Maria (Unkari)

Kuningas Maria, Janós Thuróczyn Chronica Hungarorum kronikka 1488.

Maria (unk.: Anjou Mária, kroat.: Marija Anžuvinska, puol.: Maria Andegaweńska); (1371 – 17. toukokuuta 1395 Buda, Unkarin kuningaskunta) oli Anjou-sukuun kuulunut Unkarin ja Kroatian hallitsija vuosina 1382–1385 ja vuodesta 1386 lähtien. Hänen koko valtakautensa oli Unkarissa epävakaata aikaa.

Maria rukoilee sisartensa Katariinan ja Jadwigan kanssa, äiti leskikuningatar Elisabet Bosnialainen lahjoittaa arkun pyhälle Simonille

Suku

Marian isä, Anjou-sukuinen Ludvig I Suuri, oli seurannut Unkarin ja Kroatian kuninkaana isäänsä Kaarle Robertia tämän kuoltua 1342 ja tämän lisäksi perinyt Puolan kruunun enoltaan Kasimir III:lta, joka kuoli 1370 vailla perillistä. Ludvigin ensimmäinen avioliitto oli ollut lyhyt ja lapseton, toisesta avioliitosta Bosnian baanin tyttären Elisabet Kotromanićin (n. 1339 –1387) kanssa syntyi neljä tytärtä. Näistä esikoinen Maria kuoli pienenä, Katariina (unk. Katalin, 1370–1378) kihlattiin Ranskan Kaarle V:n pojan, Orléansin herttuan Ludvig I:n kanssa mutta kuoli vain seitsemänvuotiaana.

Aikuisikään elivät Ludvigin tyttäristä vain Maria ja nuorin sisar Hedvig (puol. Jadwiga), eikä valtakunnalla ollut miespuolista kruununperillistä. Ludvigin oli siis saatava hyväksyntä sille, että kruunu poikkeuksellisesti periytyisi naislinjaa pitkin. Tähän oli tuolloin jo kehitetty juridinen keino, tyttären julistaminen lain edessä pojan vertaiseksi. Näin myös Mariasta tuli aikanaan virallisesti Unkarin, Hedvig-Jadwigasta Puolan kuningas (lat. rex), sillä naishallitsijaa ei oikeuskäytännössä tunnettu ja ”kuningattarella” (regina) ymmärrettiin vain hallitsijan puolisoa. Vaikka kruununperimys naisen kautta tunnustettiinkin, naista valtakunnan hallitsijana ja ylimpänä sodanjohtajana oli alamaisten vaikea hyväksyä, joten Ludvig oli ajoissa etsinyt tyttärilleen sopivat puolisot. Maria oli jo lapsena kihlattu Sigismund Luxemburgilaisen, keisari Kaarle IV:n nuoremman pojan kanssa, Hedvig Itävallan Habsburg-sukuisen herttuan Vilhelm Kohteliaan kanssa (vaikka saikin sitten puolisokseen Vilhelmin sijasta Liettuan suuriruhtinaan Jagellon).

Unkarin kuningas

Ludvig I kuoli vanhemman tyttärensä Marian ollessa vasta 11-vuotias. Pojan vertaiseksi julistettu Maria valittiin Unkarin kuninkaaksi päivä isänsä hautajaisten jälkeen 17. syyskuuta 1382, ja Esztergomin arkkipiispa Demeter kruunasi hänet. Hänen väitetään olleen ensimmäinen nainen, jonka päähän asetettiin Pyhän Tapanin kruunu, toisten lähteiden mukaan taas häntä ei varsinaisesti kruunattu Pyhällä kruunulla vaan – kuten kuningattaria kruunattaessa yleensäkin – sillä kosketettiin hänen olkapäätään. Ludvigin alkuperäisen suunnitelman mukaan Mariasta olisi pitänyt tulla Puolan hallitsija, ja Puolan ylimykset olivat jo 1374 hyväksyneet kruunun periytymisen naislinjaa myöten. Puolalaiset kuitenkin vaativat, että hallitsijan olisi asuttava heidän luonaan, joten pitkien neuvottelujen jälkeen Puolan hallitsijaksi lähetettiin ja kruunattiin 1384 nuorempi sisar Hedvig, ja Unkarin ja Puolan personaaliunioni hajosi jälleen.

Unkarissa alaikäisen Marian sijasta todellista valtaa käytti sijaishallitsijana leskikuningatar Elisabet Bosnialainen, hallituskumppaninaan palatiini Miklós Garai. Tätä hallintoa kohtaan tunnettiin kasvavaa tyytymättömyyttä. Elisabet ja Miklós Garai suunnittelivat Marian kihlauksen purkamista ja hänen naittamistaan Orléansin herttua Ludvigille, Unkarin ylimyksistä suurin osa oli valmis hyväksymään alkuperäisen suunnitelman mukaisesti valtaistuimelle Marian rinnalle tämän kihlatun Sigismundin. Alemman aateliston parissa suurta vaikutusvaltaa nauttivat Horvátin veljekset taas halusivat miespuolisen kuninkaan ja kutsuivat maahan Ludvig I:n pikkuserkun, nuorena vuosikausia Unkarin hovissa eläneen Napolin Kaarle III:n, joka vuoden 1385 lopulla hyökkäsi Dalmatiaan ja vaati kuningatarta ja leskikuningatarta tunnustamaan kuninkuutensa.

