VR-Yhtymä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”VR” ohjaa tänne. Lyhenteen VR muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.
VR-Yhtymä Oyj
Tunnuslause Aikaa yhteisellä matkalla
Yritysmuoto julkinen osakeyhtiö
Perustettu 1862 (osakeyhtiönä 1995)
Toimitusjohtaja Elisa Markula
Puheenjohtaja Esa Rautalinko[1]
Kotipaikka Helsinki, Suomi
Toimiala rautatie- ja maantieliikenne, logistiikka
Liikevaihto Laskua 792 milj. € (2020)[2]
Liikevoitto Laskua -25 milj. € (2020)[2]
Tilikauden tulos Laskua -33 milj. € (2020)[2]
Henkilöstö 5 818 (2020)[2]
Tytäryhtiöt VR FleetCare, VR Sverige, VR Transpoint, Avecra, Pohjolan Liikenne
Omistaja Suomen valtio
Kotisivu www.vrgroup.fi

VR-Yhtymä Oyj[3] eli VR Group[4] on Suomen valtion omistama logistiikkakonserni, joka harjoittaa henkilö- ja tavaraliikennettä Suomen rautateillä ja maanteillä. VR:llä oli Suomen rautatieliikenteessä sopimusoikeudellinen monopoli, joka päättyi tavaraliikenteessä vuonna 2007[5] ja kaukoliikenteen henkilöliikenteessä vuonna 2021[6].

Yhtymän tunnuskirjaimet VR on johdettu Valtionrautateistä, joka oli Suomen valtiollinen rautatielaitos vuosina 1862–1995.

VR on poliittisesti, uskonnollisesti ja aatteellisesti puolueeton ja tasapuolinen valtion ylläpitämä yhtiö, joka ei salli tiloissaan niihin liittyvää viestintää tai tyrkyttämistä yleisölle.[7]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtionrautateiden ja VR-Yhtymän vuosien 1985–2009 logon sininen versio
Punainen versio aiemmasta logosta

Valtionrautateiden muutos osakeyhtiöksi vietiin päätökseen Eino Saarisen pääjohtajakaudella 1988–1995.[8] Muutos oli aloitettu jo ennen Saarista, mutta hän vei hanketta voimakkaasti eteenpäin. Eduskunta hyväksyi muutosta ajaneen lakiesityksen 7. joulukuuta 1994 äänin 134–30; VR:stä muodostui valtion omistama osakeyhtiö VR-yhtymä Oy 1. heinäkuuta 1995.[9] Seuraava pääjohtaja Panu Haapala ehti toimia tehtävässään vain muutaman kuukauden, sillä maaliskuussa 1997 hän kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen. Haapalan seuraajaksi nimitettiin Henri Kuitunen.[10] Kuitunen toimi konsernin pääjohtajana 12 vuoden ajan, kunnes irtisanoutui lokakuussa 2008.[11]

Maaliskuussa 2009 uudeksi toimitusjohtajaksi nimitettiin Mikael Aro.[12] Vuosina 2009–2010 toteutettiin konsernirakenteen uudistus. VR-Yhtymän omistaman, linja-autoliikennettä harjoittaneen Pohjolan Liikenne -konsernin emoyhtiö Oy Pohjolan Liikenne Ab sulautettiin ensin junaliikennettä harjoittaneeseen VR Osakeyhtiöön, jolloin Pohjolan Liikenteen henkilöliikenne siirtyi henkilöliikennedivisioonaan ja tavaraliikenne logistiikkadivisioonaan. Tämän jälkeen VR Osakeyhtiö sulautettiin VR-Yhtymään. Oy Pohjolan Henkilöliikenne Ab:n nimi muutettiin Oy Pohjolan Liikenne Ab:ksi. Lisäksi Megasiirto Oy sulautettiin radanpidon suunnittelu-, rakentamis- ja kunnossapitopalveluja toimittavaan Oy VR-Rata Ab:hen, josta tuli VR Track Oy. Logistiikassa Transpoint-yhtiöt ja VR Cargo yhdistettiin VR Transpoint -brändin alle, ja Transpoint-yhtiöt (Transpoint Internationalia lukuun ottamatta) fuusioitiin VR-Yhtymään. Vuoden 2011 alussa VR-Yhtymä otti liikemerkikseen VR Group, joka oli jo aiemmin yrityksen englanninkielinen rinnakkaistoiminimi.[4]

