Siirry sisältöön

Unkarin historia

Wikipediasta
2 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 1. syyskuuta 2026.
Muinainen Unkari

Unkarin historia alkaa antiikin ajalta, jolloin sen alueella oli kaksi Rooman valtakunnan provinssia, Pannonia ja Daakia. Rooma menetti Pannonian 300-luvun lopulla, minkä jälkeen sen valtasivat ensin germaaniheimot, sitten slaavit ja eri paimentolaiskansat. Kaarle Suuren johtamat frankit ottivat vuoden 800 tienoilla haltuunsa alueen länsiosan etelä- ja itäosien ollessa löyhästi Bysantin ja Bulgarian vallassa. Unkarilaisten kielelliset esi-isät saapuivat nykyisen Unkarin alueelle 800-luvun lopulla.

Unkarin valtion perustajana pidetään Tapani Pyhää, joka kruunattiin Unkarin ensimmäiseksi kuninkaaksi vuonna 1000. Hän loi maahan vahvan valtiojärjestelmän ja teki kristinuskosta valtionuskonnon. Tapanin kuoltua maa joutui valtataisteluiden riivaamaksi ja joutui melkein Saksan ja Bysantinkin valloittamaksi, kunnes vuonna 1077 valtaan noussut László I Pyhä palautti järjestyksen maahan. Tämän jälkeen Unkari pysyi itsenäisenä kuningaskuntana 1500-luvulle saakka, kunnes se joutui 150 vuodeksi osmanivallan alle. Tämän jälkeen maasta tuli osa suurta Habsburgien monarkiaa. Vuonna 1867 Habsburgien imperiumista muodostettiin Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia, jonka osana Unkarilla oli laaja itsehallinto. Maailmansotien välisenä aikana maa oli jälleen itsenäinen kuningaskunta, hallintojärjestelmältään varsin vanhoillinen. Maa päätyi yhteistyöhön Natsi-Saksan kanssa ja kuului toisen maailmansodan häviäjiin. Neuvostoliiton miehittämänä Unkarista muodostui Varsovan liittoon kuuluva kansandemokratia, Unkarin kansantasavalta. Länsimaiseen demokratiaan siirryttiin vuonna 1989. Vuodesta 1999 Unkari on kuulunut Natoon ja vuodesta 2004 Euroopan unioniin. Vuosina 2010–2026 pääministeri Viktor Orbánin johtaman Fidesz-puolueen hallinnassa Unkari ajautui kohti itsevaltaista hallintomuotoa ja törmäyskurssille Euroopan unionin kanssa.[1][2] Kevään 2026 parlamenttivaaleissa Orbánin järjestelmä kaatui ja valtaan nousi Péter Magyarin johtama Tisza-puolue, joka lupasi palauttaa laillisuuden, demokratian ja Eurooppa-mielisen hallinnon.

Kansainvaellukset ja unkarilaisten maahantulo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Unkarilaisten Unkariin tulon 1000-vuotismuistomerkki Budapestissä

Antiikin aikana nykyisen Unkarin tienoilla oli kaksi Rooman provinssia, Pannonia ja Daakia. Rooma menetti Pannonian 300-luvun lopulla, minkä jälkeen sen valtasivat ensin germaaniheimot, sitten slaavit. Suurelle alangolle levittäytyi paimentolaiskansoja, kuten hunnit, bulgaarit ja avaarit. Avaarit hallitsivat Karpaattien altaan aluetta 500-luvulta 700-luvulle, kunnes Kaarle Suuren johtamat frankit voittivat heidät vuoden 800 tienoilla. Frankit ottivat haltuunsa alueen länsiosan, jonne syntyi slaavilaisten vasallien ruhtinaskuntia, kuten Kroatia ja Määri. Etelä- ja itäosat olivat löyhästi Bysantin ja Bulgarian vallassa.[3]

Unkarilaiset elivät 800-luvulla vielä nykyisen Ukrainan lounaisosissa, mutta he oppivat tuntemaan tulevan kotimaansa sotaretkillä. Kun petsenegit hyökkäsivät unkarilaisten kimppuun, nämä ylittivät Karpaatit päällikköjensä Árpádin ja Kurszánin johdolla, todennäköisesti keväällä 895, ja ottivat valtaansa harvaan asutetun Suuren alangon. Kun Kurszán kuoli 904, Árpád pääsi yksin johtoasemaan. Unkarilaiset tuhosivat Määrin valtakunnan, voittivat Baijerin rajakreivin vuonna 907 ja valtasivat myös Transdanubian.[4][5]

Seuraavan puolen vuosisadan aikana unkarilaiset tulivat tunnetuksi ryöstöretkistään, jota he tekivät pitkin Länsi-Eurooppaa. He kärsivät kuitenkin ratkaisevan tappion Saksan kuninkaalle Otto I:lle vuonna 955, ja ryöstöretket lakkasivat vähitellen. Vuonna 973 ruhtinas Géza lähetti lähetystön keisari Otto II:n luo, ja seuraavana vuonna hän kääntyi perheineen kristinuskoon. Hänen poikaansa Vajkia, kastenimeltään Tapani (unk. István), pidetään Unkarin kuningaskunnan perustajana.[5][6]

Unkarin valtion synty ja keskiaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Unkarin kuningaskunta

Vuosina 997–1038 hallinnut Tapani Pyhä I (István) kruunattiin Unkarin ensimmäiseksi kuninkaaksi legendan mukaan joulupäivänä vuonna 1000 yöllä.[7] Samaan aikaan valtion ensimmäiset rajat astuivat voimaan, pääkaupungiksi nimettiin Esztergom ja kristinusko tuli maan viralliseksi uskonnoksi. Uskonpuhdistuksia jatkettiin vielä pitkälle Pyhä Tapanin valtakauden aikana. Tapani loi vakaan ja vahvan valtiojärjestelmän frankkilaiseen malliin. Häntä pidetään Unkarin valtion perustajana. Italialaissyntyinen Pyhä Gellért (Gerardus) saapui maahan Tapani Pyhän käännyttäessä maata kristinuskoon. Gellért kirjoitti Unkarin ensimmäiset teologiset teokset, hänestä tuli piispa ja hän perusti katedraalin ja luostarin. Näiltä ajoilta on myös varhaisin säilynyt unkarinkielinen kirjoitus, vuonna 1055 Balaton-järven pohjoisrannalle perustetun luostarin perustuskirja. Kuningas Tapanin kuoltua maa joutui valtataisteluiden riivaamaksi ja joutui melkein Saksan ja Bysantinkin valloittamaksi, kunnes vuonna 1077 valtaan noussut László I Pyhä palautti järjestyksen maahan. Piispa Gellért julistettiin pyhimykseksi yhdessä kuningas Tapanin kanssa 20. elokuuta vuonna 1083 kuningas Lászlón aloitteesta.[8] Nykyään elokuun 20. on Unkarin kansallinen juhlapäivä.

