Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 2005
Wikipedia
Vuoden 2005 yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut pidettiin Suomessa Helsingin Olympiastadionilla 6.–14. elokuuta 2005. 10. IAAF:n yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut olivat vuoden 2005 suurin urheilutapahtuma ja Suomen kaikkien aikojen kansainvälisin tapahtuma. Koska Helsinki oli järjestänyt myös ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut vuonna 1983, siitä tuli ensimmäinen kaupunki, joka on järjestänyt tapahtuman kahdesti. Kilpailujen yhtenä teemana oli vammaisurheilu. Kisat oli jo myönnetty Lontoolle, mutta kaupunki ei voinut taata stadioninsa valmistumista ajoissa, joten IAAF päätti Nairobissa keväällä 2002 järjestää kilpailut Helsingissä.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] MM-kilpailut numeroina
Kisoihin saapui 1 891 urheilijaa 196 maasta, yhteensä joukkueiden jäseniä oli yli 3 000. Kilpailujen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja oli Ilkka Kanerva ja kisojen toimitusjohtaja Antti Pihlakoski. Kisatoimistossa työskenteli 30 palkattua työntekijää. Vapaaehtoistyöntekijöitä oli 3 200, median edustajia noin 3 300, joista TV- ja radiohenkilöstöä noin 1 600. YLE televisioi kilpailut 192 maahan, katsojia arvioitiin olleen yhteensä noin neljä miljardia. MM-kisojen jälkeen niiden uskottiin tuottavan yli kolme miljoonaa euroa tappiota. Järjestäjien mukaan syynä oli pääosin kisaviikon huono sää, minkä takia kymmeniä tuhansia lippuja jäi myymättä.[2]
Huhtikuussa 2006 Suomen urheiluliiton kisatilinpäätöksestä kävi ilmi, että kisojen tulos olikin huomattavasti ennakoitua parempi. Kisat tuottivat lopulta voittoa 386 290 euroa.[3] Kisojen voitollisen tuloksen mahdollisti MM-kisojen juhlarahojen tuotto, 1,2 miljoonaa euroa, joka valtioneuvoston päätöksellä ohjattiin kisäisännille.[4] Kilpailujen budjetti oli 28,5 miljoonaa euroa. 17 miljoonaa odotettiin saatavan lipputuloista ja kuusi miljoonaa sponsoreilta. Loput rahoista oli tarkoitus tulla oheistuotteiden myynnistä.[2]
Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU) opetusministeriön toimeksiannosta teki tutkimuksen MM-kilpailuiden yhteiskunnallisista vaikutuksista. KIHU valvoi ja koordinoi tutkimusta, jonka toteutti Kaupunkitutkimus TA Oy.[5]
[muokkaa] Kilpailupaikat
Pääareenana oli Olympiastadion, jota oli uusittu perusteellisesti vuoden 2004 kesäkuusta alkaen. Itäkatsomon ylle nousseen katoksen lisäksi nurmikko ja kaikki yleisurheilun suorituspaikat, mukaan lukien juoksuratojen pinnoite uusittiin. Lisäksi lounaiskaarteeseen nousi niin kutsuttu mediakatos, joka oli kuitenkin väliaikainen ratkaisu. Samalla stadionin valaistus- ja äänitekniikka uudistettiin. Maratonreitti kiersi Helsingin kantakaupunkia, lähtien Senaatintorilta ja päätyen Kaivopuiston, Punavuoren, Töölön ja Alppiharjun kautta stadionille. Kisojen lehdistökeskus oli Töölön kisahallissa. Yhteensä kilpailuja seurasi itse paikalla lähes 400 000 katsojaa.[6]
Joukkueet majoittava kisakylä sijaitsi Espoon Otaniemessä. Osa teekkareiden asuntoloista tyhjennettiin kisavieraiden käyttöön. Alueelle rakennettiin myös uusia asuntoja, joista tuli kisojen jälkeen opiskelija-asuntoja. Urheilijoiden ravintola sijaitsi Dipolissa ja harjoituspaikat myös Otaniemessä.[7].
Otaniemen urheilukentän ohella myös Leppävaaran stadion toimi urheilijoiden harjoituskenttänä. Lämmittelykenttänä toimi Olympiastadionin välittömässä läheisyydessä sijaitseva Eläintarhan kenttä. Lämmittelykentältä urheilijat siirtyivät maanalaista yhdystunnelia pitkin stadionille.
