Vainikkalan rautatieasema

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vainikkala
Perustiedot
Lyhenne Vna
Rataosa Luumäki–Vainikkala
Ratakilometri 282+784[1]
Sijainti 60°51′51″N, 028°18′19″E
Osoite Ratapihantie 48, 54270 Vainikkala
Kunta Lappeenranta (vuoteen 1966 Lappee)
Etäisyydet Helsinki 282,7 km
Kouvola 93,3 km
Avattu 1898
Lakkautettu
 • henkilöliikenne  kotimaan liikenne 22.5.1977
Liikenne
Liikennöitsijä(t) VR-Yhtymä
Kansainvälinen Helsinki–Pietari/Moskova
Muut tiedot raja-asema, Suomen ja Venäjän välinen yhdysliikenne
Matkustajalaituri(t)
Pinnoite asvaltti
Asemarakennus
Rakennettu 1898, uusi 1963
Purettu vanha 1972
Lipunmyynti ei
Ratapiha
Raiteisto 3 laituriraidetta, tavararatapiha
Aiheesta muualla
Aseman tiedot

Vainikkalan rautatieasema (lyh. Vna) on Lappeenrannan Vainikkalassa sijaitseva kansainvälinen rajanylityspaikka, jota käytetään vain rautatieliikenteessä.[2] Vuonna 2012 Kaakkois-Suomen rajavartiosto teki Vainikkalan kautta kulkeville matkustajille yhteensä 483 988 rajatarkastusta. Tämä oli runsas 10 prosenttia edellisvuotta enemmän.[3]

Lappeenrannan Vainikkalan rajanylityspiste palvelee junaliikennettä
Lappeenrannan Vainikkalan rajanylityspiste palvelee junaliikennettä
Vainikkala
Lappeenrannan Vainikkalan rajanylityspaikka palvelee itärajan ylittävää junaliikennettä
Vainikkalan kansainvälinen rajanylityspaikka
Sijainti 60°51′19.1″N, 028°20′15.4″E
Sijainti Suomessa Rajamiehentie 147, 54270 Vainikkala[4]
osa Lappeenrantaa
Venäjän vastaraja-asema Louko (ven. Бусловская, Buslovskaja)
Suomen tulli Suomen tulli,
Nuijamaan tulli, Vainikkalan tullitoimipaikka
Suomen rajavartiosto Kaakkois-Suomen rajavartiosto[4]
Venäjän rajavartiosto FSB:n Leningradin alueen rajahallinto
Venäjän tulli Tullipiste ŽDPP Buslovskaja,
Viipurin tulli, Luoteinen tullihallinto[5]
Raja-aseman taso kansainvälinen rajanylityspaikka[2]

Vainikkalan asema avattiin vuonna 1898 Riihimäki–Pietari-radalle. Vanha puinen asemarakennus rakennettiin V-luokan asemaksi, mutta se korotettiin III-luokkaan valtakunnanrajan siirtyessä aseman itäpuolelle. Uusi, punatiilinen asemarakennus valmistui vuonna 1963. Vanha asema purettiin vuonna 1972 uuden aseman laajennuksen yhteydessä.[6]

Kotimaan sisäinen henkilöliikenne Vainikkalassa lopetettiin toukokuussa 1977. Nykyisin asema toimii Suomen ja Venäjän välisen henkilö- ja tavaraliikenteen rajatarkastuspaikkana. Asemalla ei ole lipunmyyntiä.

Venäjän puoleinen rajanylityspaikka ja lähin asema on runsaan kahden kilometrin päässä rajasta sijaitseva Buslovskaja (ent. Loukon seisake), joka esiintyy joskus rautatieliikenteen tarkastuspistettä tarkoittavan lyhenteen kanssa muodossa ŽDPP Buslovskaja.[5] Suomesta Pietariin tai Moskovaan kulkevat junat eivät yleensä pysähdy tällä asemalla, vaan jatkavat 26 kilometriä pidemmälle Viipuriin.[7][8]

Vainikkalan asema sijaitsi alun perin Lappeen kunnan alueella, joka liitettiin Lappeenrannan kaupunkiin vuoden 1967 alussa.[6]

Vainikkala on jaettu 9. tammikuuta 2005 kahteen liikennepaikkaan, jotka ovat Vainikkala tavara ja Vainikkala asema. Vainikkalassa on myös Vainikkala-raja -niminen liikennepaikka, joka ei kuulu Vainikkalan liikennepaikkaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rautateiden verkkoselostus 2017, s. 80. Liikennevirasto, 2015. Verkkojulkaisu (PDF) (viitattu 24.9.2016). (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. a b Rajanylityspaikat Rajavartiolaitos, raja.fi. Arkistoitu 1.11.2017. Viitattu 19.5.2013.
  3. Rajavartiolaitoksen toimintakertomus 2012 (pdf) (sivu 54: Henkilöiden rajatarkastukset ulkorajaliikenteessä rajanylityspaikoittain. Lentoasemista Tampere-Pirkkalan tarkastusten määrää koskevat tiedot puuttuivat jostain syystä vuosikertomuksesta.) 2013-03-18 (julkaisu netissä). Rajavartiolaitos, raja.fi. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 19.5.2013.
  4. a b Toimipaikkojen yhteystiedot Rajavartiolaitos, raja.fi. Viitattu 19.5.2013.
  5. a b Tamožni – Vyborgskaja tamožnja – Informatsija o tamožennom organe – Tamožennyje posty (Viipurin tullin tullipisteet) (Venäjän) federatiivinen tullipalvelu, Luoteinen tullihallinto, sztu.customs.ru. Arkistoitu 30.1.2016. Viitattu 19.5.2013. (venäjäksi)
  6. a b Iltanen, Jussi: ”20. Pietarin rata ja oikorata”, Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 264. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  7. Allegron aikataulut Pietariin VR, vr.fi. Viitattu 19.5.2013.
  8. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto. Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]