Jägerhorn af Spurila
| Jägerhorn af Spurila | |
|---|---|
 Suvun aatelisvaakuna. |
|
 Jägerhorn af Spurilan metsästäjän torvi kultaisella kilvellä. |
|
| Alkuperä | Rötker Ingesson Jägerhorn, af Spurila (1130 – 1. marraskuuta 1160) |
| Varhaisin tieto | Keskiaikainen rälssisuku Varsinais-Suomesta. Vanhin tunnettu kantaisä on aseenkantaja Peder Pedersson Hevonpäästä, Paimiosta, mainittu 1464—1476. |
| Kantaisä | Peder Nilsson Jägerhorn (hevonpään kartanosta) |
 Suomen ritarihuone |
|
| Introdusoitu | 1645 |
| Arvo | aateli (ritari) |
| Numero | 86. ja numerointi muutettiin myöhemmin numeroksi 114. Suku korotettiin ritaristoon 1778. Immatrikuloitiin Suomessa 12.1.1820 numerolla 5. |
 Ruotsin ritarihuone |
|
| Introdusoitu | 27. elokuuta 1664 |
| Arvo | aateli (ritari) |
| Numero | 114 |
Jägerhorn af Spurila[1][2][3][4] on vanha suomenruotsalainen aatelissuku numerolla 5 Suomen ritarihuoneella ja numerolla 114 Ruotsin ritarihuoneella. Sukua elää Suomessa, jossa se on esiintynyt yhtäjaksoisesti, ja myös Ruotsissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa.[5][6][7]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suku on keskiaikaista rälssiä ja kotoisin Varsinais-Suomen Paimiosta. Tarkkaa aateloimispäivämäärää ei ole tiedossa. Suvun kantaisänä on pidetty 1464–1476 mainittua asemies Nils Pederssonia Hevonpään kartanosta. Hän kantaa riippuvaa metsästystorvea sinetissään 10. maaliskuuta 1471. Rälssimies Nisse Pederssonia on pidetty hänen varsin todennäköisenä isoisänään ja asemies Peder Nilssonia todennäköisenä isänä.[8] Nisse Pedersson omisti Paimion Lopissa rälssimaata, joka peruutettiin vuoden 1396 Nyköpingin peruutuksen yhteydessä; peruutus toteutettiin Suomessa 1405. Hän esiintyy myös sinettitodistajana 1. toukokuuta 1399[9]. Peder Nilsson puolestaan osallistui rälssimiesten kokoukseen Turussa 1439.
Suvun asema vahvistui keskiajan loppuvaiheessa asemies Per Nilssonin (mainitaan 1500) mentyä naimisiin laamanni, myöhemmin valtaneuvos, Klas Henrikssonin (Horn) tyttären Birgittan kanssa.
Eversti Christer Classon af Spurilan myötä suku kirjattiin Ruotsin ritarihuoneen muodostamisen yhteydessä vuonna 1625 numerolla 86 (muutettiin sittemmin numeroksi 114). Nimi Jägerhorn af Spurila otettiin ilmeisesti käyttöön vasta 1634, jolloin se esiintyy ritariston ja aatelin pöytäkirjoissa, todennäköisesti, jotta se erottuisi samankaltaista sukuvaakunaa kantavasta Jägerhorn af Storbystä, joka tuolloin introdusoitiin. Keskiajalla oli tavanomaista, että rälssisuvut käyttivät sukunimenä patronyymiä ja kartanon nimeä. Suku korotettiin silloiseen ritariluokkaan 1778. Suomen ritarihuoneella suku kirjattiin Reinhold Johan Jägerhornin (1716–1790)[10] pojan, Gustaf Johan Jägerhornin (1751–1831)[11] suvun päämiehen omainaisuudessa 12. tammikuuta 1820 numerolla 5.[12]
Vanhoissa sukuteoksissa esitetään Jägerhorn af Spurilan nuorempina sukuhaaroina Jägerhorn af Storbyt ja Jägerskiöldit. Nykytutkimuksen perusteella ei tällaista sukujohtoa kuitenkaan voida todistaa. Mielikuvituksellisen sukutarinan mukaan Jägerhorn af Spurilan suku on peräisin 1100-luvun Suomesta, jolloin kantaisä olisi ollut Eerik Pyhän aseenkantaja. Ruotsin ritarihuoneella vuonna 1769 päivätty sukutaulu kuvaa tarinan seuraavasti (käännös):