[muokkaa] ECOmass-ympäristöohjelma
Helsingin kisoihin lanseerattiin erityinen ympäristöohjelma, ECOmass, jonka kautta pyrittiin vähentämään kilpailujen rasitusta ympäristölle ja luomaan tulevia suurkilpailuja varten ympäristöystävällisiä toimintamalleja. Hanketta koordinoi Teknillinen korkeakoulu. Hanke toteutettiin osittain EU:n Life-projektin rahoituksella, mutta mukana oli myös kymmenen muuta kumppania. Olympiastadionilla MM-kisojen aikaan käytetty huomattava sähkömäärä ostettiin tuulisähkönä Helsingin Energialta. Kisojen sähkö tuotettiin Meri-Porin ja Raahen alueella sijaitsevilla tuulivoimaloilla.[8] Hankkeen lopputuloksena syntyi Ekotehokkaan massatapahtuman käsikirja, jota tullaan hyödyntämään Helsingissä tulevien suurtapahtumien ympäristöasioiden hallinnassa.[9]
[muokkaa] Avajaiset
MM-kilpailujen avajaiset oli jaettu kahteen osaan. Viralliset avajaiset pidettiin alkuillasta ja avajaisshow myöhään illalla. Virallisissa avajaisissa Tasavallan presidentti Tarja Halonen avasi virallisesti kilpailut niiden suojelijana. Hetki avajaisshown alkamisen jälkeen kello 23 alkoi vesisade. Avajaisten teemana oli katsaus aikaisempiin MM-kisoihin. Vuosien 1983–2003 kilpailuja oli jokaista stadionilla edustamassa kyseisissä kisoissa kunnostautuneita legendoja; maailmalta Serhi Bubka, Hicham el-Guerrouj, Heike Drechsler, Jonathan Edwards, Frankie Fredericks, Saïd Aouita, Iván Pedroso, Mike Powell sekä suomalaisista Seppo Räty, Tiina Lillak, Kimmo Kinnunen, Sari Essayah, Eduard Hämäläinen, Aki Parviainen ja Valentin Kononen. Muistopalojen välissä oli musiikkiesityksiä, mm. Apocalypticalta, Leningrad Cowboysilta, Helena Paparizoulta, Nightwishiltä, Rednexiltä, Laura Bonolta, Vicente Amigolta ja Värttinältä sekä ilotulituksia. Suomen lipun toi stadionille Lasse Virén. Virallinen kisakappale oli Geir Rönningin esittämä Victory.[10]
[muokkaa] Kuvia avajaisista
 Etiopian joukkueen edustajat avajaisissa. |
 Neljän olympiakullan mies Lasse Virén on tuonut Suomen lipun keskelle kenttää. |
[muokkaa] Kisat kokonaisuutena
Kilpailuissa tehtiin kolme maailmanennätystä, kymmenen kisaennätystä ja 18 stadionin ennätystä. Yhteensä 40 maata saavutti mitaleita. Mitalitaulukon voitti Yhdysvallat saalistamalla 14 kultamitalia, kahdeksan hopeaa ja kolme pronssia eli yhteensä 25 mitalia. Venäjä sijoittui mitalitaulukon toiseksi seitsemällä kullalla ja yhteensä 20 mitalillaan. Suomen ainoan mitalin voitti Tommi Evilä sijoittumalla pituushyppykilpailun pronssille.[11]
[muokkaa] Tulokset
Taulukoissa käytetyt lyhenteet (kts. tarkempi lista lyhenteistä artikkelista yleisurheilu):
- kk = kauden kärkitulos
- ME = maailmanennätys
- KE = kisaennätys
- NR = maan ennätys
- AR = maanosan ennätys
- PB = henkilökohtainen ennätys
- SB = henkilökohtainen kauden paras tulos
[muokkaa] Miehet
[muokkaa] Juoksu- ja kävelylajit
| Laji | Kultaa | Hopeaa | Pronssia | |||
| 100 m | Justin Gatlin Yhdysvallat |
9,88 SB | Michael Frater Jamaika |
10,05 | Kim Collins Saint Kitts ja Nevis |
10,05 |
| Ennakkosuosikki Gatlin voitti finaalin ylivoimaisesti. Voittomarginaali, 17 sadasosaa, oli MM-kisojen historian suurin. Hopeamitalisti Frater otti ensimmäisen aikuisten arvokisamitalinsa ja puolustava maailmanmestari Collins ylsi pronssille. Eräs ennakkosuosikeista, Ateenan olympialaisten 200 metrin juoksun olympiavoittaja Shawn Crawford karsiutui yllättäen välierissä. Suomen Markus Pöyhönen karsiutui ensimmäisissä alkuerissä. Hän oli ensimmäisten alkuerien 33. ajalla 10,49.[12] | ||||||
| 200 m | Justin Gatlin Yhdysvallat |
20,04 | Wallace Spearmon Yhdysvallat |
20,20 | John Capel Yhdysvallat |
20,31 SB |