Aro irtisanoutui kesäkuussa 2016, ja lokakuussa 2016 uutena toimitusjohtajana aloitti Rolf Jansson.[13] Kilpailu- ja kuluttajavirasto päätti vuonna 2015 jättää tutkimatta Marecap Trans Oy:n tekemän tutkintapyynnön VR Transpointin kansainvälisistä maantiekuljetuksista, perustellen päätöstä maantiekuljetusten alalla toimivien yritysten lukumäärällä.[14] Marecap Trans Oy epäili laitonta ristisubventiota, jossa VR paikkaisi maantieliikenteen tappioita muista liiketoiminnoista tulevilla voitoilla.[15]

Vuosina 1993–2015 VR julkaisi Matkaan-asiakaslehteä.[16]

Vuonna 2019 VR Track Oy vaihtoi nimensä NRC Group Finland Oy:ksi sen jälkeen kun yhtiö oli myyty norjalaiselle NRC Groupille. Samalla VR Groupista tuli kaupassa NRC Groupin suurin osakkeenomistaja noin 18,3 prosentin osuudella.[17] Myöhemmin samana vuonna NRC Group myi suunnitteluliiketoimintansa Tukholman pörssiin listautuneelle Swecolle.[18]

Kesäkuussa 2021 Lauri Sipponen nimitettiin uudeksi toimitusjohtajaksi[19] ja 5. elokuuta 2021 Sipponen aloitti VR Groupin toimitusjohtajana.[20] Hänet irtisanottiin huhtikuun alussa 2022.[21] Elokuussa 2022 uudeksi toimitusjohtajaksi nimitettiin Elisa Markula.[22]

Heinäkuussa 2022 VR saavutti kaukoliikenteessä kuukausikohtaisen matkamääräennätyksensä, joka oli 1,4 miljoonaa matkaa.[23]

Elokuussa 2024 VR alkoi liikennöidä Tukholman ja Göteborgin välistä reittiä Ruotsissa.[24]

Konsernin rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VR Groupin liiketoiminta voidaan jakaa seuraaviin toimintoihin:[25]

  • Matkustajaliikenteeseen kuuluvat VR:n kauko- ja lähijunaliikenne, Pohjolan Liikenteen linja-autoliikenne sekä kaukojunaliikenteen ravintolapalveluista vastaava Avecra.
  • VR Transpoint kuljettaa muun muassa metsä-, metalli-, kemian- ja rakennusteollisuuden raaka-aineita ja tuotteita niin rautateillä kuin maanteillä.
  • VR FleetCare tarjoaa raidekaluston huolto- ja elinkaaripalveluita sekä kalustotekniikkaan liittyviä asiantuntijapalveluita.
  • Kiinteistöyksikkö vuokraa ja kehittää yhtiön omistamia toimitiloja.
  • Junaliikennöintidivisioona vastaa vetureiden ajamisesta sekä matkustajaliikenteen että VR Transpointin osalta. Junaliikennöinti vastaa myös junaliikennettä ohjaavan operaatiokeskuksen toiminnasta.
  • Konsernipalveluihin kuuluvat muun muassa HR, lakiasiat, talous ja rahoitus, IT sekä viestintä.[26]

Yhteensä VR-konsernissa on 28 yhtiötä ja osakkuusyrityksiä kahdeksan. Liikenteen ohjauspalvelut eriytettiin vuoden 2015 alussa Finrail-nimiselle yhtiölle (vuoden 2021 alusta Fintraffic Raide), joka ei kuulu VR-yhtymään.[27]

VR-Yhtymä määritellään liikennöitsijäksi tai rautatieyritykseksi, kun taas Väylävirasto on Suomen rataverkon haltija ja vastaa sen ylläpidosta. Sen jälkeen kun muutkin liikennöitsijät ovat päässeet liikennöimään rataverkolla, ovat Väyläviraston ja VR-Yhtymän erilliset roolit näkyneet entistä voimakkaammin.

Toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilöliikenteen osalta VR-Yhtymä hoitaa sekä Helsingin seudun, Riihimäen ja Lahden seudun, Kymenlaakson ja Tampereen seudun lähijunaliikennettä että kaukoliikennettä, myös kansainvälistä yhteyttä Pietariin ja Moskovaan. Se hoitaa myös kilpailutuksen kautta Tampereen raitiotien liikennöinnin.[28] Kansainvälinen yhteys Tornion kautta Ruotsin ja Norjan satamiin ja kaupunkeihin ei sen sijaan ole VR:lle mahdollinen, koska Haaparannan ja Tornion välistä kaksoisraideosuutta ei ole sähköistetty.

Helsingin, Kymenlaakson ja Tampereen seutujen ulkopuolella ei ole varsinaista lähiliikennettä eikä paikallisjunia. Siellä taajamajunat pysähtyvät pikajunia ja Intercity-junia tiheämmin ja yhdistävät näin pienempiä kaupunkeja ja kuntia. Pikajunat, InterCity-junat ja Pendolinot yhdistävät suuremmat kaupungit. Useimpien kaukoliikenteen junien lähtö- tai määräasema on Helsinki, mutta niitä kulki myös esimerkiksi Turusta Tampereen ja Jyväskylän kautta Pieksämäelle ja päinvastoin. Suora makuuvaunuja sisältävä yöjunayhteys on myös Turun ja Oulun sekä Turun ja Rovaniemen välillä, mutta tällöin vaunut siirretään matkan varrella Tampereella junasta toiseen.

Rautateiden turvallisuudesta ja toimivuudesta vastaa liikenne- ja viestintäministeriön alainen Väylävirasto.

Rakennuslehti valitsi VR Trackin Lielahti-Kokemäki-allianssihankkeen työmaan Vuoden työmaaksi 2012. Kyseinen ratahanke oli Euroopan ensimmäinen julkisten hankintojen allianssihanke.[29] Työmaan vastuuhenkilöt Juha Jalamaa ja Jussi Takamaa palkittiin H. Roosin säätiön työturvallisuuspalkinnolla 18. maaliskuuta 2014.[30]

Ville Saksin kaudella VR Trackin Ruotsissa tekemä kunnossapitosopimus tuotti huomattavia tappioita Suomen valtiolle, ja se lopetettiin ennen sopimuksen päättymistä, ja Saksi irtisanoutui samanaikaisesti kun asiasta tiedotettiin. VR Track sai hänen aikanaan rataverkon huonosta kunnossapidosta moitteita Liikennevirastolta. Liikennevirasto sulki laiminlyöntien vuoksi VR Trackin pois rataverkon kunnossapidon tarjouskilpailusta.[31]

24. maaliskuuta 2022 julkaistiin uutinen, jossa kerrottiin VR:n ostavan ruotsalaisen Arriva Sverigen.[32]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VR:n tulos heikkeni vuonna 2015 edellisvuoteen verrattuna, mikä selittyy muun muassa saksalaisen Siemensin kanssa tehdyistä Vectron-vetureiden kalustokaupoista.[33] Vuonna 2017 VR:n tulos parani, kun matkustajamäärät kasvoivat 8 prosenttia matkalippujen hinnanalennuksien ansiosta. Liikevaihdon lasku tilikaudella 2019 johtui VR Trackin myynnistä NRC Groupille. Konsernin vertailukelpoinen liikevaihto, jossa on huomioitu VR Trackin myynti, kasvoi 1,2 prosenttia vuoteen 2018 verrattuna. VR Track -kaupan osuus vuoden 2019 liikevoitosta oli 177,6 miljoonaa euroa järjestelyyn liittyvien kulujen jälkeen. Vertailukelpoinen liikevoitto kasvoi 29 prosenttia edellisestä tilikaudesta.[25]

VR-konsernin tunnusluvut
2014[34] 2015[34] 2016[34] 2017[25] 2018[25] 2019[25] 2020[2] 2021[35] 2022[35]
Liikevaihto (milj. €) 1 367 1 231 1 187 1 251 1 277 988 792 838 1 107
Liikevoitto (milj. €) 90 65 43 110 152 301 -25 -23 -58
Tilikauden tulos (milj. €) 68 50 21 78 111 249 -33 -14 -47
Tase (milj. €) 1 877 2 029 2 002 1 818 1 844 1 940 2 010 1 938 2 365
Sijoitetun pääoman tuottoaste (%) 5,9 4,5 2,8 6,9 10,4 17,5 -1,1 -0,5 -1,6
Omavaraisuusaste (%) 82,5 71,1 68,8 67,4 68,1 69,3 63,7 66,0 52,7

