Tämä on hyvä artikkeli.

Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuisto

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 1. helmikuuta 2009 kello 21.58 käyttäjän Roquai (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuisto

Kansallispuiston sijainti kartalla.

Sijainti
Kauhajoen ja Karvian alueella Suomessa
Suomi
Pinta-ala
57 km²
Hallinto
Tyyppi
Perustettu
Luokitus
Kävijämäärä
6 000[1] (2007)
Hallinto
Kartta

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatio

Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuisto on Kauhajoen ja Karvian kunnissa, Etelä-Pohjanmaan ja Satakunnan maakunnissa, Länsi-Suomen läänissä, Suomessa sijaitseva kansallispuisto. Sen pinta-ala on 57 km², ja se on perustettu vuonna 1982. Puisto muodostuu hajallaan olevista suoalueista, joista suurin on 1 630 hehtaarin[3] kokoinen Kauhanevan suo. Toinen suuri alue on osa Pohjankankaan harjujaksosta. Kansallispuisto soveltuu päiväretkikohteeksi,[4] ja sitä hoitaa Metsähallitus.

Vuonna 1972 Kauhanevan alue sisällytettiin Ramsarin sopimuksen piiriin, johon kuuluu maailman arvokkaimpia kosteikkoja.[5] Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuisto on lisäksi Natura 2000 -verkoston piirissä.[6]

Historia

Kansallispuistossa sijaitsevan Kauhanevan soistuminen alkoi suuren metsäpalon seurauksena 8 000 vuotta sitten, jolloin alueella vallitsi kostea atlanttinen kausi. Kauhanevan laajeneminen jatkuu yhä.[7] Keskiosassaan Kauhaneva on muodostunut umpeen kasvaneen matalan vesistön tilalle. Suon pohjasta on löydetty ohut liejukerros, jossa on säilynyt paljon osmankäämin ja järvikortteen jäämiä. Lisäksi on saatu selville, että muinaisessa matalassa vesistössä kasvoi hetekuirisammalta ja lettolierosammalta. Molemmat lukeutuvat rehevien järvien rantojen kasveiksi. Kauhaneva muodostui nopeasti. Aluksi se oli rehevä rimpineva, josta vähitellen tuli saraneva. Suunnilleen kolmen metrin syvyydessä turpeessa on havaittavissa muutos, jossa karuille soille tyypillisten lajien lukumäärä alueella kasvoi. Vastaavasti 2,5 metrin syvyydestä on huomattu, että aapasoiden lajit hävisivät kokonaan. Esimerkkejä hävinneistä lajeista ovat pullosara ja raate. Tämä tapahtui arviolta 5 000 vuotta sitten. Samoihin aikoihin Kauhaneva saavutti keidassuovaiheen. Kauhanevalla on kasvanut koko sen keidassuovaiheen ajan kalvasrahkasammalta, joka on joissain lähteissä mainittu aapasoiden lajiksi.[8]

Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuiston läpi kulkee Kyrönkankaan kesätie, joka on tunnettu keskiajalta lähtien. Kesätietä pitkin ovat kulkeneet Kankaanpään seudulta Kauhajoelle tulleet eränkävijät. Talviaikaan käytössä oli Kyrönkankaan talvitie, joka kulki Jalasjärven kautta Kyrönjoelle saakka.[9]

Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan sihteeri Jaakko Teitti teki vuosina 1555–1556 valitusluettelon, johon kuuluvassa Suomen yleisten teiden ja kulkureittien luettelossa on maininta "Kyröskankaan tiestä". Luettelo mainitsee tien kulkeneen Pohjankangasta pitkin Hämeestä Korsholmaan. Tiestä tuli maantie sekä merkittävä kauppa- ja postireitti 1600-luvulla.[9] Kyrönkankaan kesätie on nykyisin Tiehallinnon virallinen museotie.[10]

Kauhanevan reuna-alueita ojitettiin 1960- ja 1970-luvuilla.[11] Myös suurten nälkävuosien aikana eli vuosina 1866–1868 Kauhanevalla kaivettiin ojaa.[12] Nykyisin ojia tukitaan soiden ennallistamiseksi.[11]

Luonto

Kasvillisuus

Kauhanevaa luontotornista nähtynä.

