RPG-7

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
RPG-7

RPG-7 (Ручной противотанковый гранатомёт РПГ-7, suom. käsinpidettävä panssarintorjuntakranaatinheitin) on 1950-luvun lopulla Neuvostoliitossa kehitetty rakettiperiaatteella toimiva kevytsinko. Neuvostoarmeijan vuonna 1961 käyttöön ottama RPG-7 korvasi aiemman RPG-2-mallin. RPG-sarja perustuu toisen maailmansodan aikaiseen saksalaiseen Panzerfaust 150 -sinkoon.

Erikoispiirteitä ovat halpa hinta ja tämäntyyppiselle kevyelle singolle tavallinen nopea uudelleenlataus. RPG-7 on suunniteltu käytettäväksi suurina määrinä.

Singon putki on valmistettu 40 mm halkaisijaisesta teräsputkesta, se on 953 mm pitkä ja painaa 7 kg. Putken eteen tuleva kranaatti muodostaa kolmanneksen laukaisuvalmiin aseen pituudesta. RPG-7:n perusampumatarvike, 85 mm PG-7V-onteloraketti painaa 2,6 kg ja läpäisee 330 mm panssariterästä 90 asteen iskukulmalla. RPG-7:n vakiotähtäin on PGO-7V-tähtäyskaukoputki, mutta siihen voi asentaa myös infrapuna- tai valonvahvistintähtäimen.

Laukaus on rekyylitön. Rakettilaukauksen nalli sytyttää ulosheittopanoksen, joka antaa siivekevakautetulle raketille noin 115 m/s alkunopeuden. Rakettipanos syttyy 10 metrin lennon jälkeen ja palaa 500 m:n matkan, saavuttaen 295 m/s nopeuden. Mikäli se ei osu maaliin, raketin sytyttimessä oleva itsetuholaite räjäyttää raketin yleensä noin 950 metrin lennon jälkeen.

RPG-7:n pääkäyttötarkoitus on ollut panssarintorjunta. Se on iästään huolimatta edelleen käyttökelpoinen ja sille on myös kehitetty uusia a-tarvikkeita kuten kaksois-ontelokranaatti ja thermobarinen kranaatti.

Asetta on käytetty laajasti eri maissa, muun muassa Afganistanin sisällissodassa, Somaliassa, Tšetšeniassa ja Irakissa. Sillä on tuhottu panssarivaunujen lisäksi myös helikoptereita. Joissain sissijoukoissa jopa puolet miehistä on varustettu yksinomaan RPG-7:lla ja kivääritaistelijat toimivat vain heidän tukenaan.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]