Scopesin oikeudenkäynti

John Scopes kuukautta ennen oikeudenkäynnin alkua kesäkuussa 1925.

William Jennings Bryan, yhdysvaltalainen poliitikko ja oikeudenkäynnin syyttäjä vuonna 1925

Scopesin oikeudenkäynti tai Daytonin apinaoikeudenkäynti (virallinen nimi Tennesseen osavaltio vs. John Thomas Scopes, engl. The State of Tennessee v. John Thomas Scopes) oli vuonna 1925 Daytonissa Tennesseen osavaltiossa Yhdysvalloissa käyty oikeudenkäynti, jossa opettaja John Scopes tuomittiin 100 Yhdysvaltain dollarin sakkoihin (1 720,05 dollaria vuoden 2022 rahassa) tämän uhmattua kieltoa, jonka mukaan evoluutioteoriaa ei saanut opettaa koulussa. Tennesseessä oli alkuvuodesta 1925 kielletty Raamatun luomiskertomuksen vastaisten oppien opettaminen. John Scopes uhmasi kieltoa tietoisesti Yhdysvaltain kansalaisoikeusliitto ACLU:n palkkaamana. Tarkoituksena oli selvittää, rikkoiko kielto perustuslakia.

Tausta

Tennesseen osavaltiosa oli maaliskuussa 1925 hyväksytty Butlerin laki, joka teki laittomaksi opettaa mitä tahansa teoriaa, joka kieltää Raamatun version ihmisen jumalallisesta luomisesta ja joka opettaa ihmisen kehittyneen alemmista eläimistä. Laki herätti huolta monissa tahoissa, jotka ajoivat akateemista itsenäisyyttä sekä sanan- ja uskonnonvapautta. Kansalaisoikeusjärjestö ACLU päätti lähteä haastamaan lakia ja mainosti tenneeseeläisissä sanomalehdissä. Järjestö etsi opettajaa, joka uskaltaisi lähteä lakia vastaan.

Daytonilainen kansalaisoikeusjohtaja ja hiili- ja terästehtaan johtaja George Rappleyea järjesti tapaamisen, jossa etsittiin paikallista opettajaa vastaamaan ACLU:n ilmoitukseen. Rappleyean tavoitteena oli saada huomiota hiipuvalle kaupungille. Tapaamisen seurauksena otettiin yhteyttä 24-vuotiaaseen high schoolin matematiikan ja luonnontieteiden opettajaan John Scopesiin, joka opetti välillä myös biologiaa. Scopes otti asian tehtäväkseen ja luki pian biologian tunnilla pätkän George William Hunterin teoksesta A Civic Biology. Kirja kuvasi evoluutiota järjestelmäksi, jossa elämä hitaasti ja vaiheittain kehittyy monimutkaisemmiksi elämänmuodoiksi.

Oikeudenkäynti

William Jennings Bryan (istumassa vasemmalla) on Clarence Darrow’n kuulusteltavana oikeudenkäynnissä 20. heinäkuuta 1925. Tuona maanantai-iltapäivänä oikeudenkäynti siirrettiin ulos helteen takia tuomari Raulstonin päätöksellä. Istunto pidettiin lavalla, joka oli pystytetty Rhea Countyn oikeustalon eteen saarnaajia varten, jotta he voisivat saarnata oikeudenkäynnin aikana. Scopesin muut puolustusasianajajat – John R. Neal, Arthur Garfield Hays ja Dudley Field Malone – istuvat äärimmäisen oikealla. Yksi vasemmalla selin kameraan oleva mies vaikuttaa olevan Scopes itse. Oikeudenkirjurit istuvat pöydän ääressä.

Scopes pidätettiin 7. toukokuuta, ja suuri valamiehistö päätti 25. toukokuuta nostaa syytteen Butlerin lain rikkomisesta. Evoluutiota vastustanut William Jennings Bryan oli syyttäjänä, ja Clarence Darrow ryhtyi puolustusasianajajaksi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Darrow otti pro bono -jutun.

Oikeudenkäynti sai kansainvälistä huomiota, ja se kääntyi nopeasti fundamentalistisen ja kirjallisen Raamatun tulkinnan sekä liberaalin luennan väliseksi taisteluksi. Rhean piirikunnan oikeustalon edustan ilmapiiri oli sirkusmainen, sillä paikalla oli monia uteliaita ja alueella kiersi muun muassa saarnaajia ja ruoanmyyjiä. Pääkadulla oli esitys, jossa oli kaksi simpanssia ja lyhyt mies osoittamassa evoluution ”puuttuvaa rengasta” apinan ja ihmisen välillä.