| Satasen mestari Gatlin otti kisojen toisen kultamitalinsa. Tyson Gay neljännellä sijallaan varmisti Yhdysvaltain MM-historian ensimmäisen neloisvoiton. Suomen Tommi Hartonen karsiutui toisissa alkuerissä.[13] | ||||||
| 400 m | Jeremy Wariner Yhdysvallat |
43,93 WL | Andrew Rock Yhdysvallat |
44,35 PB | Tyler Christopher Kanada |
44,44 NR |
| Hallitseva olympiavoittaja, Yhdysvaltain Jeremy Wariner, oli loppukilpailuun lähdettäessä ennakkosuosikki. Wariner nousi kilpailun kärkeen takasuoralla. Puolimatkan epävirallinen väliaika oli 21,1 ja 300 metrin 31,7. Loppusuoralla aavistuksen hyytynyt Wariner voitti maailmanmestaruuden ennätyksellään 43,93, joka oli ensimmäinen valkoihoisen juoksema 44 sekunnin alitus. Yhdysvaltain Andrew Rock voitti hopeaa ja Kanadan Tyler Christopher pronssia.[14] | ||||||
| 800 m | Rashid Ramzi Bahrain |
1.44,24 PB | Juri Borzakovski Venäjä |
1.44,51 | William Yiampoy Kenia |
1.44,55 |
| Loppukilpailun aluksi kärkeen nousivat Bahrainin Belal Mansoor Ali ja hallitseva maailmanmestari, Algerian Djabir Saïd-Guerni. Viimeisen kierroksen alkaessa Kenian Wilfred Bungei nousi johtoon. Puolimatkan väliaika oli 52,48. 600 metrin kohdalla väliaika oli 1.18,24, jonka jälkeen Rashid Ramzi ja Juri Borzakovski aloittivat kirinsä. Borzakovski kolaroi edellään juosseen Ranskan Mehdi Baalan kanssa, mutta nousi silti lopulta toiseksi ja lähes saavutti Ramzin, joka voitti kisojen toisen maailmanmestaruutensa. Kenian William Yampoy nousi loppusuoralla kolmanneksi. Suomen Juha Kukkamo karsiutui alkuerissä.[15] | ||||||
| 1 500 m | Rashid Ramzi Bahrain |
3.37,88 | Adil Kaouch Marokko |
3.38,00 | Rui Silva Portugali |
3.38,02 |
| Marokon Hicham el-Guerrouj ilmoitti kymmenen päivää ennen kilpailuja, ettei osallistu juoksuun. Kenian Daniel Kipchirchir Komen putosi jo alkuerissä, jolloin ennakkosuosikiksi nousi Bahrainin Rashid Ramzi. Loppukilpailussa kärkipaikan otti aluksi Espanjan Reyes Estévez, joka veti ensimmäisen kierroksen aikaan 60,73. Toisen kierroksen jälkeen väliaika oli 2.03,78, jonka jälkeen Yhdysvaltain Alan Webb nykäisi. Kolmas kierros juostiin ajassa 53,7. Viimeisen kierroksen alkaessa Ramzi siirtyi johtoon, jonka piti maaliin saakka, vaikka kangistui lopussa hieman. Marokon Adil Kaouch voitti hopeaa ja lopussa parhaiten kirinyt Portugalin Rui Silva pronssia. Suomen Jonas Hamm karsiutui alkuerissä ajalla 3.43,20.[16] | ||||||
| 5 000 m | Benjamin Limo Kenia |
13.32,55 | Sileshi Sihine Etiopia |
13.32,81 | Craig Mottram Australia |
13.32,96 |
| Loppukilpailun aluksi kärkipaikan otti Kenian Benjamin Limo, joka johti kilpailua kahteen kilometriin saakka. Ensimmäisen kilometrin väliaika oli 2.52,47 ja toisen 5.39,40. Tämän jälkeen kärkeen nousi Tansanian Fabiano Joseph Naasi, kunnes 3 400 metrin kohdalla Norjan Marius Bakken otti kärkipaikan. 600 metriä ennen maalia Etiopian Sileshi Sihine aloitti kirinsä, johon ainoastaan kolme juoksijaa kykeni vastaamaan. Kenian Limo ohitti loppusuoralla Sihinen ja voitti kilpailun juosten viimeisen kierroksen aikaan 53,8 ja viimeisen kilometrin aikaan 2.25,8. Australian Craig Mottram ohitti lopussa Kenian Eliud Kipchogen ja voitti pronssia.[17] | ||||||
| 10 000 m | Kenenisa Bekele Etiopia |
27.08,33 | Sileshi Sihine Etiopia |
27.08,87 | Moses Mosop Kenia |
27.08,96 PB |
| Kilpailun ensimmäinen puolisko juostiin aikaan 13.51. Hallitseva maailmanmestari, olympiavoittaja ja maailmanennätysmies Kenenisa Bekele nykäisi kuusi kierrosta ennen maalia. Viimeisellä kierroksella käytiin kova kirikamppailu, jonka Bekele voitti juostuaan viimeisen kierroksen aikaan 54,0.[18] | ||||||
| Maraton | Jau’ad Gharib Marokko |
2.10.10 | Christopher Isegwe Tansania |
2.10.21 PB | Tsuyoshi Ogata Japani |
2.11.16 |
