Palokärki
| Palokärki | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Dryocopus martius (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||
| Levinneisyyskartta | ||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Palokärjen levinneisyys | ||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Palokärki Wikispeciesissä Palokärki Commonsissa |
Palokärki (Dryocopus martius) on iso peloton tikka, johon liittyy paljon kansanperinnettä: sanotaan, että kuolema vierailee talossa, jonka pihaan palokärki asettuu.[2]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palokärjen pituus on noin 45–50 senttiä, ja se painaa noin 300–400 grammaa. Palokärjen höyhenpeite on hiilenmusta. Koiraalla päälaki on punainen, naaraalla on punaista vain takaraivossa. Sysimustasta, variksenkokoisesta palokärjestä ei voi erehtyä. Sen lento on syväaaltoista, ja se ääntelee ahkerasti ja kuuluvasti ympäri vuoden.
Keväällä palokärki rummuttaa kauas kuuluvia sarjoja ja huutelee kiihkeästi ”kui-kui-kui…”. Lennossa se huutelee ”kry-kry-kry…” ja laskeutuessaan puuhun ”kliiie”. Pesäpoikasten ääni on kiivasta kimitystä.
Vanhin tavattu suomalainen rengastettu palokärki on ollut 13 vuotta 11 kuukautta ja 18 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin palokärki.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palokärjen esiintymisaluetta on lähes koko Eurooppa ja Aasia. Euroopan populaation kooksi arvioidaan 1,5–2,9 miljoonaa yksilöä. Suomessa sitä tavataan melkein kaikkialla, laji puuttuu vain aivan pohjoisimmasta Tunturi-Lapista. Parimäärä on 10 000–15 000. Nuoret yksilöt vaeltavat syksyisin vaihtelevassa määrin.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palokärki suosii vanhoja havumetsiä, mutta pesii myös varttuneissa talousmetsissä. Reviiri saattaa olla hyvin laaja, joskus useita neliökilometrejä. Kelvollisen reviirin vaatimuksena on hevos- ja kekomuurahaisten runsaus. Palokärki pesii puuhun hakkaamaansa koloon.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palokärki hakkaa ison pesäkolon, mutta pesii myös joskus vanhaan koloon. Pesä on useimmiten männyssä tai haavassa. Pesäkolo voi olla suurelle hakkuuaukolle jätetyssä ainoassa säästöhaavassa. Lintu munii huhtikuun lopussa 3–6 hohtavan valkeata munaa, joita emot hautovat 12–15 vuorokautta. Poikaset jättävät pesän noin 24–29 vuorokauden ikäisinä. Palokärjellä on vain yksi pesue vuodessa.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajin pääasiallista ravintoa ovat hyönteiset, joita palokärki etsii ennen kaikkea kuolleista puista. Palokärki kaivelee muurahaiskekoja ja syö sekä muurahaiset että toukat. Joskus se syö myös marjoja.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Järvinen, Antero: Maakuntalinnut. Otava 1995
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Dryocopus martius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Järvinen, Antero: Linnut liitävi sanoja. Romanttinen tietokirja suomalaisesta lintuperinteestä. Otava 1991 (Osio Kansanperinne)
