Vainikkalan rautatieasema

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vainikkala
Kuva asemalta
Perustiedot
Lyhenne  Vna
Rataosa  Luumäki–Vainikkala
Ratakilometri  282+784[1]
Sijainti  60°51′51″N, 028°18′19″E
Osoite  Ratapihantie 48, 54270 Vainikkala
Kunta  Lappeenranta (vuoteen 1967 Lappee)
Etäisyydet  Helsinki 282,7 km
Kouvola 93,3 km
Avattu  1898
Lakkautettu 
 • henkilöliikenne  kotimaan liikenne 22.5.1977
Liikenne
Operaattori(t)  VR-Yhtymä
Kansainvälinen  Helsinki–Pietari/Moskova
Muut tiedot  raja-asema, Suomen ja Venäjän välinen yhdysliikenne
Matkustajalaituri(t)
Pinnoite  asvaltti
Asemarakennus
Rakennettu  1898, uusi 1963
Purettu  vanha 1972
Lipunmyynti  ei
Ratapiha
Raiteisto  3 laituriraidetta, tavararatapiha
Aiheesta muualla
Aseman tiedot

Vainikkalan rautatieasema (lyh. Vna) on Lappeenrannan Vainikkalassa sijaitseva kansainvälinen rajanylityspaikka, jota käytetään vain rautatieliikenteessä.[2] Vuonna 2012 Kaakkois-Suomen rajavartiosto teki Vainikkalan kautta kulkeville matkustajille yhteensä 483 988 rajatarkastusta. Tämä oli runsas 10 prosenttia edellisvuotta enemmän.[3]

Lappeenrannan Vainikkalan rajanylityspiste palvelee junaliikennettä
Lappeenrannan Vainikkalan rajanylityspiste palvelee junaliikennettä
Vainikkala
Lappeenrannan Vainikkalan rajanylityspaikka palvelee itärajan ylittävää junaliikennettä
Vainikkalan kansainvälinen rajanylityspaikka
Sijainti: 60°51′19.1″N, 028°20′15.4″E
Sijainti Suomessa: Rajamiehentie 147, 54270 Vainikkala[4]
osa Lappeenrantaa
Venäjän vastaraja-asema: Louko (ven. Бусловская, Buslovskaja)
Suomen tulli: Suomen tulli,
Nuijamaan tulli, Vainikkalan tullitoimipaikka
Suomen rajavartiosto: Kaakkois-Suomen rajavartiosto[4]
Venäjän rajavartiosto: FSB:n Leningradin alueen rajahallinto
Venäjän tulli: Tullipiste ŽDPP Buslovskaja,
Viipurin tulli, Luoteinen tullihallinto[5]
Raja-aseman taso: kansainvälinen rajanylityspaikka[2]

Vainikkalan asema avattiin vuonna 1898 Riihimäki–Pietari-radalle. Vanha puinen asemarakennus rakennettiin V-luokan asemaksi, mutta se korotettiin III-luokkaan valtakunnanrajan siirtyessä aseman itäpuolelle. Uusi, punatiilinen asemarakennus valmistui vuonna 1963. Vanha asema purettiin vuonna 1972 uuden aseman laajennuksen yhteydessä.[6]

Kotimaan sisäinen henkilöliikenne Vainikkalassa lopetettiin toukokuussa 1977. Nykyisin asema toimii Suomen ja Venäjän välisen henkilö- ja tavaraliikenteen rajatarkastuspaikkana. Asemalla ei ole lipunmyyntiä. Lähin Suomen ja Venäjän välisiä yhdysliikennejunalippuja myyvä asema on Lappeenranta.

Venäjän puoleinen rajanylityspaikka ja lähin asema on runsaan 2 kilometrin päässä rajasta sijaitseva Buslovskaja (ent. Loukon seisake), mikä esiintyy joskus rautatieliikenteen tarkastuspistettä tarkoittavan lyhenteen kanssa muodossa ŽDPP Buslovskaja.[5] Suomesta Pietariin tai Moskovaan kulkevat junat eivät yleensä pysähdy tällä asemalla, vaan jatkavat 26 kilometriä pidemmälle Viipuriin.[7][8]

Vainikkalan asema sijaitsi alun perin Lappeen kunnan alueella, joka liitettiin Lappeenrannan kaupunkiin vuoden 1967 alussa.[6]

Vainikkala on jaettu 9. tammikuuta 2005 kahteen liikennepaikkaan jotka ovat Vainikkala tavara ja Vainikkala asema. Vainikkalassa on myös Vainikkala-raja-niminen liikennepaikka joka ei kuulu Vainikkalan liikennepaikkaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rautateiden verkkoselostus 2017, s. 80. Liikennevirasto, 2015. Verkkojulkaisu (PDF) (viitattu 24.9.2016).
  2. a b Rajanylityspaikat Rajavartiolaitos, raja.fi. Viitattu 19.5.2013.
  3. Rajavartiolaitoksen toimintakertomus 2012 (pdf) (sivu 54: Henkilöiden rajatarkastukset ulkorajaliikenteessä rajanylityspaikoittain. Lentoasemista Tampere-Pirkkalan tarkastusten määrää koskevat tiedot puuttuivat jostain syystä vuosikertomuksesta.) 2013-03-18 (julkaisu netissä). Rajavartiolaitos, raja.fi. Viitattu 19.5.2013.
  4. a b Toimipaikkojen yhteystiedot Rajavartiolaitos, raja.fi. Viitattu 19.5.2013.
  5. a b Tamožni – Vyborgskaja tamožnja – Informatsija o tamožennom organe – Tamožennyje posty (Viipurin tullin tullipisteet) (Venäjän) federatiivinen tullipalvelu, Luoteinen tullihallinto, sztu.customs.ru. Viitattu 19.5.2013. (venäjäksi)
  6. a b Iltanen, Jussi: ”20. Pietarin rata ja oikorata”, Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 264. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  7. Allegron aikataulut Pietariin VR, vr.fi. Viitattu 19.5.2013.
  8. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva.. Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta. FGUP "Omskaja kartogrsfitšeskaja fabrika: , 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]