Sigismund Luxemburgilainen
Sigismund Luxemburgilainen (1368–1437) oli Unkarin ja Kroatian kuningas viidenkymmenen vuoden ajan, 1387–1437, Böömin kuningas vuodesta 1419 sekä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija.
Sigismund oli keisari Kaarle IV:n nuorempi poika. Hän meni vuonna 1385 naimisiin Unkarin kuningatar Marian kanssa ja nousi Unkarin valtaistuimelle kaksi vuotta myöhemmin. Hänet äänestettiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijaksi edellisen hallitsijan Ruprecht Pfalsilaisen kuoltua 1411, mutta paavi kruunasi hänet keisariksi vasta vuonna 1433.[1] Vanhemman velipuolensa Venceslausin kuoltua 1419 hän peri myös Böömin kuninkuuden.[2]
Sigismund oli Konstanzin kirkolliskokouksen taustavoimia. Kokous sai läntisen kirkon suuren skisman (vatikaanin paavin ja Avignonin vastapaavin välisen hajaannuksen) loppumaan valitsemalla uudeksi paaviksi Martinus V:n. Välillisesti kokous aiheutti myös hussilaissodat, jotka varjostivat Sigismundin valtakauden loppupuolta.[3]
Huonoa latinankieltään arvostelleille Sigismund vastasi: "Ego sum rex Romanus et super grammaticam" ('Minä olen roomalaisten kuningas ja kieliopin yläpuolella').[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ MSN Encarta[vanhentunut linkki]
- ↑ Catholic encyclopedia
- ↑ Sigismund Encyclopedia Britannica
- ↑ Thomas Carlyle: History of Friedrich II, of Prussia, Frederick the Great Project Gutenberg
 |
Edeltäjä: Ruprecht Pfalsilainen |
Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija (1411–1437) |
Seuraaja: Albrekt II |
| Edeltäjä: Kaarle II |
Unkarin kuningas 1387–1437 |
Seuraaja: Albrekt II |
