Suur-Määri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suur-Määri
Velká Morava
n. 820–907


Suur-Määri laajimmillaan piirrettynä nykyisten Euroopan valtionrajojen päälle

Valtiomuoto monarkia
Pääkaupunki Veligrad
Edeltäjät Määrin ja Nitran ruhtinaskunnat
Seuraajat Böömi, Unkari ja Itä-Frankia

Suur-Määri eli Suur-Morava oli länsislaavilainen valtio, joka vaikutti Keski-Euroopassa noin vuodesta 830 aina 900-luvun alkupuolelle saakka. Siihen kuuluivat nykyisen Määrin lisäksi Böömi, Slovakia ja Unkari.

Määrin tšekin ja slovakin kielinen nimi Morava juontaa juurensa Morava-joesta. Valtakunnan pääkaupunki tunnettiin nimellä Veligrad, mutta sen sijainnista ei ole tarkkaa varmuutta. Etelä-Määrissä sijaitsevaa Mikulčicea pidetään yleisesti yhtenä todennäköisimmistä vaihtoehdoista.[1][2]

Valtio syntyi, kun Määrin ruhtinas Mojmír I valtasi Nitran ruhtinaskuntan noin vuonna noin vuonna 833. Valtakunnan toinen kuningas Rastislav kutsui Kyrolloksen ja Metodioksen Bysantista saarnaamaan kristinuskoa ja yhtenäistämään kirkon oppia. Heidän kehittämänsä kyrillisen kirjaimiston edeltäjä glagoliittinen kirjaimisto levisi ja säilyi Suur-Määrissä. Suur-Määri joutui jatkuvasti sotimaan Frankkien valtakuntaa vastaan, mutta madjaarien hyökkäykset tuhosivat sen lopulta kokonaan. Valtakunnan maat ja omaisuus jakaantuivat Puolan, Unkarin, Böömin sekä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kesken.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slaavien historia Keski-Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slaaviheimot olivat Keski-Eurooppaan saapumisensa jälkeen järjestäytyneet lähinnä heimoiksi ja pieniksi ruhtinaskunniksi. Poikkeama tästä oli Samon valtakunta, joka muodostui 600-luvulla frankkikauppias Samon ympärille. Tämän kuoleman jälkeen valtakunta kuitenkin luhistui nopeasti ja avaarit valtasivat alueen.[3]

Suur-Määrin synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

800-luvun alkupuolella paikalliset ruhtinaat Määrin ja läntisen Slovakian alueilla alkoivat ryhmittyä yhä enemmän Frankkien valtakuntaa muistuttaviksi valtioiksi. Merkittävimmät näistä olivat Määri sekä sen itäpuolella sijainnut Nitra. Tähän aikaan myös avaarit ajettiin lopullisesti pois Euroopasta frankkien sekä slaaviheimojen yhtäaikaisten hyökkäysten tuloksena. Sodankäynnin loppumisen jälkeen toimettomien sotureiden ylläpitokustannukset oisoittautuivat ongelmaksi. Pitääkseen armeijansa lojaalina Määrin ruhtinas Mojmír I valloitti Nitran noin vuonna 833. Tästä tapahtumasta Suur-Määrin katsotaan saaneen alkunsa.[4]

Frankkien valtakunta oli jo pitkään pyrkinyt levittäytymään sen itäpuolella sijainneille slaavialueille. Määrin ruhtinaat olivatkin alistuneet sen vasalleiksi luultavasti jo 800-luvun alussa.[5] Mojmírin teot, kuten vanhojen heimoinstituutien heikentäminen sekä määrien kastaminen kristinuskoon, vahvistivat Määriä sen naapureiden kustannuksella. Tämä sai Itä-Frankian kuninkaan Ludwig Saksalaisen hyökkäämään Määriin vuonna 846. Mojmírin luullaan kuolleen hyökkäyksen aikana. Määrin valtaistuimelle nostettiin Mojmírin veljenpoika Rastislav, jota Ludwig piti setäänsä myöntämielisempänä frankeille.[4]

