Rooman provinssit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rooman provinssit noin vuonna 120 jaa.

Provinssit (lat. provinciae) olivat Rooman valtakunnan suurimpia hallinnollisia alueita Italian niemimaan ulkopuolella. Provinsseja hallitsivat yleensä entiset konsulit (prokonsuli) tai preettorit (propreettori).

Sisiliasta tehtiin ensimmäinen provinssi vuonna 241 eaa. ensimmäisen puunilaissodan jälkeen. Toisen puunilaissodan jälkeen Espanjasta tehtiin kaksi provinssia. Makedonialaissotien aikana Makedonia ja Kreikka joutuivat Rooman vallan alle ja niistä tehtiin provinsseja.

Tasavallan aikaiset provinssit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa artikkelisarjasta
Antiikin Rooma
LupaCapitolina.png

Historia
200-luvun kriisi
myöhäisantiikki

Hallinto ja politiikka
kuninkaat | konsulit
keisarit | senaatti
oikeus | provinssit

Talous

Kulttuuri
kirjallisuus | mytologia
ruoka | tekniikka

Sotahistoria
legioona

n  k  m

Tasavallan aikana provinssien hallitsijat toimivat viroissaan vuoden ajan kerrallaan. Aina vuoden alussa provinssit jaettiin tuleville viran haltijoille joko arpomalla tai suoraan nimittämällä. Provinsseihin joissa odotettiin ongelmia, esimerkiksi kapinoita tai barbaarien hyökkäyksiä, lähetettiin yleensä entisiä konsuleja. Myös provinsseihin sijoitettujen legioonien määrä riippui siitä minkälaisia uhkia provinssia kohti kohdistui. Esimerkiksi vuonna 14 jaa. Lusitaniassa ei ollut yhtään pysyvää legioonaa, kun taas Germania Inferiorissa legioonia oli neljä rauhattoman Reinin vastaisen rajan takia. Ongelmalliset provinssit olivat haluttuja senaattorien keskuudessa koska sodan mukana saatiin aina sotasaalista.

Provinssit keisariajalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisariajalla provinssit jaettiin keisarillisiin provinsseihin ja senaatin hallitsemiin provinsseihin. Keisari määräsi keisarillisten provinssien hallitsijat ja senaatti omien provinssiensa hallitsijat. Senaatti valitsi kahden provinssin (Asia ja Africa) hallitsijan virkaan entisten konsulien keskuudesta ja kahdeksan provinssin entisten preettorien keskuudesta. Kummassakin tapauksessa viran haltijaa kutsuttiin prokonsuliksi. Keisari nimitti vuorostaan 24 provinssin hallitsijaksi legaatteja entisten konsulien (11 provinssin) ja preettorien (13 provinssia) keskuudesta. Jäljelle jääviä provinsseja hallitsivat ritarisäätyyn kuuluneet prefektit. Näistä tärkein oli vaurasta Egyptin provinssia hallinnut prefekti.

Provinssit Juliusten-Claudiusten hallituskauden lopulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Provinssi Käskynhaltijan titteli Käskynhaltijan arvo Huomautus[1]
Sicilia prokonsuli preettori
Sardinia prokonsuli preettori
Hispania tarraconensis leg. Aug. p.p. konsuli
Baetica prokonsuli preettori
Lusitania leg. Aug. p.p. preettori
Narbonensis prokonsuli preettori
Aquitania leg. Aug. p.p. preettori
Lugdunensis leg. Aug. p.p. preettori
Belgica leg. Aug. p.p. preettori
Germania superior leg. Aug. p.p. konsuli
Germania inferior leg. Aug. p.p. konsuli
Alpes Maritimae prokuraattori eques
Alpes Cottiae prokuraattori eques
Alpes Poenninae prokuraattori eques
Britannia leg. Aug. p.p. konsuli
Raetia prokuraattori eques
Noricum prokuraattori eques
Dalmatia leg. Aug. p.p. konsuli
Moesia leg. Aug. p.p. konsuli
Thrace prokuraattori eques
Macedonia prokonsuli preettori
Achaea prokonsuli preettori
Asia prokonsuli konsuli
Bithynia-Pontus prokonsuli preettori
Galatia leg. Aug. p.p. preettori
Cappadocia leg. Aug. p.p. preettori
Lycia-Pamphylia leg. Aug. p.p. preettori
Cyprus prokonsuli preettori
Syria leg. Aug. p.p. konsuli
Iudea prokuraattori eques
Aegyotus praefectus eques
Crete-Cyrene prokonsuli preettori
Africa prokonsuli konsuli
Numidia leg. Aug. p.p. preettori
Mauretania Caesariensis prokuraattori eques
Mauretania Tingitana prokuraattori eques

