Ero sivun ”Luettelo Suomen eronneista ministereistä” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ashoka (keskustelu | muokkaukset)
42 591 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Ashoka (keskustelu | muokkaukset)
42 591 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 255: Rivi 255:
|[[Carl-Olaf Homén]]
|[[Carl-Olaf Homén]]
|[[RKP]]
|[[RKP]]
|-
|rowspan="2"| [[1978]]
|Ministeri sisäasiainministeriössä
|rowspan="2"| [[ Kristian Gestrin]] <ref>{{Verkkoviite | Osoite = hhttp://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2010/11/sorsan-virolaisen-hallitus.html| Nimeke = Sorsan-Virolaisen hallitus | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite =Suomen historia| Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomen historiaa blogspot |Viitattu = 18.5.2015 | Kieli = }}</ref>
|rowspan="2"| [[Sorsan II hallitus|Sorsa II]]
|rowspan="2"| [[RKP]]
|rowspan="2"| RKP jätti hallituksen koska vastusti taloudellista valtalakiehdotusta
|[[ Tuure Salo]]
|rowspan="2"| [[LKP]]
|-
| [[Opetusministeri]]
|[[ Jaakko Itälä]]
|-
|-
|[[1981]]
|[[1981]]

Versio 18. toukokuuta 2015 kello 20.12

Tämä on luettelo Suomessa kesken hallituksen toimikauden tapahtuneista ministereiden eroista. Luettelossa ei ole ministerikierrätyksiä tai sellaisia tapauksia, joissa koko hallitus on eronnut.Luettelossa ei ole tasavallan presidentiksi tai eduskunnan puhemieheksi valittuja ministereitä sillä heidän on automaattisesti erottava virasta kun heidät on valittu kyseisiin tehtäviin


Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Merkinnän syy: Luettelo on pahasti kesken varsinkin 1910-luvulta 1970-luvun lopulle.

Luettelo eronneista ministereistä

Eroamisvuosi Ministeri virka Ministeri Hallitus Eroavan ministeri puoluekanta Eroamisen syy Seuraaja Seuraajan puoluekanta
1918 maatalousministeri Kyösti Kallio[1] Paasikivi I Maalaisliitto erosi hallituksen monarkialinjan takia Uuno Brander Edistyspuolue
1918 apulaismaatalousministeri E. Y. Pehkonen[2] Paasikivi I Maalaisliitto erosi hallituksen monarkialinjan takia seuraajaa ei nimitetty
1938 ulkoasiainministeri Rudolf Holsti[3] Cajander III Edistyspuolue arvosteli Adolf Hitleriä ulkoministerikokouksessa Väinö Voionmaa SDP
1943 Sosiaaliministeri Karl-August Fagerholm [4][5] Linkomies SDP arvosteli Saksan miehitystä Norjassa Aleksi Aaltonen SDP
1945 Ministeri sosiaaliministeriössä Pekka Heikkinen [6] Rytin II Maalaisliitto nimitettiin Kuopion läänin maaherraksi Viljami Kalliokoski Maalaisliitto
1945 Ministeri sosiaaliministeriössä Eero A. Wuori [7][8] Paasikivi III SDP nimitettiin Suomen Lontoon suurlähetystön edustajaksi Eino Kilpi SDP
1948 sisäasiainministeri Yrjö Leino[9] Pekkala SKDL Eduskunnan epäluottamuslause Eino Kilpi SKDL
1948 ministeri ulkoasiainministeriössä Reinhold Svento[10] Pekkala SKDL siirtyi Suomen lähettilääksi Berniin Aarre Simonen SDP
1949 ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä Erkki Härmä[11] Fagerholm I SDP siirtyi Turun ja Porin läänin maaherraksi Uuno Takki SDP
1950 II sisäasiainministeri Lauri Riikonen[12] Kekkonen I Maalaisliitto siirtyi Kuopion läänin maaherraksi Johannes Virolainen Maalaisliitto