Rastislav

Rastislavin valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noustuaan valtaan Rastislav keskittyi parantamaan Suur-Määrin valtion rakenteita. Hänen merkittävin pyrkimyksensä oli Määrin omien kirkollisten instituutioiden kehittäminen. Tätä ennen valtakunnan kirkollista toimintaa johdettiin Itä-Frankiassa sijainneista piispanistuimista käsin. Jos Suur-Määri saisi oman piispansa, antaisi se sille enemmän liikkumatilaa suhteessa suurempaan naapuriinsa. [5]

Vuonna 861 Rastislav pyysi paavi Nikolaus I:stä lähettämään pappeja tekemään lähetystyötä Määrin alueelle. Kun Rooma ei vastannut, lähetettiin sama pyyntö Bysantin keisari Mikael III:lle, joka lähetti veljekset Kyrilloksen ja Methodioksen. Nämä toimivat Määrissä 863-867. Tänä aikana otettiin käyttöön glagoliittinen kirjaimisto, joka oli kehitetty sopimaan paremmin slaavilaisille kielille mikä helpottaisi käännytystyötä. Tämä vahvisti Määrin suhdetta Bysanttiin ja suututti sen naapureita, jotka suosivat latinalaista kristinuskoa.[6]

Määrin yhä kasvaneen itsenäisen toiminnan takia Rastislavin suhteet Itä-Frankiaan alkoivat jälleen huonontua 860-luvun puolivälissä. Määrien, tšekkien ja serbialaisten onnistui vastustamaan frankkien vuonna 869 aloittamaa hyökkäystä, mutta tästä huolimatta Rastislavin veljenpoika Svatopluk teki erillisrauhan calloittajien kanssa. Svatopluk hallinnoi tähän aikaan jotain osaa itäisestä Määristä, luultavasti Nitraa, joten hänen itsenäinen toimintansa johti Suur-Määrin hajaannukseen. Rastislav yritti vangita Svatoplukin, mutta joutui itse salaliiton uhriksi ja kuoli pian frankeille luovuttamisensa jälkeen.

Svatoplukin valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhyen siirtymäajan jälkeen Svatoplukin onnistui yhdistämään Suur-Määri oman valtansa alle. Sota frankkien kanssa loppui vuonna 874 Forchheimissä solmittuun rauhaan. Svatopluk vannoi Ludwigille uskollisuudenvalan ja sai vastineeksi lupauksen vapaudesta toimia tahtonsa mukaan Määrin sisäisissä asioissa.

Toisin kuin Rastislav valtakautensa viimeisinä vuosina, Svatopluk pyrki kehttämään Suur-Määriä olemalla suututtamatta alueen suurvaltaa. Kuitenkin myös hän pyrki kirkolliseen sekä poliittiseen itsenäisyyteen Itä-Frankiasta. Tämä myös toteutui vuonna 869 kun paavi Hadrianus II nimesi Suur-Määrille oman arkkipiispan. Svatoplukin aikakaudella Määri tunnustettiinkin Rooman silmissä osaksi kristikuntaa ja valtiona se oli alisteinen ainoastaan paaville.[7]

Yksi merkittävä syy tälle tunnustukselle oli Svatoplukin johtamat valloitussodat Määriä ympäröineiden slaavilaisheimojen alueille. Valloitetut kansat liitettiin osaksi Suu-Määriä ja ne kastettiin kristinuskoon. 880-luvun alussa valtio oli laajentunut eteläiseen Puolaan, itäiseen Slovakiaan sekä luultavasti myös Serbiaan.[8]

Suur-Määrin tuho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Svatoplukin kuollessa Suur-Määri oli jäljeen ajautunut vakaviin vaikeuksiin Itä-Frankian kanssa. Svatoplukin pojan, Mojmír II:sen valtaannousun aiheuttaman yleisen sekaannuksen aikana sekä tšekit että serbit irtaantuivat onnistuneesti Määristä.[9]