Sigismund Luxemburgilainen

Kuningas Andreas II oli yksi viidennen ristiretken johtavista hahmoista vuosina 1217–1218.[9] Vaikka itse ristiretki oli sotilaallisesti tappiollinen, ulkopoliittisesti se oli Unkarille ja kuninkaalle kannattava. 1200-luvun alussa Unkarin taloudellinen ja sisäpoliittinen tila kuitenkin heikkeni sen verran, että kuningas Andreas II joutui tekemään vuonna 1222 kultaisen bullan, joka määritteli aatelisten ja aatelittomien oikeudet. Oikeudet saivat kuitenkin pian väistyä, sillä mongolit (Unkarin historiankirjoituksessa perinteisesti: ”tataarit”) hyökkäsivät vuosien 1241–1242 aikana Unkariin. Kyliä ja kaupunkeja – niiden joukossa Buda ja Pest – joutui ryöstelyn ja tuhoamisen kohteeksi. Kuningas Béla IV itsekin joutui pakenemaan Muhin taistelusta ja piileskelemään jonkin aikaa, kunnes mongolien ylikaani Ögödei yllättäen kuoli ja Unkarissa sotatoimia johtanut Batu-kaani veti joukkonsa maasta palaten Mongoliaan. Kuningas Béla IV palasi Budaan ja ryhtyi elvyttämään runneltua maata.[10] Tällöin alettiin rakentaa laajaa, kivilinnoja käsittävää puolustusjärjestelmää Unkarin rajaseuduille, jotka nykyään suureksi osaksi kuuluvat Unkarin naapurimaihin. 1200-luvun toisella puoliskolla Budasta tehtiin valtakunnan pääkaupunki.

Árpád-dynastian sammuttua 1301 maan hallitsijaksi tuli Anjou-suvun Kaarle Robert, joka isoäitinsä, Napolin kuningatar Marian kautta oli myös Árpádien jälkeläinen.[11] Hän onnistui hillitsemään sisäpoliittiset ja taloudelliset kriisit. Häntä seurasi hänen poikansa Ludvig I Suuri, joka laajensi sotatoimillaan isänsä vakauttamaa Unkarin valtakuntaa. Ludvigin tyttären Marian puoliso Sigismund Luxemburgilainen noustuaan Unkarin kuninkaaksi onnistui myös saamaan Böömin ja myöhemmin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtaistuimen. Hän yritti estää kirkon kahtiajakautumisen ja rauhoittaa Ranskan ja Englannin kuninkaiden välejä sekä kävi osittain onnistuneita puolustustaisteluita Unkarin rajoja uhkaavien osmanien kanssa.

Matias Corvinuksen muotokuva

1400-luvun puolivälissä jälleen uusiutuvien hallitsijakiistojen vuoksi valtionhoitajaksi nimetty ritari János Hunyadi löi armeijallaan Osmanien valtakunnan hyökkäyksen Nándorfehérvárin (nyk. Belgrad) taistelussa vuonna 1456. Hänen pojastaan Matias (Mátyás) Corvinuksesta tuli kuningas vuonna 1458, ja hänen aikanaan Unkari oli poliittisen ja kulttuurisen vaikutuksensa huipulla.[11] Buda oli tällöin renessanssikulttuurin johtava keskus. Matiaksen hallituskaudella Unkariin kuului muun muassa Ala-Itävalta, Steiermark, Määri ja Sleesia.

Matiaksen aika on unkarilaisten historiallisessa muistissa myöhemmin kultautunut ja Matiaksesta, osin aiheettomastikin,[12] tehty kansallisessa tarustossa oikeudenmukainen kuningas, jonka jälkeen maan olot alkoivat kurjistua. Syntyi sisäisiä kiistoja ja aatelisto alisti talonpoikia kovin ottein. Vuonna 1514 ristiretkeä varten kootut talonpoikaisjoukot György Dózsan johdolla nousivat kapinaan, mutta se kukistettiin.[13]

Osmanien valtakunta valmistautui uuteen sotaan. Vuoden 1526 Mohácsin taistelussa unkarilaiset kärsivät ankaran tappion. Nuori kuningas Ludvig II sai surmansa taistelun jälkeen, ja maa joutui sekasorron valtaan. Buda jätettiin täysin suojaamattomaksi, ja näin osmanit tekivät ryöstelyrynnäkön kaupunkiin. Kuningatar ja hovi ehdittiin viime hetkessä evakuoida Pozsonyn (nyk. Bratislava) kaupunkiin. Turkkilaiset valtasivat Budan pysyvästi vasta 1541. Unkari pirstoutui kolmeen osaan: länsiosat joutuivat Habsburgien hallintaan, Transilvaniasta tuli osmaneille veroja maksava autonominen ruhtinaskunta ja muut osat siirtyivät turkkilaisten valtaan, jossa taas unkarilaiset ja turkkilaiset ottivat jatkuvasti yhteen valloittelemalla pienempiä ja suurempia linnoja toisiltaan noin 150 vuoden ajan. Pirstoutumista edesauttoi myös unkarilaisten aatelisten eripuraisuus. Unkarilla oli pitkään (sulttaanin lisäksi) kaksi yhtäaikaista, kiistelevää kuningasta, Transilvanian ruhtinas János Szapolyai sekä Ferdinand I Habsburg, myöhempi saksalais-roomalainen keisari.[13] (Myös 1130-, 1310- sekä 1440-luvulla Unkarilla oli lyhyen ajan ollut kaksi yhtäaikaista kuningasta.)

Turkkilaisten mukana Unkariin kantautui kuitenkin monia hyviäkin asioita, esimerkiksi kahvi, paprika ja maissi. Lisäksi suurin osa Unkarin nykyisistä kylpylöistä on rakennettu turkkilaisten aikana.

Habsburgien valta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Habsburgien valta Unkarissa
Á. Mányoki: Ferenc Rákóczi II:n (1676–1735) muotokuva

Vuonna 1686 länsivaltojen yhtyneet armeijat ajoivat turkkilaiset Budasta ja 1699 koko Unkarista. Valtakunta siirtyi kokonaan Itävallan Habsburgien hallitsijasuvulle, jonka edustajat vuodesta 1526 olivat kantaneet Unkarin kuninkaan arvonimeä ja hallinneet historiallisen Unkarin länsi- ja luoteisosaa. Kuitenkaan Unkari ei muodollisesti missään vaiheessa kuulunut Habsburgien hallitsemaan Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan. Habsburgit asuttivat turkkilaisvallan jäljiltä osittain tyhjentyneeseen maahan uudisasukkaita etenkin Saksasta (ns. Tonavan švaabit). Tämä ei lujittanut keisarien valtaa, ja jo 1703–1711 käytiin Ferenc Rákóczi II:n johtama itsenäisyyssota.[14] Vähälukuisemmat ja ranskalaisten liittolaistensa hylkäämät unkarilaiset kuitenkin hävisivät sen.