| Kilpailun ensimmäinen 10 kilometriä juostiin väliaikaan 30.22. Suomen Tuomo Lehtinen keskeytti näillä main kylkivaivojen vuoksi. 20 kilometrin väliaikapisteessä aika oli 1.00.59, jonka jälkeen Tansanian Getuli Bayo nykäisi. Kärkiryhmä saavutti hänet pian, ja puolimatkassa, johon saavuttiin ajassa 1.04.17, kärjessä oli jo Marokon Jau’ad Gharib. 25 kilometrin kohdalla kärkeen nousi Espanjan Julio Rey, mutta 29 kilometrin kohdalla Gharib lähti irtiottoon, jota kykeni seuraamaan ainoastaan Italian Stefano Baldini. 30 kilometrin väliaika oli 1.31.45. Baldini putosi pian Gharibin kyydistä ja keskeytti pian tämän jälkeen. Suomen Janne Holmén keskeytti 30 kilometrin kohdalla vatsavaivojen takia. Gharibin johto säilyi maaliin saakka ja hän otti toisen peräkkäisen maailmanmestaruutensa ajalla 2.10.10. Tansanian Christopher Isegwe nousi lopussa toiseksi ja Japanin Tsuyoshi Ogata kolmanneksi. Suomen Francis Kirwa oli kilpailun kolmaskymmenesyhdeksäs ajalla 2.22.22 ja Yrjö Pesonen viideskymmeneskolmas ajalla 2.25.39.[19] | ||||||
| 110 m aitajuoksu | Ladji Doucouré Ranska |
13,07 | Liu Xiang Kiina |
13,08 | Allen Johnson Yhdysvallat |
13,10 |
| Loppukilpailu oli erittäin tasainen. 80 metrin kohdalla Ranskan Doucouré ja Kiinan Liu nousivat hienoiseen johtoon, joka säilyi maaliin saakka. Doucouré voitti maailmanmestaruuden sekunnin sadasosan erolla kiinalaiseen. Yhdysvaltojen nelinkertainen maailmanmestari Allen Johnson saavutti pronssia vain kolme sekunnin sadasosaa voittajalle hävinneenä. Suomen Matti Niemi jäi alkueriin ajalla 14,18.[20] | ||||||
| 400 m aitajuoksu | Bershawn Jackson Yhdysvallat |
47,30 PB | James Carter Yhdysvallat |
47,43 PB | Dai Tamesue Japani |
48,10 SB |
| Loppukilpailun aluksi kärkeen kiihdytti Japanin Dai Tamesue. Kaksinkertainen maailmanmestari Félix Sánchez keskeytti kilpailun jo toisella aidalla jalkavammaan. Loppusuoralla kolme Yhdysvaltain juoksijaa ohitti Tamesuen, mutta hän nousi aivan lopussa kangistuneen Kerron Clementin ohi pronssille. Maailmanmestaruuden voitti Bershawn Jackson parantaen omaa ennätystään 32 sekunnin sadasosaa. Suomen Ari-Pekka Lattu oli välierien 19. nopein ajalla 49,81.[21] | ||||||
| 3 000 m estejuoksu | Saif Saaeed Shaheen Qatar |
8.13,31 | Ezekiel Kemboi Kenia |
8.14,95 | Brimin Kiprop Kipruto Kenia |
8.15,30 |
| Loppukilpailu alkoi rauhallisesti ensimmäisen kilometrin väliajan ollessa 2.52. Hallitseva maailmanmestari Saif Saaeed Shaheen uusi mestaruutensa voittaen lopun kirikamppailussa Ateenan olympiavoittajan Kemboin. Loppusuoralla Kenian Brimin Kiprop Kipruto nousi pronssille ohi Marokon Brahim Boulamin. Shaheenin viimeisen kilometrin väliaika oli 2.32,8. Suomen Jukka Keskisalo oli alkuerien 18. nopein kauden kotimaisella kärkiajalla 8.25,14, mutta karsiutui loppukilpailusta.[22] | ||||||
| 20 km kävely | Jefferson Pérez Ecuador |
1.18.35 SB | Francisco Javier Fernández Espanja |
1.19.36 | Juan Manuel Molina Espanja |
1.19.44 PB |
| Kisojen ensimmäistä loppukilpailua hallitsi alussa Espanjan Francisco Javier Fernández, joka johti kilpailua 15 kilometriin saakka. Lopussa Ecuadorin Jefferson Pérez nosti vauhtia ja voitti toisen maailmanmestaruutensa. Fernández voitti hopeaa ja pronssia Espanjan Juan Manuel Molina.[23] | ||||||
| 50 km kävely | Sergei Kirdjapkin Venäjä |
3.38.08 | Aleksei Vojevodin Venäjä |
3.41.25 | Alex Schwazer Italia |
3.41.54 |
| Venäjän Kirdjapkin ja Vojevodin ottivat kärkipaikan jo kilpailun alussa. Puolimatkassa Vojevodin ei pystynyt enää vastaamaan Kirdjapkinin vauhtiin, vaan Kirdjapkin karkasi ylivoimaiseen voittoon yli kolmen minuutin erolla maanmieheensä. Suomen Antti Kempas oli 21:s yli puoli tuntia voittajalle hävinneenä ajalla 4.10.30. Jani Lehtinen hylättiin 30 kilometrin kohdalla, kun hänen kävelytekniikkansa oli hajonnut jalkakrampin seurauksena.[24] | ||||||