Kuningas Marian sinetti

Avioliitto

Samaan aikaan, kun Kaarle III nousi maihin Dalmatian Senjissä ja marssi Zagrebiin, Sigismund Luxemburgilainen saapui Budaan ja suostutteli kuningataräidin antamaan suostumuksensa avioliitolle Marian kanssa. Avioliitto solmittiin Budassa lokakuussa 1385, mutta Sigismundia ei kruunattu kuninkaaksi eikä hän saanut hallinnollista tehtävää. Kuningataräiti Elisabetin kerrotaan yrittäneen estää Sigismundia myös harjoittamasta aviomiehen oikeuksiaan, eikä Mariakaan ollut erityisen ihastunut aviomieheensä. Kuningataräiti Elisabet kutsui koolle uudet valtiopäivät ja Maria vahvisti jälleen aatelisten vapaudet, mutta kuningattarien hallinto jäi epäsuosituksi.

Kaarlen saapuessa Unkariin Sigismund lähti maasta. Unkarin ylimystön tukema Kaarle kruunattiin Unkarin kuninkaaksi Székesfehérvárissa 31. joulukuuta 1385, ja Maria joutui luopumaan vallasta. Kaarle kohteli Mariaa ja hänen äitiään kuitenkin ystävällisesti, he saivat jäädä asumaan Budan linnaan, liikkua vapaasti ja kehitellä poliittisia juonia. Nämä huipentuivat kuninkaanmurhaan: 7. helmikuuta 1386 Elisabet kutsui Kaarlen Marian huoneistoon keskustelemaan kanssaan, ja Miklós Garain käskystä kuningattaren juomanlaskija Balázs Forgách iski kuningasta miekalla päähän, minkä jälkeen salaliittolaiset ottivat linnan haltuunsa. Kaarle ei heti kuollut vaikeaan haavaansa. Hänet vietiin Visegrádin linnaan, missä hän 24. helmikuuta kuoli, väittämän mukaan myrkytettynä, hallittuaan vain vähän yli kuukauden.

Valtakunnan eteläosissa, Kroatiassa, Slavoniassa ja Bosniassa kuninkaan murhan johdosta puhkesi sisällissota. Kuningattaret lähtivät rauhoittamaan tilannetta mutta aliarvioivat sen vaarallisuuden. Matkan varrella, 25. heinäkuuta 1386, kapinallisjoukko hyökkäsi kuningattarien saattueen kimppuun. Palatiini Garai ja kuninkaanmurhaaja Forgách pieni joukko asemiehiä tukenaan puolustivat naisia viimeiseen saakka, mutta lopulta Garai surmattiin Elisabetin ja Marian nähden, ja hänen katkaistu päänsä heitettiin kuningattarien vaunuihin. Elisabet ja Maria vietiin vankeina Novigradin linnaan Istrian rannikolle. Kapinallisten tarkoitus oli ollut viedä heidät edelleen Napoliin, surmatun Kaarlen perillisten käsiin, mutta se ei onnistunut, koska Sigismundia kannattava Venetsia sulki meritien. Sigismundin yrittäessä vapauttaa puolisoaan Maria joutui läheltä todistamaan kolmannenkin surman: tammikuussa 1387 János Horváti kuristi kuningataräiti Elisabetin tämän tyttären Marian silmien edessä.

Nyt Sigismund sai kannatusta, ja kun hän lupasi aatelistolle lisää valtaa, hänet äänestettiin ja kruunattiin Unkarin kuninkaaksi 31. maaliskuuta 1387. Hän neuvotteli vaimonsa vapaaksi ja piti tätä muodollisena kanssahallitsijanaan Marian tapaturmaiseen kuolemaan 1395 asti.

Kuolema

Maria sai surmansa vain 24-vuotiaana, ollessaan jo pitkälle edenneessä raskaudentilassa. Metsästysretkellä Vértesin vuorilla 17. toukokuuta 1395 hän putosi hevosen selästä, sai keskenmenon ja kuoli runsaaseen verenvuotoon. Myös lapsi menehtyi. Marian kuoleman myötä Unkarin valtaistuimelta sammuivat lopullisesti molemmat vanhat kuningassuvut, sekä Árpád-dynastia että siitä naislinjaa myöten polveutunut Unkarin Anjou-suku.

Lähteet

Edeltäjä: Ludvig I Suuri

Unkarin kuningas 1382–1387/1395 Sigismund Luxemburgilainen kanssahallitsijana 1387 alk.

Seuraaja: Kaarle II Sigismund Luxemburgilainen