Kauhanevan–Pohjankankaan alue on osa Suomenselän vedenjakajaseudun lounaisosaa. Tälle alueelle tavallisia ovat suuret keidassuot sekä karut ja kuivat mäntymetsät. Alueen maaperästä suurin osa on turvetta. Kallioperä puolestaan muodostuu porfyyrisestä graniitista, ja se on osa Keski-Suomen syväkivialuetta. Kauhanevan–Pohjankankaan yleisin metsätyyppi on kanervatyypin kuiva kangas.[13] Kansallispuistossa sijaitseva Kauhaneva on Etelä-Pohjanmaan maakunnan laajin keidassuoalue.[11] Kauhanevan pohjoispuolella sijaitsee vaikeakulkuinen ja vetinen Kampinkeidas-niminen keidassuo. Kampinkeitaan luoteispuolella sijaitsee pienikokoinen soistunut Kivijärvi-niminen lampi.[13]

Kauhanevalla on rajattavissa kymmenen erillistä keidassuota sekä neljä aapasuota. Kaikkiaan Kauhanevalla on 45 erilaista suotyyppiä suomalaisen suotyyppiluokituksen perusteella. Lukumäärä on ainutlaatuinen, eikä sellaista tiedetä olevan missään muualla.[5] Kauhaneva ja Kampinkeidas yhdessä muodostavat suoalueen, joka on kansainvälisestikin merkittävä. Keidassoiden keskusta on tavallisesti joitain metrejä reuna-alueitaan ylempänä ja keskusta-alueen ravinne- ja vesitalous on täysin sadeveden varassa. Nämä keskiosat ovatkin juuri sadeveden ansiosta karuja kasvillisuudeltaan. Keidassuot ovat irronneet kivennäismaasta, kun turve on kasvanut.[11]

Keidassoilla on märkiä ja upottavia painumia eli kuljuja, avovetisiä allikoita ja kuivia mättäitä eli kermejä. Kauhanevan alueella on sadoittain avovesiallikoita, joissa on kirkas vesi. Suolla on kaikkiaan kolme keidaskeskusta. Kauhanevan keitaat ovat nevan ympäröimät. Neva on eteläänpäin mentäessä jo suuri aapamainen avosuo, joka on keidassuota ravinteikkaampi, sillä se saa keväisin tapahtuvien tulvien seurauksena ravinteita läheisiltä kivennäismailta.[11] Kauhanevan alueella sijaitsi vuonna 1999 0,1 hehtaaria myös lettoa. Kauhaneva on näin ollen yksi Kauhajoen kolmesta alueesta, joilla on yhä tätä suotyyppiä. Kauhanevan letolla kasvaa esimerkiksi kaarlenvaltikkaa, joka on harvinaistunut Oulun läänin eteläpuolella.[12] Yhteensä Kauhanevalta on löydetty 173 eri kasvilajia, kuten harvinaistuneet ja alueellisesti jopa uhanalaiset rimpivihvilä ja ruskopiirtoheinä. Sammallajeja suolta on löydetty 68 kappaletta. Sammalista merkittävin on maailmanlaajuisesti harvinainen nummirahkasammal. Laji suosii merellistä ilmastoa. Suomessa nummirahkasammalen runsain esiintymisalue on juuri Kauhaneva.[5]

Kauhaneva kuvattuna suomalaiseen vuonna 1981 julkaistuun postimerkkiin. Merkin on suunnitellut Pirkko Vahtero.[14]

Kauhanevalla aikoinaan suoritettuja ojituksia tukitaan nykyään.[11] Joissain paikoissa tukkimisen on tehnyt hankalaksi ojien pohjista löytyneet hiekkadyynit, joiden kautta vesi on paennut alueelta.[15] Myös ojituksen seurauksena kasvaneet puut kaadetaan. Näin Kauhanevaa yritetään saada takaisin luonnontilaan, ja sen vedenpintaa alkuperäiseen korkeuteen. Osa suon alkuperäisestä kasvillisuudesta on hävinnyt ja sen toivotaankin palaavan suon ennallistamistoimilla.[11]

Länsi-Suomen harjujaksoon lukeutuva Pohjankangas alkaa Hämeenkankaana ja vaihtuu Pohjankankaaksi pohjoisen suuntaan käännyttyään. Pohjankangas jatkuu Etelä-Pohjanmaan rajaseudulle saakka. Alueen metsät ovat kuivia ja karuja kangasmetsiä, joissa kasvaa mäntyä. Metsien pohjakerroksen tyypilliset lajit ovat seinäsammal ja poronjäkälä. Pohjankankaalla kasvaa lisäksi muun muassa sianpuolukkaa ja kanervaa.[11] Pohjankankaan ympäristössä on rehevän kasvillisuuden, lähdelettojen ja korpipuskien ympäröimiä lähteitä.[13]

Linnusto

Riekko kuuluu Kauhanevan linnustoon. Kuva ei ole Kauhanevalta.