| 4 x 100 m | Ranska (Ladji Doucouré, Ronald Pognon, Eddy De Lépine, Lueyi Dovy) |
38,08 WL |  Trinidad ja Tobago(Kevon Pierre, Marc Burns, Jacey Harper, Darrel Brown) |
38,10 NR |  Yhdistynyt kuningaskunta(Jason Gardener, Marlon Devonish, Christian Malcolm, Mark Lewis-Francis) |
38,27 SB |
| Ehdoton ennakkosuosikki Yhdysvallat putosi jo alkuerissä vaihtovirheen seurauksena. Myös Suomi karsiutui, vaikka joukkue sivusi Suomen ennätystä. Loppukilpailun ensimmäisellä osuudella kärjessä juoksi Yhdistynyt kuningaskunta, mutta toisella ja kolmannella osuudella Ranska nousi kärkeen. Kolmannella osuudella myös Trinidad ja Tobago nousi Yhdistyneen kuningaskunnan ohi. Ranskan etumatka kesti viimeisellä osuudella ja se voitti maailmanmestaruuden. Jamaika nousi lähes pronssille, mutta hävisi mitalin sekunnin sadasosan erolla.[25] | ||||||
| 4 x 400 m | Yhdysvallat (Andrew Rock, Derrick Brew, Darold Williamson, Jeremy Wariner) |
2.56,91 |  Bahama(Nathaniel McKinney, Avard Moncur, Andrae Williams, Christopher Brown) |
2.57,32 | Jamaika (Sanjay Ayre, Brandon Simpson, Lansford Spence, Davian Clarke) |
2.58,07 |
| Loppukilpailun ensimmäisen osuuden jälkeen kärjessä oli ennakkosuosikki Yhdysvallat. Bahama vaihtoi toisena, Yhdistynyt kuningaskunta kolmantena ja Jamaika neljäntenä. Toisella osuudella Jamaika ohitti Yhdistyneen kuningaskunnan. Bahama pysyi sitkeästi Yhdysvaltojen perässä viimeiselle osuudelle saakka, mutta Yhdysvaltain ankkuri Jeremy Wariner ratkaisi maalleen kultamitalin. Jamaika voitti pronssia.[26] | ||||||
[muokkaa] Kenttälajit
| Laji | Kultaa | Hopeaa | Pronssia | |||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Korkeushyppy | Juri Krymarenko Ukraina |
232 | Víctor Moya KuubaJaroslav Rybakov Venäjä |
229 PB ja 229 | Kakkossija jaettiin kahden hyppääjän kesken. | - |
| Kilpailun ennakkosuosikki oli Ruotsin Stefan Holm. Loppukilpailussa kaikkiaan kahdeksan kilpailijaa ylitti 229, mutta ainoastaan Ukrainan Juri Krymarenko onnistui ylittämään 232 ja voitti näin maailmanmestaruuden. Kuuban Víctor Moya ja Venäjän Jaroslav Rybakov selvittivät tiensä 229:n yli ilman pudotuksia, joten hopeamitali jaettiin heidän kesken. Ruotsin Holm oli seitsemäs. Suomen Oskari Frösén selviytyi loppukilpailuun, jossa hän oli yhdestoista tuloksellaan 220.[27] | ||||||
| Seiväshyppy | Rens Blom Alankomaat |
580 SB | Brad Walker Yhdysvallat |
575 | Pavel Gerasimov Venäjä |
565 SB |
| Australian Dmitri Markov ja Saksan Danny Ecker eivät selvittäneet loppukilpailussa edes avauskorkeuttaan 550. Vain neljä hyppääjää ylitti 565. Alankomaiden Rens Blom sekä Yhdysvaltain Brad Walker ylittivät 575. Blom hyppäsi ensimmäisellään myös 580, jonka jälkeen Walker yritti kaksi kertaa 585:ä tuloksetta. Venäjän Gerasimov voitti paremman sarjansa takia pronssia. Suomen Matti Mononen ei selviytynyt karsinnoista loppukilpailuun hypättyään karsinnassa 530.[28] | ||||||
| Pituushyppy | Dwight Phillips Yhdysvallat |
860 WL | Ignisious Gaisah Ghana |
834 NR | Tommi Evilä Suomi |
825 |
| Tommi Evilä hyppäsi karsinnoissa jo ensimmäisellä hypyllään uuden Suomen ennätyksen 818. Loppukilpailussa Yhdysvaltain Dwight Phillips ratkaisi kilpailun ensimmäisellä kierroksella hypättyään kauden kärkituloksen ja uuden Olympiastadionin ennätyksen 860. Ranskan Salim Sdiri oli avauskierroksen jälkeen toisena tuloksellaan 820. Evilän kaksi ensimmäistä hyppyä olivat yliastuttuja, mutta kolmannella hypyllään hän nousi kolmanneksi hypättyään 816. Tämän jälkeen Ghanan Ignisious Gaisah hyppäsi oman maansa ennätyksen 834 ja nousi toiseksi. Neljännellä kierroksella Espanjan Joan Lino Martínez hyppäsi kolmanneksi tuloksella 824 ja viidennellä kierroksella Panaman Irving Saladino tuloksellaan 820 neljänneksi. Evilä vastasi tuloksella 825, mikä nosti hänet kolmanneksi. Viimeisellä kierroksella Ranskan Sdiri paransi vielä tuloksekseen 821, joten Evilä voitti Suomen ensimmäisen ja ainoaksi jääneen mitalin.[29] | ||||||