Kilpailuasema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VR-Yhtymällä oli Suomen rautateiden henkilöliikenteessä sopimusoikeudellinen monopoliasema, joka päättyi 1. tammikuuta 2021. Rautateiden henkilöliikenne Suomessa avautui kilpailulle täysimääräisesti 1. tammikuuta 2021 vapaan pääsyn (open access) mallilla, jossa liikennöitsijät voivat kilpailla samoilla rataosilla markkinaehtoisesti omalla kalustollaan.[6] Rautateiden tavaraliikenteessä VR:n monopoliasema poistui jo vuonna 2007.[5]

Aikaisemmin henkilöliikennettä suunniteltiin kilpailutettavaksi. Kilpailutukseen olisi haluttu mukaan myös maakunnat ja kaupungit, jotta olisi saatu aikaan myös alueellista liikennettä. VR:n oli tarkoitus säilyä sen monopoliaseman purkamisen jälkeenkin valtion omistuksessa, mutta siitä olisi eriytetty kilpailun mahdollistamiseksi kolme eri valtionyhtiötä, jotka olisivat olleet kalusto-, kunnossapito- ja kiinteistöyhtiö. Kiinteistöyhtiöön olisi kuulunut käytännössä vain VR:n juna-asemat. Niihin olisi tullut pääsy myös VR:n kilpailijoille. Kalustoyhtiö olisi vuokrannut VR:n kalustoa myös muille toimijoille. Arveltiin, että kaluston hankkiminen olisi muuten saattanut olla VR:n kilpailijoille liian kallista.[36]

Henkilöjunaliikenteen kilpailuttaminen oli tarkoitus alkaa Etelä-Suomen taajamajunaliikenteestä vuonna 2020. Tarkoituksena oli avata koko Suomen matkustajajunaliikenne kilpailulle vuoteen 2026 mennessä. Sittemmin kilpailutus jätettiin tekemättä ja päädyttiin vapaan pääsyn malliin, jossa markkinoille tuleva yritys ostaa itse kaluston.[37] Ensimmäinen näin tehnyt yritys oli Suomen Lähijunat, joka osti VR:ltä 11 Sm2-junayksikköä Turun seudun lähijunaliikennettä varten syksyllä 2022.[38] Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan henkilöjunaliikenteen kilpailuttaminen alentaisi matkalippujen hintoja ja kasvattaisi liikenteen kysyntää.[39]

Lopulta ainut liikenne, joka kilpailutettiin, oli Helsingin seudun liikenteen (HSL) toimivalta-alueen sisäiset linjat. Ne ulottuvat Helsingistä Siuntioon ja Keravalle ja kattavat myös Kehäradan liikenteen. Kilpailutuksessa otettiin huomioon myös mahdollinen henkilöliikenteen aloittaminen Nikkilään. Tämän kilpailutuksen VR voitti toukokuussa 2020. Sopimuksen pituus on kymmenen vuotta kesäkuusta 2021 alkaen ja siihen sisältyy kolmen vuoden optio.[40] VR ei omista junia, joilla ajetaan HSL-alueen sisäiset vuorot, vaan ne omistaa Pääkaupunkiseudun Junakalusto.

Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttää, että julkisesti hankitut henkilöliikenteen palvelut tulee kilpailuttaa. Uudistuksen pitää olla toteutunut vuoteen 2031 mennessä.[41]

2020-luvulla VR aikoo myydä useita omistamiaan rautatieasemia. VR:n omistuksessa ovat muun muassa Tampereen rautatieasema ja Helsingin päärautatieasema. VR:n mukaan kiinteistöistä luopuminen tukee junaliikenteen kilpailun avautumista. [42][43]

Kalusto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo VR:n kalustosta

Veturit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dv12-mallinen dieselveturi

VR-Yhtymällä on kaupallisessa liikenteessä käytössä kolme sähköveturityyppiä: Sr1, Sr2 ja Sr3 sekä neljä dieselveturityyppiä: Dv12, Dr14, Dr16 ja Dr19.

