Sijoitetun pääoman tuottoaste

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sijoitetun pääoman tuottoaste (tuottoprosentti) eli pääoman tuottoaste (ROI, return on investment) on yrityksen kannattavuuden mittari. Tuottoaste kertoo, kuinka paljon yritykseen sijoitettu, tuottoa vaativa pääoma on tuottanut.[1]

Sijoitetun pääoman tuottoaste on yksi yleisimmistä kannattavuusmittareista. Mittari on yrityksestä ja toimialasta riippumaton. Se tarkastelee yritystä pääoman sijoittajan näkökulmasta. Vain pääoman tuotto ratkaisee.[2]

ROI-mittari tunnetaan myös Dupont-mallina, sillä Dupont-yhtymä oli ensimmäinen, joka otti sen käyttöön.

Laskentakaava[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ROI lasketaan jakamalla yhteenlasketut liiketulos ja rahoitustuotot sijoitetun pääoman määrällä.[2]

[2]

Jakoviivan yläpuolella ovat lainanantajille, verottajalle ja omistajalle kuuluvat tuottoerät. Liiketuloksen lisäksi otetaan huomioon rahoitustuotot sen vuoksi, että niidenkin syntyyn tarvitaan pääomia. Sekä liiketulos että rahoitustuotot lasketaan 12 kuukauden ajanjaksolta. Jos tilikausi on tätä pidempi tai lyhyempi, luvut korjataan vastaamaan 12 kuukauden jaksoa.[2]

Jakoviivan alapuolella oleva sijoitettu pääoma tarkoittaa omaa pääomaa ja korollista velkaa. Molemmat on sijoitettu yritykseen tuottamaan tuottoa. Korotonta velkaa ei katsota sijoitetuksi pääomaksi, koska se saadaan yritykseen muilla tavoilla: ostovelat kaupan aikaansaamiseksi, verovelat veroteknisistä syistä ja siirtovelat suoriteperusteen vuoksi.[2]

[1][2]

Käytännössä voi olla vaikeaa jakaa yrityksen vieras pääoma korottomiin ja korollisiin velkoihin.[1][2]

Ohjearvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitetun pääoman tuottoasteen ohjearvot ovat:[2]

  • vähintään 15 %: hyvä
  • 5–14 %: tyydyttävä
  • alle 5 %: heikko

Sijoitetun pääoman vähimmäistuottovaatimuksena on pidetty yrityksen vieraalle pääomalle maksamaa korkoa. Hyvin kannattavalla yrityksellä tuoton tulisi nousta selvästi lainakorkoja suuremmaksi.[1]

Jos sijoitettu pääoma on pieni, pääoman tuottoaste voi nousta korkeaksi pienelläkin tuloksella. Tuottoasteen rinnalla kannattaa tarkastella myös tuloksen rahamääräistä tasoa.[1]

Sijoitetun pääoman tuottoaste voi olla positiivinen, vaikka yritys tekisi tappiota. Se voi johtua suurista rahoituskuluista tai veroista. Silloin yrityksen tulos on mennyt rahoittajille tai verottajalle, eikä omistajille jäänyt mitään.[1]

Jos yritys on tehnyt suuria investointeja, jotka eivät vielä ole ehtineet tuottaa tuloa, sijoitetun pääoman tuottoaste voi jäädä alhaiseksi.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska yrityksen tulos vaihtelee vuosittain, pääoman tuottotavoite voidaan asettaa pidemmäksi ajanjaksoksi kuten keskimääräiseksi tavoitteeksi suhdannekierron aikana. Tällöin ajatellaan, että laskusuhdanteen aikana keskimääräistä tavoitetta ei voida saavuttaa, kun taas korkeasuhdanteen aikana se on ylitettävä. Tuottoastetta voi parantaa joko lisäämällä tuottoja, vähentämällä kuluja tai parantamalla pääoman kiertoa eli vähentämällä pääomatarvetta. Viimeksi mainittuun liittyviä kysymyksiä ovat muun muassa ulkoistaminen ja toimitilojen myynti.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alhola, Kari - Lauslahti, Sanna: Laskentatoimi ja kannattavuuden hallinta. WSOY, 2003.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Sijoitetun pääoman tuotto-% (ROI) | Tunnuslukuopas | Balance Consulting www.balanceconsulting.fi. Arkistoitu 6.3.2018. Viitattu 5.3.2018.
  2. a b c d e f g h i Salmi, Ilari: Mitä tilinpäätös kertoo?. Edita Publishing Oy, 2010. ISBN 978-951-37-5734-2.