| Kolmiloikka | Walter Davis Yhdysvallat |
17,57 SB | Yoandri Betanzos Kuuba |
17,42 SB | Marian Oprea Romania |
17,40 |
| Yhdysvaltain Walter Davis johti loppukilpailua ensimmäisen kierroksen jälkeen tuloksellaan 17,22. Toisella kierroksella Bahaman Leevan Sands hyppäsi 17,39 ja nousi kärkeen. Davis paransi kolmannella kierroksella tuloksekseen 17,57, joka riitti lopulta kilpailun voittoon. Kuuban Yoandri Betanzos hyppäsi 17,42, jolla hän voitti MM-hopeaa. Betanzos uusi tuloksen myös viimeisellä kierroksella. Romanian Marian Oprea ohitti viimeisellä kierroksella Sandsin yhdellä senttimetrillä ja nousi pronssille. Suomen Johan Meriluoto ei päässyt loppukilpailuun. Hänen tuloksensa karsinnoissa oli 16,01.[30] | ||||||
| Kuulantyöntö | Adam Nelson Yhdysvallat |
21,73 SB | Rutger Smith Alankomaat |
21,29 | Ralf Bartels Saksa |
20,99 |
| Yhdysvaltain John Godina putosi yllättäen karsinnassa. Loppukilpailussa Alankomaiden Rutger Smith työnsi ensimmäisellään 21,29 ja Nelson 21,73. Suomen Ville Tiisanoja työnsi kolmannellaan 20,57, jolla hän sijoittui kilpailun kahdeksanneksi. Tepa Reinikainen oli kymmenes. Ralf Bartels nousi viimeisellä yrityksellään pronssille työnnettyään 20,99.[31] | ||||||
| Kiekonheitto | Virgilijus Alekna Liettua |
70,17 KE | Gerd Kanter Viro |
68,57 | Michael Möllenbeck Saksa |
65,95 |
| Viron Gerd Kanter heitti neljännellään 68,57 ja oli kilpailun kärjessä ennen viimeistä kierrosta. Alekna heitti viimeisellään uuden kisaennätyksen 70,17 ja voitti. Suomen Timo Tompuri ei selviytynyt loppukilpailuun.[32] | ||||||
| Moukarinheitto | Ivan Tsih’an Valko-Venäjä |
83,89 KE | Vadim Devjatovski Valko-Venäjä |
82,19 | Szymon Ziółkowski Puola |
79,35 |
| Kilpailun ennakkosuosikkeja olivat Valko-Venäjän Tsih’an ja Devjatovski. Devjatovski heitti toisellaan 80,45 ja siirtyi kilpailun johtoon. Tsih’an astui kaksi ensimmäistä heittoaan yli, mutta selviytyi kolmannen kierroksen heitollaan 80,97 jatkokierroksille. Myös Suomen Olli-Pekka Karjalainen heitti kolmannellaan 78,55 ja pääsi kolmelle viimeiselle kierrokselle. Tsih’an ratkaisi kilpailun heittämällä neljännellä kierroksella 83,89, joka jäi kilpailun voittotulokseksi. Karjalainen paransi tulostaan viimeisellään lukemiin 78,77 ja nousi viidenneksi.[33] | ||||||
| Keihäänheitto | Andrus Värnik Viro |
87,17 | Andreas Thorkildsen Norja |
86,18 | Sergei Makarov Venäjä |
83,54 |
| Sateisessa ja tuulisessa säässä käydyn keihäsloppukilpailun kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen kärjessä oli Venäjän Sergei Makarov tuloksella 83,30. Suomen Tero Pitkämäki varmisti paikkansa jatkokierroksilla heitettyään kolmannellaan 79,64. Samalla kierroksella Norjan Andreas Thorkildsen heitti 83,41 ja siirtyi kilpailun kärkeen. Neljännellä kierroksella Pitkämäki paransi tuloksekseen 81,27. Viron Andrus Värnik heitti samalla kierroksella kilpailun voittoheiton, 87,17 parantaen tulostaan kahdeksan metriä. Myös Makarov paransi heittäen 83,48, johon Thorkildsen vastasi tuloksella 85,71. Thorkildsen heitti vielä viidennellään parhaan tuloksensa 86,18 ja voitti MM-hopeaa. Pitkämäki oli kilpailun neljäs ja erittäin pettynyt lopputulokseen. Lähentäjälihaksensa loukannut Aki Parviainen oli yhdeksäs tuloksella 74,86. Suomen kolmas edustaja Esko Mikkola jäi karsintoihin.[34] | ||||||
