Tšekin historia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tšekin historia koostuu kolmen historiallisen alueen historiasta: Böömistä, Määristä ja Sleesian kaakkoisosasta. Ne olivat välillä omia kuningaskuntiaan, sitten vuosisatoja Habsburgien vallan alla. 1900-luvulla oli kommunismin kausi. Vuodesta 2004 Tsekki on kuulunut Euroopan unioniin.

Varhainen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisestä Tsekistä on löytynyt monia jäänteitä kivikautisesta asutuksesta. Brnon eteläpuolelta on löydetty Dolní Věstonicen Venus, joka on yksi vanhimpia tunnettuja keraamisia veistoksia ja ylipäänsä ensimmäisiä poltetusta savesta tehtyjä esineitä.[1] Se edustaa kivikautista Gravetten kulttuuria.[2]

Böömin alueella asui 500-luvulla eaa. boii-niminen kelttiheimo, jonka mukaan Böömi (Bohemia) on saanut nimensä. Kelttejä seurasivat germaanit, ja heitä slaavit jotka saapuivat alueelle noin 400-luvulla jaa.[3]

Slaavien rauhaisa elo keskeytyi, kun avaarit hyökkäsivät alueelle 500-luvulla. Määrin alueen tšekkiläiset heimot auttoivat Kaarle Suurta karkottamaan avaarit ja pääsivät hänen suojelukseensa. Määrien vasallivaltiosta kehittyi kuningaskunta, jota kutsuttiin laajimmillaan Suur-Määriksi.[4] Sen kuningas kutsui Kyrilloksen ja Metodioksen levittämään bysanttilaista uskoa torjuakseen germaanien kasvavan vaikutuksen. Metodioksen kuoltua Määri siirtyi kuitenkin roomalaiskatolisen kirkon vaikutuspiiriin, ja kyrillisen kirjoituksen sijasta alettiin käyttää latinalaista kirjaimistoa. Suur-Määri kukistui vuonna 907 unkarilaisten hyökkäyksiin.[3]

Böömin kuninkaan arvonimen saivat ensimmäisinä Vratislav II (1085) ja Vladislav II (1158), perinnöllinen arvonimestä tuli Ottokar I Přemyslista (1198) alkaen. Ottokar II Přemyslin (kuningas 1253–1278) aikana valtakunta oli laajimmillaan, ja käsitti muun muassa myös nykyiseen Itävaltaan kuuluvista maakunnista suurimman osan. 1200-luvulla alueelle alkoi muuttaa saksalaisia. Matkallaan Puolasta Unkariin vuonna 1241 mongolit karttoivat Tšekinmaata. Vuonna 1346 kuninkuuden peri Kaarle, josta sittemmin järjestysnumerolla IV tuli myös keisari. Kaarle IV perusti Keski-Euroopan ensimmäisen yliopiston hallituskaupunkiinsa Prahaan, joka oli tuolloin Euroopan merkittävimpiä kaupunkeja.[5]

Tšekkiläinen katolinen pappi Jan Hus (noin 1370–1415) oli ensimmäisiä uskonpuhdistajia ja hänet poltettiin lopulta roviolla katolisen kirkon Konstanzin kirkolliskokouksen yhteydessä. Paavin julistaessa ristiretken harhaoppisuutta vastaan Husin kannattajat eli hussilaiset nousivat kapinaan hussilaissodissa.[6]

Habsburgien vallassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Comenius

Böömin kruunu siirtyi vuonna 1526 vuosisatojen ajaksi Habsburg-suvulle ja alueesta tuli jälleen kiinteämmin osa Roomalaista keisarikuntaa. Böömin aateliston ja Habsburg-keisarien välinen kamppailu vallasta johti lopulta yhteenottoon 1618, josta käynnistyi koko Keski-Eurooppaa riepotellut kolmikymmenvuotinen sota. Tšekkien oikeuksien kannalta lopputulos oli katastrofi: Valkeavuoren taistelun jälkeen (1620) alakynteen jääneet protestanttiset aateliset menettivät pitkälti valtansa ja vastedes myös "Böömin kruunun maiden" asioista päätettiin Wienissä.[7] Tšekin kirjakielen käyttö tyrehdytettiin, ja uudelleen kieltä alettiin kehittää vasta 1700- ja 1800-lukujen taitteessa, jolloin alkanut kansallinen herääminen johti 1800-luvun mittaan nykyaikaisen tšekkiläisen kansakunnan syntyyn. Kansallismielisen liikkeen keskeisiä hahmoja olivat František Palacký ja Johan Amos Comenius.[8] Vuoden 1848 jälkeen Habsburgien valtakunta jakaantui Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaksi, ja Tšekki ja Slovakia alkoivat erkaantua toisistaan. Slovakia oli osa Unkaria, kun taas Tšekkiä hallittiin Wienistä.[9] Böömi oli Itävalta-Unkarin teollistuneimpia alueita, ja vähitellen tšekkiläinen enemmistö syrjäytti saksankielistä vähemmistöä taloudellisista valta-asemista.[10]

Maailmansodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävaltaan kuuluneista Böömin kruunun maista sekä Unkarin slovakialaisesta alueesta, Ruteniasta ja muistakin Unkarin alueista muodostettiin uusi Tšekkoslovakian valtio. Sen ensimmäiseksi presidentiksi tuli Tomáš Masaryk[11] ja pääkaupungiksi Praha. Valtioon jäi erittäin suuri saksalaisvähemmistö.[12]