1953 ministeri maatalousministeriössä Matti Lepistö[13] Kekkonen III SDP Salaputkijuttu Taavi Vilhula Maalaisliitto
1953 kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Onni Peltonen[13] Kekkonen III SDP Salaputkijuttu Eemil Huunonen SDP
1958 maatalousministeri Martti Miettunen[14] Fagerholm III Maalaisliitto siirtyi Lapin läänin maaherraksi Urho Kähönen Maalaisliitto
1958 Ulkoasiainministeri Johannes Virolainen [15][16] Fagerholm III Maalaisliitto Yöpakkaset Karl-August Fagerholm SDP
1960 sisäasiainministeri Eino Palovesi[17] Sukselainen I Maalaisliitto siirtyi Keski-Suomen läänin maaherraksi Eemil Luukka Maalaisliitto
1963 Sisäasiainministeri Eeli Erkkilä[18] Karjalainen I Maalaisliitto terveydelliset syyt Niilo Ryhtä Maalaisliitto
1964 Ministeri valtioneuvoston kansliassa Aarne Nuorvala[19] Lehto ammattiministeri siirtyi Oikeuskansleriksi seuraaja ei nimitetty
1967 sisäasiainministeri Niilo Ryhtä[20] Paasio I Maalaisliitto siirtyi Oulun läänin maaherraksi Martti Viitanen SDP
1967 II sosiaaliministeri Esa Timonen[21] Paasio I Maalaisliitto siirtyi Pohjois-Karjalan läänin maaherraksi Toivo Saloranta Maalaisliitto
1969 II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Viljo Virtanen[22] Koivisto I SDP siirtyi Mikkelin läänin maaherraksi Veikko Helle SDP
1970 sisäasiainministeri Artturi Jämsén[23] Karjalainen II Keskusta siirtyi Keski-Suomen läänin maaherraksi Eino Uusitalo Keskusta
1971 oikeusministeri Erkki Tuominen[24] Karjalainen II SDP SKDL lähti hallituksesta ns. korppusodan takia Mikko Laaksonen SDP
1971 Liikenneministeri Veikko Saarto [24] Karjalaisen II SKDL Kalervo Haapasalo SDP
1971 Sosiaaliministeri Anna-Liisa Tiekso [24] Karjalaisen II SKDL Pekka Kuusi SDP
1973 maatalousministeri Erkki Haukipuro[25] Sorsa I Keskusta siirtyi Oulun läänin maaherraksi Heimo Linna Keskusta
1973 kauppa- ja teollisuusministeri Jussi Linnamo[26] Sorsa I SDP Zavidovo-vuoto Grels Teir RKP
1974 kauppa- ja teollisuusministeri Jan-Magnus Jansson[27] Sorsa I RKP siirtyi Hufvudstadsbladetin pääjohtajaksi Carl-Olaf Homén RKP
1978 Ministeri sisäasiainministeriössä Kristian Gestrin [28] Sorsa II RKP RKP jätti hallituksen koska vastusti taloudellista valtalakiehdotusta Tuure Salo LKP
Opetusministeri Jaakko Itälä
1981 Kauppa- ja teollisuusministeri Ulf Sundqvist[29] Koivisto II SDP siirtyi STS-Pankin johtajaksi Pirkko Työläjärvi SDP
1982 sosiaali- ja terveysministeri Jacob Söderman[30] Sorsa III SDP siirtyi Uudenmaan läänin maaherraksi Eeva Kuuskoski Keskusta
1982 opetusministeri Kalevi Kivistö[31] Sorsa III SKDL SKDL lähti hallituksesta koska äänesti puolustusvoimien määrärahojen korottamista vastaan eduskunnan budjettikäsittelyssä Kaarina Suonio SDP
1982 liikenneministeri Jarmo Wahlström[31] Sorsa III SKDL Reino Breilin SDP
1982 työministeri Jouko Kajanoja[31] Sorsa III SKDL Veikko Helle SDP
1982 II valtiovarainministeri Mauno Forsman [32] Sorsa III SDP siirtyi Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtajaksi Jermu Laine SDP
1982 ulkomaankauppaministeri Esko Rekola [33][34] Sorsa III ammattiministeri siirtyi eläkkeelle Arne Berner LKP
1984 sosiaali- ja terveysministeri Vappu Taipale[35] Sorsa IV SDP siirtyi Sosiaalihallituksen pääjohtajaksi Matti Puhakka SDP