| Kymmenottelu | Bryan Clay Yhdysvallat |
8732 WL | Roman Šebrle Tšekki |
8521 | Attila Zsivóczky Unkari |
8385 |
| Kilpailuun lisäväriä toivat puuskittainen tuuli sekä välillä kilpailun aikana yltynyt sade. Ensimmäisen päivän jälkeen Yhdysvaltain Clay johti kilpailua 14 pisteen erolla Tšekin Šebrleen. Toisena päivänä Clay kasvatti tasaisesti eroa ja voitti lopulta selvästi. Suomen Jaakko Ojaniemi otteli kauden parhaan tuloksensa 8042 sijoittuen yhdeksänneksi. Šebrlelle ja kahdeksanneksi sijoittuneelle Tomáš Dvořákille annettiin sääntöjen vastaista nesteytystä kesken ottelun, mutta heidän ei katsottu syyllistyneen doping-rikkomukseen.[35] | ||||||
[muokkaa] Naiset
[muokkaa] Juoksu- ja kävelylajit
| Laji | Kultaa | Hopeaa | Pronssia | |||
|---|---|---|---|---|---|---|
| 100 m | Lauryn Williams Yhdysvallat |
10,93 | Veronica Campbell Jamaika |
10,95 SB | Christine Arron Ranska |
10,98 |
| Kovassa vesisateessa juostun tasaisen loppukilpailun voitti Yhdysvaltojen Lauryn Williams vain kahden sekunnin sadasosan erolla ennen Jamaikan Campbellia. Suurin ennakkosuosikki, Ranskan Christine Arron, jäi kolmanneksi. Suomen Heidi Hannula oli 2. alkuerien 22. nopein ajalla 11,52.[36] | ||||||
| 200 m | Allyson Felix Yhdysvallat |
22,16 | Rachelle Boone-Smith Yhdysvallat |
22,31 | Christine Arron Ranska |
22,31 (SB) |
| Loppukilpailun ennakkosuosikkeja olivat Yhdysvaltojen Allyson Felix, Ranskan Christine Arron sekä Jamaikan Veronica Campbell. Loppukilpailun puolivälissä Arron oli kärjessä, mutta viimeisen viidenkymmenen metrin aikana Felix nousi hänen ohitseen ja voitti maailmanmestaruuden. Myös Yhdysvaltojen Rachelle Boone-Smith ohitti lopussa ranskalaisen.[37] | ||||||
| 400 m | Tonique Williams-Darling Bahama |
49,55 SB | Sanya Richards Yhdysvallat |
49,74 | Ana Guevara Meksiko |
49,81 SB |
| Olympiavoittaja Williams-Darling nousi sateessa käydyn kilpailun voittajaksi viime metreillä ennen siihen saakka johtanutta Richardsia. Puolustava maailmanmestari, Meksikon Ana Guevara, juoksi kolmanneksi. Suomen Kirsi Mykkänen oli alkuerien 36. nopein ajalla 53,10 karsiutuen näin jatkosta.[38] | ||||||
| 800 m | Zulia Calatayud Kuuba |
1.58,82 | Hasna Benhassi Marokko |
1.59,42 | Tatjana Andrianova Venäjä |
1.59,60 |
| Loppukilpailun aluksi Mosambikin Maria Mutola otti johtopaikan, jonka hän piti toiselle kierrokselle asti. Puolimatkan väliaika oli 60,7. Viimeisen kierroksen takasuoralla Venäjän Andrianova nousi kärkeen ja Kuuban Calatayud seurasi häntä. Loppusuoralla Calatayud ratkaisi kilpailun voiton. Marokon Hasna Benhassi nousi lopussa Andrianovan ohi toiseksi. Mutola jäi kilpailussa neljänneksi.[39] | ||||||
| 1 500 m | Tatjana Tomašova Venäjä |
4.00,34 | Olga Jegorova Venäjä |
4.01,46 | Bouchra Ghezielle Ranska |
4.02,45 |
| Loppukilpailun alussa Venäjän Jelena Soboleva otti kärkipaikan, jonka piti viimeiselle kierrokselle saakka. Ensimmäisen kierroksen väliaika oli 66,28, toisen 2.12,68 ja kolmannen 3.19,97. 250 metriä ennen maalia Bahrainin Maryam Yusuf Jamal nousi kärkeen, mutta hieman myöhemmin neljä venäläisjuoksijaa ohitti hänet. Ohituksessa Julija Tšiženko törmäsi Jamaliin, joka putosi vauhdista. Loppusuoralla hallitseva maailmanmestari Tatjana Tomašova ratkaisi maailmanmestaruuden, Tšiženko juoksi maaliin toisena ja Olga Jegorova kolmantena. Kilpailun jälkeen Tšiženko hylättiin, jolloin pronssille nousi Ranskan Bouchra Ghezielle. Suomen Johanna Risku karsiutui alkuerissä.[40] | ||||||
| 5 000 m | Tirunesh Dibaba Etiopia |
14.38,59 CR | Meseret Defar Etiopia |
14.39,54 SB | Ejegayehu Dibaba Etiopia |
14.42,47 |