Severuksen uudistukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Septimius Severus muutti provinssien hallintoa jonkin verran. Syrian, African ja Britannian provinssit jaettiin kahtia. Uusia provinsseja olivat Syria Coele ("Ontto Syyria"), Syria Phoenice, Numidia, Britannia Superior ja Britannia Inferior. Huomattavaa on että Severus jakoi juuri Syyrian ja Britannian pienempiin osiin koska usurpaattorit Pescennius Niger ja Albinus olivat niitä hallinneet. Idässä uudet vallatut alueet järjestettiin myös provinsseiksi. Uusia provinsseja olivat pienempi Osrhoene ja Mesopotomia.[2]

Luettelo Rooman provinsseista vuonna 117 jaa.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Achaea
  2. Aegyptus
  3. Africa
  4. Alpes Cottiae
  5. Alpes Maritimae
  6. Alpes Poenninae
  7. Arabia Petraea
  8. Asia
  9. Baleares
  10. Britannia
  11. Cappadocia
  1. Cilicia
  2. Creta et Cyrene (katso Kyrenaika ja Kreeta)
  3. Kypros
  4. Dalmatia
  5. Epirus
  6. Galatia
  7. Gallaecia
  8. Gallia Narbonensis
  9. Gallia Aquitania
  10. Gallia Belgica
  11. Gallia Lugdunensis
  1. Germania Inferior
  2. Germania Superior
  3. Hispania Baetica
  4. Hispania Tarraconensis
  5. Italia
  6. Iudaea
  7. Lusitania
  8. Lycia
  9. Macedonia
  10. Mauretania Caesarensis
  11. Mauretania Tingitana
  1. Moesia Inferior
  2. Moesia Superior
  3. Noricum
  4. Numidia
  5. Pannonia Inferior
  6. Pannonia Superior
  7. Pontus et Bithynia (katso Pontus, Bithynia)
  8. Raetia
  9. Sardinia et Corsica (katso Sardinia, Korsika)
  10. Sisilia
  11. Syria
  12. Traakia

Diocletianuksen uudellenorganisointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Provinssien hallinto pysyi lähes samana prinsipaatin ajaoista aina 300-luvun kriisiin asti. Vasta Diocletianuksen aikana provinssien hallintoa uudistettiin merkittävästi. Aluksi hän jakoi valtakunnan noin 50 provinssia, joiden koko vaihteli suuresti, sataan pienempään provinssiin. Yli puolet näistä provinsseista sijaitsi valtakunnan itäosassa, joka oli pinta-alaltaan pienempi, mutta väkirikkaampi. Provinssien kuvernöörit, jotka olivat aikaisemmin voineet komentaa alueillaan olleita joukkoja, saivat tästedes hoitaa vain siviilihallintoa. Valtakunta jaettiin kahteentoista diokeesiin (kreik. dioikesis), joiden johtajaksi tuli vicarius. [3]

Britannian diokeesi

Gallian diokeesi

Viennensisin diokeesi

Hispanian diokeesi

Pannonian diokeesi

Moesian diokeesi

Thracian diokeesi

Asianan diokeesi

Pontican diokeesi

Oriensin diokeesi

African diokeesi

Italian diokeesi

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cambridge Ancient History X s.369-370
  2. The Cambridge Ancient History, Second Edition, Volume XII, s. 705-706
  3. The Cambridge Ancient History, Second Edition, Volume XII, s. 707-710