1986 opetusministeri Kaarina Suonio[36] Sorsa IV SDP siirtyi Tampereen apulaiskaupunginjohtajaksi Pirjo Ala-Kapee SDP
1986 valtiovarainministeri Ahti Pekkala[37] Sorsa IV Keskusta siirtyi Oulun läänin maaherraksi Esko Ollila Keskusta
1989 liikenneministeri Pekka Vennamo[38] Holkeri SMP siirtyi Posti- ja telelaitoksen pääjohtajaksi Raimo Vistbacka SMP
1989 Sosiaali- ja terveysministeri Helena Pesola[39] Holkeri Kokoomus siirtyi Kelan johtajaksi Mauri Miettinen Kokoomus
1990 valtiovarainministeri Erkki Liikanen[40] Holkeri SDP siirtyi Suomen EY-suurlähettilääksi Matti Louekoski SDP
1990 opetusministeri Christoffer Taxell [41] Holkeri RKP siirtyi Partek Oy:n pääjohtajaksi Ole Norrback RKP
1990 Ympäristöministeri Kaj Bärlund [42] Holkeri SDP siirtyi vesi- ja ympäristöhallituksen pääjohtajaksi seuraaja ei nimitetty
1990 liikenneministeri Raimo Vistbacka[43][44] Holkeri SMP SMP lähti hallituksesta eläkekysymyksen takia Ilkka Kanerva Kokoomus
1992 sosiaali- ja terveysministeri Eeva Kuuskoski[3] Aho Keskusta erosi protestina sosiaalituen leikkauksille Jorma Huuhtanen Keskusta
1992 kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalo[45] Aho Keskusta SKOP-skandaali Pekka Tuomisto Keskusta
1993 ulkoministeri Paavo Väyrynen Aho Keskusta Presidentinvaalit 1994 Heikki Haavisto Keskusta
1993 kauppa- ja teollisuusministeri Pekka Tuomisto Aho Keskusta siirtyi Kelan pääjohtajaksi Seppo Kääriäinen Keskusta
1994 kehitysministeri Toimi Kankaanniemi[3] Aho Kristillisdemokraatit KD jätti hallituksen EY-jäsenyys päätöksen jälkeen seuraajaa ei nimitetty
1994 oikeusministeri Hannele Pokka[46] Aho Keskusta siirtyi Lapin läänin maaherraksi Anneli Jäätteenmäki Keskusta
1994 maa- ja metsätalousministeri Martti Pura[47] Aho Keskusta siirtyi Sodankylän kunnanjohtajaksi Mikko Pesälä Keskusta
1995 ulkoasiainministeri Heikki Haavisto[35] Aho Keskusta Sairastui aivoverenvuotoon Paavo Rantanen ammattiministeri
1995 asuntoministeri Pirjo Rusanen[48] Aho Kokoomus siirtyi Euroopan parlamenttiin. Anneli Taina Kokoomus
1995 puolustusministeri Elisabeth Rehn[49] Aho RKP siirtyi Euroopan parlamenttiin. Jan-Erik Enestam RKP
1996 valtionvarainministeri Iiro Viinanen[50] Lipponen I Kokoomus siirtyi Pohjolan pääjohtajaksi Sauli Niinistö Kokoomus
1997 liikenneministeri Tuula Linnainmaa [51] Lipponen I Kokoomus siirtyi Uudenmaan läänin maaherraksi Matti Aura Kokoomus
1997 II valtiovarainministeri Arja Alho[52] Lipponen I SDP Sundqvist-jupakka Jouko Skinnari SDP
1998 oikeusministeri Kari Häkämies[53] Lipponen I Kokoomus Kuopion kaupunginjohtajaksi Jussi Järventaus Kokoomus
1998 ministeri opetusministeriössä Claes Andersson[54] Lipponen I Vasemmistoliitto luopui Vasemmistoliiton puheenjohtajuudesta Suvi-Anne Siimes Vasemmistoliitto
1999 liikenneministeri Matti Aura[3][55] Lipponen I Kokoomus Soneran toimitusjohtajan Pekka Vennamon laiton erottaminen Kimmo Sasi Kokoomus
2002 ympäristöministeri Satu Hassi[3] Lipponen II Vihreät Vihreät jätti hallituksen ydinvoimalapäätöksen takia Jouni Backman SDP
2002 peruspalveluministeri Osmo Soininvaara[3] Lipponen II Vihreät Eva Biaudet RKP
2002 kulttuuriministeri Suvi Linden [56] Lipponen II Kokoomus Golfkenttätuki-skandaali Kaarina Dromberg Kokoomus
