Mosambik

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 19. joulukuuta 2009 kello 00.19 käyttäjän Tappinen (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia on ehdotettu suositelluksi artikkeliksi.
Suositeltu artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että artikkeli yhteisön mielestä on erityisen hyvin kirjoitettu ja kattava. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.
República de Moçambique
Mosambikin tasavalta
Mosambikin lippu Mosambikin vaakuna
lippu vaakuna

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Armando Guebuza
Luísa Diogo
Pääkaupunki Maputo
Muita kaupunkeja Beira
Pinta-ala
– yhteensä 801 590 (sijalla 35)
– josta sisävesiä 2,2 %
Väkiluku (2005) 19 406 703 (sijalla 56)
– väestötiheys 24,2
– väestönkasvu 1,38 (2006)
Viralliset kielet portugali
Valuutta metical (MZM)
BKT (2006)
– yhteensä 29 miljardia USD  (sijalla 99)
– per asukas 1 300 USD
HDI (2003) 0,379 (sijalla 178)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 24,2
– teollisuus 41,2
– palvelut 34,6
Aikavyöhyke +2
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Portugalista
25. kesäkuuta 1975
Lyhenne
Kansainvälinen
suuntanumero		 +258
Tunnuslause ei ole
Kansallislaulu ”Pátria Amada”

Mosambikin tasavalta eli Mosambik on valtio eteläisessä Afrikassa. Sen rajanaapurit ovat Etelä-Afrikka, Swazimaa, Zimbabwe, Sambia, Malawi ja Tansania. Idässä se rajoittuu Intian valtamereen.[1]

Mosambik oli itsenäistymisensä aikoihin vuonna 1975 yksi maailman köyhimmistä valtioista. Maassa puhkesi pian Portugalista itsenäistymisen jälkeen sisällissota, joka päättyi vasta vuonna 1992. Ensimmäiset vapaat vaalit pidettiin 1994. Mosambik on Portugalinkielisten maiden yhteisön ja Kansainyhteisön jäsen, vaikka maa ei ole koskaan ollut osa brittiläistä imperiumia.[2]

Historia

Pääartikkeli: Mosambikin historia

Varhaiset vaiheet

Mosambikin ensimmäiset asukkaat olivat saneja (busmanneja). Muutaman viimeisen vuosisadan aikana ennen ajanlaskun alkua alueelle saapui pohjoisesta bantukansojen jäseniä.[2] Keskiajalla Mosambikin rannikolle saapui arabikauppiaita, jotka liittivät sen osaksi Intiaan ja Arabian niemimaalle ulottuneita kauppaverkostoja ja toivat islamin alueelle. Arabien ja persialaisten reitit ulottuivat etelässä Mosambikin saarelle asti, ja koko maa sai nimensä saarella eläneen Musa Bin Biki -nimisen arabisheikin mukaan, jonka Vasco da Gama kohtasi siellä vuonna 1498.[3]

Alueella on elänyt varsin löyhästi organisoituneita heimoja, jotka ajoittain muodostivat liittoja. Keskisen Mosambikin alueella nämä liittoumat yhdistyivät 1100-luvulla Zimbabwen kuningaskuntaan, joka samoin kuin sen seuraaja Mwene Mutapan kuningaskunta sijaitsi nykyisten Mosambikin ja Zimbabwen alueilla.[3][4] Bantukansojen hallitsema Maravi-valtakunta levisi Malawi-järveltä kohti Intian valtameren rannikkoa, ja kattoi laajimmillaan 1600-luvun puolivälissä suuria alueita nykyisen Mosambikin pohjoisosista, Mogincualin ja Angochen välille asti. Nykyisen Niassan maakunnassa eli yao-kansaa, joka muodosti löyhärakenteisen valtakunnan. Nampulan ja Zambezian maakunnissa makuat ja lomwet järjestäytyivät enimmäkseen kyläyhteisöiksi, mutta 1500-luvulla kehittyi jonkinlaisia laajempia valtarakenteita. Etelässä kylä- ja heimotason hallinto säilyi pisimpään, ja ensimmäinen järjestäytynyt valtakunta oli vasta Soshanganen hallitsema Gazan kuningaskunta 1800-luvulla. [4]

Eurooppalaiset yhteydet

osa kartasta Africae tabula nova 1570, Abraham Ortelius, Antwerpen

Portugalilainen Vasco da Gama saapui Mosambikin rannikolle vuonna 1498, jolloin alueella oli useita arabien asutuskeskuksia ja paikallisia sulttaanikuntia. 1500-luvulla portugalilaiset rakensivat ja valtasivat useita satamia ja tukikohtia Intiaan suuntautuneen kaupan välietapeiksi.[5] Alun perin portugalilaisten tärkein tukikohta oli Mosambikin saarella sijainnut São Sebastião de Moçambiquen kaupunki. Kullan rinnalle kauppatavaraksi nousi ensin norsunluu ja myöhemmin orjat. On arvioitu, että Mosambikin satamien kautta myytiin yli miljoona orjaa.[4] Arabien ja portugalilaisten harjoittama orjakauppa maassa jatkui vuoteen 1877.[5]

Portugalilaisten mielenkiinto keskittyi rannikon kauppasatamiin. Sisämaasta he valtasivat vähitellen arabien perustamia kauppapaikkoja kuten Teten ja Senan. 1600-luvulla portugalilaiset läänittivät suuria alueita prazos-nimisiksi suurtiloiksi.[4] Berliinin sopimuksen ja Transvaalin kultakuumeen jälkeen 1800-luvun lopulla portugalilaiset ottivat myös sisämaan tiukemmin hallintaansa.[5] Vuonna 1878 Portugalin hallitus luovutti suuren osan maata yksityisen, pääasiassa brittiläisomisteisen, Mosambikin komppanian hallintaan. Komppanioiden valta jatkui vuoteen 1932 asti.[2] Suurimmat näistä olivat Zambezia Company, joka toimi nykyisten Teten ja Zambezian maakuntien alueella, Mozambique Company Manicassa ja Sofialassa ja Niassa Company Cabo Delgadossa ja Niassan maakunnassa. Näistä vain ensiksi mainittu tuotti voittoa.[4]

Yhdistynyt kuningaskunta ja Portugali sopivat Mosambikin siirtomaan rajoista vuonna 1891.[2] Siirtomaakaudella Mosambikia kehitettiin eurooppalaissiirtolaisten ehdoilla, eikä alkuperäisasukkaiden oloista piitattu.[5] Oloihin turhautuminen nostatti ensimmäisen kapinan vuonna 1917, jolloin Portugali menetti hallinnan osassa siirtomaata peräti kolmeksi vuodeksi.[3]

1900-luvun alussa naapurimaissa Etelä-Afrikassa ja Rhodesiassa perustettiin suuria kultakaivoksia, ja monet etelämosambikilaiset muuttivat sinne töihin.[4]

Itsenäinen Mosambik

Portugalilaisia joukkoja Mosambikin itsenäisyyssodassa.

