Säkkijärvi
Sivulta puuttuu |
|
|
|---|---|
| Lakkautettu kunta – pääosa luovutettu Neuvostoliitolle ja jäljelle jäänyt alue nykyisin osa Lappeenrantaa ja Miehikkälää |
|
 |
 |
|
vaakuna |
sijainti |
| Lääni | Viipurin lääni |
| Maakunta | Etelä-Karjala3 |
| Kihlakunta | Kymin kihlakunta |
| Perustettu | 1572 |
| – emäpitäjä | Viipurin pitäjä2 |
| Lakkautettu | 1948 (luovutettu Neuvostoliitolle 1944) |
| Suomelle jääneet osat liitetty | 1946 |
| – kuntiin | Miehikkälä Ylämaa |
| Pinta-ala | km² (1938) |
| – maa | 492,58 km² |
| Väkiluku | 8 685 (1939) |
| – väestötiheys | 17,6 as/km² |
|
1 Ei virallinen kuntavaakuna, vaan pitäjän perinnevaakuna, joka on otettu käyttöön kunnan lakkauttamisen jälkeen. |
|
Säkkijärvi oli Etelä-Karjalassa Viipurinlahden länsirannalla sijainnut Suomen kunta. Kunnasta jäi noin 90 prosenttia (448,7 km²) Neuvostoliitolle sotien jälkeen. Suomen puolelle jäänyt osa Säkkijärveä (43,9 km²) liitettiin vuonna 1946 Ylämaan ja Miehikkälän kuntiin. Säkkijärven kirkonkylän nimi on venäjäksi Kondratjevo (ven. Кондра́тьево).
Säkkijärvi tunnetaan erityisesti ”Säkkijärven polkasta”.
Sisällysluettelo |
Maantiede[muokkaa]
Säkkijärvi sijaitsi Suomenlahden rannikolla noin 60 kilometriä Haminasta itään ja noin 40 kilometriä Viipurista länteen. Naapurikunnat olivat Virolahti, Miehikkälä, Ylämaa, Vahviala ja Viipurin maalaiskunta. Kuntaan kuului pohjoisosassa kumpuilevasta maastosta muodostunut ”ylämaa” ja eteläosan tasaisempi entinen merenpohja. Suomenlahdella oli lisäksi joitakin saaria kuten Teikarsaari. Säkkijärven alueella laskivat Suomenlahteen Santajoki ja Vilajoki. Säkkijärven kirkonkylä sijaitsi Santajoen varrella.
Historia[muokkaa]
Asutusta alueella lienee ollut siitä asti, kun maa nousi merestä. Ruotsiin Säkkijärvi luettiin jo Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323. Säkkijärvi mainitaan vuonna 1541 Viipurin kappelina ja seurakunta itsenäistyi 1572.[1] Säkkijärvi jaettiin kahtia vuoden 1721 Uudenkaupungin rauhassa (Ruotsiin jäi Säkkijärven aluetta enemmän kuin Suomessa pysyi 1940 voimaan tulleen rajan myötä). Vuonna 1743 Turun rauhassa Säkkijärven alueesta tuli kokonaan Venäjää, osaksi Vanhaa Suomea. Suomen suuriruhtinaskuntaan Vanha Suomi palautettiin vuonna 1812. Säkkijärveltä esiintyi runsaasti muuttoa Yhdysvaltoihin ja Kanadaan 1900-luvun alkupuolella. Vuonna 1925 Säkkijärvestä erotettiin Ylämaan kunta.
Talvisodassa kunnan alueella käytiin rajuja taisteluja neuvostoarmeijan noustua maihin Viipurinlahden jäätä pitkin. Rintama kulki rauhan tullessa Säkkijärven poikki. Sodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 pieni osa siihenastisen Säkkijärven alueesta pysyi Suomessa, mutta suurin osa sisältyi Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Ne Suomi valtasi lähes kokonaan jatkosodan alussa 1941. Neuvostoliiton puna-armeijan vastahyökkäyksessä kesällä 1944 suomalaisjoukkojen ja Saksan armeijan joukot torjuivat neuvostolaisten maihinnousuyritykset. Sodan syksyllä 1944 päättäneen Moskovan välirauhansopimuksen mukaan Suomen joukkojen oli vetäydyttävä 1940 hyväksytylle rajalle.