2002 maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä[57] Lipponen II ammattiministeri siirtyi Elintarviketeollisuuden toimitusjohtajaksi Raimo Tammilehto ammattiministeri
2002 liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen [58] Lipponen II Kokoomus siirtyi Yleisradion johtajistoon Kimmo Sasi Kokoomus
2003 pääministeri Anneli Jäätteenmäki [59] Jäätteenmäki Keskusta Irakgate-skandaali Matti Vanhanen Keskusta
2008 opetusministeri Sari Sarkomaa [60] Vanhanen II Kokoomus henkilökohtaiset syyt Henna Virkkunen Kokoomus
2008 ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva [61] Vanhanen II Kokoomus Tekstiviestiskandaali Alexander Stubb Kokoomus
2009 työministeri Tarja Cronberg.[62] Vanhanen II Vihreät luopui Vihreiden puheenjohtajuudesta Anni Sinnemäki Vihreät
2010 sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre[63] Vanhanen II SDP Siirtyi RAY:n toimitusjohtajaksi Tuula Haatainen SDP
2010 pääministeri Matti Vanhanen[64] Vanhanen II Keskusta siirtyi Perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi Mari Kiviniemi Keskusta
2010 sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä[65] Vanhanen II Keskusta Siirtyi Kelan pääjohtajaksi Juha Rehula Keskusta
2012 elinkeinoministeri Jyri Häkämies[66] Katainen Kokoomus Siirtyi Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi Jan Vapaavuori Kokoomus
2012 puolustusministeri Stefan Wallin[67][68][69] Katainen RKP luopui RKP:n puheenjohtajuudesta ja samalla ministerin paikasta Carl Haglund RKP
2013 valtionomistajuusohjauskista vastaava ministeri Heidi Hautala [70] Katainen Vihreät Save the Arctic -kampanja Pekka Haavisto Vihreät
2014 liikenneministeri Merja Kyllönen[71] Katainen Vasemmistoliitto Vasemmistoliitto jätti hallituksen lapsilisäleikkauspäätöksen takia Henna Virkkunen Kokoomus
kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki[71] Katainen Vasemmistoliitto Pia Viitanen SDP
2014 pääministeri Jyrki Katainen[72] Katainen Kokoomus Siirtyi Euroopan komission talouskomissaariksi Alexander Stubb Kokoomus
2014 valtiovarainministeri Jutta Urpilainen[73][74] Katainen SDP menetti SDP:n puheenjohtajan paikan. Antti Rinne SDP
2014 liikenne- ja kuntaministeri Henna Virkkunen[75] Katainen Kokoomus siirtyi Euroopan parlamenttiin Paula Risikko Kokoomus
2014 kehitysministeri Pekka Haavisto[76] Stubb Vihreät Vihreät jätti hallituksen ydinvoimalupapäätöksen takia Sirpa Paatero SDP
ympäristöministeri Ville Niinistö[77] Stubb Vihreät Sanni Grahn-Laasonen Kokoomus

Lähteet

  1. ↑ Kansallisbiografia Kallio, Kyösti (1873–1940) Kansallisbiografia Artikkeli. Kansallisbiografia. Viitattu 26.8.2014.
  2. ↑ Suomen puolueet: Maalaisliitto Suomi 80 – Itsenäistymisen vuodet 1917–1918. Tampereen yliopiston historiatieteen laitos. Viitattu 26.8.2014.
  3. ↑ a b c d e f Eronneiden ministerien listaa: Kanerva, Jäätteenmäki, Lindén, Aura... Yle Uutiset Politiikka. Yle Uuitset. Viitattu 18.5.2015.
  4. ↑ Ensio Siilasvuo (toim.): Jatkosota-kronikka (2. painos), s. 137. Jyväskylä: Gummerus, 1997.
  5. ↑ K.-A. Fagerholm: Puhemiehen ääni, s. 149–152. Helsinki: Tammi, 1977.
  6. ↑ Pekka Heikkinen Eduskunta Edustajamatrikkeli. Eduskunta. Viitattu 18.5.2015.