»Tämä suku on niin vanha, ettei aateloimispäivää varmuudella voida määrittää, mutta suvun esi-isät ovat kertoneet totuudenmukaisesti, että suvun kantaisä on ollut Rötker Ingesson, jonka kuningas Eerik IX tai Pyhäksi kutsuttu, otti aseenkantajakseen huomattavan ja komean kasvunsa takia sekä tavattoman voimakkuutensa ja miehekkyytensä tähden kuninkaan ollessa täällä Suomessa 1150-luvulla, ja kuningas oli Ruotsiin palatessaan ottanut hänet mukaansa. Tämä Rötker Ingesson oli vuonna 1160 ruotsalaisten ja tanskalaisten välisessä taistelussa johtanut ratsumiesjoukkoa ja hänellä oli mukanaan senaikaisen torven, johon puhallettiin signaali: hän hyökkäsi tanskalaisten kimppuun ja jahtasi heitä sellaisella kiihkolla, että pääsi Tanskan armeijan kintereille, ja jatkaen heidän ahdistamistaan hän samalla puhalsi voittoäänen, josta Tanskan armeija pelästyi ja säntäsi pakoon jättäen voittajalleen suuren saaliin, jolla rakennettiin Tanskan kirkko puoli peninkulmaa Uppsalasta, ja häntä kutsuttiin sitten Jagarhorniksi [...].»
Tunnettuja Jägerhorneja (af Spurila)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rötker (Ruger tai Rutger) Ingesson Jägerhorn, af Spurila (1130–1160)[15] häntä pidetään suvun varsinaisena perustajaisänä,[15] tästä on kuitenkin kirjallisuudessa eriäviä kirjauksia, henkilön taustahistoria on osittain jäänyt epäselväksi. Hänen mukaansa on kuitenkin 1781 perustettu Rötker Ingessonin salaseuraksi,[16] jonka nimi muutettiin myöhemmin Valhalla-seuraksi[16][17][18]
- Peder Nilsson Jägerhorn, af Spurila (1410–1494) "Peder, Hevonpään kartanon isäntä Paimiosta" Asemies, aateloitu Ruotsin kuninkaantoimesta,[14] aatelispäivä ei ole tiedossa. Aviopuoliso on Klaus Henrikinpoika Hornin tytär, Kerstin (Britta) Klasdotter Horn (1450–1494)[19][13]
- Reinhold Johan Jägerhorn (1716–1790), everstiluutnantti, tunnettu "aitona suomalaisena" Tukholman säätyvaltiopäivillä 1765–1766 esittämistään mielipiteistään siitä, että Suomen saama tuki oli riittämätöntä
- Fredrik Anders Jägerhorn (vanhempi) (1723–1801), everstiluutnantti, Karjalan rakuunoiden komentaja. Reinhold Johan Jägerhornin nuorempi veli sekä Johan Anders Jägerhornin (nuoremman) ja Fredrik Adolf Jägerhornin isä
- Carl Magnus Jägerhorn (1730–1782), everstiluutnantti, Oulun läänin maaherra 1775–1782
- Georg Henrik Jägerhorn (1747–1826), kenraaliluutnantti, osallistui Kustaa III:n Venäjän sotaan 1788–1790, myöhemmin Suomessa olevien joukkojen ylikomentaja, Tukholman varuskunnan ylipäällikkö ja kuninkaan poissa ollessa Ruotsin valtioneuvoston jäsen
- Gustaf Johan Jägerhorn (1751–1831[11]) kapteeni, joka kirjautti päämiehen ominaisuudessa sukunsa Suomen Ritarihuoneelle numerolla 5.[12] Gustavin isä oli Reinhold Johan Jägerhorn (1716–1790[10]), naimisissa Hedvig Eleonora von Willebrandin kanssa.[20]
- Johan Anders Jägerhorn (nuorempi) (1757–1825), everstiluutnantti, osallistui Kustaa III:n vuoden 1772 vallankumoukseen, yksi niin sanottuja Anjalan miehiä, Suomen itsenäisyysmiehiä, Fredrik Adolf Jägerhornin veli
- Fredrik Adolf Jägerhorn (1760–1817), eversti, maaherra, pikkuserkkunsa komendantti Carl Olof Cronstedtin uskottu Viaporissa. Anjalan miehen Johan Anders Jägerhornin nuorempi veli