Kapinan jälkeen seurasi poikkeuksellisen pitkä rauhan aika, jolloin Unkarin talous kehittyi pitkin harppauksin. Perustettiin tehtaita, teattereita ja sanomalehtiä. Pestin merkitys kansainvälisessä kaupassa kasvoi. Buda sai takaisin asemansa Unkarin hallinnon keskuksena. 15. heinäkuuta 1846 avattiin Unkarin ensimmäinen rautatieyhteys Pestin ja Vácin välille.[15] Ensimmäinen höyrylaiva laskettiin Tonavalle – hanketta rahoittaneen kreivi István Széchenyin ansiosta – 16. maaliskuuta 1831. Pian niitä tuli muillekin Unkarin merkittävimmille sisävesistöille (Tisza-joki 3. syyskuuta 1833, Balaton-järvi 21. syyskuuta 1846) sekä Välimerelle (Unkarin Adrianmeren kaupunkeihin). Samoihin aikoihin aloitettiin Tonavan ja Tiszan säännöstely jatkuvien tulvien estämiseksi. Budapestin edustavin ja vanhin pysyvä silta, Ketjusilta, otettiin käyttöön vuonna 1849. Hanke oli myös Széchenyin ansiota ja toteutuksesta vastasivat englantilainen William Tierney Clark sekä skottilainen Adam Clark.

1800-luvun Unkarin hyvinvointi kuitenkin aiheutti sen, että rikkaat rikastuivat ja köyhät köyhtyivät. Yhteiskunnan ylimmissä kerroksissa voimistui Itävallan saksankielinen vaikutus, ja kansallismielinen älymystö pelkäsi unkarin kielen ja unkarilaisen identiteetin syrjäytyvän. Kansallisen sivistyksen ja kielenviljelyn kehittämiseksi perustettiin Unkarin tiedeakatemia, joka aloitti toimintansa 1830.[16]

Vuoden 1848 kapinan johtajan Kossuth Lajosin (1802–1894) muotokuva

15.3.1848 unkarilaiset kävivät jälleen kapinoimaan vaatien itselleen itsehallintoa. Unkari julistettiin tasavallaksi ja valtionhoitajaksi valittiin Lajos Kossuth. Itävallan keisari Frans Joosef I kukisti kuitenkin kapinan Venäjän avulla ja teloitutti johtajat.[17] Unkarilaiset käyttivät kapinassa ensimmäistä kertaa punavihervalkoista lippuaan.

Suomalais-ugrilaisuus ja suomalais-unkarilaiset kulttuurisuhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1770 János Sajnovicsin teos Demonstratio idioma Ungarorum et Lapponum idem esse todisti ensi kertaa tieteellisesti pitävästi unkarin ja saamen sukulaisuuden. Tästä käynnistyi suomalais-ugrilaisten kielten vertaileva tutkimus ja sen vanavedessä myös suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuurien tutkimus ja harrastus, johon osallistuivat innokkaasti monet unkarilaiset. Kenttätyön pioneeri Antal Reguly vieraili Suomessa 1839 ja jatkoi tutkimusmatkojaan Venäjälle. Kielisukulaisuuden inspiroima ajatus yhteisestä menneisyydestä ja kulttuurien sukulaisuudesta innoitti unkarilaisia ja suomalaisia tieteen- ja taiteentekijöitä yhteistyöhön, ja myös henkilökohtaisia ystävyyssuhteita solmittiin.[18] Eräiden lähteiden mukaan J. L. Runebergin Maamme laulun tekstiä olisi innoittanut Mihály Vörösmartyn 1836 isänmaallinen runo "Szózat". 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa lukuisat suomalaiset taiteilijat, kuten esimerkiksi Eliel Saarinen (joka suunnitteli ensimmäiset kaarikadut Budapestiin), Akseli Gallen-Kallela, Yrjö Liipola, Ilmari Krohn, viettivät pitkiäkin aikoja Budapestissa ja muualla Unkarissa. Kalevala käännettiin unkariksi ensimmäisen kerran vuonna 1872, ja sitä on luettu Unkarin kouluissa näihin aikoihin asti.

Kaksoismonarkia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kärsittyään tappion Preussia vastaan vuoden 1866 sodassa Itävalta oli valmis sovintoon unkarilaisten kanssa. Seuraavana vuonna 1867 muodostettiin Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia, jossa Unkari sai laajoja vapauksia ja oli tasavertainen Itävallan kanssa. Tarkoituksena oli vähentää unkarilaisten itsenäisyysintoa. Yhteistä oli ulko- ja puolustuspolitiikka ja rahalaitos. Lippuna oli Itävallan ja Unkarin värien yhdistelmä. Lisäksi vaakunassa oli kummankin maan vaakunat. Itävallan omat ehdot taas olivat muun muassa Unkarin siviililain uudistaminen. Etenkin talonpoikien sekä erilaisten vähemmistöjen asemaa parannettiin, mihin unkarilaiset aateliset aiemmin eivät olleet suostuneet etujensa menettämisen pelossa.

Valokuva Itäisestä Rautatieasemasta (Keleti pályaudvar) Budapestissa vuonna 1900.

Marraskuun 17. vuonna 1872 Budan, Óbudan ja Pestin kaupungit yhdistyivät yhdeksi Budapestiksi, josta tuli Unkarin hallinnon keskus. Kaksoismonarkian alkamisesta noin 50 vuoden ajan Unkari ja erityisesti sen pääkaupunki vaurastuivat merkittävästi. Kaupungin keskustaa ja sen muita asuinalueita suunniteltaessa pyrittiin usein ottamaan esimerkkiä pariisilaisesta kaupunginsuunnittelusta. 28. lokakuuta 1877 otettiin käyttöön Läntinen Rautatieasema (Nyugati pályaudvar). Budapestin kuuluisa oopperatalo sekä Itäinen Rautatieasema (Keleti pályaudvar) valmistuivat vuonna 1884. Kaupungin ensimmäinen – ja Lontoon jälkeen maailman toiseksi vanhin – metro avattiin vuonna 1896 sekä Imre Steindlin suunnittelema Parlamenttitalo, jonka rakentamiseen käytettiin yli 40 kg puhdasta kultaa, valmistui vuonna 1904.