  7. ↑ Suomen suurlähettiläät Iso-Britanniassa (Suurlähetystö palveluksessanne) Suomen suurlähetystö, Lontoo. Viitattu 18.5.2015.
  8. ↑ KGB-mies presidentin kansliapäällikkönä? (Suomen historia) Suomen historiaa blogspot. Viitattu 18.5.2015.
  9. ↑ Itsenäisen Suomen historia, 3. osa, s. 233-234. Vantaa: Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-5160-1.
  10. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Reinhold Svento. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  11. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Erkki Härmä. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  12. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Lauri Riikonen. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  13. ↑ a b Veli Junttilan kolumni salaputkijutusta Turun Sanomissa, (Arkistoitu versio, viitattu 27.4.2012)
  14. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Martti Miettunen. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  15. ↑ Turtola, Martti: ”13”, Suomi kautta aikojen, s. 498-499. (Jälleenrakennuksen aika 1946-1962:Fagerholmin hallitus ja yöpakkaset) Helsinki: Oy Valitut Palat, 1992. 951-8933-60-X.
  16. ↑ Ahti Karjalainen - Jukka Tarkka: Presidentin ministeri - Ahti Karjalaisen ura Urho Kekkosen Suomessa. Otava 1989 ISBN 951-1-08892-0, yöpakkaskriisistä ss. 63-77.
  17. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Eino Palovesi. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  18. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1964, s. 150. Helsinki: Otava, 1963.
  19. ↑ Aarne Nuorvala Muistot HS Muistokirjoitus. =Helsingin Sanomat. Viitattu 18.5.2015.
  20. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Niilo Ryhtä. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  21. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Esa Timonen. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  22. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Viljo Virtanen. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  23. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Artturi Jämsén. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  24. ↑ a b c Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian pikkujättiläinen, s. 873–874. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14263-0.
  25. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Erkki Haukipuro. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  26. ↑ Zavidovo-vuoto vauhditti Kekkoselle puuhattua poikkeuslakia Ylen Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 20.8.2014.
  27. ↑ Jan-Magnus Jansson Muistot HS Muistokirjoitus. Helsingin Sanomat. Viitattu 18.5.2015.
  28. ↑ [hhttp://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2010/11/sorsan-virolaisen-hallitus.html Sorsan-Virolaisen hallitus] (Suomen historia) Suomen historiaa blogspot. Viitattu 18.5.2015.
  29. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1982, s. 73.
  30. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Jacob Söderman. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  31. ↑ a b c Puolustusmäärärahat ajoivat SKDL:n hallituksesta vuonna 1982 ( Sorsan III hallitus kaatui)  SKDL lähtee hallituksesta. Yle Elävä Arkisto. Viitattu 19.12.2014.
  32. ↑ Peltonen, Toni: Muistot: Mauno Forsman hs.fi. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.11.2014.
  33. ↑ Monen hallituksen ministeri Esko Rekola on kuollut (MTV3 Uutiset Kotimaa) MTV3. Viitattu 18.5.2015.
  34. ↑ Esko Rekola: Viran puolesta, s. 302. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22965-2.
  35. ↑ a b Luettelo Suomen eronneista ministereistä Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”kb” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  36. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Kaarina Suonio. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  37. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Ahti Pekkala. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  38. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Pekka Vennamo. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  39. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1991, s. 16.
  40. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Erkki Liikanen. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  41. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1991, s. 42–43.
  42. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1992, s. 19. Helsinki: Otava, 1991.
  43. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1991, s. 94. Helsinki: Otava, 1990.
  44. ↑ SMP:lle äkkilähtö hallituksesta.Helsingin Sanomat 27.8.1990
  45. ↑ Kauko Juhantalo joutui valtakunnanoikeuteen Yle Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 1.9.2014.
  46. ↑ Hannele Pokka Eduskunta Edustajamatrikkeli. Eduskunta. Viitattu 20.8.2014.
  47. ↑ Martti Pura Eduskunta Edustajamatrikkeli. Eduskunta. Viitattu 13.5.2015.
  48. ↑ Pirjo Rusanen Eduskunta Edustajamatrikkeli. Eduskunta. Viitattu 13.5.2015.