Ensimmäiset Sr1-luokan veturit tilattiin vuonna 1973 neuvostoliittolaiselta Novotšerkasskin veturitehtaalta, joka valmisti vetureita 110 kappaletta ja niitä ennen yhden prototyypin. Sr1 onkin nykyisin Suomen runsaslukuisin sähköveturityyppi. Alkuvaikeuksien jälkeen se on osoittautunut erittäin luotettavaksi. Ensimmäinen Sr1-veturi, 3001, saapui Suomeen 4. syyskuuta 1973. Vuonna 1993 Hyvinkään konepaja kokosi ylimääräisestä korista ja muista varaosista veturin 3111. Verrattuna vastaavan ikäisiin länsimaisiin sähkövetureihin on Sr1 teholtaan pienempi. Kahdeksan Sr1-veturia on tällä hetkellä hylätty.[44] Sr1-vetureilla on ollut yhteensä kolme väritystä. lähde?

Ensimmäinen Sr2 valmistettiin vuonna 1995. Vuoteen 2003 mennessä vetureita rakennettiin 46 kappaletta. Sr2:n suurin sallittu nopeus on 210 km/h. Koeajoissa sillä on ajettu 232 km/h. Nopeus 230 km/h oli merkittynä joissakin vetureissa, mutta sittemmin tätä lukua on alennettu voimassa olevan hyväksynnän mukaiseksi. Sr2 3201 seisoo varaosalähteenä Oulussa. [44]

Joulukuussa 2013 VR julkaisi yli 300 miljoonan euron arvoisen kalustokaupan, jonka myötä se hankkii saksalaiselta Siemensiltä 80 uutta Vectron-sähköveturia ja option 97 lisäveturiin. Ensimmäiset veturit tulivat käyttöön vuoden 2017 kesäkuussa ja koko erä toimitetaan vuoteen 2026 mennessä.[33] Siemens Vectronin tyyppimerkinnäksi tuli Sr3.

VR-Yhtymä liikennöi kolmella dieselveturityypillä kaupallisessa liikenteessä; nämä ovat Dv12, Dr14 ja Dr16. Dr16-veturi on dieselsähköinen veturi, josta on mahdollista syöttää virtaa matkustajavaunuihin. Vuonna 2022 koeajoihin saapui uusi dieselveturi Dr19, joka otettiin kaupalliseen käyttöön 2023.

Moottorijunat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähijunavuorot ajetaan sähkökäyttöisillä Sm2-, Sm4- tai Sm5-moottorivaunuilla ja dieselkäyttöisillä Dm12-moottorivaunuilla. Lähiliikenteessä on yhdessä vuoroparissa Helsinki–Kouvola-reitillä käytössä myös erillisiä vihreäväritteisiä veturivetoisia lähiliikennevaunuja. Aikaisemmin Eil-vaunuja kulki myös Helsinki–Riihimäki-reitillä. Syksyllä 2022 ilmoitettiin VR:n tilanneen sveitsiläiseltä Stadlerilta 20 uutta Sm7-sähkömoottorijunaa lähiliikenteeseen.[23]

Pendolino-juna Helsingin päärautatieasemalla

Suomessa nopein junatyyppi on kuusivaunuinen Pendolino. Junia voidaan yhdistää enintään kahden yksikön mittaisiksi. Kallistuvan korin ansiosta Pendolino voidaan ajaa kaarteisiin 35 prosenttia muita junia nopeammin. Pendolinoilla liikennöidään vilkkaimpiin matkustusaikoihin, ja ne pysähtyvät pääosin vain suurimmilla asemilla. Junan suurin nopeus on 220 km/h. Ensimmäiset Pendolinot tilattiin vuonna 1992 ja ne aloittivat liikennöinnin Helsingin ja Turun välisellä rantaradalla vuonna 1995.

Allegro on muutamin poikkeamin Pendolinon kaltainen junayksikkö. Niitä liikennöi Karelian Trains, joka on VR-Yhtymän ja Venäjän rautatieyhtiön omistama. Junayksikkö on seitsemänvaunuinen ja niitä käytetään Helsingin ja Pietarin välisessä liikenteessä.

