Oman pääoman tuottoaste
Oman pääoman tuottoaste (ROE, return on equity) on yrityksen kannattavuuden mittari, joka kertoo, montako prosenttia tuottoa yritys tuotti suhteessa omaan pääomaan.
Mittarin näkökulma on yrityksen oman pääoman sijoittajien näkökulma.[1] ROE mittaa, kuinka hyvin yritys tyydyttää omistajan tuottovaatimuksen, joka kohdistuu omistajan yrityksen käyttöön antamaan pääomaan. ROE kertoo, kuinka paljon yrityksen oma pääoma lisääntyy nettotuloksen kautta ennen voitonjakoa.[2]
Laskentakaava[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
ROE lasketaan jakamalla yrityksen tulos sen taseessa näkyvällä omalla pääomalla.[2]
Tunnusluvun laskentatekniset yksityiskohdat vaihtelevat käytännössä. Tulos-lukuna käytetään 12 kuukauden tulosta (nettotulos) ennen vähemmistöosuutta.[1][2] Oman pääoman määrä voidaan ottaa edellisen tilikauden lopun taseesta. Voidaan käyttää myös tilikauden keskimääräistä tilannetta eli edellisen ja tämän tilikauden lopun oman pääoman keskiarvoa.[1] Omaan pääomaan luetaan paitsi taseen oma pääoma, myös vähemmistöosuus ja tilinpäätössiirtojen kertymä verovelalla vähennettynä.[2]
Ohjearvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sijoittajan kannalta omaan pääomaan liittyy suurempi menettämisen riski kuin vieraan pääoman sijoituksiin. Siksi oman pääoman tuoton tulisi olla korkeampi kuin vieraan pääoman tuoton tai koko sijoitetun pääoman tuoton. Omistaja itse asettaa ROE-vaatimuksen omista lähtökohdistaan.[2]
Oman pääoman tuottoasteen ohjearvot ovat:[2]
- vähintään 20 %: hyvä
- 10–19 %: tyydyttävä
- alle 10 %: heikko
Negatiivinen tuottoaste on huolestuttava.[1]
Oman pääoman tuottoastetta voi yrittää nostaa muutamalla yrityksen pääomarakennetta velkavetoisempaan suuntaan. Tuottoaste nousee, jos liiketoiminta on riittävän kannattavaa ja vieraan pääoman kulujen jälkeen jää lisää tuottoa omalle pääomalle. Velan vipuvaikutuksen vuoksi tähän liittyy kuitenkin suurempi riski.[2]
Soveltuvuus käyttöön[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuottoaste sopii kannattavuuden mittaamiseen niissä liiketoiminnoissa, jotka sitovat paljon pääomaa. Jos liiketoiminta perustuu taseessa näkymättömään varallisuuteen kuten osaamiseen, pääoman tuotto ei ole paras mittari kannattavuuden mittaamiseen. Jos pääomat ovat pieniä ja pääoman kierto on nopeaa, ei pääoman tuotolle saada järkeviä lukemia. 200 % tuotto kertoo todennäköisemmin väärästä kannattavuusmittarista kuin ylettömän kannattavasta liiketoiminnasta.[2]
Saman yrityksen eri tilikausien tuottoasteen vertailukelpoisuutta vähentävät omaan pääomaan kirjatut arvonkorotukset ja niiden peruutukset. Varsinkin käyvän arvon rahaston muutokset voivat heiluttaa oman pääoman määrää.[2]