Paimio

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Paimion kaupunki)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paimio
Pemar

vaakuna

sijainti

Paimion maatilaa talvella.
Paimion maatilaa talvella.
Sijainti 60°27′25″N, 022°41′10″E
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Turun seutukunta
Kuntanumero 577
Hallinnollinen keskus Vista
Perustettu 1325[1][2]
– kaupungiksi 1997
Pinta-ala ilman merialueita 240,04 km²
250:nneksi suurin 2022 
Kokonaispinta-ala 242,27 km²
271:nneksi suurin 2022 [3]
– maa 238,51 km²
– sisävesi 1,53 km²
– meri 2,23 km²
Väkiluku 11 238
87:nneksi suurin 31.12.2023 [4]
– väestötiheys 47,12 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma 2020 [5]
– 0–14-v. 19,1 %
– 15–64-v. 58,6 %
– yli 64-v. 22,3 %
Äidinkieli 2022 [6]
– suomenkielisiä 95,5 %
– ruotsinkielisiä 0,9 %
– muut 3,5 %
Kunnallisvero 8,20 %
238:nneksi suurin 2024 [7]
Työttömyysaste 4,7 % (2019) [8]
Kaupunginjohtaja Jari Jussinmäki
Kaupunginvaltuusto 35 paikkaa
  2021–2025[9]
 • Kok.
 • Kesk.
 • SDP
 • PS
 • Vihr.
 • Vas.
 • KD
10
8
7
4
3
2
1
www.paimio.fi
Paimion maaseutua talvella kuvattuna Varasvuoren suurimman hyppyrimäen tornista.

Paimio (ruots. Pemar) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa, Turun ja Salon puolivälissä valtatie 1:n varrella. Kaupunkinimityksen Paimio otti käyttöönsä 1997. Paimion naapurikunnat ovat Lieto, Kaarina, Marttila, Salo ja Sauvo.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paimion läpi virtaava Paimionjoki on Saaristomereen laskevista joista suurin sekä valuma-alueeltaan (1 088 km²) että virtaamaltaan. Joki laskee Paimionlahteen, joka on kapea, pitkä ja syvälle sisämaahan ulottuva merenlahti.[10] Lahden perukka eli pohjoisosa johon Paimionjoki laskee, on Natura 2000 -aluetta 221 hehtaarin laajuudelta ja se kuuluu siihen lintudirektiivin mukaisena linnuston erityissuojelualueena. Valtakunnallisessa lintuvesien suojeluohjelmassa Paimionlahti on luokiteltu kansainvälisesti arvokkaaksi kohteeksi.[11] Paimionlahti on ruovikoitunut, mutta umpeenkasvavia rantaniittyjä löytyy vielä. Lahtea ympäröivät metsäsaarekkeet ja laajat pellot. Lahdella on runsas pesimälinnusto ja se on tärkeä muuttoaikainen levähdysalue.[10]

Paimionjoen alajuoksun varrella, Paimion keskustan pohjoispuolella sijaitsee Paimionjokilaakso, joka on lounaisen viljelyseudun jokilaakso. Paimionjokilaakso on 156 hehtaarin Natura 2000 -alue ja se muodostaa ydinosan Paimionjokilaakson valtakunnallisesti arvokkaasta maisema-alueesta.[12] Jokilaakso on noin seitsemän kilometriä pitkä, ja siellä sijaitsee myös Askalan vesivoimalaitos eli Askalankoski.[13] Laaksossa on edustavia rinneniittyjä, joista tärkeimmät sijaitsevat Askalan voimalaitoksen kohdalla joen molemmin puolin. Paimionjokilaakso otettiin aikoinaan viljelyskäyttöön, ja kasvillisuuteen onkin vaikuttanut suuresti pitkään jatkunut laidunnus. Laidunnuksen ansiosta esimerkiksi kuusi ei ole päässyt leviämään, vaan maisema on pysynyt avoimena. Laidunnus alueella loppui kuitenkin 1950-luvulla, jolloin alue alkoi kasvaa umpeen. 1990-luvun alussa alueella aloitettiin hoitotoimenpiteet. Paimionjokilaakson viljelysmaisema on Suomen vanhimpia kulttuurimaisemia.[12][13]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paimiossa on vuonna 1933 valmistunut arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema funktionalistinen Paimion parantola, joka on ehdolla Unescon maailmanperintökohteeksi[14] ja on nimetty myös valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Muita valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä ovat Paimion kirkko ja vanha pappila, Paimion rautatieasema, Suuri Rantatie sekä Wiksbergin kartano.[15]

Paimiossa on kaksi kirkkoa: Pyhän Mikaelin kirkko keskustassa ja Pyhän Jaakobin kirkko Paimionlahden rannalla Hevonpäässä.

