Arvonkorotusrahasto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arvonkorotusrahasto on kirjanpidossa taseessa oleva oman pääoman erä. Arvonkorotusrahastoon voidaan merkitä se rahamäärä, jolla yhtiön maa- ja vesialueiden tai arvopapereiden arvo on pysyvästi noussut tilinpäätöspäivään mennessä.

Arvonkorotusrahasto kuuluu osakeyhtiön tai osuuskunnan sidottuun omaan pääomaan.

Arvonkorotuksen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvonkorotuksen avulla informoidaan, paljonko kohteesta saataisiin, jos se myytäisiin.[1]

Yleensä firmojen oma pääoma kasvaa tuotetun voiton tai omistajien tekemien sijoitusten kautta. Joskus omaa pääomaa voidaan korottaa myös arvonnousun avulla. Näitä arvonkorotuksia tehdään, jotta saataisiin parempi taseasema.

Arvonkorotuksen myötä taseen molemmat puolet (vastaavaa ja vastattavaa) nousevat yhtä paljon kyseisenä vuonna, jona korotus tehdään. Arvonkorotus vaikuttaakin vain taseeseen eikä sillä ole vaikutusta tuloslaskelmaan. Arvonkorotuksista ei mene tuloveroa.

Arvonnousua voi kannattaa yrittää esimerkiksi, jos osakeyhtiö on pakkoselvitystilassa.selvennä

Arvonkorotuksen muodostaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvonkorotus voidaan muodostaa pysyvien vastaavien maa- ja vesialueista sekä arvopapereista, jotka eivät ole rahoitusvälineitä. Arvonkorotukseen soveltuvia arvopapereita ovat muun muassa kiinteistöosakkeet. Arvonkorotusta ei voi tehdä muista kuin edellä mainituista omaisuuslajeista. Kiellettyä on muodostaa arvonkorotus esimerkiksi pörssiarvopapereista, taideteoksista tai kuva- ja äänitallenteiden IPR-oikeuksista. Aiemmin arvonkorotuksia voitiin muodostaa myös rakennuksiin; enää se ei ole mahdollista, mutta vanhat arvonkorotukset saa säilyttää niin kauan kuin ne ovat aiheellisia.[1]

Arvonkorotuksia ei ole pakko tehdä. Arvonkorotuksen voi tehdä, jos sen edellytykset täyttyvät. Edellytyksiä ovat olennainen ja pysyvä arvonnousu sekä varovaisuuden ja johdonmukaisuuden noudattaminen. Arvonnousun olennaisuudelle ei ole määrätty kiinteää rajaa, mutta sen tullee olla vähintään 10 %. Pysyvyys tarkoittaa, ettei arvo tiedossa tai ennustettavissa olevien perusteiden mukaan alennu ainakaan ennustettavassa tulevaisuudessa.[1]

Korotuksen määrä on vapaasti valittavissa nollan ja sallitun enimmäismäärän väliltä. Korotuksissa on noudatettava samaa korotusperiaatetta kaikkiin samanlaisiin korotuskohteisiin. Periaatteena voi olla esimerkiksi, että korotus on 90 % sallitusta enimmäismäärästä. On suositeltavaa, ettei arvonkorotuksia tehdä enimmäismääräisinä. Tämä johtuu varovaisuuden periaatteesta ja siitä, että todellisessa myyntitilanteessa jouduttaisiin suorittamaan myyntikuluja ja ehkä myös tuloveroa.[1]

Koska arvonkorotukseen liittyy monia muoto-, dokumentointi- ja selonottovelvollisuuksia suositellaan, että arvonkorotusten muodostamisia tehdään pidättyväisesti ja siitä hankitaan aina ulkopuolinen asiantuntijatodiste.[2]

Arvonkorotuksen peruuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvonkorotus on peruutettava, jos sen edellytykset eivät myöhemmässä tilinpäätöksessä enää ole voimassa. Tästä johtuu, että arvonkorotuskohteista on yleensä tarpeen hankkia ulkopuolisten asiantuntijoiden kirjalliset arviot aina tilinpäätösten laatimisen yhteydessä.[1]

Kun arvonkorotuksen kohde myydään tai muuten luovutetaan pois, arvonkorotus peruutetaan.[1] Jos omaisuudesta saadaan myyntivoittoa, yhtiön tulos nousee ja nousu kirjataan vapaaseen omaan pääomaan. Myyntivoitosta maksettava vero pienentää tulosta. Veron vuoksi oman pääoman kokonaismäärä voi myynnin johdosta laskea, vaikka omaisuus myytäisiinkin voitolla.

Arvonkorotusrahaston saldoa ei voi siirtää taseen muihin eriin. Rahastoa ei voi pienentää millään muulla tavalla kuin peruuttamalla aiemmin tehty arvonkorotus. Aiemmin arvonkorotusrahastosta voitiin tehdä siirtoja osakepääomaan. Jos sellainen siirto on aiemmin tehty ja arvonkorotusrahaston saldo ei enää riitä jonkin arvonkorotuksen peruuttamiseksi, peruutus on tehtävä vapaasta omasta pääomasta.[1]

Suhde käyvän arvon rahastoon ja uudelleenarvostusrahastoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvonkorotusrahasto on eri rahasto kuin rahoitusvälineisiin liittyvä käyvän arvon rahasto tai IFRS-tilinpäätöksen mukainen uudelleenarvostusrahasto. Arvonkorotukset ja rahoitusvälineiden käyvän arvon mukainen laskenta eivät ole toistensa vaihtoehtoja. Rahoitusvälineisiin, joihin voitaisiin tehdä käyvän arvon periaatetta, ei voi tehdä arvonkorotuksia.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Leppiniemi, Jarmo & Kaisanlahti, Timo: Oikeat ja riittävät kirjaukset. Alma Talent, 2016. ISBN ISBN 978-952-14-2775-6.
  2. http://www.taloussanomat.fi/arkisto/2001/10/30/arvonkorotukset-ovat-taitolaji/200123507/12 Taloussanomat 30.10.2001