Yhdistyneen kuningaskunnan historia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yhdistyneen kuningaskunnan historia valtiona alkoi, kun Englannin ja Skotlannin kuningaskunta muodostivat poliittisen unionin 1. toukokuuta 1707, kuten 22. heinäkuuta 1706 allekirjoitetussa Englannin ja Skotlannin parlamenttien ratifioimassa Trentin unionisopimuksessa oli sovittu.[1] Unionista muodostui Ison-Britannian kuningaskunta. Ennen yhdistymistä Englanti ja Skotlanti olivat olleet itsenäisiä valtioita, mutta vuonna 1603 solmitun sopimuksen (engl. Union of the Crowns) jälkeen niitä yhdisti personaaliunioni, jolla luotiin perusta kuningaskuntien yhdistymiseen.

Yhdistyneen kuningaskunnan varhaisimpina vuosina merkittävimpiä tapahtumia oli muun muassa jakobiittien nousu Skotlannissa ja häviö vuonna Cullodenissa 1746. Myöhemmin, voitto seitsenvuotisessa sodassa 1763 johti brittiläisen imperiumin maailmanvallan muodostumiseen ja laajentumiseen suurimmaksi imperiumiksi historiassa. Vuonna 1921 brittiläinen imperiumi käsitti väkiluvultaan noin 458 miljoonaa ihmistä, arviolta neljäsosan maailman väkiluvusta.[2]

Irlanti liittyi unionisopimukseen vuoden 1800 unionilailla, jolloin unioni sai nimekseen Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Vuonna 1922 Irlannin tasavalta itsenäistyi ja Pohjois-Irlanti jatkoi osana Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Vuonna 1927 Yhdistynyt kuningaskunta vaihtoi viralliseksi nimekseen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, joka tavallisesti lyhennetään Yhdistynyt kuningaskunta tai Britannia.

1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Yhdistynyt kuningaskunta lujitti valtaansa Etelä-Afrikassa valtaamalla Oranjen vapaavaltion ja Transilvanian toisessa buurisodassa. Sota päättyi 31. toukokuuta 1902 Vereeningingin sopimukseen. Etelä-Afrikan liittovaltio sai dominion aseman 1. heinäkuuta 1910.[3]

Kuningatar Viktoria kuoli 22. tammikuuta 1901. Uudeksi kuninkaaksi nousi Edvard VII. Yhdistynyt kuningaskunta liittoutui Japanin kanssa 30. tammikuuta 1902 sekä Ranskan kanssa 8. huhtikuuta 1904.[4] Edvard VII kuoli 7. toukokuuta 1910, jolloin valtaistuimelle nousi Yrjö V. Seuraavana vuonna säädetty Parliament Act poisti parlamentin ylähuoneelta veto-oikeuden lainsäädännössä.[5]

Maailmansodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä maailmansodassa Britannia oli yksi ympärysvalloista Venäjän, Ranskan ja Yhdysvaltain rinnalla Saksaa vastaan. Sodan sytyttyä Herbert Kitchener nimitettiin maan sotaministeriksi 5. elokuuta 1914. Yleinen asevelvollisuus otettiin käyttöön 26. tammikuuta 1916. Kitchener kuoli kesäkuussa 1916, jonka jälkeen David Lloyd George nimitettiin 6. heinäkuuta sotaministeriksi.[6] Yhtenä voittajavaltioista se oli solmimassa Versailles’n rauhaa.[7] Sodassa kuoli satoja tuhansia brittejä.[8]

Toisessa maailmansodassa Britannia oli yksi liittoutuneista, jälleen yhdessä Neuvostoliiton, Ranskan ja Yhdysvaltain kanssa Saksaa vastaan. Kun Saksa hyökkäsi Puolaan, Britannia julisti antamiensa turvatakuiden mukaisesti Saksalle sodan 3. syyskuuta 1939. Sodan levitessä Belgiaan britit onnistuivat evakuoimaan suuren osan joukkojaan Dunkerquesta kanaalin yli. Saksalaiset kävivät brittejä vastaan kiivasta ilmasotaa, mutta taistelu Britanniasta ei onnistunut eikä Saksa miehittänyt Britanniaa.[8] Pohjois-Afrikassa britit torjuivat italialaiset Egyptissä, ja joutuivat taistelemaan myös avuksi tulleita saksalaisia vastaan.[9] Sota Välimerellä käsitti myös laajaa laivastosodankäyntiä, ja lentokoneet operoivat lentotukialuksilta.[10]

Vuoden 1945 jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen useimmat brittiläisen imperiumin valtioista ovat itsenäistyneet. Useat niistä ovat liittyneet Kansainyhteisön jäseneksi. Jotkut näistä maista (ns. commonwealth realmit) ovat säilyttäneet Britannian hallitsijan valtionpäämiehenään.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa järjestettiin 23. helmikuuta 1950 parlamenttivaalit, joissa työväenpuolue saavutti kuuden edustajan enemmistön parlamenttiin. Vanha parlamentti oli hajotettu 4. helmikuuta.[11]