Ennen toista maailmansotaa Saksa liitti itseensä länsivaltojen suostumuksella (syyskuun 1938 Münchenin sopimus) Tšekkoslovakian saksalaisenemmistöiset niin sanotut sudeettialueet. Pian tämän jälkeen Saksa miehitti jäljelle jääneen Tšekin ja muodosti tšekkien asuinalueesta Böömin ja Määrin valtakunnanprotektoraatin (Reichsprotektorat Böhmen und Mähren), joka oli Saksan hallinnon alainen, samalla kun Slovakiasta tuli muodollisesti itsenäinen Saksan vasallivaltio.[12] Protektoraatin johtaja oli SS:n tiedustelupalvelun SD:n johtaja Heydrich kunnes hänet brittiläis-tšekkoslovakialaisessa operaatiossa 27. toukokuuta 1942 surmattiin. Toisen maailmansodan lopussa Prahassa olleet Vlasovin saksalais-venäläiset joukot kääntyivät saksalaisia vastaan ja kaupungissa taisteltiin lyhyen aikaa. Kenraali Pattonin johtama 3. armeija vapautti Tšekkoslovakian läntisimmät osat ja puna-armeija loput. Amerikkalaisjoukot vetäytyivät Neuvostoliiton kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.[13][14]

Kommunistivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostotankki Prahassa (Prahan kevään 40-vuotisjuhlissa).

Sodan jälkeen kommunistien asema oli niin vahva, että heidän onnistui Neuvostoliiton tuella kaapata valta 1948. Tšekkoslovakiasta tuli käytännössä Neuvostoliiton satelliittivaltio. Tšekkoslovakian kommunistinen puolue käynnisti 1967–1968 poliittisen uudistusprosessin (Prahan kevät), jonka Neuvostoliitto rusensi elokuussa 1968 niin kutsutun Brežnevin opin mukaisesti miehittämällä valtion.[15][16]

Ero Slovakiasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1969 Tšekkoslovakia jaettiin kahteen osavaltioon, Tšekkiin ja Slovakiaan. Valtio siirtyi demokratiaan marraskuun 1989 lähes verettömällä "samettivallankumouksella". Patoutuneet kansallisuuskiistat halvaannuttivat demokratian oloissa liittovaltion toimintaa niin, että se lakkautettiin parlamentaarisella päätöksellä 1. tammikuuta 1993 alkaen, jolloin molemmat osavaltiot muuttuivat itsenäisiksi valtioiksi. Tšekki liittyi NATOon 1999 ja sekä Tšekki että Slovakia kuuluvat niihin kymmeneen valtioon, joista tuli Euroopan unionin jäseniä 1. toukokuuta 2004.[17]

EU-jäsenmaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2003 presidenttinä ollut Kansalaisdemokraattisen puolueen(Občanská demokratická strana, ODS) perustaja Václav Klaus valittiin toiselle viisivuotiskaudelle 2008. [18] Vuosina 2002-2006 maata hallitsivat lyhytikäiset sosiaalidemokraattien, kristillisdemokraattien (KDU-ČSL) ja liberaalien (US-DEU) koalitiohallitukset täpärän enemmistön turvin.].[17] 2006 vaalien jlkeen suurimman puolueen asema siirtyi sosiaalidemokraateilta ODS:lle, mutta ODS:n, vihreiden ja kristillisdemokraattien hallituksen takana on jlleen vain noin puolet kansanedustajista.[19]

Vuosina 2007 ja 2008 Tšekki kävi neuvotteluja Yhdysvaltojan kanssa maalle sijoitetun reittivaiheen ohjuspuolustuksen tutka-aseman sijoittamisesta alueelleen. Vuoden 2009 alkupuoliskolla maa toimi EU:n puheenjohtajana sisäpolitiikan kriiseistä huolimatta.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Encounter with the Venus from Dolni Vestonice, a 25.000 years old geopolymer ceramic Joseph Davidovits
  2. Prehistoric Venus Figurines Encyclopedia of Art
  3. a b The Great Moravian Empire and the Přemyslid Dynasty My Czech Republic. Viitattu 17.10.2010. (englanniksi)
  4. Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: First Political Units Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 17.10.2010. (englanniksi)
  5. Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: Golden Age Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  6. Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: Hussite Movement Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  7. Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: Consequences of Czech Defeat Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  8. Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: National Revival Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  9. Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: Formation of the Dual System Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  10. Richard L. Rudolph: ”Indistralization in the Czech Lands”, Banking and Industrialization in Austria-Hungary, s. 39. Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-052108847-3. Google Books (viitattu 16.10.2010).
  11. Maailma tänään: Itä-Eurooppa, s. 15. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0807-9.
  12. a b Background Note: Czech Republic US Department of State
  13. Patton Timeline History in Film
  14. Bryan J. Dickerson: The Liberation of Western Czechoslovakia 1945 Military History Online. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  15. Timeline: Czechoslovakia BBC News
  16. The Brezhnev Doctrine, 1968 (käännös Pravdasta, 1968) Modern History Sourcebook. (englanniksi)
  17. a b c Timeline: Czech Republic BBC News
  18. Vaclav Klaus: How Czech president is fighting on to stop Europe in its tracks Guardian 2009
  19. World Briefing Europe: Czech Republic: New Government Seeks Rogue Vote NY Times 10.1.2007