RPG-7

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
RPG-7
RPG-7 detached.jpg
Tyyppi Sinko[1]
Valmistaja Bazalt
Airtronic USA
Valmistusmaa Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Venäjän lippu Venäjä
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Valmistusvuodet 1961–
Tekniset tiedot
Kaliiperi(t) 40mm
Paino (tyhjänä) 7,9kg[1]
Ammuksen lähtönopeus 115m/s[1]
Tehokas kantama 200m
Teoreettinen kantama n. 920m (ammus itsetuhoutuu)
Tulinopeus (laukausta/min) 6[1]

RPG-7 (Ручной противотанковый гранатомёт РПГ-7, suom. käsinpidettävä panssarintorjuntakranaatinheitin) on 1950-luvun lopulla Neuvostoliitossa kehitetty rakettiperiaatteella toimiva kevytsinko. Neuvostoliiton asevoimien vuonna 1961 käyttöön ottama RPG-7 korvasi aiemman RPG-2-mallin. RPG-sarja perustuu toisen maailmansodan aikaiseen saksalaiseen Panzerfaust 150 -sinkoon.

Erikoispiirteitä ovat halpa hinta ja tämäntyyppiselle kevyelle singolle tavallinen nopea uudelleenlataus. RPG-7 on suunniteltu käytettäväksi suurina määrinä. Näistä syistä RPG-7 onkin maailman eniten käytetty panssarintorjuntasinko. RPG-7:ää onkin käytetty lähes jokaiseissa konfliktissa Vietnamin sodasta lähtien.

Singon putki on valmistettu 40 mm halkaisijaisesta teräsputkesta, se on 953 mm pitkä ja painaa seitsemän kiloa. Putken eteen tuleva kranaatti muodostaa kolmanneksen laukaisuvalmiin aseen pituudesta. RPG-7:n perusampumatarvike, 85 mm PG-7V-onteloraketti painaa 2,6 kiloa ja läpäisee 330 mm panssariterästä 90 asteen iskukulmalla. RPG-7:n vakiotähtäin on PGO-7V-tähtäyskaukoputki, mutta siihen voi asentaa myös infrapuna- tai valonvahvistintähtäimen.

Afganistanilainen sotilas ampuu RPG-7:llä.

Laukaus on rekyylitön. Rakettilaukauksen nalli sytyttää ulosheittopanoksen, joka antaa siivekevakautetulle raketille noin 115 m/s alkunopeuden, aiheuttaen samalla vaalean pilven joka voi paljastaa ampujan sijainnin[2]. Rakettipanos syttyy kymmenen metrin lennon jälkeen ja palaa 500 metrin matkan, saavuttaen 295 m/s nopeuden. Mikäli se ei osu maaliin, raketin sytyttimessä oleva itsetuholaite räjäyttää raketin yleensä noin 950 metrin lennon jälkeen[3].

RPG-7:n pääkäyttötarkoitus on ollut panssarintorjunta. Se on iästään huolimatta edelleen käyttökelpoinen ja sille on myös kehitetty uusia a-tarvikkeita kuten kaksois-ontelokranaatti ja thermobarinen kranaatti.

Asetta on käytetty laajasti eri maissa, muun muassa Afganistanin sisällissodassa, Somaliassa, Tšetšeniassa ja Irakissa. Sillä on tuhottu panssarivaunujen lisäksi myös helikoptereita. Joissain sissijoukoissa jopa puolet miehistä on varustettu yksinomaan RPG-7:lla ja kivääritaistelijat toimivat vain heidän tukenaan.

Ampumatarvikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RPG-7:ään käytettäviä raketteja

RPG-7:llä voi ampua useita erilaisia taistelukärkiä panssariajoneuvoja vastaan (HEAT, PG-Protivotankovaya Granata) ja henkilöitä vastaan (HE, OG-Oskolochnaya Granata). Panssarintorjuntakärkien läpäisykyky vaihtelee 30mm ja 60mm välillä. Myös reaktiivipanssaria vastaan on kehitetty taistelukärkiä.

Tällä hetkellä RPG-7:ään tuotetaan seuraavia ampumatarvikkeita.

  • PG-7VL (1977–): tehokas lähes kaikkia ajoneuvoja ja linnoitteita vastaan.
  • PG-7VR (1988–): HEAT-ammus nykyaikaisia reaktiivipanssareilla varustettuja ajoneuvoja vastaan.
  • TBG-7V (1988–): käytetään henkilönvastaiseen ja urbaanin sodankäyntiin.
  • OG-7V (1999–): sirpalekranaatti henkilönvastaiseen sodankäyntiin.
  • GSh-7VT (2013–): käytetään bunkkereiden tuhoamiseen.

Osumatodennäköisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalaissotilas ampuu RPG-7:llä.

Yhdysvaltain armeija testasi aseen osumatodennäköisyyttä ampumalla sillä viisi metriä leveään, 2,5 metriä korkeaan maaliin, joka liikkui sivuttain 14,4 km/h[4]. Osumatodennäköisyys pieneni mikä oli tuulta, ja 3m/s tuulessa osumatodennäköisyys yli 180m päähän oli vain 50 %[5].

Etäisyys Osumatodennäköisyys
50 m 100 %
100 m 96 %
200 m 51 %
300 m 22 %
400 m 9 %
yli 400 m 4 %

Käyttäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]