Peltosirkku
| Peltosirkku | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Sirkut Emberizidae |
| Suku: | Sirkut Emberiza |
| Laji: | hortulana |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Emberiza hortulana |
|
 |
|
| Katso myös | |
Peltosirkku (Emberiza hortulana) on maatalousympäristöissä elävä varpuslintulaji. Se viihtyy suurten peltoaukeiden metsä- ja pensaikkosaarekkeissa. Se on muuttolintu, joka saapuu Suomeen toukokuussa ja lähtee elo–syyskuussa. Lajin kanta Suomessa on romahtanut 30 vuodessa yhteen prosenttiin entisestä.
Peltosirkku on Suomessa äärimmäisen uhanalainen.[2] Maailmanlaajuisesti laji kuitenkin luokitellaan elinvoimaiseksi.[1]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koirailla vatsa on vaalean ruosteenpunainen. Selässä on punaruskeita, valkeita ja mustia alueita. Päässä ja rinnassa vaaleankeltaiset kurkku ja viiksijuovat erottuvat selvästi. Silmän ympärillä on keltainen rengas. Naaraiden värit ovat hailakammat kuin koiraiden. Peltosirkun pituus on 16–17 senttimetriä ja paino 23–26 grammaa. Koiras on hieman kookkaampi.
Peltosirkun laulu on kaunis, lyhyt säe, jota koiras esittää tavallisesti tolpan päässä, sähkölangalla tai puun tai pensaan latvassa. Lentoääni on kuulas ”tsi-ly”, ja sitä voi kuulla elokuiselta yötaivaalta, sillä peltosirkku on yömuuttaja. Tavallinen ääni on myös ”blt”, joka on kuin veteen putoavasta pisarasta syntyvä ääni. Varoitusääni on itsepintaisen jankuttava kivitaskua muistuttava ”hji”.
Vanhoilla peltosirkuilla on täydellinen sulkasato heinä–elokuussa. Jotkut yksilöt keskeyttävät sulkasadon syysmuuton ajaksi, jolloin osa kyynärsulista voi jäädä vaihtumatta.
Vanhin suomalainen rengastettu peltosirkku on ollut 4 vuotta 7 kuukautta 14 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen on ollut norjalainen vähintään 5 vuoden 10 kuukauden ikäinen yksilö.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vielä 1980-luvun lopulla peltosirkkuja pesi Suomessa 150 000 – 200 000 paria, ja sitä esiintyi lähes kaikkialla Suomen eteläpuoliskolla.[3] 1990-luvun alussa kanta romahti, ja vuosina 1990–2020 peltosirkun kanta pieneni 99 prosenttia.[4] 2000-luvun alussa kanta oli enää noin 30 000 paria.[3] Vuoden 2024 arvioinnin mukaan Suomessa on jäljellä 890 – 2 000 pesivää paria.[5] Peltosirkku on Suomen nopeimmin taantunut lintu, ja sen arvioidaan saattavan kadota Suomesta parissakymmenessä vuodessa.[4]
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 9 400 | 25 000 | |
| 2013–2018 | 2 473 | 7 295 | 16 074 |
| 2019–2024 | 890 | 1 400 | 2 000 |
Vuoden 2020 kartoituksessa peltosirkkujen havaittiin esiintyvän Suomessa pääasiassa Pohjanmaalla (64 % kannasta), Lounais-Suomessa (22 %) ja eteläisessä Kaakkois-Suomessa (12 %). Peltosirkku esiintyykin Suomessa enää lähinnä keskeisimmillä viljelyalueilla. Pohjanmaan peltosirkut kuuluvat pohjoiseen laulutyyppiin, kun taas Lounais-Suomen ja eteläisen Kaakkois-Suomen peltosirkut kuuluvat eteläiseen laulutyyppiin, ja tämä osaltaan edistää populaatioiden eriytymistä. Myös eteläisten populaatioiden välillä uskotaan olevan äärimmäisen vähän geeninvaihtoa, koska poikaset palaavat 3–40 kilometrin päähän syntymäpaikastaan.[8]
Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 3,6–5,6 miljoonaa paria, joista noin puolet Venäjällä.[9] Esiintymisalue kattaa pääosan Euroopasta ja Aasian länsiosia Mongoliaan saakka. Suomalaiset peltosirkut talvehtivat ilmeisesti trooppisessa Afrikassa. Ne muuttavat Välimeren yli, ja niitä on pyydystetty ruoaksi valtavia määriä kaikissa rantavaltioissa ja saarilla. Peltosirkun vähenemisen syiden oletettiin pitkään olevan yksin Suomen rajojen ulkopuolella. Viime vuosien tutkimusten mukaan vähenemisen pääsyyt ovat mitä ilmeisimmin pesimäalueilla. Suomen peltosirkut eivät juuri muuta pyyntialueiden kautta, mutta lajin tutkimukset viittaavat poikastuoton vähenemiseen, jonka taustalla on tehomaatalous, erityisesti peltoalueiden elinympäristön yksipuolistuminen.[10]