Paimion alueella on kaksi toimivaa vesivoimalaitosta: Juntolan ja Askalan voimalaitokset.[14] Askalankoski on ympäristöyhdistyksen ylläpitämä kulttuuri- ja luontokohde perinnemaisemineen. Kaupungissa toimii myös elokuvateatteri Bio Stara, Paimion Sähkömuseo ja Käsityömuseo Miila.[16]

Paimion Taatilassa on myös Ammattiopisto Livian (ent. Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos) maaseutuopisto, jossa opetuslajeina ovat eläinala ja metsätalous.lähde?

Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viva Vista oli koko perheen kaupunkitapahtuma Paimiossa, joka järjestettiin vuosina 2008–2014. Paimion entisessä sahanrannassa järjestetään vuosittain leikkimielinen Kahden sillan soutu -tapahtuma.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paimioon avattiin vastaanottokeskus marraskuussa 2009, mutta se suljettiin vuonna 2012.[17]

Entisessä Hotelli Valtatie 1:n majoitusrakennuksessa on kuvattu pätkä Reijo Mäen romaaniin perustuvasta elokuvasta Vares – yksityisetsivä (2004).

Paimion pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla perunasoseesta tehty pastanttipuuro, pikkuleivät nimeltä murosmöttöset, makea varilimppu sekä lahnanpääkeitto[18], jota paimiolaiset eivät tahtoneet kelpuuttaa nimikkoruoakseen[19].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paimiosta tunnetaan suuri määrä pronssi- ja rautakauden muinaisjäännöksiä. Vuonna 2009 uutisoitiin maanlaajuisesti Paimiosta löydetystä 3 500 vuotta vanhasta pronssikirveestä, jota säilytetään Paimion kotiseutumuseossa.[20]

Keskiajalla alueella vaikuttivat muun muassa Pora (Spore) -suku, jonka oletettu napakairaa esittävä sukuvaakuna on antanut aiheen Paimion kaupungin vaakunalle, ja Jägerhorn af Spurila -suku. Paimiossa oli jo keskiajalla monta kartanoa, muun muassa Hevonpään (nykyään Viksberg) ja Spurilan kartanot.

Askalankoskella on ollut 1930-luvulta asti vesivoimala. Sähkö on myös yksi Paimion suurista teollisuudenaloista ja paikkakunnalla on ollut sähköalan jakelu-, tehdas- ja asennuslaitoksia. Turun ja Helsingin väliset junat ovat aiemmin pysähtyneet Paimiossa.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paimiossa asui 31.12.2021 yhteensä 11 041 henkeä. Näistä suomenkielisiä oli 10 576 eli 95,8% väestöstä. Ruotsinkielisiä oli 117 eli 1,1%. Yksi asukas oli saamenkielinen. Vieraskielisiä oli kunnassa 347 eli 3,1%.[21] Vieraskielisistä ryhmistä tärkeimmät olivat viro (89 puhujaa), venäjä (59 puhujaa), ukraina (36 puhujaa), latvia (29 puhujaa), englanti (18 puhujaa), kurdi (14 puhujaa), thai (12 puhujaa), bulgaria (12 puhujaa) sekä arabia (10 puhujaa).[22]

Väestöstä 75,5% kuului vuonna 2021 Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja 1,7% muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin. 22,8% ei kuulunut mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan.[21]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Paimion väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 8 366
1985
  
 9 020
1990
  
 9 614
1995
  
 9 832
2000
  
 9 815
2005
  
 9 876
2010
  
 10 402
2015
  
 10 620
2020
  
 10 848
Lähde: Tilastokeskus.[23]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Paimiossa oli 10 730 asukasta, joista 8 454 asui taajamissa, 2 173 haja-asutusalueilla ja 103:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Paimion taajama-aste on 79,6 %.[24] Kaupungin taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken[25]:

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Paimion keskustaajama, tunnetaan
toisinaan myös nimellä Vista		 8 336
2 Tammisilta* 118

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Tammisillan taajama ulottuu puoliksi Kaarinan ja puoliksi Paimion kaupungin alueelle.[25]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Paimiossa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat[26]:

Vuodesta 2019 lähtien seurakunta toimii myös Sauvon kunnan alueella.

Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii evankelisuus[27]. Muita kirkkokuntia edustaa helluntaiherätykseen lukeutuva Suomen Helluntaikirkon jäsenseurakunta Paimion Asemaseurakunta. Paimiossa on myös Jehovan todistajien valtakunnansali.[28] Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Paimion alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[29]

Vapaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikuntamahdollisuuksia Paimiossa tarjoavat muiden muassa seuraavat kohteet:

  • Varasvuoren hyppyrimäet (K-58, K-29, K-15 sekä K-8)
  • Paimion Urheilupuisto (400 metrin juoksurata + nurmikenttä, KHT Soikka tekonurmi, tenniskentät, jäähalli OP-Areena, valaistut hiihtoladut/pururadat)
  • Action Sport Center
  • Uimahalli Solina
  • KuntoPeimari-kuntosali
  • Ankkalampi
  • Hiekkahelmi
  • Kartingrata
  • Motocrossrata
  • Pesäpallokenttä
  • Padelkenttä

Urheiluseuroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuluisia paimiolaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Pemar (Uppslagsverket Finland)
  2. ↑ Paimio (Pemar) (Biografiakeskus)
  3. ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  4. ↑ Väkiluku kasvoi eniten Uudellamaalla vuonna 2023 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
  5. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  6. ↑ Väestörakenne 26.5.2022. Tilastokeskus. Viitattu 12.9.2023.
  7. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  8. ↑ Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 4.9.2021.
  9. ↑ Kuntavaalit 2021, Paimio Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  10. ↑ a b Laaksonen, Juha & Lumiaro, Riku: ”Luku 4. Varsinais-Suomi ja Ahvenanmaa: Paimionlahti”, Suomen 100: Lintukohteet, s. 51. Karttakeskus Oy, 2011. ISBN 978-951-593-438-3.
  11. ↑ VELHO: Paimionlahti ymparisto.fi. 27.1.2012. Varsinais-Suomen ELY. Viitattu 10.3.2012.
  12. ↑ a b Natura 2000 -alueet: Paimionjokilaakso ymparisto.fi. 14.8.2013. Varsinais-Suomen ELY-keskus. Viitattu 27.1.2014.
  13. ↑ a b VELHO: Paimionjokilaakso ymparisto.fi. 18.10.2013. Varsinais-Suomen ELY-keskus. Viitattu 27.1.2014. (suomeksi) (ruotsiksi)
  14. ↑ a b Paimion kaupunki[vanhentunut linkki]
  15. ↑ Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY 2009. Museovirasto. Viitattu 31.1.2010.
  16. ↑ Paimion sähkömuseo Paimion kaupunki. Arkistoitu 8.11.2004. Viitattu 7.2.2010.
  17. ↑ Paimion vastaanottokeskus avautui, Kunnallislehti, 17.11.2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 27. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  19. ↑ Malmberg, Ilkka: Makunystyrät muutoksen kourissa. Helsingin Sanomat, 14.2.1988, s. 3. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  20. ↑ Paimiosta löytyi 3 000 vuotta vanha pronssikirves
  21. ↑ a b Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990-2021 Tilastokeskus. Viitattu 24.5.2022. [vanhentunut linkki]
  22. ↑ Kieli sukupuolen mukaan kunnittain, 1990-2021 Tilastokeskus. Viitattu 24.5.2022. [vanhentunut linkki]
  23. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 18.1.2018.
  24. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  25. ↑ a b Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  26. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  27. ↑ Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 8.10.2011. Viitattu 24.1.2012.
  28. ↑ AsemaSeurakunta AsemaSeurakunta. Arkistoitu 27.10.2011. Viitattu 24.1.2012.
  29. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/turun-ortodoksinen-seurakunta
  30. ↑ http://www.kaupunkiopas.com/kaupunki/Paimio/
  31. ↑ http://213.138.147.170/netcomm/mainframes.asp?article=949&language=FI (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Maantieteelliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paimio&oldid=22284081”