Nuoliristi-puolue

”Hungaristiliikkeen” lippu, jossa nuoliristisymboliin on yhdistetty ns. Árpád-raidoitus

Nuoliristi-puolue – hungaristiliike (unk. Nyilaskeresztes Párt – Hungarista Mozgalom) oli unkarilainen autoritaarinen, äärioikeistolainen ja äärinationalistinen, kansallissosialistinen, irredentistinen ja antisemitistinen puolue, jota johti Ferenc Szálasi. Se perustettiin (alun perin eri nimellä) 1935, nousi Unkarissa valtaan vuonna 1944 Unkaria miehittävän natsi-Saksan tuella ja syyllistyi muun muassa tuhansien juutalaisten murhiin (joskin Unkarin holokaustin suurin joukkotuho oli toteutettu jo ennen puolueen valtaannousua). Szálasi ja useat muut puolueen vaikuttajat, kuten sisäministeri Gábor Vajna, tuomittiin sodan jälkeen sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä kuolemaan.

Tausta ja perustaminen

1930-luvun alussa Unkarissa toimi useita oikeistoradikaaleja ja äärikansallismielisiä ryhmiä ja liikkeitä. Niitä motivoivat yhteiskunnalliset ristiriidat ja toimeentulohuolet, jotka kääntyivät herkästi antisemitismiksi ja ”juutalaista pääomaa” kohtaan tunnetuksi katkeruudeksi, samoin vuoden 1919 neuvostotasavallan, punaisen ja valkoisen terrorin sekä Trianonin rauhansopimuksen kipeät muistot. Näillä liikkeillä ei kuitenkaan ollut merkittävää poliittista asemaa eikä suurten kansanjoukkojen tukea. 1930-luvun puolessavälissä tilanne jossain määrin muuttui, kun fasismin nousu Italiassa ja natsipuolueen valtaannousu Saksassa alkoivat tarjota esikuvia, ja niiden aatteita kannattavat unkarilaiset joutuivat pettymään, kun Gyula Gömbösin hallitus ei pystynyt toteuttamaan toivotunlaista ohjelmaa.

Vuonna 1935 palveluksesta eronnut upseeri Ferenc Szálasi perusti ”Kansakunnan tahdon puolueen” (A Nemzet Akaratának Pártja, NAP), jonka kannattajakunta aluksi koostui paljolti upseereista ja jonka päämääränä oli eräänlaisen autoritaarisen, uusfeodaalisen talonpoikaisvaltion perustaminen. Menestyttyään huonosti vaaleissa ja tehtyään opintomatkan Saksaan Szálasi vaihtoi strategiaa. Vuodesta 1936 lähtien puolueen linja oli entistä radikaalimpi, selkeämmin juutalaisvastainen, ja upseeriston ja keskiluokan sijaan huomio suunnattiin työväestön ”vapauttamiseen marxismin kahleista”. Samaan aikaan Gömbösin jälkeen valtaan noussut Darányin hallitus pyrki hillitsemään saksalaismielisiä ja fasistisia suuntauksia. Vuonna 1937 viranomaiset lakkauttivat NAP:n, jonka tilalle perustettiin Nemzeti Szocialista Magyar Párt – Hungarista Mozgalom (’Kansallissosialistinen unkarilainen puolue – hungaristiliike’) -niminen puolue.

Szálasi tuomittiin 1938 kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Kannattajat juhlivat häntä aatteensa marttyyrina, ja liikkeen kansansuosio kasvoi. ”Kansallissosialistinen unkarilainen puolue” oli lakkautettu 1938, mutta se perustettiin uudelleen nimellä Nyilaskeresztes Párt – Hungarista Mozgalom (’Nuoliristipuolue – Hungaristiliike’) ja saattoi näin osallistua toukokuun 1939 parlamenttivaaleihin. Szálasin vankilassa ollessa puoluetta johti Kálmán Hubay.