Akseli Gallen-Kallela matkusteli Unkarissa vuosina 1907–1908.[19] Ketjusillan molemmissa päässä makaavat leijonapatsasparit ihastuttivat suomalaistaidemaalaria niin, että hän kiipesi yhtenä yönä leijonan selkään ja maalasi sillalta avautuvan Linnavuoren kuutamomaiseman. Siltavahti kutsui santarmit, jotka alkoivat kirjoittaa Gallen-Kallelalle sakkoa, kun hän veti povitaskustaan lapun ja ojensi sen vahdille. Lapussa luki unkariksi: "Täten sallin suomalaisen Akseli Gallen-Kallelan harjoittaa vapaasti taidettaan Unkarin Kuningaskunnan pääkaupungin kaikilla mahdollisilla yleisillä paikoilla. Fyysisen estämisen tai muun hänen työtään haittaavan seikan sattuessa Gallen-Kallela on oikeutettu pyytämään lähimmän santarmipartion suojelu- tai virka-apua. Budapestin poliisin ylipäällikkö." Gallen-Kallelan suomalaiset sekä Unkariin liittyvät maalaukset olivat unkarilaisten mielestä niin lumoavia, että vuonna 1908 Budapestissa pidettiin Gallen-Kallelan taidenäyttely, jossa oli esillä lähes 500 hänen teostaan. Näyttelyssä kävi noin 100 000 vierailijaa. Ketjusillan leijonapatsaan jalustaan - jonka selässä Gallen-Kallela oli istunut - kaiverrettiin kullanvärisellä tekstillä unkariksi ja suomeksi lyhyesti Gallen-Kallelan tarina. Kyseinen leijona kuitenkin murtui toisen maailmansodan pommitusten aikana, ja se siirrettiin Budapestin historian museoon. Kaiverrusta korvaamaan Budapestiin pystytettiin Gallen-Kallelan muistomerkki Tonavan rantakadun lähellä sijaitsevaan puistoon, Budan puolella (Budapest I. ker. Lánchíd utca 17, 47°29′48″N, 19°02′30″E.)

Itsenäistymisestä toiseen maailmansotaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostotasavalta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trianonin rauhansopimus, punainen: uusien rajojen ulkopuolelle jäänyt alue, jossa unkarilaiset olivat enemmistönä.

Ensimmäisessä maailmansodassa Habsburgien valtakunta luhistui, ja Unkarista tuli itsenäinen. Se oli kuitenkin joutunut häviäjien puolelle ja menetti alueistaan kaksi kolmasosaa: Slovakian Tšekkoslovakialle, maan itäosat kuten Transilvanian Romanialle ja maan eteläosat Jugoslavialle. Näihin sisältyivät kaikki Unkariin Itävalta-Unkarin osana kuuluneet alueet, joilla unkarilaiset eivät olleet enemmistönä, mutta samalla kolme miljoonaa unkarilaistakin jäi Unkarin rajojen ulkopuolelle. Uudet rajat vahvistettiin Trianonin rauhansopimuksella 1920.[20]

Unkarin viimeinen kuningas Kaarle IV (Károly) luopui vallasta, ja sosialistien sekä tasavaltalaisten radikaalien hallitus julisti maan demokraattiseksi tasavallaksi 16. marraskuuta 1918. Mihály Károlyin johtama sosiaalidemokraattis-tasavaltalainen hallitus jäi kuitenkin lyhytikäiseksi.

Työläisten liikehdinnän ja maailmansodan voittajavaltojen paineessa sosiaalidemokraatit päättivät liittoutua vastaperustetun kommunistipuolueen kanssa. Hallitusta johti virallisesti sosiaalidemokraatti Sándor Garbai, mutta sen tosiasialliseksi johtohahmoksi mielletään yleensä neuvostotasavallan ulko- ja sotaministeri (kansankomissaari), kommunisti Béla Kun. Yhdistyneet sosiaalidemokraatit ja kommunistit julistivat Unkarin neuvostotasavallaksi 21. maaliskuuta 1919. Tuore neuvostotasavalta joutui kuitenkin pian sotaan Romanian, Serbian, Tšekkoslovakian ja amiraali Horthyn johtamien porvarillisten voimien kanssa. Romanialaiset ja Horthyn joukot marssivat lopulta Budapestiin ja kukistivat neuvostotasavallan 6. elokuuta 1919. Maailmansodan voittajavaltioiden tuella valtionhoitajaksi noussut konservatiivis-aristokraattinen Miklós Horthy hallitsi Unkaria vuoteen 1944.

Horthyn aikakausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amiraali Miklós Horthyn aikana Unkari oli virallisesti monarkia, mutta todellisuudessa sitä hallitsi valtionhoitaja. Horthy oli palvellut keisarillisessa laivastossa, mutta keisarikunnasta itsenäistynyt Unkari oli sisämaavaltio. Unkarilaiset sanoivat leikillään: "Unkari on kuningaskunta ilman kuningasta ja sitä johtaa amiraali, vaikka sillä ei ole rannikkoa."[21]

Unkarin vuosina 1938–1941 takaisin liitetyt alueet. Ruskea: Etelä-Slovakia (1938), kellanruskea: Karpatorutenia (1939), vihreä: Pohjois-Transilvania (1940), harmaa: Jugoslavialta vallatut alueet (1941).

Vuosina 1938–1940 Unkari onnistui saamaan takaisin osan Trianonin rauhassa menettämistään alueista. Sudeettikriisin yhteydessä Saksa ja Italia saivat aikaan marraskuun alussa 1938 Wienin ensimmäisen välitystuomion, jolla Unkariin liitettiin osa Etelä-Slovakiasta. Kun Saksa seuraavana vuonna valtasi Tšekkoslovakian, Unkari miehitti maan itäisimmän osan eli Karpatorutenian. Wienin toisessa välitystuomiossa elokuussa 1940 Unkari sai vielä Romanialta Pohjois-Transsilvanian.[22]

Unkari pysytteli jonkin aikaa toisen maailmansodan ulkopuolella, mutta liittyi siihen vuonna 1941, kun Kassa eli nykyinen Košice joutui yllättäen 26. kesäkuuta neuvostokoneiden pommitusten kohteeksi. Hyökkäyksen tekijästä ei ollut täyttä varmuutta, epäiltiin myös Saksan tai jonkin muun valtion valehyökkäystä. Luultavimmin taustalla oli Neuvostoliitto, mutta pommihyökkäys Kassaan oli erehdys ja kohteena olisi pitänyt olla Slovakian Prešovissa (unk. Eperjes) sijainnut saksalaisten tukikohta.[23]

Toinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Unkari toisessa maailmansodassa