- Blechard Gustaf Jägerhorn (1803–1879), juristi ja virka- ja Ruotsin säätyvaltiopäivämies
- Carl Johan Jägerhorn (1819–1890), kuvernööri, valtioneuvos, Reinhold Johan Jägerhornin pojanpoika
- Reinhold Ernst Petter Jägerhorn (1838–1926), juristi, tilanhoitaja, yhdistys- ja valtiopäivämies, Blechard Gustaf Jägerhornin poika
- Carl Georg Jägerhorn (1866–1945), asianajaja ja virka- ja valtiopäivämies, Carl Johan Jägerhornin poika
- Reginald Jägerhorn (1932–2024), taloustieteilijä, Hanken Svenska handelshögskolan professori
- Robert Jägerhorn (s. 1965), taikuri
Kuninkaallisia paašeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Clas Christersson af Spurila (1530–1578),[13] Juhana III:n soini, tuomittiin kuolemaan ainakin kaksi kertaa, toisen kerran syytettynä kälynsä raiskaamisesta (uhrin kuoleman jälkeen, vaikka tämä oli kuolinvuoteellaan kiistänyt väitteen), mestattiin Turun linnassa. Yllä mainitun eversti Christer Classonin, joka introdusoi suvun Ruotsin ritarihuoneelle, isä.
- Johan Henriksson Jägerhorn af Spurila (1602–1645), Kustaa II Aadolfin paaši, joka seurasi kuningasta Lützenin taisteluun 1632, kaatui majurina 30.4.1645 hakkapeliittojen taisteluissa Saksan Holsteinin-Rendsburgissa, samana päivänä kuin veljensä majuri Clas Henriksson kaatui Saksan Thüringenissa. Edellä mainitun Clas Christerssonin veljen poika.
- Fredrik Anders Jägerhorn (nuorempi) (1760–1790), Kustaa III:n paaši 1776, Reinhold Johan Jägerhornin nuorin poika. Kuoli kuumeeseen ratsumestarina samoihin aikoihin kuin isänsä.
- Fredrik Adolf Jägerhorn (1760–1817), Kustaa III:n paaši 1775, yllä mainittu Viaporin varakommendantti 1808.
Galleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]![Suvun aatelisvaakuna (ritarivaakuna) tummempi variaatio. (Suomen ritarihuone)[5][7][13][21]](/wiki/Tiedosto:J%C3%A4gerhornAfSpurila.jpg)
![Suvun aatelisvaakuna (ritarivaakuna) (Ruotsin ritarihuoneen variaatio) nr. 114.[6][13]](/wiki/Tiedosto:J%C3%A4gerhorn_af_Spurila_nr._114.jpg)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] | Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Lukuunottamatta kahta viitettä. |
- Seppo Suvanto: Jägerhorn (1300 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Svenskt Biografiskt Lexikon, Hans Gillingstam
- Ättartavlor, Carpelan
- Suomen Ritarihuone, Jägerhorniana
- Jägerhorn G. H., I fält för Gustaf III. Beskrivning över kampanjen i Savolax 1788–1790, Svenska litteratursällskapet i Finland (2004), ISBN 951-583-097-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Jully Ramsay: 217 (Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden) runeberg.org. 1909. Viitattu 30.8.2025. (ruotsiksi)
- ↑ a b Jully Ramsay: 218 (Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden) runeberg.org. 1909. Viitattu 30.8.2025. (ruotsiksi)
- ↑ a b Jully Ramsay: 219 (Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden) runeberg.org. 1909. Viitattu 30.8.2025. (ruotsiksi)
- ↑ a b Jully Ramsay: 220 (Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden) runeberg.org. 1909. Viitattu 30.8.2025. (ruotsiksi)
- ↑ a b Suvut ja vaakunat - Finlands riddarhus: Jägerhorn af Spurila www.ritarihuone.fi. Viitattu 17.8.2025.