Vaikka toisen maailmansodan jälkeen monet muut Euroopan maat myönsivät siirtomailleen itsenäisyyden, Portugali päätti pitää omista siirtomaistaan kiinni. Mosambikin asema muutettiin merentakaiseksi maakunnaksi. Samoihin aikoihin myös portugalilaisten maahanmuutto Mosambikiin kasvoi. Vuonna 1975 Mosambikissa asui noin 250 000 portugalilaista.[3] Vuonna 1962 Dar es Salaamissa perustettiin Mosambikin itsenäisyyden asiaa ajava Frelimo-liike (Mosambikin vapautusrintama). Vuonna 1964 käynnistettiin sissisota itsenäisyyden saavuttamiseksi. Mosambik itsenäistyi Portugalin neilikkavallankumouksen jälkeen 25. kesäkuuta 1975. Maahan perustettiin Frelimon johtama marxilainen yksipuoluejärjestelmä. Ensimmäiseksi presidentiksi nousi Samora Machel. Itsenäistymisen jälkeen roturistiriidat kiristyivät, ja moni portugalilaissyntyinen pakeni maasta.[3] Lähtiessään portugalilaiset hävittivät jättämänsä omaisuuden. Yksi siirtomaa-ajan muistomerkki on Maputon rantabulevardilla sijaitseva loistohotellin raunio, jonka hissikuilut portugalilaiset ovat valaneet täyteen betonia.[5]

Rajanaapurit Rhodesia ja Etelä-Afrikka pelkäsivät itsenäisyysaatteiden ja marxismin leviävän Mosambikista laajemmalle, ja ne tukivat Mosambikin kansallisen vastarintaliikkeen Renamon toimintaa. Vastaavasti Mosambik tuki maiden valkoisten vähemmistövaltaa vastaan sotivia sissiliikkeitä, joilla oli tukikohtia Mosambikin puolella. Aseelliset yhteenotot ja rajojen sulkemiset veivät Mosambikilta merkittäviä tuloja, jotka olivat kertyneet maan kauttakulkumaksuista. Frelimon ja Renamon välinen valtataistelu johti pian sisällissotaan, jonka aikana noin 900 000 siviiliä kuoli ja yli viisi miljoonaa evakuoitiin. 1,7 miljoonaa ihmistä pakeni naapurimaihin. Myös maamiinat johtivat useisiin vakaviin loukkaantumisiin ja kuolemiin. Presidentti Machel kuoli vuonna 1986 lento-onnettomuudessa, ja hänen seuraajakseen nimitettiin Joaquim Chissano. Yhteenotot Rhodesian kanssa loppuivat 1980, kun Zimbabwe itsenäistyi. Etelä-Afrikka, joka tuki Renamoa, valloitti jopa Maputon hetkellisesti, kunnes maat solmivat rauhan Nkomatin sopimuksella 1984. Tuolloin Renamo joutui lähtemään Etelä-Afrikasta ja vastaavasti ANC Mosambikista.[5] Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon heikentyessä sisällissota päättyi vuonna 1990 aselepoon. Samana vuonna kirjoitettiin uusi perustuslaki. Vuonna 1992 tehtiin rauhansopimus ja Mosambikista tuli monipuoluedemokratia. Vuoteen 1995 saakka sopimusta valvoivat Mosambikissa YK:n rauhanturvaajat.[6]

Vasemmistolainen Frelimo on voittanut vuosien 1994 ja 1999 presidentin- ja parlamenttivaalit, mutta oikeistolainen Renamo on maan toiseksi suurin puolue. Vuonna 1995 Mosambik liittyi Kansainyhteisöön ensimmäisenä maana, joka ei ole koskaan ollut osa brittiläistä imperiumia. Vuonna 1996 Mosambikista tuli yksi Portugalinkielisten maiden yhteisön perustajajäsenistä.[7]

Helmikuussa 2004 valittiin maan ensimmäinen naispääministeri, Luísa Diogo.[8]

Politiikka ja yhteiskunta

Pääartikkeli: Mosambikin politiikka

Mosambik on monipuoluedemokratia. Valtionpäämies on presidentti, joka valitaan suorilla kansanvaaleilla viideksi vuodeksi kerrallaan. Tämänhetkinen presidentti on Armando Guebuza, joka valittiin uudelleen lokakuun 2009 vaaleissa.[2]. Hallitusta johtaa pääministeri, joka on tällä hetkellä Luísa Diogo. Mosambikin parlamentti koostuu 250 jäsenestä, joiden toimikausi on viisi vuotta. Äänioikeus on jokaisella kahdeksantoista vuotta täyttäneellä.[9]

Mosambik on osa Eteläisen Afrikan Kehitysyhteisöä (SADC).[10] Se kuuluu myös Islamilaiseen konferenssiin vuodesta 1994 alkaen. Maan ulkopolitiikan tavoitteena on pitää hyvät suhteet kaikkiin naapurimaihin ja tärkeisiin kehitysyhteistyökumppaneihin. Rotusorron aikana suhteita kiristi Mosambikin avoin tuki Rhodesian ja Etelä-Afrikan sorretuille mustille. Kylmän sodan aikana maata tuki Neuvostoliitto liittolaisineen.[11]

Kuolemanrangaistus Mosambikissa kiellettiin vuoden 1990 perustuslaissa.[12] Toisin kuin monissa naapurimaissa, homoseksuaalisuus sinänsä ei ole Mosambikissa laitonta.[13] Lain epäselvä maininta "luonnonvastaisuudesta" on joskus tulkittu kommentiksi homoseksuaalisuudesta.[14]

Kehityksen haasteet

Kaivo Nivalin kylässä Nampulassa

Viime vuosien talouskasvusta huolimatta Mosambik on yksi maailman köyhimmistä maista. YK:n kehitysohjelma UNDP on mitannut eri valtioiden kehitystä odotettavissa olevan elinajan, lukutaidon, koulutuksen ja elintason perusteella. Mitta-asteikkoa kutsutaan Inhimillisen kehityksen indeksiksi (Human Development Index, HDI). Mosambik sijoittuu aivan asteikon häntäpäähän: vuonna 2007 se oli sijalla 172 kaikista 182:sta mukana olleesta maasta. Vuodesta 1980 vuoteen 2007 Mosambikin HDI nousi vuosittain 1,34 % arvosta 0,280 nykyiseen lukemaan 0,402.[15]

Itsenäistymisen jälkeinen sisällissota kesti 16 vuotta, ja jälleenrakennus pääsi käyntiin kunnolla vasta vuoden 1992 rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Maata ovat kuitenkin koetelleet paitsi tulvat, myös ruokapula, valtionvelka sekä aids.[1][2]

Mosambikille on myönnetty velkahelpotuksia, koska se on kyennyt täyttämään sille asetetut ehdot talouden muuttamisesta.[16] Köyhyys on saatu vähenemään, ja velkahelpotuksen myötä säästyneet varat on sijoitettu koulutukseen, terveydenhuoltoon ja parempiin kulkuväyliin.[17][2]

Kehitysyhteistyö

Hyvästä kehityksestä huolimatta Mosambik on riippuvainen ulkoisesta kehitysavusta, jota se saa myös Suomelta. Suomen tuki Mosambikissa on suunnattu terveyteen, opetukseen ja maaseudun kehittämiseen. Lisäksi Suomi tukee kansalaisjärjestöjen kehityshankkeita.[18]

Kehitysyhteistyöllä on saavutettu hyviä tuloksia terveyssektorilla. Rokotusohjelmat ovat johtaneet lapsikuolleisuuden vähenemiseen. Myös malariatapauksia on aiempaa vähemmän, ja puhtaan juomaveden saatavuus on parantunut. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan malaria ja hiv/aids vähentävät Mosambikin bruttokansantuotteen kasvua noin prosenttiyksikön vuodessa.[19][20]

Vaikka köyhyys vähenee Mosambikissa, yli puolet väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä.[21] Vuosina 1997–2003 köyhyydessä elävien osuus saatiin vähenemään viidenneksellä. Myös vuosille 2006–2009 laaditun köyhyyden vähentämissuunnitelman toteutus on lähtenyt tehokkaasti käyntiin. Mosambikin uskotaan saavuttavan YK:n vuosituhattavoitteen köyhyyden puolittamisesta vuoteen 2015 mennessä.[19]

Mosambikissa tuloerot ovat pienemmät kuin monissa muissa Afrikan maissa. Etenkin maaseudun köyhyys on vähentynyt, ja köyhimpienkin ostovoima on parantunut. Maatalouden tuottavuutta rajoittavat kuitenkin kuivuuskaudet ja tulvat. Noin 44 % mosambikilaisista kärsii ruokapulasta, ja joka neljäs lapsi on ikäänsä nähden alipainoinen.[21]

Aluejako ja suurimmat kaupungit

Mosambik jakautuu 10 maakuntaan eli provinssiin, ja lisäksi pääkaupunki Maputolla on maakunnan asema. Provinssit jakautuvat piirikuntiin,[22] jotka jakautuvat edelleen paikkakuntiin (port. Postos).

