Jussi Linnamo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jussi Linnamo (vuoteen 1929 Lindgren; 13. lokakuuta 1924 Viipuri18. toukokuuta 2004 Espoo) oli suomalainen virkamies,[1] joka toimi Koiviston, Paasion ja Sorsan hallitusten ministerinä (SDP) 1970-luvulla ja Pankkitarkastusviraston johtajana vuosina 1970–1988. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1999.[2]

Jussi Linnamo valmistui yhteiskuntatieteen kandidaatiksi vuonna 1949 ja lisensiaatiksi vuonna 1955. Hän toimi Haminan työväenopiston johtajana vuosina 1951–1952, Yhteiskuntatieteellisen tutkimuslaitoksen assistenttina sekä kansantaloustieteen ja tilastotieteen opettajana Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa vuosina 1952–1955, tutkijana Suomen Pankin taloustieteellisessä tutkimuslaitoksessa vuosina 1955–1960, Suomen Säästöpankkiliiton osastopäällikkönä vuosina 1961–1962 sekä valtiovarainministeriön kansantalousosaston toimistopäällikkönä ja vt. osastopäällikkönä vuosina 1962–1967. Hän työskenteli lisäksi YK:n päämajassa New Yorkissa taloudellisten ennusteiden jaoston päällikkönä.[3]

Linnamo kuului suomalaisten taloustieteilijöiden O-ryhmään.

Ministerinura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 22. maaliskuuta 1968 – 31. tammikuuta 1970 Koiviston I hallitus: ministeri valtioneuvoston kansliassa
  • 23. helmikuuta 1972 – 4. syyskuuta 1972 Paasion II hallitus: kauppa- ja teollisuusministeri
  • 25. helmikuuta 1972 – 4. syyskuuta 1972: ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä
  • 4. syyskuuta 1972 – 5. toukokuuta 1973 Sorsan I hallitus: ministeri ulkoasiainministeriössä sekä ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä[4]

Linnamo joutui eroamaan ministerin paikalta Zavidovo-vuodon jälkimainingeissa. Oikeuskansleri Risto Leskinen esitti Linnamon asettamista syytteeseen valtakunnanoikeudessa, koska jutun tutkimuksissa oli todettu, että Linnamo oli antanut saamansa salaisen neuvottelumuistion luettavaksi SDP:n tutkimusosaston päällikölle Aimo Kairamolle ja SDP:n kansainvälisten suhteiden sihteerille Paavo Lipposelle. Presidentti Urho Kekkonen katsoi kuitenkin, ettei Linnamoa ollut asetettava syytteeseen, koska tämän ei ollut todettu olleen varsinaisen vuodon takana.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Linnamo, Jussi hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012).
  2. Ylijohtaja varoitti kasinotaloudesta. Helsingin Sanomat, 21.5.2004. Artikkelin verkkoversio Viitattu 29.7.2012.
  3. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1969, s. 135. Helsinki: Otava, 1968.
  4. Jussi Linnamo Suomen ministerit. Valtioneuvosto. Viitattu 29.7.2012.
  5. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1974, s. 80. Helsinki: Otava, 1973.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vesikansa, Jyrki: Linnamo, Jussi (1924–2004). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.


Edeltäjä:
Gunnar Korhonen
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
1972
Seuraaja:
Grels Teir