- ↑ a b Minerva: Jägerhorn af Spurila - Adlig - Nr. 114 Minerva. Viitattu 17.8.2025. (ruotsiksi)
- ↑ a b Jägerhorn af Spurila heraldica.narc.fi.
- ↑ (Kansallisbiografia 4, Seppo Suvanto)
- ↑ FMU 1088
- ↑ a b Jägerhorn af Spurila nr 114 Adelsvapen-Wiki. Viitattu 19.9.2025. (ruotsiksi)
- ↑ a b Jägerhorn af Spurila nr 114 Adelsvapen-Wiki. Viitattu 19.9.2025. (ruotsiksi)
- ↑ a b Suvut ja vaakunat - Finlands riddarhus www.ritarihuone.fi. Viitattu 19.9.2025.
- ↑ a b c d e Jägerhorn af Spurila nr 114 (TAB:1) Adelsvapen-Wiki. ”Peder Hevonpäässä , Pemarin pitäjässä. Aseidentekijä. Naimisissa Kerstin (Britta?) Klasdotterin, asianajaja Klas Henrikssonin ( Horn af Kanckas ) tyttären, kanssa.” Viitattu 28.8.2025. (ruotsiksi)
- ↑ a b Jully Ramsay: 218 (Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden) runeberg.org. 1909. Viitattu 6.9.2025. (ruotsiksi)
- ↑ a b Gabriel Anrep: 392 (Svenska adelns ättar-taflor / Afdelning 2. Granfelt från Dal - Mörner af Tuna) (TAB:1) runeberg.org. ”Rötger Ingesson Jägerhorn, af Spurila” Viitattu 6.9.2025. (ruotsiksi)
- ↑ a b 1935 Historisk tidskrift för Finland no 3-4, s. 20 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 9.9.2025.
- ↑ 1937 Historisk tidskrift för Finland no 4, s. 5 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 9.9.2025.
- ↑ Johan (Jan) Anders Jägerhorn - Svenskt Biografiskt Lexikon (Biografi) sok.riksarkivet.se. ”Hösten 1781 hade J i Hfors grundat en filialloge till den rojalistiska La Constance-frimurarorden i Sthlm under benämningen Rutger Ingessons loge. Den ombildades 1783 till Walhallaorden, med J som "styrande och befallande drott", också den avsedd att verka i götisk och gustaviansk anda. Efter 1786 års riksdag anslöt sig J dock till oppositionen och upplöste orden, som hela tiden verkat i rojalistisk anda. Han anslöt sig nu till de s k självständighetsmännen, vars mål i allmänhet var inre autonomi för Finland i fortsatt förening med sv riket.” Viitattu 6.9.2025.
- ↑ Gustaf Elgenstierna: 53 (Den introducerade svenska adelns ättartavlor / 4. Igelström-Lillietopp) runeberg.org. Viitattu 6.9.2025. (ruotsiksi)
- ↑ Punainen Turku: REVOLUTION: Jägerhorn REVOLUTION. lauantai 23. elokuuta 2014. ”Jägerhorn meni naimisiin Turussa 5. tammikuuta 1750 sisarensa langon Hedvig Eleonora von Willebrandin kanssa. Hedvig Eleonora oli eversti Ernst Gustaf von Willebrandin ja vapaaherratar Eleonora Maria Creutzin tytär, joka oli Juhana III:n ja Katarina Hansdotterin jälkeläisiä.” Viitattu 19.9.2025.
- ↑ Jägerhorn af Spurila finna.fi.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
