Evankelikalismi
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan. |
Evankelikalismi (engl. evangelicalism) on yhteisnimitys henkilökohtaista uskonratkaisua korostavalle protestanttiselle liikehdinnälle, jota kutsutaan myös herätyskristillisyydeksi. Luterilaisuuden sisäisenä liikehdintänä siitä käytetään perinteisesti nimitystä pietismi; sen sijaan evankelikalismi-sanaa käytetään useimmiten ei-piispallisen seurakuntajärjestyksen omaksuneista matalakirkollisista seurakunnista (Suomessa niin sanotut vapaat suunnat). Myös luterilainen pietismi on luonteeltaan matalakirkollista, mikä tarkoittaa että piispuuden, sakramenttien ja muodollisen jumalanpalvelusjärjestyksen sijaan korostetaan epämuodollista ja epähierarkkista uskonnonharjoitusta, kuten rukous- ja raamattupiiritoimintaa sekä yksityistä hartauselämää.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Evankelikalismin juuret ulottuvat 1700-luvulle pietismin synnyn yhteyteen. Pietistisen herätyskristillisyyden pohjalta syntynyt kristillisyys, muun muassa lähetysliike ja metodismi, korostivat voimakkaasti uskonratkaisun ja evankelioinnin tärkeyttä. Sittemmin tämän liikehdinnän pohjalta on syntynyt useita liikkeitä niin luterilaisuuden sisällä kuin sen ulkopuolella, ja lisäksi tunnustusrajat ylittävää aliansskristillisyyttä.
Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa evankelioivaa herätyskristillisyyttä edustavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä yleensä niin sanotut viidesläiset: Kansan Raamattuseura, Kansanlähetys, Suomen Raamattuopisto, OPKO, Lähetysyhdistys Kylväjä, Sanansaattajat, sekä myös Suomen Evankelinen Allianssi ja luterilaisuuden ulkopuolella niin sanotut vapaat kristilliset suunnat.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tunnustuskuntiin sitoutumaton evankelikaalisuus, Uskonnot.fi