Useimmat provinssien rajat periytyvät siirtomaakaudelta. Vuonna 1892 maa oli jaettu Sambesi-jokea myöten kahtia: Mozambiqueen ja Lourenço Marquesin alueeseen. Mozambique muodostui Cabo Delgadosta (joka oli entinen Niassa Companyn hallintoalue), Mozambiquesta ja Zambeziasta, josta vuonna 1902 erotettiin Teten alue. Eteläosa oli jaettu Lourenço Marquesiin, Inhambaneen, Gazaan, Manicaan ja Sofalaan, joka puolestaan muodostui entisestä Mozambique Companyn alueesta. [23]

Maakunta Väkiluku 2006[24] Pääkaupunki Nro kartassa Pinta-ala (km2)[25]
Niassa 1 027 037 Lichinga 8 129 056
Cabo Delgado 1 650 270 Pemba 1 82 625
Nampula 3 767 114 Nampula 7 81 606
Zambezia 3 794 509 Quelimane 11 105 008
Tete 1 551 949 Tete 10 100 724
Manica 1 359 923 Chimoio 4 61 661
Sofala 1 676 131 Beira 9 68 018
Inhambane 1 412 349 Inhambane 3 68 615
Gaza 1 333 106 Xai-Xai 2 75 09
Maputo 1 072 086 Matola 6 25 756
Maputo (kaupunki) 1 244 227 - 5 602

Vuonna 2007 Mosambikin suurimmat kaupungit olivat:[26]

  1. Maputo 1 099 100 asukasta
  2. Matola 675 000
  3. Nampula 478 000
  4. Beira 436 000
  5. Chimoio 239 000
  6. Nacala 208 000
  7. Quelimane 193 000
  8. Mocuba 170 000
  9. Tete 153 000
  10. Gurué 145 000
  11. Lichinga 142 000

Maantiede ja luonto

Pääartikkeli: Mosambikin maantiede
Mosambikin kartta.
Limpopo-jokea ilmakuvassa maaliskuussa 2007. Taustalla oikealla näkyy rankkasateita.
Pahkasikoja Gorongosan kansallispuistossa

Mosambik sijaitsee Kaakkois-Afrikassa. Sillä on yhteistä maarajaa Tansanian, Malawin, Sambian, Zimbabwen, Etelä-Afrikan ja Swazimaan kanssa. Mosambikin itäpuolella on Mosambikin kanaali, joka erottaa Madagaskarin Afrikan mantereesta. Maan jakaa kahtia pohjois-etelä-suunnassa Sambesijoki. Iso hautavajoama ulottuu eteläosastaan Mosambikiin. Mosambikin korkein kohta on Monte Binga, joka kohoaa 2 436 metriin merenpinnan yläpuolelle.[1]

Mosambikia halkovista joista suurimpia ovat Sambesi ja Limpopo. Muita merkittäviä jokia ovat Buzi, Chinde, Komati, Maputo, Mazowe, Pungwe, Ruvuma, Save ja Shire. Niihin on rakennettu patoja ja tekoaltaita sähkön tuotantoa varten.[27][28][29] Monet joista tulvivat sadekaudella.[30] Mosambikissa on kaksi suurta järveä. Maan pohjoisosan Njassajärvi on Afrikan kolmanneksi suurin järvi ja kuuluisa kotoperäisistä kalalajeista. Mosambikin alueella järvestä on kolmasosa. Teten maakunnassa on Cahora Bassan tekojärvi.[31]

Maputossa sijaitsee Mosambikin ainoa luonnonsatama. Sen pohjoispuolella on miltei puolet maan pinta-alasta kattava rannikkotasanko, joka on maan tärkeimpiä viljelyalueita. Maan eteläosien sisämaa on pääosin kumpuilevaa savannia. Pohjoisosat ovat pääasiassa ylänköä.[32][33]

Limpopon luonnonpuisto maan eteläosassa, Gazan maakunnassa, on osa hanketta, jonka tavoitteena on luoda suuri yhtenäinen suojelualue kolmen valtion alueelle: Mosambikiin, Zimbabween ja Etelä-Afrikkaan.[34] Koko suojelualueen tavoitekoko on 4,4 miljoonaa hehtaaria.[35]

Mosambikin rannikolla Intian valtameressä olevat Bazaruton ja Quirimbasin saaristot ovat osittain kansallispuistoina ja houkuttelevat turisteja hiekkarannoilla ja koralliriutoilla.[36][37][38]

Eläimistö

Mosambikin eläimistö on monimuotoinen, ja sen metsistä löytyy edelleen aiemmin tuntemattomia eläinlajeja.[39] Eri lintulajeja on havaittu yli 750.[40] Nisäkäslajeja on laskettu 195, matelijoita 228 ja sammakkoeläimiä 59 lajia.[41]

Useimmat elefantit, puhvelit ja seeprat elävät maan pohjoisosassa Niassan suojelualueella. Siellä on myös joitakin leijonia ja leopardeja.[42] Niassan alueella elää 450 yksilön populaatio erittäin uhanalaisia hyeenakoiria.[43]

Gorongosan kansallispuistossa oli ennen sisällissotaa noin 2 200 elefanttia, sisällissodan jälkeen vuonna 1994 niitä löydettiin enää sata. Vuoteen 2008 mennessä määrä oli noussut jo kolmeensataan. Puistoon istutetaan myös naapurimaista tuotuja yksilöitä.[44]

Kasvisto

Suurin osa Mosambikin maa-alasta, 70 prosenttia, on miombo-savannia, jonka pääasiallinen kasvisuku on Brachystegia. Saman suvun puita ja pensaita kasvaa muuallakin Afrikassa, mutta Mosambikissa Brachystegia-pensastot ovat korkeampia ja tiheämpiä kuin muualla. Maan eteläosan savanneilla ja toisaalta pohjoisosien jokivarsilla kasvaa myös akasioita. Sambesin suistossa ja muilla tulvien vaivaamilla alangoilla on ruoikkoisia soita ja niiden keskellä Borassus-palmuja. Rannikoilla kasvaa palmulehtoja ja tiheää pensastoa. Varsinaista metsää on vain Gorongosa-vuoren rinteiden ja läntisen Zambezian ylänköalueiden sademetsissä sekä Cabo Delgadon ja Dondon kuivien ylänköjen metsissä.[45] Rannikon mangrovevyöhyke on 2 700 kilometriä pitkä ja yksi Afrikan laajimmista.[46]

Mosambikissa tiedetään esiintyvän ainakin 5 600 eri kasvilajia.[41] Kotoperäisiä lajeja on 250. Yksin Chimanimanin vuoristossa kasvaa 45 kotoperäistä lajia. Toinen kasvistostaan kuuluisa alue on kosteikkoalue, joka jatkuu St. Lucian suomaan luonnnsuojelualueelta Etelä-Afrikan puolelta Maputon maakuntaan,[42] ja jopa Xai-Xain kaupunkiin asti.[47]

Ilmasto

Mosambikissa on trooppinen ilmasto. Sadekausi on marraskuusta maaliskuuhun.[32] Lämpimin kuukausi on tammikuu, viilein heinäkuu.[48]

Etenkin maan pohjoisosissa vuotuinen sademäärä on suuri. Sateisimpia osia ovat toisaalta ylänköalueet Zimbabwen ja Malawin rajalla, toisaalta rannikko Maputon ja Beiran väliltä, joka on alttiina pasaatituulten tuomille sateille ympäri vuoden. Tyypillinen sademäärä siellä on 1 000–1 500 millimetriä vuodessa.[49] Sambesijoen eteläpuolella ilmasto on paljon kuivempaa.[32] Siellä vuotuinen sademäärä jää 500–750 millimetriin, paikoin jopa alle 400 millimetrin. Madagaskarin vuoristoinen saari suojaa osaa rannikon alavista osista pasaatituulilta, kovimmilta sateilta ja myös trooppisilta sykloneilta, jotka kulkevat useimmin Madagaskarin itäpuolelta.[49]