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Peltosirkun arvo on 2 509 euroa.[11]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peltosirkku tarvitsee avoimia peltoaukeita ja näkyviä laulupaikkoja, kuten pientareilla tai peltosaarekkeissa kasvavia puita ja pensaita tai maatalousrakennuksia. Koiraat muodostavat löyhiä lauluryhmiä, jotka voivat houkutella muuttomatkalta saapuvia yksilöitä, mikä viittaa sosiaaliseen käyttäytymiseen reviireillä. Tutkimusten mukaan tällaiset ryhmät eivät yleensä palaudu alueille, joilta ne ovat kadonneet, ja laulupaikkojen katoaminen esimerkiksi salaojituksen tai raivausten vuoksi johtaa paikallisten populaatioiden häviämiseen. Lajin on havaittu suosivan keväällä kasvipeitteettömiä, lämpimiä mullospeltoja ruokailualueina, kun taas pesät rakennetaan useimmiten kesanto- tai muille pitkän kasvillisuuden pelloille. Monipuolinen viljelykasvillisuus on peltosirkun kannalta olennainen.[3]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peltosirkku pesii maassa heinikon kätkössä. Touko–kesäkuussa naaras munii 4–6 munaa, joiden haudontaan aikaa kuluu noin 11–12 päivää. Poikaset lähtevät lentokyvyttöminä pesästä vähän yli kymmenen päivän ikäisinä ja oppivat parin päivän päästä lentämään. Emot ruokkivat niitä noin kolmen viikon ikäisiksi asti.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peltosirkut syövät siemeniä, matoja, toukkia ja hyönteisiä.
Peltosirkku ruoanvalmistuksessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varsinkin Ranskassa peltosirkun syömistä pidetään gastronomisena nautintona – tosin sen pyydystäminen, ostaminen ja syöminen on laitonta. Määräyksiä kuitenkin rikotaan rutiininomaisesti.[12]
Vaikka Euroopan unioni kielsi peltosirkkujen metsästyksen vuonna 1979, Ranska kielsi sen vasta 20 vuotta myöhemmin.[13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 BirdLife International: Emberiza hortulana IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.2.2014. (englanniksi)
- 1 2 Uhanalaisuus Birdlife Suomi.
- 1 2 3 Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) (Peltosirkku Emberiza hortulana) Suomen III lintuatlas – Jari Valkama, Ville Vepsäläinen ja Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-JaaSamoin 4.0. Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 29.11.2025.
- 1 2 BirdLife Suomi | Peltosirkku – vuoden lintu 2020 birdlife.fi. Viitattu 24.6.2025. (englanniksi)
- 1 2 Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 29.11.2025.
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Emberiza hortulana) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2008–12. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 29.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Emberiza hortulana) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 29.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Piha, M. & Seimola, T.: Vuoden lintu 2020: Peltosirkku — esiintyminen, runsaus ja kannankehitys. Linnut-vuosikirja 2020, 2021. BirdLife Suomi.
- ↑ Emberiza hortulana (Ortolan Bunting) (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Teemu Lehtiniemi, Tero Toivanen ja Jan Södersved: Linnuston tila Suomessa (pdf) 2021. BirdLife Suomi ry. Viitattu 17.8.2024. (suomeksi)
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 29.11.2025.
- ↑ https://www.telegraph.co.uk/foodanddrink/foodanddrinknews/11101187/Ortolans-could-Frances-cruellest-food-be-back-on-the-menu.html
- ↑ Ortolans, Songbirds Enjoyed as French Delicacy, Are Being Eaten Into Extinction Smithsonian Magazine. Viitattu 24.8.2023. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ben Schott: Schottin sekalaiset ruoka ja juoma. Kustannusosakeyhtiö Nemo, 2004. ISBN 952-5180-73-5