Suomessa pysynyt alue (Väkevälän, Nurmelan ja Laisniemen kylät sekä pienempiä osia muutamista muista kylistä) liitettiin Ylämaan ja Miehikkälän kuntiin.
Neuvostoliitolle luovutettu kirkonkylä sai ensin Vladimir Leninin alkuperäisen sukunimen mukaan nimen Uljanovka vuonna 1948, mutta jo puolen vuoden päästä nimeksi tuli ven. Кондратьево, Kondratjevo Suursaaren yllä 1943 alasammutun ja menehtyneen eversti Pjotr Kondratjevin mukaan.[2]
Asukkaat ja elinkeinot[muokkaa]
Säkkijärvellä oli ennen sotaa noin 8 700 asukasta. Asutus oli tavanomaista karjalaista talonpoikaisväestöä. Elinkeinoina olivat maatalous ja kalastus. Aiemmin 1800-luvulla oli myös ollut laivanrakennusta. Säkkijärveläinen puukäsityötaito oli tunnettua. Teollisuutta kunnassa ei juurikaan ollut. Suomen puolelle jäänyt Ylämaa on maan merkittävimpiä raakakiven tuottajia. Kiveä ei kuitenkaan louhittu ennen sotia. Asukkaat loppusijoitettiin evakkoon pääasiassa Pohjois-Kymenlaaksoon Valkealan ja Elimäen kuntiin. Alueella käytetty murre oli eteläkarjalaista ja erosi Kannaksen tunnetummasta karjalaismurteesta. Kunnassa oli itsenäisyyden aikana oma varuskunta, Rannikkotykistörykmentti 2.
Liikenneyhteydet[muokkaa]
Kunnan läpi kulki Helsinki–Viipuri-valtatie. Kirkonkylästä pohjoiseen lähti maantie Lappeenrantaan. Välittömästi kunnan pohjoispuolella kulki Pietarin rautatie, lähimmät asemat olivat Simola ja Pulsa. Vesireittejä Viipuriin ja muualle rannikolle hyödynnettiin myös. Hyviä satamapaikkoja ei kunnan alueella ollut.
Nähtävyyksiä[muokkaa]
Kyliä[muokkaa]
Alahäme, Alaoutila, Heinlahti, Hujakkala, Huovila, Hyppälä, Hyttilä, Ihaksela, Iivanala, Jokikylä, Kallola, Karvala, Kaukiala, Kolhola, Lahnajärvi, Lahtiala, Laihajärvi, Laisniemi, Lavola, Muhulahti, Nisalahti, Nurmela, Paakkala, Ristsatama, Salajärvi, Santajoki, Siissala, Sirkjärvi, Suurpäälä, Säkkijärvi, Säämälä, Tapiola, Teikarsaari, Timperilä, Vilajoki, Vilaniemi, Villala, Väkevälä,Yläoutila
Entisten säkkijärveläisten järjestötoimintaa[muokkaa]
Säkkijärven Neuvostoliiton puolelle jääneen osan asukkaat sijoitettiin jatkosodan jälkeen Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueelle Haminaan, Kouvolaan, Lemille, Luumäelle, Savitaipaleelle, Sippolaan, Valkealaan ja Vehkalahdelle.[3]
Entiset säkkijärveläiset pitävät yhteyttä toisiinsa pitäjäseura Suomen Säkkijärvi-seura ry:n kautta. Pitäjäseura järjestää vuosittain säkkijärveläisten yhteisöjen ja sukututkijoiden tapaamisia, perinneruokakursseja, tupailtoja sekä muita tapahtumia. Suomen Säkkijärvi-seura ry kerää ja ylläpitää säkkijärveläistä valokuva-arkistoa. Suomen Säkkijärvi-seura ry:llä on säkkijärveläistä julkaisutoimintaa, muun muassa vuosittainen säkkijärveläinen kuvakalenteri. Nuorisotoimintaa varten on perustettu Facebook-profiili ja -ryhmä.