Ohjelma ja organisaatio

Nuoliristipuolueen ohjelmaa on luonnehdittu sekavaksi, muukalaisvihaiseksi sekoitukseksi poliittista kristillisyyttä, nationalismia ja sosialismia. Historiantutkija Krisztián Ungváry on korostanut, että Nuoliristin ohjelmassa oli selviä yhteyksiä äärivasemmistoon ja marxilaisuuteen: vaikka puolue vakuutti puolustavansa yksityisomistusta, se suunnitteli rajoittavansa rikkaimpien tuloja ja omistuksia (esimerkiksi kuukausituloille asetettaisiin katto ja suurten omaisuuksien periminen tehtäisiin mahdottomaksi) ja saattavansa voimaan tiukan suunnitelmatalouden. Toisaalta puolueessa oli myös keskiluokasta ja älymystöstä lähtöisin olevaa jäsenistöä, jota sosialistiset aatteet eivät puhutelleet, ja ”kansanliike-” ja ”salonkifasisti”-siipien välillä oli jatkuvia ristiriitoja. Selvin ero vasemmistolaiseen työväenliikkeeseen oli nuoliristiläisten juutalaisvastaisuudessa ja rotuopissa. Se ei ollut lainatavaraa Saksasta vaan osaksi jatkoa Unkariin jo vakaasti juurtuneeseen ”rodunsuojeluaatteeseen” ja antisemitismiin, osaksi Szálasin omaa erikoista kehitelmää (esimerkiksi: ”alempiarvoisina rotuina” pidettiin juutalaisia ja romaneja mutta ei slaaveja tai afrikkalaisia).

Yhteiskunta- ja arvopolitiikassaan Nuoliristipuolue tähtäsi väestön lisäämiseen ja perinteisten perhearvojen ja sukupuoliroolien tukemiseen. Suunniteltiin esimerkiksi ”luonnonvastaisen sukupuolivietin” omaavien steriloimista ja avioliittojen kieltämistä lisääntymiskyvyttömien ja lisääntymiskykyisten väliltä, jopa avioliittojen purkamista, jos puolisot eivät neljän vuoden kuluessa saisi lasta eivätkä suostuisi adoptoimaan, ja naimattomina pysyvien ohjaamista eräänlaisiin työläisasuntoloihin: ilman puolisoa ei saisi muodostaa omaa taloutta.

Puolueen organisaatio toimi tarkoituksellisesti kahdella tasolla: ”liikkeenä” ja ”puolueena”. ”Liikkeeseen” kuului myös esimerkiksi valtion virkamiehiä, jotka eivät voineet virallisesti olla puolueen jäseninä, ja sen huipulla oli epävirallinen Szálasin uskottujen piiri. ”Liikkeen” sisällä syntyi kaarteja ja epävirallisia puolisotilaallisia osastoja, jotka olivat tyypillisesti järjestyneet soluiksi, joissa kukin tunsi vain muutamia tovereitaan ja välittömän esimiehensä. Puolueen virallinen organisaatio koostui alueellisista osastoista, joita oli myös eri ihmisryhmille ja elämänalueille, esimerkiksi naisille, sokeille ja kuuroille. Puolueen jäsenistön on väitetty koostuneen paljolti rikollisista ja syrjäytyneistä. Tämä saattoi Krisztián Ungváryn mukaan jossain määrin pitää paikkansa vuonna 1944, jolloin Nuoliristin valtaannousu toi mukaan paljon väkivaltaan ja ryöstelyyn viehtynyttä väkeä, mutta aiemmin puolueen jäsenistössä oli runsaasti myös kunniallista, koulutettua keskiluokkaa.

Kuvitusta Ladislaus Pyhän legendaan 1300-luvulta. Kilvessä näkyvän punaisen ristin väitettiin olleen nuoliristisymbolin esikuva.

Symboliikka

Puolueen nuoliristisymbolin alkuperästä ja sen keksijästä ei ole varmaa tietoa, mutta ilmeisesti nuoliristi valittiin ennen kaikkea siksi, että se muistutti Saksan natsipuolueen hakaristisymbolia, joka oli Unkarissa tuolloin kielletty. Neljään suuntaan osoittavien nuolten on tulkittu kuvaavan toiveita Unkarin laajentumisesta uudelleen entisille alueilleen, jotka Trianonin rauhassa oli liitetty naapurivaltioihin, ja itse nuoliristin väitettiin (hennonlaisin perustein) olleen ritarikuningas Ladislaus I Pyhän tunnus. (Väite on ongelmallinen jo siksikin, että joissakin keskiaikaisissa kuvissa Ladislauksen kilpeen kuvattu risti on paremminkin ns. liljaristi, jonka sakarat päättyvät kolmiosaiseen kuvioon, ja rakenteeltaan ns. latinalainen risti, jonka pystysuora haara on vaakasuoraa pitempi.) Nuoliristiin yhdistettiin puolueen lipussa ja symboliikassa toisinaan punavalkoinen vaakaraidoitus, ns. Árpád-raidat.