| Loppukilpailun aluksi kärjessä juoksi Valko-Venäjän Volha Krautsova. Myöhemmin Kiinan Sun Yingjie nousi kärkeen. Kahden kilometrin väliaika oli 5.53. Sun johti kilpailua, kunnes sitä oli jäljellä kaksi kierrosta, jolloin Kiinan Xing Huina nousi kärkeen. 330 metriä ennen maalia Etiopian neljä juoksijaa aloittivat kirinsä, johon muut eivät pystyneet vastaamaan. Tirunesh Dibaba nousi loppusuoralla maailmanmestaruuteen ennen Meseret Defaria. Ejegayehu Dibaba juoksi kolmanneksi ja Meselech Melkamu neljänneksi.[41] | ||||||
| 10 000 m | Tirunesh Dibaba Etiopia |
30.24,02 | Berhane Adere Etiopia |
30.25,41 SB | Ejegayehu Dibaba Etiopia |
30.26,00 |
| Yhdistyneen kuningaskunnan Paula Radcliffe veti ensimmäiset 5 000 metriä aikaan 15.16. Tämän jälkeen kärkeen nousi Kenian Edith Masai. Etiopialaiset irtosivat muista kilpailijoista viimeisen kilometrin aikana ja ottivat kolmoisvoiton. Voittaja Tirunesh Dibaba juoksi viimeisen kierroksen aikaan 58,5.[42] | ||||||
| Maraton | Paula Radcliffe Yhdistynyt kuningaskunta |
2.20.57 CR | Catherine Ndereba Kenia |
2.22.01 SB | Constantina Tomescu Romania |
2.23.19 |
| Paula Radcliffe lähti vetämään joukkoa heti juoksun alussa. Viiden kilometrin väliaika oli 16.47 ja kymmenen kilometrin 33.23, jolloin kärkiryhmässä oli Radcliffen lisäksi enää Japanin Yumiko Hara sekä Etiopian Asha Gigi. Viidentoista kilometrin kohdalla Romanian Constantina Tomescu nousi kärkiryhmään. Hara puolestaan putosi siitä ennen puolimatkaa. Puolimatkan jälkeen Radcliffe, Kenian Catherine Ndereba ja Tomescu irtosivat muista juoksijoista. Radcliffe voitti ylivoimaisesti uudella kisaennätyksellä 2.20.57. Ndereba oli toinen ja Tomescu sai pidettyä Etiopian Derartu Tulun takanaan ja voitti pronssia. Suomen Maija Oravamäki oli 42. ajalla 2.43.31.[43] | ||||||
| 100 m aitajuoksu | Michelle Perry Yhdysvallat |
12,66 | Delloreen Ennis-London Jamaika |
12,76 | Brigitte Foster-Hylton Jamaika |
12,76 |
| Puolustava maailmanmestari, Kanadan Perdita Felicien ei selviytynyt välieristä loppukilpailuun. Yhdeksännellä aidalla Yhdysvaltain olympiavoittaja Joanna Hayes kompastui aitaan ja menetti mitalin. Entinen seitsenottelija Michelle Perry voitti juoksun lopulta selvästi. Suomen Hanna Korell karsiutui alkuerissä ajallaan 13,39.[44] | ||||||
| 400 m aitajuoksu | Julija Petšonkina Venäjä |
52,90 WL | Lashinda Demus Yhdysvallat |
53,27 PB | Sandra Glover Yhdysvallat |
53,32 PB |
| Kilpailun ennakkosuosikkina oli venäläinen maailmanennätysnainen Julija Petšonkina. Hän aloitti loppukilpailun rauhallisesti, ja ensimmäiset 150 metriä kilpailua johti Yhdysvaltain Lashinda Demus. Loppusuoralle tultaessa Petšonkina oli noussut kärkeen ja kaksi Yhdysvaltain juoksijaa olivat seuraavina. Petšonkinan vauhti säilyi maaliin saakka ja hän voitti maailmanmestaruuden kauden kärkituloksella 52,90. Yhdysvaltalaisista Lashinda Demus oli lopussa vahvempi ja voitti hopeaa.[45] | ||||||
| 3 000 m estejuoksu | Dorcus Inzikuru Uganda |
9.18,24 KE | Jekaterina Volkova Venäjä |
9.20,49 PB | Jeruto Kiptum Kenia |
9.26,95 NR |
| Naisten estejuoksu oli ensimmäistä kertaa MM-kisojen ohjelmassa. Ugandan Inzikuru otti heti ensimmäisellä kierroksella vauhdinpitäjän tehtävät ja johti kilpailua maaliin saakka. Suomen Anni Tuimala keskeytti omassa alkuerässään.[46] | ||||||
| 20 km kävely | Olimpiada Ivanova Venäjä |
1.25.41 ME | Ryta Turava Valko-Venäjä |
1.27.05 NR | Susana Feitor Portugali |
1.28.44 SB |
| Venäjän Ivanova hallitsi kilpailua alusta loppuun ja voitti uudella maailmanennätysajalla. Voitostaan ja maailmanennätyksestään hän ansaitsi yhteensä 160 000 dollaria. Suomen Outi Sillanpää oli kilpailun maaliin päässeistä viimeinen eli kolmaskymmenesviides ajalla 1.41.03.[47] | ||||||
| 4 x 100 m | Yhdysvallat (Angela Daigle, Muna Lee, Me'Lisa Barber, | |||||