Entisen Säkkijärven asukkailla ja heidän jälkeläisillään on useita sukuseuroja ja kylätoimikuntia.
Lähteet[muokkaa]
- ↑ http://hiski.genealogia.fi/seurakunnat
- ↑ http://kannas.nm.ru/vyborg_district2.htm#Sakkijarvi Кондратьево Сяккиярви Sakkijarvi] История селений, Историко-краеведческое объединение "Карелия" (venäjäksi)
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 129. Otava 1950, Helsinki.
Aiheesta muualla[muokkaa]
| Säkkijärven kylät |
|
Alahäme • Alaoutila • Heinlahti • Hujakkala • Huovila • Hyppälä • Hyttilä • Ihaksela • Iivanala • Jokikylä • Kallola • Karvala • Kaukiala • Kolhola • Lahnajärvi • Lahtiala • Laihajärvi • Laisniemi • Lavola • Muhulahti • Nisalahti • Nurmela • Paakkala • Ristsatama • Salajärvi • Santajoki • Siissala • Sirkjärvi • Suurpäälä • Säkkijärvi • Säämälä • Tapiola • Teikarsaari • Timperilä • Vilajoki • Vilaniemi • Villala • Väkevälä • Yläoutila |
| Kokonaan alueensa menettäneet kunnat[1] | |
| * kaupungit | Käkisalmi | Sortavala | Viipuri |
| * kauppalat | Koivisto | Lahdenpohja |
| * maalaiskunnat | Antrea | Harlu | Heinjoki | Hiitola | Impilahti | Jaakkima | Johannes | Kanneljärvi | Kaukola | Kirvu | Kivennapa | Koiviston maalaiskunta | Kuolemajärvi | Kurkijoki | Käkisalmen maalaiskunta | Lavansaari | Lumivaara | Metsäpirtti | Muolaa | Petsamo[2][3] | Pyhäjärvi (Vpl) | Rautu | Ruskeala | Räisälä | Sakkola | Salmi | Seiskari | Soanlahti | Sortavalan maalaiskunta | Suistamo | Suojärvi | Suursaari | Terijoki | Tytärsaari | Uusikirkko | Valkjärvi | Viipurin maalaiskunta | Vuoksela | Vuoksenranta | Äyräpää |
| Kunnat, joiden alueesta pienempi osa pysyi Suomessa | Jääski[4] | Korpiselkä[5] | Nuijamaa | Pälkjärvi[5] | Säkkijärvi[5] | Uukuniemi | Vahviala[5] | Värtsilä |
| Kunnat, joiden alueesta suurempi osa pysyi Suomessa | Ilomantsi | Inari[6] | Kitee | Kuusamo | Lappee | Parikkala | Rautjärvi | Ruokolahti | Saari | Salla | Simpele | Tohmajärvi | Vehkalahti | Virolahti | Ylämaa |
| Lisäksi mainittavia luovutettujen alueiden paikkoja | Elisenvaara | Enso | Ihantala | Ilmee | Kolosjoki | Konevitsa | Kyyrölä | Liinahamari | Pitkäranta | Pölläkkälä | Uuras | Valamo |
| Kunta, jonka alue kokonaan vuokrattiin | Hanko[7] |
| Kunnat, joiden alue osaksi vuokrattiin | Bromarv[7] | Degerby[8][9] | Espoo[8] | Inkoo[8] | Kirkkonummi[8] | Siuntio[8] |
|
|
