Siirry sisältöön

Ottokar I Přemysl

Wikipediasta
Ottokar I Přemysl, Böömin kuningas, yksityiskohta Thüringenin Landgrafen psalttarista
Ottokar I kuvattuna Prahan linnan Pyhän Yrjön luostarikirkon reliefissä 1220-luvulta

Ottokar I Přemysl (n. 1155 – 15. joulukuuta 1230 Praha, Böömin kuningaskunta) oli Böömin kuningas vuosina 1198–1230.[1]

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän oli Böömin ruhtinas Venceslaus II:n (n. 1110–1174), joka oli vuosina 1158–1773 Böömin kuningas ja Thüringenin maakreivitär Judithin (n. 1135 – n. 1210) vanhempi poika ja Přemyslidien sukua.[1]

Hänellä oli kaksi nuorempaa sisarusta: Vladislaus III (n. 1160–1222), Böömin herttua 1197, Määrin rajakreivi 1197–1222 ja Richeza (k. 1182), joka avioitui Mödlingin herttua Henkin kanssa, Itävallan herttua Henrik II:n pojan kanssa. Ottokarin aikana Böömin kuninkuudesta tuli perinnöllinen.[1]

Ottokar I:n sinetti

Kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari Henrik VI tunnusti hänet useiden sotilaallisten yhteydenottojen ja taisteluiden jälkeen Böömin hallitsijaksi vuonna 1192. Hänet kuitenkin syrjäytettiin pian hänen osallistuttuaan salaliittoon Saksan ruhtinaiden kanssa syrjäyttää Hohenstaufenit. Hyödyntäen Saksan sotaa Filip Schwabenialaisen ja Welf-suvusta keisariksi valitun Otto IV:n välillä hän kuitenkin julisti itsensä uudelleen Böömin kuninkaaksi. Filip tunnusti arvonimen saadakseen tukea sotaan Ottoa vastaan. Vuonna 1197 Ottokar pakotti nuoremman veljensä, herttua Vladislaus III:n antamaan Böömin hänelle ja tyytymään pelkästään Määriin.[1]

Avioliitot ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ottokar avioitui ensimmäisen kerran vuonna 1178 Adelheid von Meißenin (1160 jälkeen–1211) kanssa, joka oli Meißenin markkreivi Otto II:n ja Hedwig von Brandenburgin vanhin tytär.[2] He olivat tavanneet Meißenissa 1170-luvulla Ottokarin ollessa maanpaossa Böömin Přemyslid-dynastian sisäisten taistelujen aikana. He avioituivat ilman sukunsa läsnäoloa ja suostumusta. On mahdollista, että avioliitto solmittiin Adelheidin raskauden vuoksi. Hän synnytti pian sen jälkeen pojan, Vratislavin.

Heille syntyivät lapset:

Ottokar I ja toinen puoliso Unkarin prinsessa Constantia, Thüringenin Landgrafen psalttari
Ottokar I:n hauta Pyhän Vituksen katedraalissa
  • Vratislav Böömiläinen (1178 – ennen 1225)[2]
  • Dagmar Böömiläinen (k. 24. toukokuuta 1212), avioitui Tanskan kuningas Valdemar II Sejrin kanssa[2]
  • Božislava Böömiläinen (k. 6. helmikuuta 1238), avioitui Ortenburgin kreivi Heinrich I:n kanssa[2]
  • Hedvika Böömiläinen, ryhtyi nunnaksi Gernroden nunnaluostariin Saksaan, sekä oli nunnana Pyhä Yrjön luostarissa (klášter svatého Jiří) Prahassa[2]

Vuonna 1199 Ottokar erosi[2] liian läheisen sukulaisuuden perusteella[3] (he olivat kuudensia serkkuja) puolisostaan ​​Adelheidista, joka kuului Wettin-sukuun.