  49. ↑ Elisabeth Rehn Eduskunta Edustajamatrikkeli. Eduskunta. Viitattu 13.5.2015.
  50. ↑ Iiro Viinanen Eduskunta Edustajamatrikkeli. Eduskunta. Viitattu 20.8.2014.
  51. ↑ Tuula Linnainmaa Eduskunta Edustajamatrikkeli. Eduskunta. Viitattu 20.8.2014.
  52. ↑ SDP:n Arja Alho kaatui vahingonkorvauksiin Yle Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 1.9.2014.
  53. ↑ Kari Häkämies Eduskunta Edustajamatrikkeli. Eduskunta. Viitattu 20.8.2014.
  54. ↑ Suvi-Anne Siimes nousi nopeasti politiikan huipulle, tippui äkkiä alas Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 26.8.2014.
  55. ↑ Sonera selätti Matti Auran Yle Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 1.9.2014.
  56. ↑ Suvi Lindén erosi avustusjupakan vuoksi Yle Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 20.8.2014.
  57. ↑ Hemilä erosi Eteran toimitusjohtajan tehtävästä Helsingin Sanomat. 16.12.2009. Viitattu 16.12.2009.
  58. ↑ Olli-Pekka Heinonen Eduskunta Edustajamatrikkeli. Eduskunta. Viitattu 20.8.2014.
  59. ↑ Irak-vuoto johti pääministerin eroon Yle Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 1.9.2014.
  60. ↑ Sarkomaa eroaa perhesyistä Yle Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 1.9.2014.
  61. ↑ Tiedotustilaisuus Ilkka Kanervan erosta Yle Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 1.9.2014.
  62. ↑ Sinnemäki odotetusti Vihreiden johtoon Taloussanomat. 16.5.2009. Viitattu 16.5.2009.
  63. ↑ Mönkäre RAY:n johtoon mtv3.fi. 9.11.2005. MTV3. Viitattu 18.7.2012.
  64. ↑ Matti Vanhasesta Perheyritysten liiton toimitusjohtaja HS.fi. 23.6.2010. Viitattu 23.6.2010.
  65. ↑ Liisa Hyssälä nimitettiin Kelan pääjohtajaksi Helsingin Sanomat. 21.5.2010. Viitattu 26.5.2010.
  66. ↑ Jyri Häkämiehestä EK:n toimitusjohtaja 9.11.2012. EK. Viitattu 17.10.2013.
  67. ↑ Ollikainen, Marjo: Stefan Wallin ei jatka Rkp:n johdossa, Carl Haglund harkitsee Helsingin sanomat. 30.3.2012. Viitattu 3.4.2012.
  68. ↑ Katainen: Rkp ratkaisee, vaihtuuko puolustusministeri Helsingin sanomat. 30.3.2012. Viitattu 3.4.2012.
  69. ↑ Carl Haglund valitiin Rkp:n uudeksi puheenjohtajaksi Helsingin sanomat. 10.6.2012. Viitattu 10.6.2012.
  70. ↑ Greenpeace-kohu koitui Heidi Hautalan kohtaloksi Yle Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 20.8.2014.
  71. ↑ a b Vasemmistoliitto lähtee hallituksesta 25.3.2014. YLE. Viitattu 25.3.2014.
  72. ↑ Luukka, Teemu: Jyrki Katainen siirtyy talouskomissaariksi lokakuuhun saakka Helsingin sanomat. 25.6.2014. Viitattu 30.6.2014.
  73. ↑ Uusivaara, Terhi: Antti Rinteestä tulee valtiovarainministeri Yle Uutiset. 28.5.2014. Viitattu 6.6.2014.
  74. ↑ Antti Rinne on SDP:n uusi puheenjohtaja Yle Uutiset. 9.5.2014. Viitattu 9.5.2014.
  75. ↑ Edustajamatrikkeli Henna Virkkunen Edustajamatrikkeli. Eduskunta. Viitattu 7.9.2014.
  76. ↑ Vihreät ulos hallituksesta Yle Uutiset Politiikka. Yleisradio. Viitattu 18.5.2015.
  77. ↑ Vihreät ulos hallituksesta Yle Uutiset Politiikka. Yleisradio. Viitattu 18.5.2015.


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luettelo_Suomen_eronneista_ministereistä&oldid=14954211”