Kolmannen liittokunnan sota

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kolmas liittokunta oli Yhdistyneen kuningaskunnan, Itävallan, Venäjän ja Ruotsin muodostama liittouma Napoleonin johtamaa Ranskaa vastaan vuosina 1803–1806. Ranskan jouduttua vihollisten ympäröimäksi Napoleon päätti koota suuren armeijan ja käydä sotaan liittoumaa vastaan idässä. Ulmin taistelussa ranskalaiset löivät itävaltalaiset lokakuussa 1805 ja noin puolitoista kuukautta myöhemmin uudestaan Austerlitzin taistelussa, jossa myös venäläiset kärsivät tappion. Taistelun jälkeen Itävalta jätti kolmannen liittokunnan ja luovutti alueita Ranskalle ja Baijerille, minkä lisäksi Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta lakkautettiin. Britit onnistuivat takaamaan merten herruuden voittamalla Ranskan ja Espanjan laivastot Trafalgarin taistelussa.

Kolmatta liittokuntaa seurasi pian neljäs liittokunta, kun Preussi liittyi brittien ja venäläisten rinnalle Ranskaa vastaan vuonna 1806.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.