Nousu valtaan

Szálasin vankilassa ollessa Nuoliristipuolue menestyi hyvin vuoden 1939 vaaleissa ja nousi suurimmaksi oppositiopuolueeksi. Se sai 15,41 % äänistä ja parlamentin 125 edustajanpaikasta 22. Szálasi vapautui vankilasta syyskuussa 1940 yleisen amnestian ansiosta, jonka valtionhoitaja Horthy oli julistanut sen kunniaksi, että Pohjois-Transilvania Wienin toisen välitystuomion perusteella palautui Unkarille. Puolueen kannatus kääntyi kuitenkin vaalivoiton jälkeen laskuun. Tähän vaikuttivat toisen maailmansodan syttymisen myötä alkanut taloudellinen noususuhdanne, joka lievensi yhteiskunnallisia jännitteitä, ja Horthyn Unkarissa säädetyt juutalaislait, joista ei-juutalainen keskiluokka koki hyötyvänsä.

Syksystä 1940 lähtien Nuoliristi joutui poliittisesti yhä ahtaammalle, kun Unkarin liityttyä ns. kolmivaltasopimukseen Saksan ja Italian kanssa nämä eivät halunneet tukea Horthyn hallinnon kanssa usein poikkiteloin asettuvaa ääripuoluetta. Vallanhaluinen ja itsepäinen Szálasi ei halunnut edes asettua tukemaan hallituspuolueen natsimielisempää siipeä, mikä aiheutti sisäisiä ristiriitoja.

Maaliskuussa 1944 Saksa miehitti Unkarin. Nuoliristipuolueen asemaa tämä ei vielä muuttanut, sillä Horthy jäi valtionpäämieheksi ja hänen nimittämänsä Sztójayn hallitus yhdessä enimmäkseen paikoilleen jääneen unkarilaisen virkamiehistön kanssa teki yhteistyötä saksalaisten kanssa. Tähän yhteistyöhön kuului myös Adolf Eichmannin ja László Endren johdolla toteutettu yli 400 000 Unkarin juutalaisen lähettäminen Auschwitzin tuhoamisleirille. Szálasi tuomitsi tämän operaation, sillä hänen mielestään juutalaisia olisi pitänyt käyttää työvoimana Unkarissa ja ”poistaa” heidät maasta vasta sodan jälkeen.

Szálasin hallitus.Seisomassa vasemmalta: uskonto- ja opetusasiain ministeri Ferenc Rajniss, maatalousministeri Fidél Pálffy, sisäministeri Gábor Vajna, kansanhuoltoministeri Béla Jurcsek, liikekannallepano- ja varusteluministeri Emil Kovarcz, propaganda- ja kansakunnansuojeluministeri Ferenc Kassai, teollisuusministeri Emil Szakváry, varapääministeri Jenő Szöllősi. Istumassa vasemmalta: valtionvarainministeri Lajos Reményi-Schneller, ulkoministeri Gábor Kemény, ”kansakunnanjohtaja” Ferenc Szálasi, puolustusministeri Károly Beregffy, kauppa- ja liikenneministeri Lajos Szász. Kuvasta puuttuu oikeusministeri László Budinszky.

Tilanne muuttui vasta lokakuussa 1944, kun Horthy oli vielä kerran yrittänyt irrottautua Saksan rinnalta ja ryhtyä neuvottelemaan erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Saksalaiset painostivat Horthyn luopumaan vallasta ja nimittämään Szálasin uuden ”kansallisen yhtenäisyyden hallituksen” muodostajaksi. ”Kansakunnanjohtajaksi” (nemzetvezető) julistautuneen Szálasin johdolla hallitus pyrki mobilisoimaan koko kansan viimeisiin sotaponnistuksiin.