Vuonna 1999 julkaistun Kauhajoen metsien ja soiden kirjan mukaan koko maassa taantunut metsokanta on säilynyt Kauhanevalla, Lauhanvuoren ohella, muuta Kauhajokea vakaampana, sillä alueen luontoa on muokattu vain vähän. Myös riekkoja elää alueella edelleen. Kauhanevan allikoissa pesivät muun muassa kuikka sekä laulujoutsen, ja pesimähavainto on myös harvinaistuneesta mustakurkku-uikusta. 1970-luvulla Kauhanevalla tehtiin metsähanhen pesintään viittaavia havaintoja, mutta nykyisestä tilanteesta ei ole tietoa, sillä kulkurajoitukset ovat estäneet lajin vanhoilla oleskelupaikoilla liikkumisen kansallispuiston perustamisesta lähtien. 1990-luvun puolivälissä Kauhanevalla havaittiin kanadanhanhen pesintä.[16][17]

Punajalkaviklo saapui Kauhajoen keidassoille 1970-luvulla, ja nykyisin joitakin pareja elää muun muassa Kauhanevan ja Kampinkeitaan alueilla. Myös mustaviklo ilmeisesti pesi Kauhanevalla 1970-luvulla vakiintumatta kuitenkaan alueen pesimälinnustoon. Isokuovin ohella Kauhanevalla on 1970-luvulta lähtien pesinyt pikkukuovi. Kauhanevan–Punttukeitaan alueella tavattiin 1990-luvun lopulla pesimässä yli 15 kurkiparia. Myös kansallispuiston suokukkokanta on suuri: Kauhanevalla pesii joka vuosi kymmenittäin suokukkonaaraita, ja Kampinkeitaan alueellakin lajin arvellaan pesivän säännöllisesti. Taivaanvuohia Kauhanevalla pesii vuosittain joitakin pareja.[16]

Kiuru pesi Kauhanevalla vielä 1970-luvulla, mutta nykyisin laji on kadonnut alueelta. Reheville järville tyypillinen pikkulokki saapui pesimään Kauhanevalle ensimmäisen kerran 1980-luvun alkupuolella ja nykyisin se on levinnyt muillekin soille. Pesiviä harmaalokkeja Kauhanevalla on noin 60–80 paria vuosittain. Kanta on pysynyt melko tasaisena vuosikaudet. Lisäksi suolla pesii kalalokkeja ja pieni naurulokkien yhdyskunta. Kauhanevalla on tavattu pesimässä jopa variksia, vaikka ne pesivät soilla vain harvoin.[16]

Muita Kauhanevan linnustoon kuuluvia lajeja ovat esimerkiksi jänkäsirriäinen, västäräkki, keltavästäräkki, kapustarinta, mustapyrstökuiri, niittykirvinen ja kaakkuri.[11][16] Pohjankankaalla tavattavia lintuja ovat esimerkiksi kehrääjät.[11]

Harrastusmahdollisuudet

Kansallispuistossa Kauhalammin pohjoispuolella sijaitsee luontotorni, josta on mahdollista tarkkailla lintuja. Puiston alueella on ainoastaan Kauhalammista sallittua kalastaa ja sielläkin vain pilkillä ja mato-ongella. Kauhalammin rannassa sijaitsee laituri, jolta voi mennä uimaan lampeen. Viralliset uimarannat kansallispuistosta puuttuvat. Marjastus on sallittua kaikkialla puistossa rajoitusosat pois lukien. Näissä rajoitusosissa ei myöskään saa liikkua 1. huhtikuuta–15. syyskuuta, jolloin linnut pesivät. Talvisin puiston alueella voi hiihtää, mutta ylläpidettyjä latuja siellä ei ole.[18]

Reitit

Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuistossa kulkee ainoastaan yksi kävelyreitti, kahden kilometrin pituinen pitkospuupolku. Reitille pääsee Salomaan ja Nummikankaan pysäköintialueilta. Kauhalammin luontotorni sijaitsee reitin varrella.[19] Reitti on merkitty viitoin risteyksissä.[20]