Kuivuus, aavikoituminen ja trooppisten syklonien aiheuttamat kaatosateet aiheuttavat ympäristöongelmia. Vuonna 2000 koetut tulvat ja hirmumyrsky olivat pahimmat 50 vuoteen. Sadattuhannet perheet joutuivat lähtemään kodeistaan.[50] Väestön katastrofivalmius on kuitenkin parantunut, ja kevään 2007 tulvatuhot olivat merkittävästi pienemmät. Keväällä 2008 tulva-alueilla tehtiin suuria evakuointeja.[51]

Maputon ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 30 31 29 28 27 25 24 26 27 28 28 29 ka. 27,7
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 22 22 21 19 16 13 13 14 16 18 19 21 ka. 17,8
Sademäärä (mm) 130 125 125 53 28 20 13 13 28 48 81 97 Σ 761
Sadepäivät (d) 9 8 9 5 3 2 2 2 3 5 7 9 Σ 64
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
30
22
31
22
29
21
28
19
27
16
25
13
24
13
26
14
27
16
28
18
28
19
29
21
S
a
d
a
n
t
a 		130
125
125
53
28
20
13
13
28
48
81
97


Lähde: BBC
Teten ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 35 34 33 34 33 30 29 31 35 38 37 37 ka. 33,8
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 21 22 21 20 17 15 14 16 18 21 22 21 ka. 19
Sademäärä (mm) 152 163 117 13 3 3 3 3 0 8 28 99 Σ 592
Sadepäivät (d) 8 9 6 1 0,9 0,4 0,4 0,2 0,4 0,7 2 6 Σ 35
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
35
21
34
22
33
21
34
20
33
17
30
15
29
14
31
16
35
18
38
21
37
22
37
21
S
a
d
a
n
t
a 		152
163
117
13
3
3
3
3
0
8
28
99


Lähde: BBC

Talous

Maputon satama vuonna 2006

Mosambikilla on paljon huonosti hyödynnettyjä luonnonvaroja, kuten maaöljyä, kuparia, kivihiiltä, bauksiittia ja mahdollista vesivoimaa.[32] Luonnonvarojen hyödyntämistä laillisesti ja kestävän kehityksen mukaisesti on jo alettu suunnitella muun muassa lainsäädännön ja verouudistusten voimin.[52] Myöskään viljelykelpoisesta maasta ja metsästä ei ole pulaa. Taloudellisesti hyödynnettäviä trooppisien puulajien metsiä on edelleen jäljellä useilla alueilla. Maan satamat ovat nykyaikaisia ja yhteydessä rautatieverkkoon. Meressä on runsaasti kalaa, ja rannikon saaret soveltuvat hyvin turismiin.[53]

Siirtomaa-aikana Mosambik oli Afrikan neljänneksi teollistunein maa. Itsenäistymisen jälkeen maan teollisuus kuitenkin pysähtyi lähes täysin ensimmäisen kymmenen vuoden aikana, koska lähes kaikki valkoiset lähtivät maasta ja Frelimon talouspolitiikan suunnasta ei ollut varmuutta. Monet yrittäjät jättivät yrityksensä ja tuhosivat koneet lähtiessään. Valkoisen väestön lähtiessä maa menetti koulutetun työvoiman, pääoman ja yritysten johdon. Tilanne pysyi tällaisena aina 1980-luvun lopulle, kunnes 1990-luvulla Frelimo aloitti taloudelliset uudistukset ja yksityistämisen. Yksityiset sijoittajat ostivat valtiolta satoja yrityksiä 1990-luvulla. Osa investoinneista kuitenkin epäonnistui aikaisempien virheiden takia.[53]

Sisällissodan aikana maan talous oli vaikeuksissa työvoimapulan ja Frelimon jäykän suunnitelmatalouden vuoksi. Sisällissodan päättymisen jälkeen maataloustuotanto kääntyi nousuun. Frelimo siirtyi markkinatalouden suuntaan ja yksityisti tuotantolaitoksia useilla tärkeillä teollisuuden aloilla. Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Maailmanpankki vapauttivat Mosambikin kahdesta kolmasosasta maan valtionvelasta vuonna 1999. Tämä enteili hyvää talouden kasvulle, mutta vuoden 2000 tulvissa tuhoutui yli 100 000 hehtaarin sato, yli 40 000 kotieläintä kuoli ja infrastruktuuri kärsi pahoin.[53]

Maan kaivannaisvarat tunnettiin huonosti siirtomaa-ajalla. Onkin arvioitu, että Mosambikissa suoritettiin enemmän geologisia tutkimuksia vuosien 1977–1983 välillä kuin ajanjaksoa edeltäneiden sadan vuoden aikana. Tutkimuksissa löydettiin rikkaat kivihiili-, suola-, rautamalmi- ja fosfaattiesiintymät. Lisäksi löydettiin kultaa, tantaalia, kromia, kuparia, bauksiittia, nikkeliä ja muita kaivannaisia. Vuonna 1999 Gazan alueelta löydettiin maailman suurin titaaniesiintymä. Lisäksi Mosambikista on löydetty maakaasua. Näitä luonnonvaroja ei kuitenkaan voida hyödyntää ilman mittavia ulkomaalaisia investointeja.[53] Teten provinssista on löydetty malmeja ja teollisuusmineraaleja kuten kivihiiltä, kultaa, rautaa ja fluoriittia. Cabo Delgadossa taas tuotetaan marmoria.[54]

Sisällissodan päätyttyä vuonna 1992 Mosambik oli yksi maailman köyhimmistä maista. Vuoden 1997 jälkeen Mosambikin talous lähti kasvuun, joka on jatkunut jo kymmenen vuotta. Vuonna 2008 Mosambikin bruttokansantuote henkeä kohden oli 800 Yhdysvaltain dollaria.[1] Vielä 1980-luvun puolivälissä se oli ollut 120 dollaria.[11] IMF tarkkailee maan taloutta, joka on ollut hyvässä kasvussa; myös inflaatio on laskenut.[52] Vuonna 2009 viennin nopea supistuminen on kuitenkin pienentänyt Mosambikin talouskasvua.[55]

Maailmanpankin rahoituksella perustettu Mozalin alumiinisulattamo valmistui vuonna 2000, ja sitä laajennettiin 2003. Tämä yksittäinen projekti tuotti alkuvuosinaan 3 % kansantuotteesta ja 5-10 % talouskasvusta. Se toi myös tärkeää ulkomaanvaluuttaa.[1][56] Toisaalta Mosambik on syyttänyt Maailmanpankkia cashew-pähkinöiden tuotannon romahduksesta: kun maa lopetti maataloustuet, se hävisi kilpailussa tukiaisia jatkaville länsimaille.[57]

Tiedosto:MozambiqueMTn.png
Mosambikin kolikot

Maan bruttokansantuotteesta poikkeuksellisen suuri osa koostuu viennistä, joka on kapea-alaista. Valtio pyrkii tuilla monipuolistamaan vientiä.[52] Nykyisin tärkeimpiä vientituotteita ovat alumiini, katkaravut, cashew-pähkinät, puuvilla, sokeri, sitrushedelmät, puutavara ja sähkö.[1] Maailmanpankin syyskuun 2005 tietojen mukaan Mosambikin talous jakautuu seuraavasti: kauppa 22,5 %, maatalous 19,4 %, liikenne ja viestintä 12,2 % tuotanto 11,7 % ja rakentaminen 11,7 %. Tärkeimmät teollisuuden alat ovat elintarvike-, juoma-, tupakka-, tekstiili-, ruokaöljy-, saippua- ja muu kulutustavarateollisuus. Mosambikin talous on riippuvainen ulkomaisista investoinneista.[53]

Mosambikin valuutta on metical, joka korvasi escudon vuonna 1980. Metical jakautuu sataan centavoon.[58]

Maatalous

Naisia maataloustöissä yksinkertaisilla välineillä.