Toisessa maailmansodassa Unkari solmi Adolf Hitlerin johtaman Saksan kanssa keväällä 1941 kauttakulkusopimuksen. Se mahdollisti osaltaan Saksan hyökkäyksen Jugoslaviaan. Samalla Unkari pääsi valloittamaan takaisin saksalaishyökkäyksen tuella vielä osan Trianonin rauhassa Jugoslavialle menettämistään alueista eli Baranjan ja Bačkan alueet nykyisestä Serbiasta sekä Međimurjen ja Prekmurjen alueet nykyisestä Sloveniasta ja Kroatiasta.[24]

Unkarin 2. armeija tuhoutui tammikuussa 1943 Don-joen seudulla. 200 000 miehestä liki 137 000 kuoli joko taistelussa neuvostojoukkoja vastaan tai erityisen koviin pakkasiin. Unkarille jäi enää kotirantaman lisäksi 1. ja 3. armeija, joista toinen oli Nuoliristi-nimisen fasistipuolueen vaikutteiden alainen. Valtionhoitaja Horthy yritti salaa käynnistellä irrottautumista sodasta ja neuvotella liittoutuneiden kanssa, mutta häntä pyydettiin kääntymään Moskovan puoleen. Todellisuudessa länsiliittoutuneet ja Neuvostoliitto olivat jo sopineet Euroopan jakamisesta vuonna 1943 Teheranissa.lähde? Horthy yritti irtautua Hitlerin otteesta julistamalla Unkarin puolueettomaksi vuonna 1944. Saksa kuitenkin miehitti Unkarin maaliskuussa 1944. Horthy ja valtion virkakoneisto jäivät silti vielä paikoilleen. Yli 400 000 Unkarin juutalaista lähetettiin keskitysleireille, lähinnä Auschwitziin, missä suurin osa heistä surmattiin. Operaatiota johti Adolf Eichmann, mutta se ei olisi onnistunut ilman Unkarin viranomaisten aktiivista yhteistyötä. Kansainvälisen painostuksen johdosta Horthy lopulta määräsi kyyditykset keskeytettäväksi heinäkuun alussa.[25]

Kun neuvostojoukot vyöryivät kohti Budapestiä vuoden 1944 lopulla, Horthy yritti vielä salaa neuvotella aselepoa Neuvostoliiton kanssa. Natsit vastasivat nostamalla valtaan Ferenc Szálasin Nuoliristi-puolueen. Tämä hallitus jatkoi taistelua puna-armeijaa vastaan, ja se moninkertaisti Budapestin tuhot. Kun neuvostoliittolaiset lopulta saivat kaupungin haltuunsa 13. helmikuuta 1945, kolme neljäsosaa sen rakennuksista oli raunioina.

Sodan jälkeen Unkari joutui luopumaan kaikista vuosina 1938–1941 takaisin valtaamistaan lisäalueista.[22] Näistä Karpatorutenia liitettiin nyt Neuvostoliittoon, muut samoihin valtioihin, joihin ne olivat kuuluneet ennen vuotta 1938. Unkarin rajat vahvistettiin vuonna 1947 Pariisin rauhansopimuksella. Ne olivat muutoin samat kuin Trianonin rauhassa määrätyt paitsi, että Unkari joutui luovuttamaan Tšekkoslovakialle vielä pienen alueen Bratislavan läheisyydestä (Jarovcen, Rusovcen ja Čunovon kylät).[26] Puna-armeija jäi rauhansopimuksen jälkeen maahan. Unkari ja Neuvostoliitto solmivat yhteistyö- ja ystävyyssopimuksen, joka oli myös sotilaallinen avunantosopimus Saksan tai sen liittolaisten hyökkäyksen varalta.[27]

Inflaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmansodan jälkeen Unkaria koetteli tähän asti maailman pahin inflaatio. Jokaista maailmansotaa edeltänyttä pengőtä (rahayksikkö ennen forinttia) vastaan tarvittiin 1,4 biljoonaa pengőtä. Vuonna 1946 liikkeellä oli seteleitä, joiden arvo oli 100 triljoonaa pengőtä. 1. elokuuta 1946 vaihdettiin rahayksiköksi forintti, jonka arvoksi tuli 400 000 kvadriljoonaa (4×1029) pengőtä.lähde?

Kansandemokratiasta Natoon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansannousun 1956 aikana käytetty lippu, josta kommunistisen puolueen valtaa edustava vaakuna on poistettu

Marraskuussa 1945 pidetyissä vapaissa parlamenttivaaleissa Pientilallisten puolue sai 57 % äänistä ja vaalivoittoa toteuttamansa maareformin jälkeen odottanut Unkarin kommunistinen puolue vain 17 %. Hallituksen paikkajako toteutettiin kuitenkin vaaleja edeltäneen sopimuksen perusteella, ja pientilalliset myöntyivät lisäksi antamaan kommunisteille keskeisen sisäministerin paikan. Sisäministeriön avulla kommunistien johtama turvallisuuspoliisi alkoi pidättää kilpailevien puolueiden toimijoita, ja monet pakenivat länteen. 1947 pidetyissä uusissa vaaleissa kommunistipuolue nousikin jo suurimmaksi ja Sosiaalidemokraattinen puolue sulautettiin siihen. Vuonna 1949 Unkari julistettiin sosialistiseksi kansantasavallaksi. Sitä juhlistettiin lisäämällä lippuun uusi kommunistinen vaakuna ja lipun väreille annettiin uusi merkitys. Mátyás Rákosin johtamassa diktatuurissa kansan kuuliaisuuden varmisti pahamaineinen turvallisuuspoliisi ÁVO, jonka avulla järjestelmän vihollisia kuulusteltiin (usein kiduttaen ja nöyryyttäen) ja pakotettiin näytösoikeudenkäynneissä tunnustamaan esimerkiksi syyllistyneensä vakoiluun länsimaiden hyväksi. Tämän kokivat muun muassa sisäministeri László Rajk ja Unkarin katolisen kirkon johtaja, kardinaali Mindszenty.

Stalinin kuoleman (1953) jälkeen pääministeriksi nousi vähäksi aikaa uudistusmielinen Imre Nagy. 23. lokakuuta vuonna 1956 opiskelijat ja työläiset marssivat parlamenttitalolle tuomaan julki maan epäkohtia, ja Imre Nagy nostettiin jälleen pääministeriksi. Vastustus paisui kansannousuksi ja pääministeri ilmoitti Unkarin eroavan Varsovan liitosta. Imre Nagy pyysi kansainvälistä apua. Läntiset suurvallat eivät kuitenkaan uskaltaneet puuttua asiaan (humanitaarista apua lukuun ottamatta), joten Neuvostoliiton armeija kukisti kansannousun panssarivaunuin. Nagy lähimpine työtovereineen tuomittiin kuolemaan. Kaikkiaan kansannousuun osallistuneita teloitettiin yli kolmesataa, noin 2700 sai surmansa taisteluissa ja väkivaltaisuuksissa, kymmeniä tuhansia vangittiin tai internoitiin, ja länteen pakeni kansannousun aikana tai sen jälkeen lähes 200 000 unkarilaista.[28][29][30][31]

János Kádárin aika 1956-1988
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
János Kádár (1912–1989) hallitsi kommunistista Unkaria vuodesta 1956 vuoteen 1988.

