Tase

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tase (ruots. Balansräkning, engl. Balance Sheet) on yksi yrityksen taloudellisen tilan arvioimiseen käytetyistä taloudellisista raporteista. Tase mittaa yrityksen omaisuuden ja velkojen arvoa tiettynä ajankohtana. Taseen pari on tuloslaskelma, joka mittaa yrityksen tuottoja, kuluja ja voittoa tai tappiota tietyn ajanjakson aikana.

Taseen puolet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjanpitoasetuksessa määritellään Suomessa käytettävä taseen kaava, joka on pitkälti sama kuin muissakin maissa ja kirjanpitokäytännöissä käytetty taseen kaava. Taseessa on kaksi puolta: Vastaavaa ja Vastattavaa. Vastaavien kokonaissumma on aina yhtä suuri kuin vastattavien kokonaissumma.

Vastaavaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaavaa-puolella (aktiivat) esitetään yrityksen omaisuus jaettuna pysyviin ja vaihtuviin vastaaviin. Tämä puoli selvittää rahan käytön siltä osin kuin sitä ei ole kirjattu kuluksi. Vastaavaa ovat esimerkiksi erilaiset aineettomat ja aineelliset hyödykkeet, sijoitukset, vaihto-omaisuus, saamiset, rahoitusarvopaperit ja rahat sekä pankkisaamiset.

Vastaavat on ryhmitelty käänteiseen likviditeettijärjestykseen. Ylimpänä esitetään vaikeimmin rahaksi muutettavissa oleva omaisuus. Likvidein varallisuus on vastaavien viimeisenä eränä.

Pysyvien vastaavien tarkoitus on olla yrityksen käytössä ja osallistua tulon tuottamiseen useamman tilikauden ajan. Pysyvät vastaavat jaetaan aineettomiin ja aineellisiin hyödykkeisiin. Pysyviä vastaavia nimitettiin aiemmin käyttöomaisuudeksi ja muiksi aineellisiksi hyödykkeiksi; nykyisin käyttöomaisuus-termiä käytetään verotuksessa.[1]

Vaihtuvat vastaavat sisältävät vaihto-omaisuuden ja saamiset. Saamisiin kuuluvat myös rahavarat ja rahoitusarvopaperit.

Huomattava on sijoitusten ja rahoitusarvopaperien ero. Molemmat sisältävät osakkeita, mutta tuottoja odotetaan sijoituksista pidemmälle kuin rahoitusarvopapereista.

Vastattavaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastattavaa-puoli (passiivat) osoittaa rahan lähteet. Tällä puolella esiintyvät oma ja vieras pääoma sekä varaukset. Oman pääoman erien nimikkeet ovat erilaisia eri yhtiömuodoissa.

Vastattavaa-puoli on ryhmitelty siten, että oma pääoma tulee ensin ja vieras pääoma sen jälkeen. Konkurssitilanteessa vieras pääoma on etuoikeutetussa asemassa verrattuna oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin.

Oman ja vieraan pääoman välissä esitetään tilinpäätössiirtojen kertymä sekä pakolliset varaukset. Tilinpäätössiirtojen kertymä on verotukseen liittyvä erä. Siihen merkitään vielä toteutumattomia mutta jo kuluiksi kirjattuja menoja, jotka on jo vähennetty verotuksessa. Näitä ovat poistoero ja vapaaehtoiset varaukset kuten takuuvaraus. Pakolliset varaukset ovat luonteeltaan velkoja. Vieraasta pääomasta ne eroavat siten, että varauksen määrä tai toteutumisajankohta on jouduttu arvioimaan. Tähän erään merkitään muun muassa eläkevastuita.[2]

Taseen kaava[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taseen rakenne on esitetty alla. Tässä on kyseessä Kirjanpitoasetuksen mukainen lyhennetty tase, joka koskee pieniä kirjanpitovelvollisia. Suurten kirjanpitovelvollisten on esitettävä tase tarkemmin eriteltynä.

Vastaavaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pysyvät vastaavat
    • Aineettomat hyödykkeet
    • Aineelliset hyödykkeet
    • Sijoitukset
  • Vaihtuvat vastaavat
    • Vaihto-omaisuus
    • Saamiset; lyhyt- ja pitkäaikaiset erikseen
    • Rahoitusarvopaperit
    • Rahat ja pankkisaamiset

Vastattavaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasearvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taseeseen merkityt varallisuusarvot eivät välttämättä vastaa omaisuuden käypiä arvoja (markkina-arvoja). Kirjanpitosäännöistä johtuu, että varallisuus arvostetaan usein muuhun kuin siihen arvoon, joka omaisuudesta myytäessä saataisiin. Omaisuuden arvo taseessa on tavallisesti pienempi tai korkeintaan yhtä suuri kuin sen käypä arvo.

Tasearvojen alhaisuus ei yleisesti ottaen johdu siitä, että yritykset pyrkisivät peittelemään varojaan, vaan kyse on lain vaatimuksesta. Vakavaraisuus on tavoiteltua, sillä se vaikuttaa mm. yrityksen lainarahan hintaan. Peittelyn sijasta ongelmana saattaakin olla tasearvojen liioittelu. Nykyinen IFRS-standardi antaa mm. vapauksia erilaisten aineettomien erien kirjaamiseen, mikä saattaa aiheuttaa sen, että erityisesti pörssiyhtiön taseessa on varallisuutta, jolla ei ole reaalista pohjaa.

Yhtiön verotus ei perustu taseeseen vaan tulokseen. Taseella on kuitenkin merkitystä yhtiön omistajien verotuksessa, sillä yhtiön varallisuus vaikuttaa mm. omistajien osinko-, lahja- ja perintöverotuksessa. Tase vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon varoja yhtiö voi jakaa omistajilleen esimerkiksi osinkoina.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lindfors, Hannele: Kirjanpito käytännönläheisesti. Helsingin seudun kauppakamari 2010, s. 48
  2. Kinnunen, Juha: Tilinpäätös yrityksen menestyksen kuvaajana. Avain laskentatoimeen ja rahoitukseen, 2009. KY-Palvelu Oy. ISBN 978-952-99060-4-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]