Suuri osa maan väestöstä elää maaseudulla ja lähinnä omavaraisviljelystä.[1] Miinanraivaus on ollut tarpeen, jotta maataloustuotanto on saatu uudelleen käyntiin.[59][60]

Maatalouden tärkeimpiä tuotteita ovat puuvilla, cashew-pähkinät, sokeriruoko, tee, maniokki, maissi, kookospähkinät, sisal, sitrus ja muut trooppiset hedelmät, perunat, auringonkukat, naudanliha ja siipikarja.[1] Maan vilja-aitaksi kutsutaan Gazan maakuntaa, ja erityisesti riisin viljely keskittyy Limpopon laaksoon. Inhambanessa kasvatetaan mandariineja, Manicassa ja Maputossa myös muita hedelmiä ja vihanneksia. Zambeziassa kasvaa paljon kookospalmuja ja teetä.[61]

Arviolta 80 % maan väestöstä turvautuu kotitarveviljelyyn ja -kalastukseen. Mosambik ei kuitenkaan ole ruuantuotannon suhteen omavarainen.[53] Tsetsekärpänen estää monilla alueilla lihakarjankasvatuksen, koska se levittää unitautia.[62]

Turismi

Ennen sisällissotaa Mosambik oli yksi eteläisen Afrikan suosituimmista turistikohteista. Tuhannet eteläafrikkalaiset ja rhodesialaiset turistit vierailivat Etelä-Mosambikin rannoilla ja eteläisen rannikon saarilla. Gorongosan kansallispuisto oli yksi alueen tärkeimmistä turistikohteista. Turismi kuitenkin loppui itsenäistymisen ja sisällissodan puhkeamisen vuoksi. Vuonna 1972 maassa vieraili 292 000 matkustajaa, mutta vuonna 1981 vierailijoita oli vain 1000. Mosambikin rauhoituttua turismi oli maan nopeimmin kasvava teollisuuden ala 1990-luvun lopulla. Maahan nimitettiin turismiministeri vuoden 1999 vaalien jälkeen.[53]

Liikenne

Maputon kansainvälinen lentoasema

Mosambikin tieverkko on noin 30 400 kilometriä pitkä. Siitä on päällystetty 5 700 kilometriä. Sisämaakaupungeista rannikkokaupunkeihin vievät tiet ovat huonossa kunnossa, ja matka kestää usein kauan. Maassa toimii useita yksityisiä linja-autoyhtiöitä, jotka liikennöivät päivittäin. Mosambikilaisten keskuudessa suosittu liikennemuoto on niin sanottu chapa, kuorma-auto, johon on asennettu matkustajia varten penkit.[63]

Mosambikissa on rautateitä yhteensä lähes 4 800 kilometriä.[1] Ne rakennettiin siirtomaa-aikana tuomaan tarvikkeita sisämaasta Intian valtameren satamakaupunkeihin. Rautatiet kärsivät pahoin sisällissodan aikana, eikä maan eri osien välillä ole toimivaa yhteyttä. Myös tulvat ovat aiheuttaneet pitkiä katkoja rautatieliikenteessä. Pohjoisin osa rataverkostoa yhdistää Nacalan satamakaupungin Malawiin, jolla ei ole omia satamia.[64] Vanhin rataosa on maan keskiosissa, ja se palvelee Beiran satamaa. Siihen kuuluu 600-kilometrinen Senan rata ja 300-kilometrinen Machipanda-rata.[65] Eteläisin osa yhdistyy Swazimaan ja Zimbwabwen rautateihin, ja sen satamapaikkoja ovat Maputo ja Matola.[66] Maputon satama on Kaakkois-Afrikan vilkkain, ja sen kautta Mosambikin naapurimaat vievät tavaroita ja raakamateriaalia ulkomaanvientiin.[63]

Mosambikissa on 23 lentokenttää, joiden kiitorata on päällystetty.[1] Kentistä kahdeksan on varustettu mittarilentolähestymisten (IFR) vaatimin laittein. Viidellä toimii tulli, joten ne soveltuvat siltä osin kansainväliseen liikenteeseen: Beira, Maputo, Nampula, Pemba ja Vilankulu.[67]

Väestö

Väestötiedot
vuonna 2005
Väestönkasvu 1,48 %
Syntyvyys 35,79 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 20,99 / 1 000 henkilöä
Elinajanodote 40,32
Lapsikuolleisuus 130,79 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto 0 / 1 000 henkilöä
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä		 12,2 %
Lukutaitoisia 54,9 % väestöstä
Ikärakenne
Mediaani-ikä 18,29 vuotta
0–14-vuotiaat 43,1
15–64-vuotiaat 54,1
65 vuotta täyttäneet 2,8

Etnisesti Mosambikin väestö koostuu lukuisista afrikkalaisista kansoista. Muita kuin afrikkalaisia on vain prosentin verran. Afrikkalaiset edustavat noin 200 eri etnistä ryhmää. Etninen hajanaisuus on peräisin kolmesta suuresta muuttoliikkeestä. Ensin vuoden 1000 paikkeilla bantujen kansainvaellus toi kymmeniä banturyhmiä maahan lännestä ja pohjoisesta. Toiseksi 1800-luvun alkupuolella mfecaneliikkeen aikana maahan muutti etelästä ihmisiä, jotka pakenivat nykyisen Etelä-Afrikan alueelta zulujen valtakunnan väkivaltaista laajenemista. Kolmas, hajanainen muuttoliike on tuonut rannikolle viimeisten 500 vuoden aikana arabeja, persialaisia, intialaisia ja portugalilaisia.[68]

Makuat ja lomwet ovat tärkeimmät ryhmät pohjoisessa. Senat ja ndaut ovat enemmistönä Sambesin laaksossa, ja maan eteläosissa asuu pääosin tsonga- ja shangaan-kansaa. Šonat ovat enemmistönä Sofalan ja Manican maakunnissa.[69] Maassa asuva kirjailija Henning Mankell on kuvaillut kansojen eroja siten, että pohjoisessa kulttuuri muistuttaa Malawin kulttuuria, ja naisen asema on tärkeä. Keskiosassa shona-kieliryhmän kansoilla on patriarkaalinen, mutta ei kovin sotaisa kulttuuri, kun taas maan eteläisimmässä osassa kaakkoinen bantukulttuuri on selvimmin maskuliininen soturikulttuuri.[70]

San Antonion kirkko Mosambikin saarella

Perustuslain mukaan Mosambikissa on uskonnonvapaus.[71] Vuoden 1997 väestönlaskennassa katolisia oli 23,8 %, muslimeita 17,8 % ja protestanttisia Siionin kristittyjä 17,5 %. Muita uskontoja ilmoitti harjoittavansa 17,8 % ja täysin uskonnottomiksi laskettiin 23,1 %.[1] Uskonnolliset johtajat arvioivat, että suuri osa uskonnottomiksi lasketuista harjoittaa perinteisiä animistisia uskontoja, joille ei ollut omaa vaihtoehtoa väestönlaskentalomakkeessa. Myös kristittyjen ja muslimien uskonnonharjoittamiseen on sulautunut paikallisia perinteitä ja rituaaleja.[71]

Katolinen kirkko Mosambikissa jakautuu kahteentoista hiippakuntaan, joista arkkihiippakuntia ovat Beira, Maputo ja Nampula.[72]

Kansanterveys

HIV/AIDS on maassa vakava kansanterveysongelma, n. 12 %:n aikuisväestöstä arvioidaan olevan HIV-positiivisia.[1] Sen seurauksena tuberkuloosi on myös yleistymässä; noin puolet maan 92 000 uudesta tuberkuloosipotilaasta on HIV-positiivisia (2007). Tuberkuloosista on löytynyt myös kantoja, jotka eivät reagoi lääkkeisiin.[73]

Muita tarttuvia tauteja ovat kolera ja muut bakteerien ja alkueläimien aiheuttamat vatsainfektiot, A-hepatiitti, lavantauti, malaria, rutto, skistosomiaasi ja vesikauhu eli rabies.[1] Koleraa on esiintynyt maassa säännöllisesti vuodesta 1973 alkaen. Kevään 2009 sadekaudella koettiin erityisen paha epidemia, jossa kuoli ainakin 157 ja sairastui 12 000 henkeä.[74]