Kansannousun kukistamisen yhteydessä 1956 valtaan nousi János Kádár, joka raivasi hallinnosta Rákosin vanhat stalinistitukijat, lakkautti turvallisuuspoliisin julmuudet ja vapautti osan poliittisista vangeista 1960-luvun alkuun mennessä. Unkarissa kehittyi ns. ”gulassikommunismi”: kansalaisten arkielämää helpotettiin, elintasoa nostettiin (joskin velaksi), pienyrittäjyys sallittiin ja suhteet länsimaihin lähenivät asteittain. Tosin vielä vuonna 1968 Unkarin joukot osallistuivat Tšekkoslovakian demokratialiikkeen (Prahan kevät) kukistamiseen. Suomen ja Unkarin välinen viisumipakko purettiin vuonna 1968.

1980-luvun lopulla Neuvostoliiton ja sen valtapiirin murtuminen alkoi näyttää mahdolliselta, ja Unkarissakin ruvettiin vaatimaan monipuoluejärjestelmään siirtymistä. Vanheneva János Kádár syrjäytettiin hallitsevan kommunistisen Unkarin sosialistisen työväenpuolueen johdosta vuonna 1988, ja hänen tilalleen uudeksi puoluejohtajaksi tuli Károly Grósz. Oppositiopuolueiden perustaminen sallittiin lailla. Syksyllä 1989 päästettiin itäsaksalaisia pakolaisia Unkarin kautta länteen, mikä johti lopulta Berliinin muurin murtamiseen ja kylmän sodan päättymiseen. 23. lokakuuta 1989 – kansannousun vuosipäivänä – julistettiin uusi Unkarin tasavalta perustetuksi. Unkari siirtyi rauhanomaisesti monipuoluejärjestelmään ja markkinatalouteen.[32] Puna-armeija poistui Unkarista lopullisesti vuonna 1990.[33]

Kommunismin jälkeen: Kolmas tasavalta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestelmänvaihdoksen jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset vapaat vaalit, joissa oli mukana useita puolueita, järjestettiin Unkarissa 25.3.–8.4.1990.[34] Kolmannen tasavallan ensimmäisen hallituksen muodosti konservatiivisempia oppositioryhmiä edustaneen Unkarin demokraattinen foorumi -puolueen József Antall.

Unkari liittyi Natoon 1999 ja Euroopan unioniin vuonna 2004.[28] Unkarin asevoimat ovat osallistuneet Naton rauhanturvaoperaatioihin Bosniassa ja Kroatiassa jo ennen Natoon liittymistä rauhankumppanuusohjelman puitteissa (IFOR 1996), Kosovossa vuodesta 1999 lähtien (KFOR) sekä Afganistanissa vuodesta 2003 lähtien (ISAF; tässä operaatiossa sai surmansa seitsemän unkarilaista). Naton ohella unkarilaisia on toiminut YK:n rauhanturvaajatehtävissä myös Kyproksella, Egyptissä ja Irakissa sekä Länsi-Saharan alueella.[35]

Kádárin aikana pahasti velkaantuneen maan nopea siirtyminen markkinatalouteen sekä etelänaapurissa Jugoslavian hajoamisen yhteydessä käydyt sodat koettelivat pahasti Unkarin taloudellista vakautta, mikä nostatti kansassa tyytymättömyyttä ja epäluuloa päättäjiä kohtaan. Kolmannen tasavallan ensimmäisen kahden vuosikymmenen aikana hallitusvalta vaihteli usein vaalikausi kerrallaan sosialisteilta konservatiiveille. Vuonna 2006 sosialisti Ferenc Gyurcsányn hallitus ajautui vaikeaan talous- ja luottamuskriisiin, joka räjähti väkivaltaisiksi mellakoiksi,[36][37] ja lopulta vuoden 2010 parlamenttivaalit voitti murskaavasti Viktor Orbánin johtama Fidesz-puolue.

Orbánin kausi 2010–2026

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viktor Orbán, Unkarin pääministeri vuosina 1998–2002 ja 2010–2026

Viktor Orbánin johtama Fidesz-puolue, alun perin liberaali nuorisojärjestö, oli vuosien mittaan siirtynyt poliittisen kentän oikealle laidalle, ja 2010-luvulta lähtien sitä alettiin luonnehtia oikeistopopulistiseksi tai jopa äärioikeistolaiseksi.[38] Vaalivoittonsa jälkeen, jota uusi hallitus nimitti ”äänestyskoppivallankumoukseksi”, Fidesz ja sen pieni koalitiokumppani Kristillisdemokraattinen kansanpuolue (KDNP) julistivat aloittavansa uuden ”Kansallisen yhteistoiminnan järjestelmän” (Nemzeti Együttműködés Rendszere, NER) rakentamisen. Järjestelmän johtoajatuksina olivat poliittisen vallan keskittäminen ”kansallisen suvereeniuden” nimissä, talouden lujittaminen sekä viestinnän ja median hallinta.[39][40]

Valtaa lujitettiin uudella perustuslailla, joka astui voimaan jo 2011 ja nostatti runsaasti kansainvälistä arvostelua. Perustuslakia korjailtiin sittemmin useaan otteeseen, sillä kahden kolmasosan superenemmistöllä parlamenttia hallitseva Fidesz-KDNP-koalitio pystyi tekemään muutokset helposti, oppositiosta piittaamatta.[41] Myös vaalilakia ja vaalijärjestelmää muutettiin valtapuoluetta ja vaalivoittajaa suosivaksi.[28] Fidesz-KDNP-koalitio säilyttikin määräenemmistönsä parlamentissa ja uusi murskavoittonsa vuosien 2014, 2018 ja 2022 vaaleissa.[42][43]

