Siirry sisältöön

Suokukko

Wikipediasta
Suokukko
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Suomessa:

Äärimmäisen uhanalainen [2]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Sirrit Calidris
Laji: pugnax
Kaksiosainen nimi

Calidris pugnax
(Linnaeus, 1758)
Synonyymit
  • Philomachus pugnax
Alalajit
  • C. p. occidentalis
  • C. p. pugnax
Katso myös

  Suokukko Wikispeciesissä
  Suokukko Commonsissa
Suokukon munia.

Suokukko (Calidris pugnax, aiemmin Philomachus pugnax) on keskikokoinen kurppien heimoon kuuluva kahlaaja, joka herättää huomiota etenkin soidintanssillaan. Laji on Suomessa äärimmäisen uhanalainen.[2]

Aiemmin linnun suomenkielinen nimi on ollut myös suokulainen (Machetes Pugnax), jota käytetään edelleen meänkielessä.[3][4][5]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvin vaihteleva. Koiras ja naaras hyvin erikokoisia. Soidinasussa koiras harmaa tai ruskea mustalla ja valkoisella kuvioinnilla, kuviot vaihtelevat paljon. Kaulan ympärillä tuuhea kaulus, jonka väri vaihtelee mustasta ruskean kautta kokovalkoiseen. Naaras ja nuori ovat ruskeansävyisiä. Musta nappisilmä, suora nokka, selässä ja niskassa tummaa kuviointia. Tummalla siivellä heikko vaalea siipijuova, yläperän sivuilla räikeät valkoiset soikiot. Talvipukuiset linnut ovat harmaampia.

Koiraan pituus on 31–34 senttiä ja paino 168–242 grammaa. Naaraan pituus on 25–26 senttiä ja paino 85–126 grammaa.[6] Suokukko on vaitelias. Ainoat äänet ovat hiljaisia kurahduksia. Soidintanssikin on äänetön tapahtuma.

Vanhin suomalainen rengastettu suokukko on ollut 13 vuotta 10 kuukautta 18 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin suokukko.

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suokukko pesii Pohjois-Euroopassa ja Venäjällä. Se talvehtii Etelä- ja Länsi-Euroopassa, Afrikassa ja Intiassa. Talvehtimisalueillaan ne muodostavat jopa miljoonan yksilön parvia.

Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 513 000 – 1 380 000 paria, joista 89 prosenttia Venäjällä.[7] Venäjän Euroopan puoleisessa osassa arvioidaan pesivän 450 000 – 1 250 000 paria.[7] On arvioitu, että Euroopan kanta muodostaisi puolet koko maailman kannasta.[8]

Suokukko pesii koko Suomessa, mutta on Etelä-Suomessa hyvin vähälukuinen ja yleinen Pohjois-Suomen suoalueilla. Laji on luokiteltu Suomessa vuodesta 2015 alkaen äärimmäisen uhanalaiseksi.[9] Kannan arvioidaan pienentyneen Suomessa vuodesta 1980 vuoteen 2024 noin 92 prosentilla.[10][11] Vuosien 2019–2024 Suomen kannaksi arvioitiin 5 000–16 000 paria.[12]

Suokukon pesimäkannat Suomessa kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024[13][14]
RaportointikausiMinimiKeskimäärinMaksimi
2008–201210 000 15 000
2013–20189 15616 00824 144
2019–20245 00010 00016 000

Suokokko on muuttolintu, joka palaa Suomeen huhti–toukokuussa. Toukokuun alussa voi parhailla levähdyspaikoilla, kuten Mietoistenlahdella, tavata satojen yksilöiden parvia. Syysmuutto alkaa jo kesäkuussa koiraiden ja pesinnässään epäonnistuneiden naaraiden muutolla. Nuoret linnut muuttavat elo–syyskuussa.

Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Suokukon arvo on 2 848 euroa.[15]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suot ja kosteat niityt, missä ruoho on tarpeeksi lyhyttä.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesinnästä huolehtii yksin naaras. Pesä kätketään maahan ja siihen tehdään 4 munaa. Haudonta-aika on noin 3 viikkoa. Poikaset ovat pesäpakoisia, ja oppivat lentokykyisiksi 3 viikon iässä. Soidintanssissa urokset pörhistävät kaulassa olevan ”leijonanharjan”, nousevat pystyyn ja poseeraavat ja tanssivat erikoisissa asennoissa.

Ravinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suokukot syövät hyönteisiä ja matoja sekä muita selkärangattomia. Myös sammakot ja pikkukalat kuuluvat ruokavalioon. Niitä voi nähdä kyntöpellolla nyppimässä esillenousseita kastematoja.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ BirdLife International: Calidris pugnax IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.5.2014. (englanniksi)
  2. 1 2 Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 566. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 14.8.2021.
  3. ↑ Suokulainen, Tietosanakirja 9. Tietosanakirja-Osakeyhtiö 1917.
  4. ↑ Kirsti Aapala, Rakkaiden lintujen monet nimet (Kielikello 2/2004) kielikello.fi., Kielikello 2/2004
  5. ↑ suokulainen (Meänkielensanakirja.com) meankielensanakirja.com. Viitattu 16.10.2020.
  6. ↑ Suokukko Luontoportti.com. Viitattu 2.6.2014.
  7. 1 2 Calidris pugnax (Ruff) (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 19.9.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Calidris pugnax (Ruff) The IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2017. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. Viitattu 19.9.2024. (englanniksi)
  9. ↑ Suokukko – Calidris pugnax Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 19.9.2024.
  10. ↑ Suomen yhteenveto 2025 lintudirektiivin raportoinnista ja vertailu edelliseen 2019 raportointiin (pdf) Suomen ympäristökeskus (Syke). Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 16.11.2025.
  11. ↑ REPORTING FORMAT AS REFERRED TO IN ARTICLE 12 OF DIRECTIVE 2009/147/EC (BIRDS DIRECTIVE) Reference portal for reporting under Article 12 of the Birds Directive. Euroopan ympäristökeskus.
  12. ↑ Lehikoinen, A., Mikkola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset. Linnut-vuosikirja 2024, 2025, s. 16—25. BirdLife Suomi Ry.
  13. ↑ Population status and trends at the EU and Member State levels Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 16.11.2025.
  14. ↑ Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 16.11.2025.
  15. ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 16.11.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Saurola, Pertti 1977: Suokukon muutosta rengaslöytöjemme valossa. – Lintumies 1.1977 s. 14–22. LYL.
  • Suokukko Lintukuva-verkkopalvelu.
  • ITIS: Philomachus pugnax (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suokukko&oldid=23798825”