Terrorismin kohteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 arvioitiin, että Britanniassa terrorismin uhka on vähintään yhtä korkealla kuin 1970-luvulla. Terroristijärjestö Isis todistetusti suunnitteli umpimähkäisiä iskuja viattomia siviilejä kohtaan samoissa määrin kuin Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA 40 vuotta aiemmin. Pohjois-Irlannin itsenäisyyttä ajaneen IRA:n arvioidaan tehneen yli 2 700 iskua ja surmanneen yli 1 800 ihmistä vuoden 1970 jälkeen.[12] Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA kuitenkin lopetti rikollisen ja aseellisen toimintansa vuonna 2006.[13]

Pahimmat pommi-iskut ennen vuosituhannen vaihdetta olivat[14]

  • 1980-luku:
    • Heinäkuu 1982: IRA pommitti sotilaita Royal Parks -puistossa Lontoossa. 11 kuoli ja 50 loukkaantui.
    • Joulukuu 1983: IRA:n pommi Harrods-tavaratalossa Lontoossa tappoi kuusi.
    • Lokakuu 1984: IRA räjäytti pommin hotellissa, jossa vietettiin konservatiivipuolueen vuosikokousta. Margaret Thatcherin hallitus pääsi nipin napin pakoon, mutta viisi ulkopuolista henkilöä kuoli.
    • Joulukuu 1988: Pan Am -lentoyhtiön koneessa räjähti pommi ja kone putosi maahan Lockerbiessä Skotlannissa. Koneen 259 matkustajaa kuolivat, samoin 11 ihmistä maahansyöksymispaikalla.
    • Syyskuu 1989: Pommi merivoimien musiikkikoulussa Kaakkois-Englannissa tappoi 11 ihmistä ja 22 loukkaantui.
  • 1990-luku:
    • Helmikuu 1991: IRA:n terroristi heitti käsikranaatin pääministeri John Majorin toimistoon Lontoossa, mutta henkilöuhreja ei tullut.
    • Huhtikuu 1992: Lontoon liiketoimintaan keskittyneessä kaupunginosassa kuoli kolme henkilöä ja 91 loukkaantui autopommin räjähdyksessä.
    • Maaliskuu 1993: Jätetynnyreihin piilotetut pommit tappoivat kaksi poikaa (iät 3 ja 12) Länsi-Englannissa.
    • Huhtikuu 1993: Bishopsgaten pommi-iskussa IRA:n pommi aiheutti tuhoa Bishopsgaten alueella Lontoon keskustassa. Yksi kuoli ja 44 loukkaantui.
    • Helmikuu 1996: Kaksi kuoli IRA:n pommiin Lontoossa.[14]

Britanniassa on tehty useita terrori-iskuiksi luokiteltuja rikoksia vuosituhannen vaihteen jälkeen. Osa rikoksista on kohdistunut yksittäisiin ihmisiin, toisilla on pyritty saamaan aikaan mahdollisimman paljon tuhoa siviileille.[15]

Tunnetuimpia näistä terroristiosista iskuista ovat olleet [15]