Näistä vaikeuksista huolimatta Mojmírin onnistui vakiinnuttamaan asemansa alueelle juuri saapuneiden unkarilaisten tuella. Hänen onnistui myös keräämään lisää tunnustusta kirkkonsa asemalle latinalaisen kristikunnan osana, kun paavi Johannes IX nimesi Määrille uuden arkkipiispan vuonna 898.[9]

Unkarilaisten tulo Keski-Eurooppaan oli kuitenkin sekaannuttanut alueen valtioiden voimasuhteita. Niinpä kun unkarilaiset miehittävät pysyvästi Pannonian vuonna 900, Mojmír solmi näitä vastaan liiton baijerilaisten kanssa. Heistä ei ollut kuitenkaan vastusta unkarilaisten armeijoille. Suur-Määrin lopun katsotaan koittaneen vuonna 906, kun Mojmír sekä suuri osa määriläisistä magnaateista surmattiin unkarilaisia vastaan koetun tappion aikana. Määri ei tästä menetyksestä enää koskaan toipunut.

Yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaisdokumenttien puutteessa tarkkaa tietoa Suur-Määrissä käytössä olleesta lainsäädännöstä ei juurikaan ole. Koska Määrin alueet eivät koskaan kuuluneet Rooman valtakuntaan, ei roomalainen laki juuri vaikuttanut määriläisten oikeuskäsitykseen. Kuten muillakin slaavilaisilla pakanaheimoilla, myös määriläiset luultavasti kääntyivät perinteisen slaavilaisen tapaoikeuden puoleen riitatilanteissa. Ainut kirjallinen lähde Suur-Määrin aikaisesta lainsäädännöstä on nimeltään Zákon sudnyj ljudem. Se käsitteli lähinnä rikos-, omistus- sekä avio-oikeudellisia kysymyksiä niissä tapauksissa, missä tapaoikeudesta ei ollut apua. Sen pohjana oli luultavasti käytetty Bysantin Ekloga-lakia.[10]

Valtakunnnan kasvaessa kristinuskon merkitys alkoi näkyä myös sen laissa. Tämä koski erityisesti avioliittoa.[10]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Määrin asukkaat kastettiin virallisesti kristinuskoon jo vuonna 831, mutta slaavilainen pakanausko pysyi suosittuna ja hyväksyttynä ainakin vuosisadan puoliväliin saakka.[4]

Svatoplukin valloitussotiin kuului olennaisena osana valloitetun heimon kastaminen kristityiksi. Näin tehtiin muun muassa böömiläisille.

Hallisijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Great Moravian Empire (Arkistoitu – Internet Archive) Visit Czech Republic
  • History of Slovakia: The Great Moravian Empire (Arkistoitu – Internet Archive) Slovakia - Heart of Europe
  • Jaroslav Pánek, Oldřich Tůma: A History of the Czech Lands. Luku 3, Dušan Třeštík: Great Moravia and the Beinnings of the State, Charles University, 2018
  • Teich, Kovác & Brown: Slovakia in History, Luku 2, Steinhübel, Ján: The Duchy of Nitra, Cambridge University Press, 2011, ISBN 978-1-107-67690-9
  • Vasil Gluchman: Ethics and politics of Great Moravia of the 9th century, Ethics & Bioethics (in Central Europe), 2018, Nro 1, De Gruyter Poland
  • Kuklík, Jan: Czech law in historical contexts, Charles University, ISBN 978-80-246-2860-8, 2015

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Steinhübel, s.17
  2. Třeštík, s. 75
  3. Třeštík, s. 62
  4. a b c Třeštík, s.69
  5. a b Gluchman, s.16
  6. Třeštík, s. 69-70
  7. Gluchman, s.20
  8. Třeštík, s.72
  9. a b Třeštík, s.74
  10. a b Kuklík, s.10-11

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]