Valtakunnallinen pyöräilyreitti numero 44 kulkee kansallispuiston läpi Kyrönkankaan kesätietä pitkin. Pyöräilyreitti numero 47 johtaa puolestaan läheiseen, Isojoen ja Kauhajoen rajalla sijaitsevaan Lauhanvuoren kansallispuistoon. Karvian Kanttissa reitti numero 47 yhdistyy reittiin numero 44. Pyöräilyreitit tunnistaa ruskeista Tielaitoksen kylteistä.[19]

Palvelut

Kansallispuistossa asiakaspalvelua ja opastusta järjestävät Muurahaisen luontomatkailukeskus Kauhajoen Muurahaisen kylässä kesäisin ja Seitsemisen luontokeskus Kurun ja Parkanon välillä vuoden ympäri.[18][21] Metsähallituksen kanssa alueella tekevät yhteistyötä ruokailu-, opastus- ja majoituspalveluja tarjoavat Mamman Tupa, Lauhatuotanto Oy, Loma RA-Iso sekä ruokailupalveluja tarjoavat Ämmälän kylätoimikunta ja Marian Luontoateriat. Nämä viisi tahoa toteuttavat samalla kestävän luontomatkailun periaatteita.[22]

Kansallispuistossa on kaksi tulenteko-, ruoanlaitto- ja ruokailupaikkaa: toinen Salomaan telttailualueella ja toinen Kauhalammin luontotornin läheisyydessä. Kummallakin tulentekopaikalla on kaivo ja kuivakäymälät. Kansallispuiston alueella ei ole jäteastioita, joten retkeilijöiden on vietävä itse jätteensä pois puistosta.[21]

Liikuntaesteisille ei ole kansallispuistossa palveluita, eikä pitkospuupolku kapeutensa vuoksi sovellu heille. Sen sijaan Kyrönkankaan kesätiellä on mahdollista kulkea pyörätuolilla.[21]

Kävijämäärät

Länsi-Suomen korkeimpiin kohtiin lukeutuva Lauhanvuori Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuiston luontotornista nähtynä.

Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuisto oli vuonna 2007 kävijämäärältään Suomen pienin kansallispuisto yhdessä Perämeren kansallispuiston kanssa.[1]

Vuosi/
vuodet 		Kävijämäärä Vuosi Kävijämäärä
1993–1995 18 000[23] 2003 6 000[24]
1996–1999 12 000[23] 2004 6 000[24]
2000 6 000[24] 2005 6 000[24]
2001 6 000[24] 2006 6 000[25]
2002 6 000[24] 2007 6 000

Kulkuyhteydet

Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuistoon on matkaa Karviasta 11 kilometriä,[21] Seinäjoelta 90 kilometriä, Porista 105 kilometriä ja Tampereelta 130 kilometriä. Kansallispuistoon pääsee pohjoisesta, Kauhajoen Aronkylästä alkavaa kantatietä 44 pitkin kohti Honkajokea. Kantatieltä kääntyy tie 6700 Nummijärvelle ja Karviaan. Nummijärveltä on opastus puistoon Kyrönkankaan kesätietä pitkin. Tämä tie loppuu Nummikankaan pysäköintialueelle. Etelästä tultaessa puistoon pääsee Karvian keskustan kautta tietä 274 pitkin kohti Kauhajoen Kauhajärven kylää. Kahdeksan kilometrin päässä Karvian keskustasta pohjoiseen kääntyy kansallispuistoon johtava Kyrönkankaan kesätie. Tämä tie päättyy Salomaan pysäköintialueelle. Karvian suunnasta tultaessa kansallispuistoon ei ole opasteita. Pysäköintialueille päättyvää Kyrönkankaan kesätietä ei ole mahdollista ajaa kansallispuiston sisällä. Se ei ole ajettavassa kunnossa ja lisäksi se on suljettu puomeilla.[26]

Julkisilla kulkuneuvoilla eli linja-autoilla pääsee Karviaan Porista ja Tampereelta. Matkaa Salomaan pysäköintialueelle Karviasta kertyy 11 kilometriä.[26]

Lähteet

  • Kleemola, Jussi et al.: Kauhajoen metsien ja soiden kirja. Kauhajoki-seura ry, 1999. ISBN 9789529114269. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.1.2009).
  • Kleemola, Jussi; Marttila, Simo; Taimi, Heikki: Kauhajoen vesien kirja. Kauhajoki: Lions Club Kauhajoki ry, 1991. ISBN 952-90-3345-1.
  • Kleemola, Jussi et al.: Kauhajoen luonnonkirja. Kauhajoki: Lions Club Kauhajoki ry, 1983. ISBN 951-99458-8-1.
  • Lappalainen, Markku: Suomen kansallispuistot: ulapalta paljakalle. Jyväskylä: Metsähallitus, 2001. ISBN 952-446-265-6.