Kannatuksensa Fidesz rakensi voimakkaan nationalistisen ja jopa muukalaisvihaisen retoriikan varaan, johon panostettiin etenkin vuoden 2015 pakolaiskriisin yhteydessä. Jyrkällä pakolaispolitiikalla oli puoluerajat ylittävä kannatus. Kansan mieleen olivat myös alhainen, tasainen tuloverotus sekä alhaisiksi painetut sähkö- ja kaasulaskut. Lisäksi EU-tukien voimalla kukoistanut teollisuus piti työttömyyden alhaisena.[44] Hallitus julisti tukevansa erityisesti lapsiperheitä, ja tuet kohdistettiin kansalliseen keskiluokkaan huomattavien verohelpotusten ja valtion tukemien asunto- ja autolainojen muodossa.[45] Perheystävällisyyteen kuului ”kristillisten perhearvojen” korostaminen, mikä merkitsi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen aseman vaikeuttamista: avioliitto määriteltiin miehen ja naisen väliseksi ja adoptiot sallittiin vain aviopareille (mikä teki samasukupuolisille pareille lapsen adoptoimisen mahdottomaksi), syntymässä määritellyn sukupuolen muuttaminen kiellettiin, ja kiistellyssä lastensuojelulaissa homoseksuaalisuus ja transsukupuolisuus niputettiin yhteen lasten seksuaalisen hyväksikäytön kanssa.[46][47] Kansallis-konservatiivista ideologiaa ja siihen liittyviä viholliskuvia – Unkarin ”suvereeniuden” vastaisina vihollisina kuvattiin Euroopan unioni, kansainväliset talousvaikuttajat kuten György (George) Soros, tai näiden kätyreinä toimivat kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt[48] – välitettiin median avulla. Hallituksen käsissä oli yleisradioyhtiön lisäksi suurin osa perinteisestä paperimediasta.[49][40]

Ulkopolitiikassaan Unkari lähentyi Putinin Venäjää ja Erdoğanin Turkkia, maita joita Orbán piti esikuvallisina.[50] Vuonna 2019 Freedom house pudotti Unkarin statuksen vapaasta maasta rajallisesti vapaaksi maaksi, muun muassa pääministeri Orbánin maan demokraattisiin instituutioihin kohdistamien hyökkäyksien vuoksi.[51] Unkarin suhteet EU:hun kiristyivät edelleen myös Ukrainan sodan myötä, kun Unkarin hallitus pyrki estämään Venäjän-vastaisia pakotteita.[52] Vuoden 2026 parlamenttivaalien alla hallitus pyrki jatkamaan jo edellisissä vaaleissa menestyksen tuonutta sodalla pelottelua: vaalipropagandassa annettiin jopa ymmärtää, että opposition voitto veisi Unkarin mukaan sotaan.[53]