Nuoliristin valtakausi ja loppu

Nuoliristin noustessa valtaan Neuvostoliiton joukot lähestyivät idästä ja olivat lokakuussa 1944 saaneet hallintaansa jo puolet Unkarista. Szálasin hallitus määräsi totaalisen liikekannallepanon: jo 10 vuotta täyttäneet lapset voitiin määrätä työhön ilmapuolustukseen, 16–18-vuotiaat terveydenhuollon ja järjestyksenvalvonnan palvelukseen, 18–45-vuotiaat miehet sotatoimiin, sitä vanhemmat yleisiin töihin ja järjestyksenvalvontaan. Siviiliväestöön kohdistui ankara terrori. Samaan aikaan Szálasi laati mielikuvituksellisia suunnitelmia sodanjälkeisestä uudesta järjestyksestä ja upeasta uudesta pääkaupungista, ”Szálasinlinnasta” (Szálasivár). Käytännössä mitään kaavailtuja yhteiskunnallisia uudistuksia ei Nuoliristin 170 päivää kestäneellä valtakaudella ehditty toteuttaa.

Kenkiä Tonavan rannalla. Ohjaaja Can Togayn ja kuvanveistäjä Gyula Pauerin 2005 toteuttama muistomerkki nuoliristiläisten Tonavaan ampumille juutalaisille.

Erityisesti terrorin kohteena olivat juutalaiset, joita oli Budapestissä vielä noin 200 000. (Kevään 1944 kyyditykset Auschwitziin oli aloitettu pääkaupungin ulkopuolisista juutalaisyhteisöistä, jotka oli ennen kyyditysten keskeyttämistä kesäkuussa 1944 jo ehditty tuhota lähes kokonaan, mutta Budapestin juutalaiset olivat vielä paljolti säästyneet.) Tämä lukumäärä väheni nuoliristiläisten vallassaolon aikana noin puoleen. Juutalaisia ajettiin ns. kuolemanmarsseille pakkotöihin länteen, esimerkiksi saksalaisten viimeistä puolustuslinjaa linnoittamaan. Nämä kuolemanmarssit lopetettiin marraskuussa 1944 Szálasin määräyksestä, ei juutalaisten pelastamiseksi vaan siksi, että Szálasi halusi osoittaa olevansa riippumaton saksalaisten määräysvallasta. Budapestissä juutalaiset pakotettiin marraskuussa siirtymään Pestin alueelle muodostettuun ghettoon. Ratsioita ja ryöstöjä (myös puolueettomien valtioiden suojelemaan ns. kansainväliseen ghettoon) tekevät sekä kaupungilla juutalaisten kimppuun hyökkäilevät nuoliristiläisjoukot surmasivat arviolta kahdeksantuhatta juutalaista, muun muassa ampumalla näitä Tonavan rannalta veteen.

Marras-joulukuussa 1944 Szálasin hallitus siirtyi Länsi-Unkariin, ja Budapest jäi lopulta neuvostojoukkojen piirittämäksi. Pestin puoli joutui neuvostojoukkojen hallintaan tammikuussa 1945, mutta Budan puolella (Tonavan länsipuolella) saksalaiset joukot ja nuoliristiläiset pitivät valtaa helmikuun puoleenväliin asti. Szálasi hallitustovereineen pakeni lopulta Itävallan puolelle, missä he toukokuun alussa joutuivat amerikkalaisten vangiksi. Lukuun ottamatta kansanhuoltoministeri Béla Jurcsekia, joka teki itsemurhan, heidät palautettiin Unkariin lokakuussa 1945. Useimmat Szálasin hallituksen jäsenet joutuivat tuomioistuimen eteen, ja kahta lukuun ottamatta, jotka saivat elinkautisen vankeustuomion, heidät tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin.

Aiheesta muualla

• Kuva Unkarin nuoliristin kokoontumisesta^{[vanhentunut linkki]}
• Nuoliristin päämaja Budapestissa (Arkistoitu – Internet Archive)
• Monument to the Murderers (A gyilkosok emlékműve). Dániel Ácsin ohjaama dokumenttifilmi Budapestin nuoliristiläisterroriin liittyvästä muistomerkistä ja sen historiasta.