Viitteet

  1. ↑ a b Käyntimäärät kansallispuistoittain 2007 Metsähallitus. Viitattu 29.1.2009.
  2. ↑ Lisätietoja Kauhanevasta-Pohjankankaasta luontoon.fi. Viitattu 23.1.2009.
  3. ↑ Rinne, Jyri: "Maastopyöräily", Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 270 Artikkelin verkkoversio (PDF) (Viitattu 24.1.2009)
  4. ↑ Kauhanevan-Pohjankankaan ohjeet ja säännöt luontoon.fi. Viitattu 23.1.2009.
  5. ↑ a b c Heikkilä, Raimo; Lindholm, Tapio: Kauhaneva maailmankartalle. Kauhajoen Kunnallislehti, 14.3.2002. Kauhajoki: Kauhajoen Kunnallislehti Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.1.2009.
  6. ↑ Suomen Ramsar-alueet Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 25.1.2009.
  7. ↑ Lindroos, Antti-Jussi; Lindroos, Heikki; Leikola, Matti: "Kauhajoen metsämaiden ja metsien varhainen kehitys", Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 18 Artikkelin verkkoversio (PDF) (Viitattu 24.1.2009)
  8. ↑ Raikamo, Erkki; Heikkilä, Raimo: "Suot syntyvät", Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 22 Artikkelin verkkoversio (PDF) (Viitattu 24.1.2009)
  9. ↑ a b Kauhanevan-Pohjankankaan historia luontoon.fi. Viitattu 23.1.2009.
  10. ↑ Museotiet ja -sillat (PDF) 2002. Tiehallinto. Viitattu 23.1.2009.
  11. ↑ a b c d e f g h i j Kauhanevan-Pohjankankaan luonto luontoon.fi. Viitattu 24.1.2009.
  12. ↑ a b Heikkilä, Raimo: "Kauhajoen suot vuonna 1999", Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 154 Artikkelin verkkoversio (PDF) (Viitattu 24.1.2009)
  13. ↑ a b c Kauhaneva-Pohjankangas Länsi-Suomen ympäristökeskus, Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 25.1.2009.
  14. ↑ Postimerkkejä suojelualueista luontoon.fi. Viitattu 25.1.2009.
  15. ↑ Koivurinne, Jorma: "Valtionmaiden luonnonsuojelualueet ja niiden hoito", Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 298 Artikkelin verkkoversio (PDF) (Viitattu 29.1.2009)
  16. ↑ a b c d Seppälä, Keijo: "Kauhajoen metsien ja soiden linnusto", Kauhajoen metsien ja soiden kirja, s. 206–213 Artikkelin verkkoversio (PDF) (Viitattu 24.1.2009)
  17. ↑ Lappalainen, Markku 2001, s. 40–41
  18. ↑ a b Kauhanevan-Pohjankankaan harrastusmahdollisuudet luontoon.fi. Viitattu 23.1.2009.
  19. ↑ a b Kauhanevan-Pohjankankaan reitit luontoon.fi. Viitattu 23.1.2009.
  20. ↑ Reittikuvaukset: Kauhaneva Suupohjan seutuportaali. Viitattu 25.1.2009.
  21. ↑ a b c d Kauhanevan-Pohjankankaan palvelut luontoon.fi. Viitattu 23.1.2009.
  22. ↑ Yhteistyötahojen tarjoamia palveluja Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa luontoon.fi. Viitattu 23.1.2009.
  23. ↑ a b Vuolanto, Seppo et. al.: Metsästys eteläisen Suomen kansallispuistoissa (Ympäristöministeriön asettaman työryhmän raportti) (PDF) ymparisto.fi. 7.3.2006. Helsinki. Viitattu 23.1.2009.
  24. ↑ a b c d e f Selby, Ashley; Sievänen, Tuija; Neuvonen, Marjo; Petäjistö, Leena; Pouta, Eija; Puustinen, Jenni: Kansallispuistoverkoston matkailullinen luokittelu (PDF) 2007. Metla. Viitattu 23.1.2009.
  25. ↑ Käyntimäärät kansallispuistoittain 2006 Metsähallitus. Viitattu 23.1.2009.
  26. ↑ a b Kauhanevan-Pohjankankaan kulkuyhteydet ja kartat luontoon.fi. Viitattu 23.1.2009.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kauhanevan–Pohjankankaan_kansallispuisto&oldid=6210237”