Tämä on lupaava artikkeli.

Hyypänjokilaakso

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Näkymä Hyypänjokilaaksoon kantatieltä 44.
Hyypänjokilaakson kartta.

Hyypänjokilaakso (myös Hyypänlaakso) on Hyypässä Kauhajoella sijaitseva etelä–pohjoissuuntainen kallioperän murroslaakso. Alueen pinta-ala on 5 500 hehtaaria.[1] Pituutta laaksolla on noin 20 kilometriä ja leveyttä noin kaksi kilometriä. Syvyyttä on 80–100 metriä.[2] Hyypänjokilaakso on valtakunnallisesti merkittävä maisema-alue. Hyypänjokilaakso sijaitsee Kauhajoen keskustan eteläpuolella kantatie 44:n varrella. Laaksossa virtaa Kauhajoki eli Hyypänjoki, joka on yksi Kyrönjoen kolmesta päähaarasta. Laakso muuttuu syvemmäksi ja jyrkkärinteisemmäksi, mitä etelämmäksi mennään. Myös maisema muuttuu vaihtelevammaksi. Hyypänjokilaakson alueella sijaitsee paikoin jopa 20 metriä syvä Katikankanjoni.[3]

Hyypänjokilaaksossa on yhtenäistä asutusta ja viljelyksiä 20 kilometrin matkalla. Asutus on muodostunut pääasiassa laakson rinteiden yläosiin. Kylän rakenne on perinteinenselvennä, vaikkakin rakennuskanta ei ole kovin vanhaa. Viljelykset puolestaan laskeutuvat loivasti laakson pohjalla virtaavaa Kauhajokea kohti. Hyypänjokilaakson reunamilla sijaitsee metsäisiä selänteitä sekä soita.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyypänjokilaakso on muodostunut satojen miljoonien vuosien kuluessa. Laakson pohjalta, kymmeniä metrejä paksun maakerroksen alta on seismisillä luotauksilla löydetty ruhjevyöhyke. Ruhjevyöhykkeessä kallioperä on kauttaaltaan rikki, ja tämän ruhjeen ympärille luonto on kulutustyöllään muodostanut Hyypänjokilaakson. Vähintään kilometrin paksuinen jää on vähintään neljä kertaa kulkenut laakson poikki pohjoisesta kohti etelää. Samalla jää on muodostanut Hyypänjokilaaksosta U-laakson. Jää myös kulutti murroksen rikkomaa kalliota. Viime jääkauden viimeiset jäät vetäytyivät laakson alueelta noin 9 300 vuotta sitten.[2] Hyypänjokilaakso oli jääkauden jäljiltä vielä noin 8 500 vuotta sitten merenlahti, Hyypänlahti.[4] Se ulottui nykyisen Kauhajoen keskustan kohdalta Kauhajärvelle saakka.[2]

Hyypänjokilaakson reuna-alueilla on asuttu jo kivikaudella, mistä ovat todisteina kahdeksan ajalta 6 500 eaa. löydettyä asuinpaikkaa. Asuinpaikat on löydetty noin 110 metrin korkeudelta eli sen aikaisen merenrannan tienoilta. Kauhajärven alueelta, 145–150 metrin korkeudesta on löytynyt myös kivikautinen asuinpaikka. Asuinpaikoilta on löydetty esimerkiksi reikäkiviä, kivikirveitä ja keihäänkärkiä.[5] Tuon ajan asukkaat hankkivat elantonsa metsästämällä lintuja, majavia, peuroja, hirviä, piennisäkkäitä sekä mereltä hylkeitä. He myös kävivät merellä kalastamassa. Lopulta nykyisen Hyypänjokilaakson alue oli maankohoamisen ansiosta kokonaan kuivaa maata. Samoihin aikoihin asutus alkoi harventua ja hävisi sittemmin kokonaan. Asutuksen kadottua alkoi alueelle vähitellen muodostua puroja, jokia ja lähteitä. Kauhajoen eteläosassa sijaitseva Kauhajärvi oli noihin aikoihin kooltaan huomattavasti suurempi. Kauhajärvi puhkaisi hiekkakankaiden ja Pitkäkosken kautta laskujoen Hyypänjokilaaksoon. Samoihin aikoihin oli nykyisen Kauhajoen ja Karvian rajalla alkanut muodostua Kauhaneva, jossa muodostuneesta lähteestä sai alkunsa pieni Katikanluoma. Tämä luoma on alajuoksullaan uurtanut hienohiekkakerroksiin jopa 20 metrin syvyisen Katikankanjonin.[2]

Asutushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhansien vuosien kuluttua Hyypänjokilaaksoon saapui lappalaisia, joiden jälkeen saapui suomalaisia. Lappalaiset vetäytyivät pohjoisemmaksi. Sittemmin laaksosta tuli Satakunnasta ja Hämeestä sekä Kyrönjoen alajuoksulta tulleiden metsästäjien nautinta-aluetta. Nautinta-alueen raja oli pieni, Hyypänjokilaaksossa Kauhajokeen laskeva, Rauhaluoma.[3] Rauhaluoman merkityksestä kertonee se, että vielä 1600-luvullakin se merkittiin karttoihin, vaikka suurempia ja merkittävämpiä Kauhajoen sivuhaaroja ei merkitty.[6] Pysyvä asutus laaksossa alkoi vasta 1500-luvun loppupuolella, kun Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa julisti erämaat ja autiotalot kruunun omaisuudeksi. Ensimmäiset Hyypänjokilaakson talot olivat 1500-luvulla perustetut Rauska, Korhonen ja Havunen. Alue sai asukkaita Satakunnasta, alempaa Kyrönjoen varresta ja jopa Savosta. Asutustoiminta hiljeni 1600-luvun lopulla johtuen Ruotsin käymistä suurvaltasodista, mutta alkoi kiihtyä jälleen vuosisadan loppupuolella. Suuri Pohjan sota 1700-1721 lopetti Hyypänjokilaakson asuttamisen pitkäksi ajaksi. Alueelle alettiin 1800-luvulla perustaa torppia sekä halkoa taloja. Vielä toisen maailmansodan jälkeenkin alueella esiintyi uudisraivausta. Kauhajoen yläjuoksulla päin on yhä raivaamatonta viljelykseen kelpaavaa maata. Siellä viljelykseen otetut lohkot seuraavat tilusrajoja, kun taas alempana Hyypänjokilaaksossa viljelysmaa seuraa moreenialueiden rajoja. Hyypänjokilaakson yläosassa asutus on alaosaa harvempaa. Alueella on säästynyt vanhoja talonpoikaistaloja vähän. Laakson pohjoisosassa, Havuskylässä, sijaitseva Hämes-Havunen on arvokkain rakennus. Siellä on säilynyt lähes täydellinen umpipiha. Hämes-Havunen oli aikoinaan kestikievari, ja se oli viimeinen Pohjanmaan puolella sijainnut talo ennen Satakuntaa. Pääasiassa laakson rakennukset on rakennettu 1950-luvulla. Rakennukset on kuitenkin rakennettu perinteisille rakennuspaikoille.[3][2]

Hyypänjokilaakson tärkein elinkeino on maatalous, erityisesti karjankasvatus, rehuviljan ja nurmen viljely. Aikaisemmin metsästyksellä, kalastuksella, metsänhakkuilla sekä tervanpoltolla on saatu lisäansioita. Alueelta on kuljetettu Pohjanlahden rannikolle Kristiinankaupunkiin mastopuita, tervaa sekä lankkuja.[3] Hyypänjokilaakson alueen kanjonimaiset luomien notkot ovat viljelykseen kelpaamattomia, joten ne ovat toimineet karjan laitumena sekä niittyinä. Karja laiduntaa enää nykyisin vain neljässä notkossa.[7]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyypänjokilaaksoa.

Hyypänjokilaakson maaperä muodostuu paksusta kerroksesta hiesua, hiekkaa ja savea. Tosin saven määrä vähenee, mitä kauempana etelässä, Kauhajoen latvoilla, ollaan.[3] Hyypänjokilaaksoa seurailee muinainen, 50 000 vuotta vanha harjujakso.[5] Tätä jaksoa noin 10 000 vuotta sitten päättynyt viimeisin jääkausi ei kyennyt kokonaan tasoittamaan.[3] Esimerkiksi keskellä laaksoa, Kauhajoen vieressä sijaitseva noin 100 000 vuotta sitten muodostunut Hyypänmäki on osa tätä harjujaksoa.[2] Myös nuorempi harjumuodostuma seurailee Hyypänjokilaaksoa.[3]

Laakson reunojen moreeniselänteiden kasvillisuus koostuu pääasiassa mäntykankaista. Joitain lehtojakin on jyrkillä joenvarren törmillä. Pääasiassa nämä jokitörmät on aikoinaan raivattu laidunniityiksi.[3]