Yleisimmät syöpätaudit Mosambikissa ovat Kaposin sarkooma, kohdunkaulan syöpä, lymfooma, silmäsyöpä ja rintasyöpä.[75] Myös maksasyöpä on Mosambikissa huomattavan yleistä. Arvioitu päivittäinen aflatoksiinin saanti on myös huomattavan korkea; mistään maasta ei ole raportoitu korkeampaa (1974).[76] Aflaktosiinin ja maksasyövän välinen yhteys on havaittu useissa tutkimuksissa.[77] Mosambikissa sairaus on kuutisentoista kertaa yleisempi kuin Yhdysvalloissa.[78]

Myös maamiinat ovat olleet merkittävä vaaratekijä. Toistuvat tulvat ovat siirtäneet miinoja, mikä aiheuttaa uusia riskejä. Vuonna 1995 arvioitiin miinojen aiheuttavan 50-60 onnettomuutta joka kuukausi. Vuonna 2000 arvioitiin maassa olevan 9 000-12 000 henkeä, joilta puuttuu ainakin yksi raaja.[59][60][79] Vuosina 1994-2007 Cabo Delgadon, Niassan, Nampulan ja Zambézian provinsseista raivattiin yli satatuhatta miinaa. Muissa provinsseissa työn arvellaan jatkuvan vielä ainakin vuoteen 2014.[80]

Kielet

Useimmat asukkaat puhuvat äidinkielenään paikallisia kieliä. Kaikkiaan maassa lasketaan puhuttavan 18 bantukieltä ja useita murteita.[81] Jos kielet jaetaan neljään pääryhmään, makhuwan eli makuan ja sen murteiden puhujia on noin 40 %, tsongan puhujia lähes 20 %, kun taas njandžaa ja šonaa puhuu kumpaakin noin kymmenen prosenttia väestöstä.[82] Virallinen kieli on portugali, jota puhuu äidinkielenään 8,8 % ja toisena kielenään 27 % väestöstä.[1] Arabit, kiinalaiset ja intialaiset puhuvat omia kieliään ja käyttävät portugalia vasta toisena kielenään. Koulutetuimmat mosambikilaiset puhuvat myös englantia, jota opetetaan koulussa toisena tai kolmantena kielenä ja käytetään yritysmaailmassa. Yliopistossa englanti ja portugali ovat pakollisia oppiaineita, ranska valinnainen tietyillä linjoilla.[83]

Koulutus

Koulu Nampulassa

Noin 48 % mosambikilaisista on lukutaitoisia. Sukupuolten väliset erot lukutaidossa ovat suuret: miehistä 63,5 % mutta naisista vain 32,7 % osaa lukea ja kirjoittaa. Vuonna 2005 arvioitiin koulunsa aloittaneiden poikien jatkavan opintojaan keskimäärin 9 vuotta, tyttöjen 7 vuotta.[1]

Koska siirtomaakaudella koulutukseen ei kiinnitetty huomiota, maan itsenäistymisen jälkeen yli 90 % väestöstä oli lukutaidottomia. Opetussektorin valtavissa haasteissa on 1990- ja 2000-luvun aikana tehty suuria edistysaskeleita. Vuosina 1997–2003 peruskoulun aloitti jo yli puolet kouluikäisistä lapsista. Nykyisin jopa 70 prosenttia lapsista aloittaa koulunkäynnin.[19]

Koulutus on ollut pääsääntöisesti portugalinkielistä, mutta vuodesta 2004 alkaen on kielellisesti yhtenäisillä alueilla lisätty äidinkielen opintoja peruskoulun kahdelle alimmalle luokalle. Peruskoulutus, ensimmäiset seitsemän vuotta, on ilmaista ja pakollista. Monet koulut ovat niin täynnä, että opetusta annetaan kahdessa tai jopa kolmessa vuorossa.[81]

Eduardo Mondlane -yliopisto Maputossa on maan vanhin yliopisto. Se avattiin vuonna 1969.[84] Sen lisäksi merkittäviä yliopistoja ovat Universidade Pedagogica ja katolinen yliopisto (Universidade Catolica de Mocambique). Universidade Pedagogican pääpaikka on Maputossa, mutta se järjestää opetusta myös yhdeksässä muussa kaupungissa. Siinä on kuusi tiedekuntaa.[85] Katolinen yliopisto pitää päämajaansa Beirassa mutta toimii myös kuudella muulla paikkakunnalla.[86]

Kulttuuri ja media

Perinteinen mosambikilainen asuinrakennus
Makondejen perinteisiä puuveistoksia

Vähäisen lukutaidon takia televisio ja radio ovat tärkeimmät joukkotiedotusvälineet. Maassa ilmestyy kuitenkin kaksi päivittäistä sanomalehteä, valtion osittain omistama Noticias ja yksityinen Diario de Mocambique. Valtiollinen radiokanava Antena Nacional on useimpien mosambikilaisten pääasiallinen tiedonsaantikanava. Kaupungeissa katsotaan televisiota: valtiollinen TVM ja yksityinen STM ovat tärkeimmät omat kanavat, ja myös portugalilainen RTP Africa ja brasilialaisten omistama TV Miramar saavat paljon katsojia.[87]

Frelimon kulttuuripolitiikka suosi kirjallisuuden sijasta tanssia, musiikkia, laulua ja kuvataidetta, sillä niitä pidettiin selvemmin perinteisinä taidemuotoina.[88] Maputoon perustettiin pian vuonna 1975 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen taidekeskus Centro de Estudos Culturais in Maputo, jossa kehittyi omaleimaista modernia kuvataidetta.[89] Samoihin aikoihin hallitus perusti myös Kansallisen elokuvainstituutin (INC), jota ei kuitenkaan enää ole.[90] Yksi ensimmäisistä itsenäistymisen jälkeen perustetuista kulttuurilaitoksista on Kansallinen tanssiryhmä CNCD (port. Companhia Nacional de Canto e Danca de Mocambique). Siinä on noin 50 jäsentä. Ryhmä esiintyy vuodessa yli 300 kertaa sekä eri maakunnissa että ulkomaankiertueilla. Se yhdistää modernia tanssia eri etnisten ryhmien perinteisiin kansantansseihin.[91] CNCD aloitti harrastajaryhmänä mutta koostuu nykyisin ammattilaisesiintyjistä.[92]

Mosambikilainen musiikki on usein portugalilaisvaikutteista. Yleisin nykymusiikin tyylilaji on marrabenta. Suosittuja yhtyeitä ovat muun muassa Ghorwane,[93] Mabulu, Eyuphuro, ja Kapa Dêch.

Ruotsalainen kirjailija Henning Mankell on viettänyt vuodesta 1986 alkaen puolet ajastaan Mosambikissa, missä hän johtaa Teatro Avenida-nimistä teatteria.[94]

Mosambik tunnetaan perinteisistä puu- ja norsunluuveistoksistaan. Maan tunnetuin kuvanveistäjä on Alberto Chissano. Erityisesti Cabo Delgadon alueella elävän makonde-heimon perinteisiin kuuluvat symboliset, taidokkaat puuveistokset. Tunnetuin nuorista makondeveistäjistä on Nkatunge. Maalaustaiteilijoista maineikkain on Malatanga. Muita tunnettuja taiteilijoita ovat Euroopassakin näyttelyitä pitäneet Bertina Lopes ja Roberto Chichorro.[95][96][97]

Savimajoja Vilankulossa

Perinteisimmät rakennukset tehdään paikallisista aineista: savesta, puusta ja ruohosta. Saviseinäiset talot ovat useimmiten pyöreitä, joskus nelikulmaisia, ja niissä on yhdestä kolmeen huonetta. Oksista ja puunrungoista tehdyt kattotuolit kannattelevat ruokokattoa, jonka leveät räystäät luovat varjoisan ulkoterassin talon joka puolelle. Räystäät myös suojaavat käsittelemättömiä seiniä. Seiniä saatetaan koristella luonnonväreillä maalatuilla kuvioilla.[98] Kaupungeissa eurooppalaisvaikutteiset rakennukset muodostavat "sementtikaupungin" (port. cidade de cimento) kun taas afrikkalaismallisten talojen kaupunginosaa kutsutaan ruokokattokaupungiksi. port. cidade de caniço. [99] Monet siirtomaa-aikana tehdyt rakennukset ovat tuhoutuneet sotien aikana, mutta paikoin, etenkin Pembassa ja Mosambikinsaarella on säilynyt jäänteitä lähes 400 vuotta vanhasta arkkitehtuurista.[100][101]