Valamiehistö valittiin 10. heinäkuuta ja avauspuheenvuorot pidettiin 13. heinäkuuta. Darrow kutsui 20. heinäkuuta syyttäjä Bryanin todistajaksi, mikä oli ennennäkemätöntä. Tuomari John Raulston siirsi oikeudenkäynnin ulos nurmikolle sisätilojen kuumuuden ja tungeksivan yleisön takia. Darrow yritti haastaa Bryania useiden Raamatun tarinoiden kirjaimellisesta tulkinnasta. Bryan ajautui useisiin ristiriitoihin ja paljasti Raamatun tuntemuksensa heikkouden. Darrow ei kysynyt yhtään kysymystä evoluutiosta mutta enemmän pyrki heikentämään Bryanin uskottavuutta.

Raulston päätti 21. heinäkuuta, ettei Bryania kutsuta enää todistamaan ja hänen todistuksensa tullaan poistamaan oikeuden pöytäkirjoista. Raulstonin mukaan jutun tarkoituksena ei ole todistaa, loiko Jumala ihmisen yhdellä kertaa vai pidemmän prosessin kautta. Tuomari rajasi oikeusjutun käsittelemään vai Scopesin syyllisyyttä. Oleellisin kysymys Raulstonin mukaan oli siis, opettiko Scopes ihmisten kehittyneen alemmista eläimistä. Tämän jälkeen tuomari pyysi valamiehistöä päättämään syyllisyydestä. Päätös tehtiin yhdeksässä minuutissa, ja Scopes tuomittiin syylliseksi. Hän sai 100 dollarin sakot.

Arviot oikeudenkäynnistä vaihtelivat erittäin paljon. Uskonnolliset fundamentalistit ajattelivat voittaneensa ja saivat tapauksesta lisäpuhtia työhönsä, mutta myös evolutionistit pitivät tapahtunutta moraalisena voittona. He nimittäin ajattelivat, että puolustus oli kuulustellut kreationismin asialla olleen demokraattisen puolueen kolminkertaisen presidenttiehdokkaan William Jennings Bryanin solmuun. Myös Helsingin Sanomat raportoi oikeudenkäynnin päättymisestä 24. heinäkuuta 1925 käyttäen jutusta ilmaisuja ”omituinen” ja ”lystillinen”, millä lehti asettui darvinismin ja tieteellisen maailman ymmärtäjäksi.

Tennesseen osavaltion korkein oikeus kumosi Scopesin saaman tuomion vuonna 1927 muotovirheen vuoksi. Tuomiota ei ollut langettanut valamiehistö, kuten olisi pitänyt, vaan oikeuden puheenjohtaja henkilökohtaisesti.

Oikeudenkäynnin jälkeen

Syyttäjä William Jennings Bryan kuoli vain muutamia päiviä oikeudenkäynnin jälkeen. Jotkut epäilivät, että oikeudenkäynnin aiheuttama stressi ja väsymys olisi edistänyt Bryanin kuolemaa.

Tennessee esti evoluution opettamisen aina vuoteen 1967 asti, jolloin Butlerin laki kumottiin. Mississippi ja Arkansas säätivät vielä 1920-luvun aikana samanlaiset lait, jotka kumottiin vasta 1960-luvulla. Korkein oikeus päätti 1968 jutussa Epperson v. Arkansas, että Arkansasin laki rikkoo perustuslain ensimmäisen lisäyksen uskontoasetusta.

Kulttuuriviitteet

Jerome Lawrence ja Robert Edwin Lee julkaisivat 1955 tapauksesta näytelmän Inherit the Wind. Siitä tehtiin Stanley Kramerin elokuvaversio Joka tuuleen kylvää (1960), jossa pääosassa olivat Spencer Tracy ja Fredric March. Elokuva sai neljä Oscar-ehdokkuutta.

Amerikansuomalainen laulaja Antti Syrjäniemi levytti vuonna 1929 oikeudenkäynnin pohjalta tekemänsä kupletin ”Daytonin apinajuttu”, jossa jutun vaiheet käydään läpi hienovaraisen ironisesti. Kappaleen lämmitti uudelleen 1980-luvun alussa Tuomari Nurmio, ja hänen versionaan se tunnetaan nykyisin paremmin. Kappaleesta muistetaan etenkin sen kertosäe ”ei, ei, me ei olla apina”, Nurmion versiossa ”me ei olla apinoita”.

Katso myös

• Apinatapaus
• Joka tuuleen kylvää

Aiheesta muualla

• Nykyajan kuuluisin oikeusjuttu, Helsingin Sanomat, 19.08.1925, nro 222, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Scopesin oikeudenkäynti Wikimedia Commonsissa