Hyypänjokilaakson länsirinteellä sijaitsee Pahalähde, josta pulppuaa pohjavettä voimakkaalla paineella. Nykyisin Pahalähde on ympäröity aidoilla ja sen vesi on otettu Kauhajoen kaupungin käyttöön. Pahalähteen laskujoki on pieni Pahaoja.[2]

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1999 tehtiin Hyypänjokilaakson kulttuurimaiseman luontoselvitys, jonka mukaan alueelta löytyi yksi suojeltava nisäkäs, liito-orava. Sillä oli monia reviirejä laakson alueella. Laakson pesivistä lintulajeista 46 oli erityishuomiota kansallisesti, Euroopan laajuisesti tai maailmanlaajuisesti kaipaavaa. Hyypänjokilaaksossa tavattiin myös paikallisesti harvinaisia kasvilajeja, kaloja sekä hyönteisiä. Alueelta löytyi viitasammakkoa, joka on erityistä suojelua Euroopan unionissa vaativa sammakkoeläin. Hyypänjokilaakson hyönteislajeista koskikorento on luokiteltu Suomessa silmälläpidettäväksi.[8]

Hyypänjokilaaksossa tavattiin luontoselvitystä tehtäessä yksi maailmanlaajuisesti uhanalainen ja Suomessa vaarantunut lintulaji eli ruisrääkkä. Lintudirektiiveillä suojeltavia lajeja olivat mehiläishaukka, kurki, liro, huuhkaja, sinisuohaukka, pyy, mustakurkku-uikku, palokärki, peltosirkku, pikkulepinkäinen, suokukko, luhtahuitti, metso, varpuspöllö ja ruisrääkkä. Euroopan laajuisesti uhanalaisia lintuja olivat sinisuohaukka, peltosirkku, pikkulepinkäinen, isolepinkäinen, huuhkaja, liro, jouhisorsa, tuulihaukka, kurki, teeri, peltopyy, kiuru, leppälintu, harmaasieppo, haarapääsky ja törmäpääsky. Selvityksen mukaan alueella oli 12 Suomen erityisvastuulintulajia Euroopan unionissa. Lajit olivat sinisuohaukka, huuhkaja, varpuspöllö, helmipöllö, jouhisorsa, teeri, metso, valkoviklo, kurki, käenpiika, mustakurkku-uikku ja isokäpylintu. Suomen alueella silmällä pidettäviä lintulajeja olivat peltopyy, tuulihaukka ja nuolihaukka. Hyypänjokilaakson ympäristöä indikoivat lintulajit olivat puolestaan lapasorsa, isokuovi, suokukko, luhtahuitti, naakka, ruisrääkkä, metso, peltopyy, jänkäkurppa, mustakurkku-uikku, kurki, punavarpunen, viitakerttunen, palokärki, varpuspöllö, kanahaukka, tuulihaukka, puukiipijä, haarapääsky, kulorastas, kultarinta, kivitasku, hemppo, kottarainen, pensastasku, mustapääkerttu, riekko, pikkulepinkäinen, pohjansirkku ja pensassirkkalintu.[8]

Valtakunnallisesti merkittävä maisema-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyypänjokilaakso on valtakunnallisesti merkittävä maisema-alue Suomen valtioneuvoston 5. tammikuuta 1995 tekemän päätöksen mukaisesti. Hyypänjokilaakson eteläosassa sijaitseva Kolmentuulenlakki kuuluu osana Kauhanevan–Pohjankankaan aluetta Natura 2000 -verkoston piiriin.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kauhajoen kaupunki www.kauhajoki.fi. Viitattu 9.4.2019.
  2. a b c d e f g Kleemola, Jussi: Mikä ihmeen Hyyppä? 1998. Hyypän kyläseura ry. Viitattu 8.2.2009.
  3. a b c d e f g h i Hyypänjokilaakso Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 8.2.2009.
  4. Kleemola, Jussi et al. 1991, s. 14–15
  5. a b Nummijärvi, Marketta 2008, s. 15
  6. Ruismäki, Liisa: Kauhajoen historia: esihistoriasta vuoteen 1918, s. 58. Jyväskylä: Kauhajoen kunta ja seurakunta, 1987. ISBN 951-99888-2-3.
  7. Nummijärvi, Marketta 2008, s. 20
  8. a b c Nummijärvi, Marketta 2008, s. 36

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]