Adelheidilla ei kuitenkaan ollut aikomustakaan luopua oikeuksistaan ​​tai että hänen lapsensa julistettaisiin avioeron myötä aviottomiksi. Hän aloitti oikeudenkäynnin vuonna 1199 ja kutsui Hohenstaufenin suvun ja paavi Innocentius III:n avukseen.[2] Saksan valtaistuinkiistassa sekä Hohenstaufen- että Welf-suku vuoroin puolustivat hänen oikeuksiaan. Vuonna 1205 Adelheid saattoi palata Prahaan hetkeksi sen jälkeen, kun Ottokar oli allekirjoittanut sopimuksen Saksan kuningas Filip Schwabenilaisen kanssa. Lisäksi hänen esikoispoikansa Constantian kanssa oli kuollut, ja Ottokar päätti naittaa tyttärensä Dagmarin Tanskan kuningas Valdemar II:n kanssa. Kun Constantia synnytti toisen pojan, myöhemmän kuningas Venceslaus I:n vuonna 1205, Adelheidin oli tyttäriensä kanssa poistuttava Böömistä pysyvästi. Hän vetäytyi Meißenin Pyhän Ristin luostariin.[2]

Paavi käytti edelleen vireillä olevaa oikeusjuttua painostuskeinonaan, mutta päätti lopulta, että avioliiton purkaminen oli laillinen. Adelaide taisteli edelleen lastensa puolesta, vaikka vuonna 1210 hän oli jo hävinnyt kanteensa. Hän kuoli vuotta myöhemmin Meißenissa maanpaossa.[2]

Ottokar avioitui toisen kerran vuonna 1199 Unkarin kuningas Béla III:n ja tämän ensimmäisen puolison Antiokian Agneksen eli Anne de Châtillonin nuorimman tyttären, prinsessa Constantian (1181–1240) kanssa.[3]

Heille syntyivät lapset:

  • Vratislav Böömiläinen (n. 1200–1201 (?) / ennen 1209)
  • Judita Böömiläinen (k. 2. kesäkuuta 1230), avioitui Kärntenin herttua Bernhard von Spanheimin kanssa
  • Anna Böömiläinen (Anna Lehnická) (1204 – 23. kesäkuuta 1265), avioitui Puolan suurherttua, Wrocławin herttua Henrik II Hurskaan kanssa
  • Anežka Böömiläinen (1203/1206/1208–ennen 1210), kuoli lapsena
  • Venceslaus I Böömiläinen (Václav I) (n. 1205 – 23. syyskuuta 1253), Böömin kuningas[3]
  • Vladislaus Böömiläinen (Vladislav) (1207–18. helmikuuta 1227), Määrin markkreivi
  • Přemyslid (Přemysl)[3] Böömiläinen (1209–16. lokakuuta 1239), Määrin markkreivi, avioitui Meranian Margaretan, Meranian herttua Otto I:n ja Burgundin kreivitär Beatrice II:n tyttären kanssa
  • Pyhä Agnes Böömiläinen (Anežka Česká) (20. tammikuuta 1211 – 6. maaliskuuta 1282), Prahan fransiskaanien klarrissalaisten abbedissa[3]

Milanolainen mystikko Guglielma (1210-luku – 24. lokakuuta 1281) väitti olevansa Böömin prinsessa ja siksi hänet on tunnistettu Ottokarin ja Konstanzan tyttäreksi nimellä Vilemína tai Božena, mutta mitään vahvistavia böömiläisiä asiakirjoja ei ole olemassa.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Otakar I | Holy Roman Emperor, Bohemian Ruler, Czech King | Britannica www.britannica.com. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i adela_von_meissen_koenigin_von_boehmen_+_1211 web.archive.org. 19.2.2007. Viitattu 5.3.2025.
  3. ↑ a b c d e f Constance of Hungary | Epistolae web.archive.org. 21.12.2016. Viitattu 5.3.2025.
Edeltäjä:
ruhtinas Venceslaus II 		Böömin hallitsija
 1192-1193 		Seuraaja:
ruhtinas Bretislaus III
Edeltäjä:
ruhtinas Vladislav Jindrich 		Böömin hallitsija
 1197-1230 		Seuraaja:
kuningas Venceslaus I
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ottokar_I_Přemysl&oldid=23089983”