailut sekä varietee-harmonikan kansainvälisen kisan nimeltä Primus Ikaalinen
• Ikaalisten Kylpylä
• Kylpylään kuluu soitinmuseo Akordia (joka esittelee varsinkin harmonikkoja) ja Kylpylän lomakylä
• Mansocamping leirinkeskus, Mansoniemessä. Ikaalisista noin 15 km valtatie 3:a Vaasaan
• Kolmen tähden Toivolansaari -leirintäkeskus, Ikaalisten keskustan liepeillä Toivolansaaressa
• Elämystoimintaa: Luomahaaran luonto- ja melontaretket ja Sata-Hämeen Retket

Kuvia

Panoraamanäkymä Ikaalisista. Kuvassa näkyy mm. Ikaalisten yhteiskoulu (vasen laita), Ikaalisten kirkko (keskellä) ja Ikaalisten vesitorni (oikea laita)

• 
  Rahkolan kartanon päärakennus
• 
  Oma tupa
• 
  Ikaalisten kaupungintalo
• 
  Vesitorni on Ikaalisten keskustan maamerkki
• 
  Vuonna 2011 pystytetty tuulivoimala on Ikaalisten maamerkkinä Valtatietä 3 ajaville
• 
  Eräsen kauppatalo
• 
  Jäätie Kyrösjärven yli
• 
  Ikaalisten yhteiskoulu
• 
  Ikaalisten kylpylä

Liikunta

Liikuntapaikat

• Tevaniemen kuntopolku/latu ja jääkiekkokenttä
• Vatulan hiihtokeskus, Vatulan valaistu kuntorata/-latu
• Mansoniemen kuntopolku/latu
• Poltinkosken golfkenttä
• Läykkälänlahden urheilukenttä
• Ikaalisten pesäpallokenttä
• Toivolansaaren pururata
• Ikaalisten tenniskenttä
• Ikaalisten liikuntahalli

Urheiluseurat

• Ikaalisten Urheilijat (IkU; yleisurheilu, hiihto, jääkiekko, jalkapallo, koripallo, salibandy, kamppailu)
• Mansoniemen Meno (hiihto)
• Ikaalisten Nouseva-Voima (Nouski; suunnistus)
• Ikaalisten Työväen Urheilijat
• Ikaalisten Tarmo
• Ikaalisten Ratsastusseura IRAS
• Lahdenpohjan Vesa
• Luhalahden Luja

Ikaalisissa toimivat mediat

UutisOiva ja Radio SUN -paikallisradio.

Teollisuus

• Fincumet Oy
• Upofloor Oy
• Katsa Oy

Ikaalisissa syntyneitä tai siellä vaikuttaneita tunnettuja henkilöitä

Jyrki Aimonen, suurlähettiläs Martti Bertil Aimonen, lääkintöneuvos Sulo Aittoniemi, kansanedustaja (SMP, Keskusta) Pentti Alhonen, ympäristögeologi, mikropaleontologi ja limnologi Outi Borgenström, suunnistaja Heikki Eränen, kotiseutuneuvos Kustaa Eränen, eläinlääkäri, pakinoitsija Felix Frang, taidemaalari Oskar Gripenberg, jalkaväenkenraali Edvard Gylling, poliitikko (SDP, SKP), tilastotieteilijä Oscar Fredrik Wilhelm Gylling, senaattori Eero Haapala, pituushyppääjä Lauri Hietanen, SOK:n pääjohtaja, ministeri, vuorineuvos Jari Huhtasalo, laulaja, diakoni Riku Huhtasalo, päällikkökapellimestari, musiikkimajuri Reetta Hurske, aitajuoksija Päivi Ikola, pesäpalloilija Pirkko-Liisa Kastari, FT, historioitsija, toimittaja S. Albert Kivinen, filosofi Tapani Klöf, kenraalimajuri Vilho Korhonen, kansakoulunopettaja, kansanedustaja Jarmo Kujanpää, jalkapalloilija Kalervo Kurkiala, kappalainen (1931-38) Hannu Kyösola, yleisurheilija Lauri Leppihalme, kansanedustaja (Maalaisliitto) Pirjo Markkola, professori

Valtteri Mikonmäki, kansanedustaja (Maalaisliitto), kirkkoherra Nils Osara, professori, Metsähallituksen pääjohtaja Leo Pahlama, taiteilija Pentti Papunen, tietokirjailija Eila Pienimäki, iskelmälaulaja Matti Pitkänen, maastohiihdon olympiamitalisti Krista Pärmäkoski, maastohiihtäjä Esko Raipia, näyttelijä Teemu Rajamäki, Uniklubin entinen basisti Yrjö Roos, Suomen laivaston komentaja Jakob Johan Roth, luutnantti Lempi Rothovius, eläessään Suomen vanhin ihminen Eino Salmelainen, teatteriohjaaja ja teatterinjohtaja Samuli Samuelsson, pikajuoksija Eero Selin, viulutaiteilija, kapellimestari Yrjö Selin, sellotaiteilija, professori Karl Wilhelm Sulin, käräjätuomari, hovioikeudenneuvos ja ritari Timo Sinervo, kiekonheittäjä Pietari Skyttä, keihäänheittäjä Bertel Strömmer, arkkitehti Goony Strömmer, jazzpianisti, arkkitehti Karl Wilhelm Sulin, tuomari, valtiopäivämies Jussi Tasala, korkeushyppääjä Eino Tuomivaara, ministeri, kansanedustaja Jyrki Virolainen, prosessioikeuden emeritusprofessori

Ruokakulttuuri

Ikaalisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla pariloitu silakka ja kehäjuusto.

Ystävyyskunnat

• Ljusdalin kunta (Ruotsi)
• Tynset (Norja)
• Landkreis Stade (Saksa)
• Palamuse (Viro)
• Gagra (Georgia)

Katso myös

• Luettelo Ikaalisten julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ikaalinen Wikimedia Commonsissa

• Ikaalisten kaupunki.
• Tilastokeskus – Ikaalisten avainluvut

Ikaalisten kaupunginosat

• Hakala
• Hakumäki
• Karhoinen
• Kilvakkala
• Kiviniemi
• Kurinranta
• Kylpylä
• Läykkälä
• Läykkälänlahti
• Rahkola
• Sarkkilanjärvi
• Teikangas
• Vanhakauppala