  • Lontoo 7. heinäkuuta 2005
    • Lontoon pommi-iskuissa metroon ja yhteen bussiin tehdyissä itsemurhaiskuissa sai surmansa 52 ihmistä. Räjähdyksissä loukkaantui yli 700 ihmistä. Iskujen takana oli neljä ääri-liikettä edustavaa islamistista miestä.[16]
  • Glasgow 30. kesäkuuta 2007
    • Kaksi miestä ajoi henkilöautolla Glasgow’n lentoaseman lasiovien läpi tarkoituksenaan räjäyttää lentoasema. Auto oli lastattu propaanikaasua sisältävillä kanistereilla. Toinen miehistä sai surmansa, mutta siviiliuhreilta vältyttiin. Tekijät olivat islamisteja.[16]
  • Lontoo 22. toukokuuta 2013
    • Kaksi nigerialaissyntyistä muslimimiestä murhasi Lee Rigby -nimisen sotilaan keskelle katua Woolwichin kaupunginosassa Kaakkois-Lontoossa. He kertoivat halunneensa kostaa sen, että Britannian armeija surmaa muslimeja.[16][17]
  • Batley 16. kesäkuuta 2016
    • Äärioikeistolainen brittimies surmasi työväenpuoleen kansanedustajan Jo Coxin tämän työhuoneen edustalla Batleyn kaupungissa Pohjois-Englannissa.[16]
  • Lontoo 22. maaliskuuta 2017
    • Lontoon terrori-iskussa Islamistiksi paljastunut perheenisä ajoi autollaan väkijoukkoon Westminster Bridge -sillalla lähellä parlamenttitaloa. Sen jälkeen mies puukotti paikalla olleita siviilejä. Viisi ihmistä sai surmansa. Poliisi ampui tekijän.[16]
  • Manchester 22. toukokuuta 2017
    • Manchesterin iskussa iskuissa itsemurhaiskijä räjäytti omatekoisen pommin myöhään maanantai-iltana Manchester Arenalla, jossa arviolta 20 000 ihmistä oli seuraamassa yhdysvaltalaisen laulajan Ariana Granden konserttia. Areena sijaitsee lähellä Victorian rautatieasemaa. Räjähdys tapahtui konsertin viimeisen kappaleen aikana, kun osa yleisöstä oli jo poistumassa konsertista. Pommi räjähti lähellä areenan uloskäyntiä. Iskussa kuoli hyökkääjän lisäksi 22 ihmistä. 59 haavoittui. Terrorijärjestö Isis kertoi Amaq-propagandasivustollaan ja sosiaalisessa mediassa tehneensä iskun.[18]
  • Lontoo 3. kesäkuuta 2017
    • Lontoon terrori-iskussa kuoli kahdeksan ihmistä ja haavoittui kymmeniä. Hyökkäys alkoi illalla London Bridge -sillalla, jolla kolmikko ajoi pakettiautolla jalankulkijoiden päälle. Sen jälkeen he jatkoivat ajoaan läheiselle Borough Market -torialueelle, missä he nousivat autostaan ja alkoivat puukottaa ihmisiä. Poliisi ampui hyökkääjät kahdeksassa minuutissa hälytyksen saamisesta.[19]
  • Lontoo 19. kesäkuuta 2017
    • Mies ajoi pakettiautolla moskeijasta poistuneiden ihmisten päälle Finsbury Parkissa Lontoon pohjoisosassa. Yksi ihminen kuoli ja 11 loukkaantui. Teosta tuomittiin 47-vuotias mies elinkautiseen. Mies sanoi motiivikseen muun muassa halun kostaa islamistien terrori-iskut.[20]
  • Lontoo 15. syyskuuta 2017
    • Parsons Greenin metroasemalla kaupungin lounaisosassa tapahtunut pommi-isku haavoitti 30 ihmistä. Osa loukkaantui räjähdyksen aiheuttamassa paniikissa. Omatekoinen pommi ei räjähtänyt täysin. Tekijä oli nuori irakilainen turvapaikanhakija.[20]
  • Lontoo 29. marraskuuta.2019
    • Kaksi ihmistä puukotettiin kuoliaaksi veitsi-iskussa Lontoossa London Bridgen alueella. Poliisi ampui tekijän.[21]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mitä Missä Milloin 1951, s. 15. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Articles of Union With Scotland 1707 19. lokakuuta 2008. www.parliament.uk.
  2. Angus Madison. "The World Economy:A Millennial Perspective"(sivut 98, 242).Organisation for Economic Co-operation and Development |OECD, Paris, 2001.
  3. Mitä Missä Milloin 1951, s. 72–73
  4. Mitä Missä Milloin 1951, s. 72
  5. Mitä Missä Milloin 1951, s. 73
  6. Mitä Missä Milloin 1951, s. 74–75
  7. Versailles and Peacemaking British Broadcasting Company BBC. Viitattu 15.1.2012. (englanniksi)
  8. a b United Kingdom timeline BBC News
  9. World War II: The North African Campaign The Atlantic. 4.9.2011.
  10. The Attack in Taranto Naval War College.
  11. Mitä Missä Milloin 1951, s. 15
  12. Brittineuvonantaja: Terroristiuhka Britanniassa korkeimmalla sitten IRA:n aktiiviaikojen Yle Uutiset. Viitattu 13.3.2020.
  13. IRA lopettanut aseellisen toimintansa Yle Uutiset. Viitattu 13.3.2020.
  14. a b Ison-Britannian pahimmat pommi-iskut 30 vuoden ajalta Iltalehti. 29.6.2007. Viitattu 13.3.2020.
  15. a b Terrorismi on koetellut Britanniaa kovalla kädellä – 5 iskua viime vuosilta Yle Uutiset. Viitattu 13.3.2020.
  16. a b c d e Terrorismi on koetellut Britanniaa kovalla kädellä – 5 iskua viime vuosilta Yle Uutiset. Viitattu 13.3.2020.
  17. Murder of Lee Rigby Counter Extremism (viitattu 13.3.2020)
  18. Kuusi tärkeää tietoa Manchesterin terrori-iskusta: Poliisi panttaa tietoa iskun tekijästä Yle Uutiset. Viitattu 13.3.2020.
  19. Lontoon iskun tekijöillä oli polttopulloja – yrittivät myös vuokrata kuorma-auton Ilta Sanomat. 10.6.2017. Viitattu 13.3.2020.
  20. a b Nämä terrori-iskut ovat ravistelleet Britanniaa 2000-luvulla, katso kooste pähkinänkuoressa – erityisen musta oli vuosi 2017 mtvuutiset.fi. 30.11.2019. Viitattu 13.3.2020.
  21. Lontoon veitsi-iskusta epäillyllä oli ennestään terrorismituomio – katso video puukottajan kiinniotosta Yle Uutiset. Viitattu 13.3.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.