Vaunut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intercity-junan ohjaus- ja matkustajavaunu Jyväskylän rautatieasemalla vuonna 2013

Suomessa VR-Yhtymä liikennöi InterCity-junia kaikilla merkittävillä reiteillä (muun muassa Helsinki–Tampere–Oulu–Rovaniemi, Helsinki–Kuopio–Kajaani–Oulu, Helsinki–Turku, Helsinki–Vaasa, Helsinki–Joensuu sekä Turku–Tampere/Pori). Junien huippunopeus on radasta, veturista ja junatyypistä riippuen 140–200 km/h. Yksikerroksisten Intercity-vaunujen nopeusrajoitus on 160 km/h ja uudempien kaksikerroksisten Intercity-junien jopa 200 km/h. Intercity-junan tunnistaa vihervalkoisesta (aiemmin punavalkoisesta) värityksestä ja vaunun litteran kirjaimesta x (yksikerroksinen) tai d (kaksikerroksinen). Kaksikerrosvaunuissa on ilmastointi ja WLAN-verkko, ja ne ovat uudenaikaisia ja moderneja.

Sininen päivävaunu

Siniset vaunut eli saksalaisvaunut eli VR:n siniharmaat teräskoriset pikajunavaunut ovat olleet ensisijaisia pikajunavaunuja VR:n liikenteessä 1970-luvulta asti. Ne korvasivat kaukoliikenteestä ruskeat vaunut, jotka olivat puukorisia. Vanhimmat vaunut ovat jo melko vanhoja, ja niitä on romutettu uusien yksi- tai kaksikerroksisten Intercity-vaunujen ja Pendolino-junien valmistuessa. Vanhoja vaunuja on myös sijoitettu taajamajunavaunuksi. Sinisten makuuvaunujen käyttö on vähentynyt uusien kaksikerroksisten makuuvaunujen valmistuttua. Lähes kaikki vanhemman sarjan sileäkattoiset siniset vaunut on romutettu ja uudemman, vekkikattoisen sarjan romutuskin on jo alkanut.

Tuleva kalusto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 2022 ilmoitettiin VR:n tilanneen sveitsiläiseltä Stadlerilta 20 uutta Sm7-sähkömoottorijunaa lähiliikenteeseen.[45]

Alkuvuodesta 2023 VR ilmoitti 9 makuuvaunun ja 8 autovaunun tilauksesta.[46]

Toimipaikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääkonttori

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VR-Yhtymän pääkonttori sijaitsi pitkään Helsingin päärautatieaseman rakennuksessa. Vuonna 2017 pääkonttori kuitenkin siirrettiin Länsi-Pasilaan, Ylen eläkesäätiön omistuksessa olevaan Iso Paja -toimistotaloon, jossa VR-Yhtymä on vuokralla.[47]

Asemarakennukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VR omisti vuoden 2023 keväällä 64 asemarakennusta, joista valtaosasta se aikoo luopua lähivuosina. Vain Helsingin ja Tampereen asemat jäävät toistaiseksi varmasti VR:lle.

Lähivuosina myytävät asemat ovat: Akaa Toijala, Hyvinkää, Hämeenlinna, Joensuu, Järvenpää, Kajaani, Kerava, Kolari, Kotka, Kouvola, Kuopio, Kemijärvi, Lahti, Mikkeli, Oulainen, Parkano, Pieksämäki, Riihimäki, Siilinjärvi, Turku, Turku Kupittaa, Tuusula Jokela, Varkaus.