Kirjallisuus

Mosambikin kirjallisuus keskittyi siirtomaa-aikana käsittelemään kansallismielisiä aiheita. Tämän vaiheen merkittävimmät kirjailijat olivat Rui de Noronha ja Noémia de Sousa. José Craveirinha alkoi käsitellä 1940-luvulla runoissaan mosambikilaisten yhteiskunnallista todellisuutta ja yllytti kapinointiin. Häntä pidetään nykyään Mozambikin tärkeimpänä runoilijana.[95] José Craveirinha sai Camões-palkinnon vuonna 1991.[102]

Itsenäisyystaistelun aikana Frelimon sissit kirjoittivat taistelustaan runoja. Yksi parhaista tämän vaiheen runoilijoista oli Marcelino dos Santos. Itsenäisyystaistelua seurasi sisällissota, jonka aikana uusina kirjailijoina nousivat esiin Mia Couto, Ungulani Ba Ka Khosa, Heliodoro Babtista ja Eduardo White. Couto on edelleen tärkeä toimija Mosambikin kirjallisuuspiireissä. Mia Couton romaaneja on käännetty useille kielille, myös suomeksi. Nykyisistä kirjailijoista merkittäviä ovat myös Lília Momplé ja Paulina Chizine, jonka Balada de Amor ao Vento oli ensimmäinen julkaistu mosambikilaisen naisen kirjoittama romaani.Muita kirjailijoita ovat João dos Santos Albasini, Heliodoro dos Santos Baptista, Rui Knopfli, Luís Bernardo Honwana ja Noémia de Sousa.[102][95]

Useimmat mosambikilaiset kirjailijat ja runoilijat kirjoittavat portugaliksi. Maassa julkaistaan vuosittain vain noin 20 kirjaa, ja painokset ovat useimmiten vain muutamia satoja.[88]

Ruoka ja alkoholikulttuuri

Naisia jauhamassa riisiä isoissa mortteleissa

Perinteinen mosambikilainen ruoka koostuu paksusta viljapuurosta, joka muistuttaa rakenteeltaan perunasosetta. Siihen voidaan käyttää jauhettua riisiä, maissia tai maniokkia. Lisukkeena on kastiketta, johon käytetään vihanneksia, papuja tai pähkinöitä ja joskus kanaa. Myös hirssiä ja bataattia kasvatetaan kotitarpeiksi.[103][104] Rannikolla käytetään luonnollisesti myös kalaa ja äyriäisiä. Portugalilaisten vaikutus näkyy viinin, myös portviinin, käytössä ruoanlaitossa.[105]

Mosambikissa juodaan alle kaksi litraa puhdasta alkoholia henkeä kohti vuodessa. Noin 23 % vuosittaisista auto-onnettomuuksista johtuu rattijuopumuksesta.[106]

Urheilu

Perinteinen mosambikilainen kalastusalus

Mosambikin ainoa olympiamitalisti on yleisurheilija Maria Mutola. Hän saavutti 800 metrin juoksussa pronssia Atlantassa 1996 ja kultaa Sydneyssä 2000.[107] Mosambik on osallistunut kaikkiin kesäolympialaisiin vuodesta 1980.[108]

Mosambikin suosituimmat urheilulajit ovat jalkapallo, koripallo ja kriketti, joita monet mosambikilaiset harrastavat. Mosambikin kuuluisin koripalloilija on naisten NBA:ssakin pelannut Clarisse Machanguana.[109]

Jalkapallon ylin sarjataso Mosambikissa on Moçambola.[110] Mosambikin jalkapallomaajoukkue ei ole selviytynyt kertaakaan MM-kilpailujen lopputurnaukseen[111]. Afrikan-mestaruuskilpailussa se on päässyt lopputurnaukseen kolmesti ja karsiutunut aina alkulohkoissa.