Vuodesta 2024 lähtien Fidesz-KDNP-hallituksen arvovaltaa alkoivat horjuttaa lastensuojelusta paljastuneet hyväksikäyttöskandaalit. Presidentti Katalin Novák ja entinen oikeusministeri Judit Varga joutuivat armahdusskandaalin vuoksi jättämään politiikan,[54] minkä jälkeen Vargan entinen aviomies Péter Magyar käynnisti uuden oppositioliikkeen. Aktivoimansa Tisza-puolueen johdossa Magyar kävi menestyksekkään vaalikampanjan, joka ulko-, identiteetti- ja arvopolitiikan sijasta keskittyi konkreettisiin ongelmiin: inflaatioon ja ostovoiman heikkenemiseen, Orbánin lähipiirin ympärillä rehottavaan räikeään korruptioon sekä terveydenhuollon, lastensuojelun ja koulujärjestelmän huutaviin ongelmiin.[55] Vuoden 2026 jälleen ”järjestelmänvaihdokseksi” luonnehdituissa vaaleissa Tisza-puolue sai murskavoiton, ja Orbánin 16 vuotta kestänyt valtakausi päättyi.[56][57]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen (toim.): Unkari. Maa, kansa, historia. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 871) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Demokratia | Freedom House: Unkari ei ole enää demokratia, ja siitä voi syyttää EU:ta Helsingin Sanomat. 6.5.2020. Viitattu 7.5.2020.
  2. ↑ Freedom House: Unkari ei ole enää demokratia, Puolan kehitys huolestuttava Yle Uutiset. Viitattu 7.5.2020.
  3. ↑ Hungary:history:Origins of the Magyars Encyclopædia Britannica. Viitattu 17.3.2012. (englanniksi)
  4. ↑ Unkari. Maa, kansa, historia s. 32
  5. 1 2 Hungary:history:The kingdom to 1526 Encyclopædia Britannica. Viitattu 17.3.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Unkari. Maa, kansa, historia s. 34, 37
  7. ↑ Stephen I Hungary: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  8. ↑ The Canonisation of Five Hungarian Saints in 1083 Hungarian Quarterly. 2000. Arkistoitu 8.9.2008. Viitattu 13.1.2012.
  9. ↑ Fifth crusade University of Michigan
  10. ↑ Politics and Society under Stephen's Successors Hungary: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  11. 1 2 Renaissance and reformation Hungary: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  12. ↑ Pálosfalvi, Tamás: Igazságos volt-e Mátyás király? Korunk, 2012, 23. vsk, nro 3, s. 21–26. Artikkelin verkkoversio.
  13. 1 2 Reign of Ulaszlo II and Louis II Hungary: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  14. ↑ Reign of Leopold II Hungary: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  15. ↑ Railways in Hungary
  16. ↑ History of the Hungarian Academy of Sciences MTA.hu. 1.3.2016. Viitattu 25.11.2025. (unkariksi)
  17. ↑ The Revolution of March 1848 Hungary: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  18. ↑ Karig, Sára & Heikkilä, Päivi & Nagy, János & Numminen, Jaakko: Ystävät sukulaiset: Suomen ja Unkarin kulttuurisuhteet, 1840-1984. Helsinki: SKS, 1984. ISBN 978-951-717-351-3
  19. ↑ Oroszlánkaland a budai Duna-parton Nepzabadsag Online
  20. ↑ ”Unkari”, Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö), s. 4398. Otava, 1974. ISBN 951-1-01521-4
  21. ↑ Miksi Unkaria hallitsi 1920–40-luvuilla amiraali? Tieteen Kuvalehti Historia, 2011, nro 8, s. 10. Bonnier. ISSN 0806-5209
  22. 1 2 ”Unkari”, Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv–Öö), s. 4398–4399. Otava, 1973. ISBN 951-1-01521-4
  23. ↑ Rejtélyes bombázók okozták Magyarország egyik legnagyobb tragédiáját 24.hu. 26.6.2024. Viitattu 27.11.2025. (unkariksi)
  24. ↑ Hungary Shoah Foundation Institute Visual History Archive. Arkistoitu 3.2.2007. Viitattu 10.2.2020.
  25. ↑ Hungary – The Holocaust Explained: Designed for schools theholocaustexplained.org. 11.9.1923. Viitattu 25.11.2025. (englanniksi)
  26. ↑ ”Treaty of Peace with Hungary, Part I, Frontiers of Hungary, Art. I”, Treaties of Peace with Italy, Bulgaria, Hungary, Roumania, and Finland (English Versions), s. 2 (154). Ohio State University, 1947. Teoksen verkkoversio.
  27. ↑ Kujala, Antti: Kuin veljet keskenään. Neuvostoliiton itäeurooppalainen imperiumi, s. 76. Minerva, 2024. ISBN 978-952-410-044-1
  28. 1 2 3 Timeline Hungary BBC News
  29. ↑ Százak kivégzését, tízezrek internálását és százezrek megfigyelését hozta az 1956 utáni megtorlás Múlt-kor történelmi magazin. 4.11.2020. Viitattu 2.1.2025. (unkariksi)
  30. ↑ Az 1956-os forradalom eltitkolt statisztikái Szabad Európa. 23.10.2023. Viitattu 2.1.2025. (unkariksi)
  31. ↑ MNLadmin10725: Akik elhagyták az országot Magyar Nemzeti Levéltár. 18.10.2016. Viitattu 2.1.2025. (unkariksi)
  32. ↑ Hungary profile BBC News. 5.3.2018. Viitattu 21.2.2020. (englanniksi)
  33. ↑ The Visegrad Group: the Czech Republic, Hungary, Poland and Slovakia visegradgroup.eu.
  34. ↑ The Visegrad Group: the Czech Republic, Hungary, Poland and Slovakia visegradgroup.eu.
  35. ↑ Milada Nagy: Magyarország húsz éve a NATO-ban – előnyök és kötelezettségek. Prosperitas, 2019, 6. vsk, nro 2, s. 56–78. doi:10.31570/Prosp_2019_02_3 Artikkelin verkkoversio.
  36. ↑ Poliisi pidätti kymmeniä mielenosoittajia Budapestissä Yle Uutiset. 15.3.2007. Viitattu 2.9.2026.
  37. ↑ Unkarin hallitseva puolue aallonpohjassa Yle Uutiset. 23.4.2008. Viitattu 2.9.2026.
  38. ↑ Rudolf Metz, Réka Várnagy: “Mass,” “Movement,” “Personal,” or “Cartel” Party? Fidesz’s Hybrid Organisational Strategy. Politics and Governance, 24.11.2021, 9. vsk, nro 4, s. 317–328. doi:10.17645/pag.v9i4.4416 ISSN 2183-2463 Artikkelin verkkoversio.
  39. ↑ A Nemzeti Együttműködés Rendszere – Hogyan épül fel és működik a NER Magyarországon? – SZRFK szrfk.hu. Viitattu 2.9.2026. (unkariksi)
  40. 1 2 Mitä missä milloin 2018, Ulla Paavilainen (päätoimittaja) ISBN 978-951-1-31404-2, s. 197, artikkeli s. 196-203
  41. ↑ Unkari muutti perustuslakiaan EU:n rajusta vastarinnasta huolimatta Yle Uutiset. 11.3.2013. Viitattu 2.9.2026.
  42. ↑ Orbanin Fidesz-puolue voitti Unkarin vaalit Yle Uutiset. Viitattu 14.2.2020.
  43. ↑ Sodan pelko siivitti Viktor Orbánin voittoon Unkarin vaaleissa — The Ulkopolitist The Ulkopolitist -verkkolehti. Viitattu 2.9.2026.
  44. ↑ Unkari on jo lähes yksinvalta Kansan Uutiset. 28.5.2017. Viitattu 25.1.2018.
  45. ↑ Linda J. Cook, Elena R. Iarskaia-Smirnova, Vladimir A. Kozlov: Trying to Reverse Demographic Decline: Pro-Natalist and Family Policies in Russia, Poland and Hungary. Social Policy and Society, 2023-04, 22. vsk, nro 2, s. 355–375. doi:10.1017/S1474746422000628 ISSN 1474-7464 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  46. ↑ Unkari kaventaa entisestään sateenkaarivähemmistöjen liikkumatilaa mtvuutiset.fi. 14.4.2025. Viitattu 2.9.2026.
  47. ↑ Mielipide: Unkari ja Puola polkevat seksuaalivähemmistöjen oikeuksia KU. 17.5.2020. Viitattu 2.9.2026.
  48. ↑ Orbán puolustautui Brysselissä: "Unkari ei ole autoritaarinen maa" Yle Uutiset. Viitattu 26.1.2018.
  49. ↑ Singh, Amrit & Bodrogi, Bea: How Orbán systematically suffocated the Hungarian media over the past 15 years EUObserver. 19.2.2026.
  50. ↑ Orbán puolustautui Brysselissä: "Unkari ei ole autoritaarinen maa" Yle Uutiset. Viitattu 25.1.2018.
  51. ↑ https://freedomhouse.org/report/freedom-world/freedom-world-2019
  52. ↑ Pakotteet | Venäjä-pakotteista päätetään Brysselissä – Unkarin Orbánin päätös saattaa aiheuttaa suuria ongelmia Helsingin Sanomat. 27.1.2025. Viitattu 2.9.2026.
  53. ↑ Orbánin valta horjuu – Unkarissa käydään propagandan kyllästämät vaalit Demokraatti.fi. 6.4.2026. Viitattu 2.9.2026.
  54. ↑ Unkarin presidentti eroaa skandaalin keskellä Yle Uutiset. 10.2.2024. Viitattu 2.9.2026.
  55. ↑ Unkarin vaaleissa Orbánia haastava Magyar tavoittelee järjestelmänmuutosta — The Ulkopolitist The Ulkopolitist -verkkolehti. Viitattu 2.9.2026.
  56. ↑ “Complete change of regime” in Hungary. Peter Magyar vows to root out corruption. The Economist, 16.4.2026. Artikkelin verkkoversio.
  57. ↑ Magyar julisti vaalivoiton: Näin kovaa Orbán romahti www.iltalehti.fi. Viitattu 2.9.2026.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Heino Nyyssönen: Kruunu – Unkarin tuhatvuotinen arvoitus. ISBN 951-796-259-2.
  • Tuomo Lahdelma (toim.): Unkarilainen omakuva. ISBN 951-796-259-2.
  • Gábor Richly (toim.): Unkarilaisten omakuvan juuret. Helsinki, 2008. ISBN 978-952-5150-99-5.
  • Gábor Richly (toim.): Unkari lyhyesti 2000. Helsinki, 2000. ISBN 951-98600-0-2.
  • Antal Reguly Matkalla tutkijaksi – Unkarilaisen Antal Regulyn kirjeitä vuosilta 1839-1840 Toimittaneet ja suomentaneet Viljo Tervonen ja Liisa Rumohr-Norio. Helsinki Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006 Vammala ISBN 951-746-849-0
Unkariksi

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Unkarin_historia&oldid=24214477”