Lisäksi Venäjän rajalla sijaitsevien kolmen aseman tilannetta tarkastellaan erikseen. Ne ovat Kuhmo Vartius, Lappeenranta Vainikkala ja Tohmajärvi Niirala. [48]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hallitus VR. Viitattu 16.4.2023.
  2. ↑ a b c d e f Toimintakertomus ja tilinpäätös – Vuosiraportti 2020 VR-Yhtymä Oy. Viitattu 26.1.2022.
  3. ↑ VR-Yhtymä Oy:n yhtiökokouksen 17.3.2022 päätökset VR-Yhtymä Oy. Viitattu 28.4.2022.
  4. ↑ a b c VR-konserni uudistaa brändejään 1.11.2010. VR-Yhtymä Oy. Viitattu 4.11.2020.
  5. ↑ a b VR:n kilpailija keräsi rahat - Täältä tulee Fennia Rail. Talouselämä. 13.10.2014. Arkistoitu 14.10.2014. Viitattu 4.5.2021.
  6. ↑ a b VR-Yhtymän kommentti kansanedustaja Jenni Pitkon kirjalliseen kysymykseen 11.2.2021 (PDF) 12.2.2021. VR. Viitattu 28.3.2021.
  7. ↑ Elina Ranta: Pamin "hallituksen lamautuspaketti oli liikaa VR:lle" Ilta-Sanomat. 6.2.2024. Sanoma. Viitattu 9.2.24.
  8. ↑ Vaikkinen, Veikko: Pääjohtaja teki VR:stä osakeyhtiötä. Helsingin Sanomat, 11.3.2014, s. 11. Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ Zetterberg, Seppo: Yhteisellä matkalla. VR 150 vuotta, s. 413. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-34742-3
  10. ↑ Henri Kuitunen VR:n pääjohtajaksi HS.fi. 3.4.1997. Viitattu 4.11.2020.
  11. ↑ Sukset ristiin ministerin kanssa – VR:n johto erosi IS.fi. 21.10.2008. Viitattu 4.11.2020.
  12. ↑ Mikael Aro VR:n johtoon Yle.fi. 2.3.2009. Viitattu 4.11.2020.
  13. ↑ VR:n toimitusjohtajaksi nimitettiin yhtiön sisältä Rolf Jansson HS.fi. 20.10.2016. Viitattu 4.11.2020.
  14. ↑ Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei nähnyt tutkittavaa VR Transpointin kansainvälisessä... VR Transpoint. 16.4.2015.
  15. ↑ Virtanen, Sofia: Vuotosivusto: Maantiekuljetusyhtiö kannellut VR:stä Kilpailuvirastolle Tekniikka&Talous. 25.6.2014.
  16. ↑ http://vaunut.org/keskustelut/index.php?topic=8877.0
  17. ↑ Tuominen, Jyri: VR Trackin myynti norjalaiselle NRC:lle varmistui Kauppalehti.fi. 7.1.2019. Viitattu 4.11.2020.
  18. ↑ Tyystjärvi, Ilona: Sweco ostaa NRC Groupin suunnitteluliiketoiminnan Kauppalehti.fi. 12.8.2019. Viitattu 4.11.2020.
  19. ↑ Joonas Remes: VR:n uusi toimitusjohtaja on Lidlin ex-johtaja Lauri Sipponen - "Erittäin kokenut ja ammattitaitoinen" 1.7.2021. Kauppalehti. Viitattu 1.7.2021.
  20. ↑ Lauri Sipponen VR Groupin uudeksi toimitusjohtajaksi 1.7.2021. VR-Yhtymä Oy. Viitattu 28.4.2022.
  21. ↑ Raeste, Juha-Pekka: HS:n tiedot: VR:n toimitusjohtaja Lauri Sipponen irtisanottiin johtoryhmän kasvaneen epäluottamuksen takia. Helsingin Sanomat, 4.4.2022. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 22.9.2022.
  22. ↑ VR:n uudeksi toimitusjohtajaksi on nimitetty Elisa Markula Yle Uutiset. 26.8.2022. Viitattu 26.8.2022.
  23. ↑ a b VR hankkii 20 sähkömoottorijunaa lähiliikenteeseen – tilaus suomalaisyhtiöltä sivu suun MTV Uutiset. 24.10.2022. Viitattu 25.10.2022.
  24. ↑ Pettersson, Tobias: Nu kör VR:s tåg för första gången mellan Stockholm och Göteborg Hufvudstadsbladet. 26.8.2024. Viitattu 26.8.2024. (ruotsiksi)