Lähteet

  • King, David C.: Mozambique. Marshall Cavendish, 2007. Google Books (viitattu 29.11. 2009). (englanniksi)
  • Streissguth, Thomas: Mozambique in Pictures. Twenty-First Century Books, 2009. Google Books (viitattu 9.12. 2009). (englanniksi)
  • Newitt M.D.D.: A history of Mozambique. Indiana University Press, 1995. ISBN 978-025334006-1. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Mozambique The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g Timeline: Mozambique BBC
  3. ↑ a b c d e Louis-John Havemann: History of Mozambique Mozambique Happenings. Viitattu 25.11.2009. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f Mary Fitzpatrick: Lonely Planet:Mozambique Travel Guide, s. 21-23. 2.painos. Lonely Planet Publications, 2007. ISBN 978-174059188-1. Preview. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f Kiljunen, Kimmo: Valtiot ja liput, s. 271-272. Otava, 2004. ISBN 951-1-18177-7.
  6. ↑ ONUMOZ 1996. United Nations. Viitattu 25.11.2009. (englanniksi)
  7. ↑ Comunidade dos Países de Língua Portuguesa 2004. Unesco. Viitattu 25.11.2009. (englanniksi)
  8. ↑ Luisa Diogo 08/28/2009. African Success. Viitattu 24.11.2009. (englanniksi)
  9. ↑ Q&A: Mozambique goes to the polls 27.10.2009. BBC. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  10. ↑ Country Profile SADC. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  11. ↑ a b Background Note: Mozambique US Department of State. Viitattu 5.12.2009. (englanniksi)
  12. ↑ Richard Clark: Capital punishment in the Commonwealth 1995-2009. Capital Punishment U.K.. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  13. ↑ Mozambique discovers its gay minority afrol News / Savana. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  14. ↑ Mozambique African Veil. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  15. ↑ HDI Report 2009 UNDP. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  16. ↑ Africa Out of the Limelight: The Debt Crisis One Year After the Gleneagles G8 2006. Africa Action. Viitattu 10.12.2009. (englanniksi)
  17. ↑ 100% Multilateral Debt Cancellation Deal: Status of Implementing the G8 Promise (Countries at completion point) 2/2009. ONE. Viitattu 10.12.2009. (englanniksi)
  18. ↑ Tausta: Suomen ja Mosambikin kehitysyhteistyö Global Finland. 28.6.2004. UM kehitysviestintä.
  19. ↑ a b c Mosambik nousee vähitellen köyhyydestä 2006. Global Finland. Viitattu 21.11.2009.
  20. ↑ IMF warns Mozambique on mounting AIDS crisis 2006. Reuters. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  21. ↑ a b Mozambique World Food Programme. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  22. ↑ Districts of Mozambique Statoids. Viitattu 12.12.2009. (englanniksi)
  23. ↑ Newitt, s.381
  24. ↑ Total Population By Provinces - 2006 Instituto Nacional de Estatística
  25. ↑ Statoids
  26. ↑ Principal Cities Citypopulation. Viitattu 26.11.2009.
  27. ↑ Mozambique leads southern Africa in energy resources Souvereign Publications 2008
  28. ↑ The Cahora Bassa Dam, Mozambique WWF
  29. ↑ Watching the Water Flow Away IPS 2009
  30. ↑ Fear of more flooding to come IRIN 2008
  31. ↑ King, s. 11
  32. ↑ a b c d Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 345. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
  33. ↑ FACTA - Tietosanakirja, s. 508. WSOY, 2006. ISBN 951-0-31930-9.
  34. ↑ About the Great Limpopo Transfrontier Park Peace Park. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  35. ↑ O Parque Nacional do Limpopo Limpopo National Park (PNL). Viitattu 28.11.2009. (portugaliksi)
  36. ↑ Quirimbas Archipelago Island Safari. Viitattu 10.12.2009. (englanniksi)
  37. ↑ Bazaruto Archipelago Island Safari. Viitattu 10.12.2009. (englanniksi)
  38. ↑ Tentative lists: The Quirimbas Archipelago Unesco. Viitattu 10.12.2009. (englanniksi)
  39. ↑ Many New Species Discovered In Hidden Mozambique Oasis With Help Of Google Earth 2009. ScienceDaily. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  40. ↑ List of Birds in Mozambique Birds of the World. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  41. ↑ a b Mozambique. Environmental Profile Mongabay. Viitattu 21.11.2009.
  42. ↑ a b Fauna and Flora: Mozambique Easy Voyage. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  43. ↑ Support to the development and management of Niassa Reserve Fauna & Flora
  44. ↑ Six South African Elephants Make Their Home In Gorongosa 24.9. 2008. Gorongosa National Park. Viitattu 21.11.2009. (englanniksi)
  45. ↑ Mozambique Vegetation Go 2 Afrika. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  46. ↑ Fatoyinbo et al: Landscape-scale extent, height, biomass, and carbon estimation of Mozambique's mangrove forests with Landsat ETM+ and Shuttle Radar Topography Mission elevation data AGU. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  47. ↑ Maputaland coastal forest mosaic WWF. Viitattu 18.12.2009. (englanniksi)
  48. ↑ Maputo, Mozambique BBC Weather. Viitattu 10.12.2009.
  49. ↑ a b Country Guides: Mozambique BBC Weather. Viitattu 7.12.2009.
  50. ↑ Mozambique: How disaster unfolded BBC 2006
  51. ↑ Tulvasuojelu tepsii Mosambikissa - mutta kolera tappaa KEPA 2008
  52. ↑ a b c Lotta Valtonen: IMF: Mosambikin talous hyvällä mallilla Ulkoasiainministeriö. Viitattu 5.12.2009.
  53. ↑ a b c d e f g Briggs, Philip & Edmunds, Danny: Mozambique, s. 19-22. 4.painos. Bradt Travel Guides Ltd, 2007. ISBN 1 84162 177 3. (englanniksi)
  54. ↑ Provinces: Tete, cabo Delgado Visit Mozambique. Viitattu 12.12.2009. (englanniksi)
  55. ↑ Mosambik ja Nicaragua ahtaalla talouskriisissä Kehitysyhteistyön palvelukeskus. Viitattu 5.12.2009.
  56. ↑ catalyst for foreign investment into Mozambique IDA & World Bank
  57. ↑ Mozambique's lost cashew nut industry BBC 2003
  58. ↑ Mozambique Metical Currency Converter. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  59. ↑ a b Cyber School Bus UN (englanniksi)
  60. ↑ a b Landmines: Mozambique's hidden killers BBC 2004
  61. ↑ Provinces: Gaza, Inhambane, Manica, Zambezia Visit Mozambique. Viitattu 12.12.2009. (englanniksi)
  62. ↑ Maailma tänään, s. 14-15. Eteläinen Afrikka. Tieteen kuvalehden kirjasto, 1996. ISBN 87-427-0812-5.
  63. ↑ a b Streissguth, s. 62
  64. ↑ Railways back in business (Nacala railway serving Mozambique and Malawi resumes operations) African Business. 2003. Highbeam. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  65. ↑ Beira Railway Project web.worldbank.org. 2004. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  66. ↑ Maputo Corridor MCLI. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  67. ↑ Airports in Mozambique 2009. Air Broker Center International AB. Viitattu 25.11.2009. (englanniksi)
  68. ↑ King, s. 64
  69. ↑ King, s.67
  70. ↑ Mozambique Henning Mankell. Viitattu 27.11.2009
  71. ↑ a b International Religious Freedom 2009. US Embassy Maputo. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  72. ↑ Current Dioceses in Mozambique [Catholic-Hierarchy
  73. ↑ Tuberculosis Mozambique 5/2009. USAID. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  74. ↑ Worst cholera outbreak in a long time IRIN. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  75. ↑ Apca.co.ug: The Situation in Mozambique
  76. ↑ Assembly of Life Sciences (U.S.). Committee on Diet, Nutrition, and Cancer: Diet, nutrition, and cancer, s. 236. National Academies, 1982. Teoksen verkkoversio.
  77. ↑ Jackson PE, Groopman JD.: Aflatoxin and liver cancer 1999. PubMed. Viitattu 5.12.2009. (englanniksi)
  78. ↑ Statistics And Causes Of Liver Cancer 2008. NetHealthBook. Viitattu 5.12.2009. (englanniksi)
  79. ↑ Wareham, M: Landmines in Mozambique: After the Floods Conference on Mozambique After the Floods. Human Rights Watch. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  80. ↑ Request for an extension of the deadline (Submitted to Convention on the Prohibition of the Use, Stockpiling, Production, Transfer of Anti-Personnel Mines and on Their Destruction. (sivu 2)) 2008. Republic of Mozambique. Viitattu 12.12.2009. (englanniksi)
  81. ↑ a b Education in Mozambique SACMEQ. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  82. ↑ Gadelii K: Languages in Mozambique african.gu.se. 1981, 1999, 2001. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  83. ↑ Paasche, K.: Mozambique - higher education StateUniversity.com Education Encyclopedia. University of Phoenix. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  84. ↑ Universidade Eduardo Mondlane (UEM) uem.mz. Viitattu 28.11.2009. (portugaliksi)
  85. ↑ Universidade Pedagógica up.ac.mz. Viitattu 25.11.2009. (portugaliksi)
  86. ↑ Universidade Catolica de Mocambique ucm.ac.mz. Viitattu 25.11.2009. (englanniksi)(portugaliksi)
  87. ↑ Country Profile BBC News
  88. ↑ a b Kun kirja ei kannata Kepa Kumppani 2006
  89. ↑ Modern African Art : A Basic Reading List Smithsonian Libraries
  90. ↑ Kuxa Kanema: The Birth of Cinema Icarus Films 2009 (englanniksi)
  91. ↑ National Song and Dance Company of Mozambique (Ohjelma, 2001-2002 School Matinee Series) 2001. UC Davis. Viitattu 12.12.2009. (englanniksi)
  92. ↑ Song and Dance Company of Mozambique (radioaseman soittolistan taustatietoja) WFMU. Viitattu 12.12.2009. (englanniksi)
  93. ↑ Mosambikin Ghorwane ensivierailulle Pohjolaan Kepa 2009
  94. ↑ Teatro Avenida Henning Mankell
  95. ↑ a b c Murphy, Alan et al.: Southern Africa, s. 243-244. Lonely planet. (englanniksi)
  96. ↑ Bertina Lopes Culture Africa Network. Viitattu 15.12.2009. (englanniksi)
  97. ↑ Roberto Chichorro African Loxo. Viitattu 15.12.2009. (englanniksi)
  98. ↑ Shelter in Mozambique Lutheran Church in Australia. Viitattu 12.12.2009. (englanniksi)
  99. ↑ Port city & Desire: Ricardo Rangel's Photos (1950s-60s) Roskilde Universitet. Viitattu 18.12.2009. (englanniksi)
  100. ↑ Mozambique Colonial History in Mozambique Island Pilot Guides
  101. ↑ Mozambique Alexa Safari
  102. ↑ a b Writers: José Craveirinha (mosambikilainen kustantamo) Plural Editores. Viitattu 21.11.2009.
  103. ↑ Makhuwa Serving in Mission. Viitattu 26.11.2009. (englanniksi)
  104. ↑ Sena NT Seed Company - Accelerated Bible Translation. Viitattu 26.11.2009. (englanniksi)
  105. ↑ Mozambique Menus & Recipes from Africa Africa Cookbook. African Studies Center at the University of Pennsylvania. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  106. ↑ Alcohol Country Profile: Mozambique World Health Organization 2004
  107. ↑ Siukonen, Markku (toim.): Suuri olympiateos 11. Jyväskylä: Kustannus-Notariaatti, 2001. ISBN 951-98673-0-9.
  108. ↑ Mozambique | Olympics at Sports-Reference.com
  109. ↑ Streissguth, s. 55
  110. ↑ Living in Maputo (s. 3)
  111. ↑ Mozambique - List of International Matches www.rsssf.com. Viitattu 3.6.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Jäsenvaltiot
Jäsenet
Jäädytetty
Tarkkailijat
Jäsenvaltiot

Malline:Link GA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mosambik&oldid=7744536”