  25. ↑ a b c d e f Toimintakertomus ja tilinpäätös – Vuosiraportti 2019 VR-Yhtymä Oy. Viitattu 4.11.2020.
  26. ↑ Konsernipalvelut – VR Group yrityksenä VR-Yhtymä Oy. Arkistoitu 21.10.2020. Viitattu 4.11.2020.
  27. ↑ Valtioneuvoston viestintäosasto: Finrail eriytetään VR-konsernista Valtioneuvosto.fi. 22.12.2014. Arkistoitu 10.1.2015. Viitattu 12.1.2015.
  28. ↑ VR-Yhtymä liikennöimään Tampereen Ratikkaa www.tampere.fi. 25.4.2019.
  29. ↑ Rata-allianssi voitti työmaakilpailun Rakennuslehti. 10.12.2012.
  30. ↑ Lielahti−Kokemäki-allianssihankkeessa työturvallisuutta edistetty ansiokkaasti VR Group. 18.3.2014.
  31. ↑ Jarmo Liski: Länsimetron uuden toimitusjohtajan tausta Yle.fi/uutiset. 17.11.2016. Viitattu 17.11.2016.
  32. ↑ Lindholm, Petteri: VR kertoo kolme syytä ulkomaille lähtöön – yhtiö laajentaa Ruotsiin, josta se ostaa 3 800 työntekijän bussi- ja junaoperaattori Arrivan Yle Uutiset. 24.3.2022. Viitattu 25.3.2022.
  33. ↑ a b c Karttunen, Kirsti: VR ostaa 80 uutta veturia Siemensiltä HS.fi. 20.12.2013. Viitattu 4.11.2020.
  34. ↑ a b c d Toimintakertomus ja tilinpäätös – Vuosiraportti 2016 VR-Yhtymä Oy. Viitattu 4.11.2020.
  35. ↑ a b VR Groupin vuosiraportti 2022 web.archive.org. 9.6.2023. Viitattu 22.8.2023.
  36. ↑ Yleisradio: VR:n monopoli murtuu: Näitä kuutta asiaa se tarkoittaa Yleisradio. 9.8.2017. Yleisradio. Viitattu 18.4.2018.
  37. ↑ Salonen, Viki: Hallituksen päätös raidekilpailun vesittämisestä kuumentaa tunteita – "Karhunpalvelus yhteiskunnalle" Hämeen Sanomat. 22.8.2019. Viitattu 8.5.2020.
  38. ↑ VR Group myy 11 junayksikköä Suomen lähijunat Oy:lle Turun Sanomat. 7.9.2022. Viitattu 12.11.2022.
  39. ↑ Ruissalo, Pekka: Nyt tarvitaan pääradalle muutakin kuin VR, linjaa KKV – "Kilpailu voisi hyödyttää suurta joukkoa suomalaisia" Vantaan Sanomat. 28.4.2023. Viitattu 28.4.2023.
  40. ↑ HSL hallituksen pöytäkirja hsl01.oncloudos.com. 5.5.2020. Arkistoitu 8.3.2022. Viitattu 7.5.2020.
  41. ↑ Pantsu, Pekka: Henkilöjuniin ehdotetaan historiallista jättiremonttia: suurin sitten junaliikenteen aloittamisen – nykytilanteen jatko ei ole vaihtoehto Yle. 9.5.2023. Viitattu 30.5.2023.
  42. ↑ VR luopuu lähivuosina 25 matkustaja-asemasta – Helsingin päärautatieasema ja kivimiehet joukossa MTV Uutiset. 10.5.2023. Viitattu 10.5.2023.
  43. ↑ VR myy matkustaja-asemansa lähivuosina – Tampereen ja Helsingin vuoro tulee myöhemmin Yle. 10.5.2023. Viitattu 10.5.2023.
  44. ↑ a b Tasoristeys 3/2021 resiinalehti.fi. Viitattu 2.2.2022.
  45. ↑ VR hankkii 20 uutta lähijunaa sveitsiläiseltä Stadlerilta Turun Sanomat. 29.11.2022. Viitattu 2.12.2022.
  46. ↑ VR hankkii Škoda Transtechilta uutta kalustoa yöjunaliikenteeseen vrgroup.fi.
  47. ↑ Silfberg, Kalle: VR muuttaa Ylen Isoon Pajaan – Helsingin rautatieasemalle harkitaan hotellia Helsingin Sanomat. 15.12.2015.
  48. ↑ VR luopuu lähes kaikista asemista – Katso onko oma paikkakuntasi listalla www.iltalehti.fi. Viitattu 12.5.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta VR-Yhtymä.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=VR-Yhtymä&oldid=22742631”