Siirry sisältöön

Kultarinta

Wikipediasta
Kultarinta
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Suomessa:

Elinvoimainen [2]
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kerttuset Acrocephalidae
Suku: Kultarinnat Hippolais
Laji: icterina
Kaksiosainen nimi

Hippolais icterina
(Veillot, 1817)
Katso myös

  Kultarinta Wikispeciesissä
  Kultarinta Commonsissa
Ääninäytteet
90sek.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Kultarinta (Hippolais icterina) on kerttusten heimoon kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 13,5 cm, siipien kärkiväli 20,5–24 cm ja paino keskimäärin noin 13 g. Kultarinta on keskikokoinen kerttu, jonka höyhenpuvussa silmiinpistävä on vaalean sitruunan­keltainen alapuoli, oliviinvihreä selkä ja siivellä selvästi erottuva, tertiaalien reunoista muodostuva vaaleankeltainen paneeli. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Syyspukuisen vanhan linnun keltainen väri on haalistunut ja nuorilla linnuilla keltaista on vain vähän. Laulu on monipuolista ja kiihkeää lehvästöstä kuuluvaa lavertelua, jossa on runsaasti matkintoja. Ääni on tunnusomainen nopea ”dsädsäfii”.

Vanhoilla kultarinnoilla on täydellinen sulkasato talvehtimis­alueella, jossa se sulkii lopputalvella ennen kuin lähtee muutolle pohjoiseen. Myös nuoret linnut sulkivat täydellisesti talvella, joten keväällä ikäluokkia ei pysty erottamaan.[3]

Vanhin suomalainen rengastettu kultarinta on ollut 4 vuotta 11 kuukautta 9 päivää vanha.[4] Euroopan vanhin on ollut saksalainen, vähintään 10 vuotta 10 kuukautta vanha yksilö.[5]

Esiintyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultarinnan esiintymisalue ulottuu Euroopan länsiosasta itään päin kapenevana kiilana hieman Venäjän aasianpuoleiselle osalle. Euroopassa eteläraja kulkee linjaa Ranskan pohjoisosa – Sveitsi–Slovenia–Romania–Ukraina. Luoteessa se esiintyy Norjassa aina Tromssan korkeudelle saakka mutta ei pesi Isossa-Britanniassa.[6]

Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 2,4–4,2 miljoonaa paria, joista 45 prosenttia Venäjän Euroopan puoleisella alueella.[7]

Euroopan pesimäkanta muodostaa noin 85 prosenttia lajin koko maailman populaatiosta.[8] Kultarinnan kanta on elinvoimainen.[8]

Suomen pesimäkannaksi arvioitiin vuosina 2019–24 keskimäärin 31 000 paria (26 000 – 35 000 paria).[9] Suomen-kannan on arvioitu kasvaneen vuodesta 1980 vuoteen 2024 noin neljänneksen.[10][11]

Kultarinnan Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024[12][13][9]
RaportointikausiMinimiKeskimäärinMaksimi
2008–201210 000 20 000
2013–201816 95528 75641 059
2019–202426 00031 00035 000

Viron pesimäkannaksi on arvioitu 150 000 – 200 000 paria ja Ruotsin 51 000 – 67 000 paria.[7]

Syysmuutto on heinä-elokuussa ja suuntautuu päiväntasaajan eteläpuoliseen Afrikkaan, josta kultarinnat palaavat touko-kesäkuussa.

Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Kultarinnan arvo on 102 euroa.[14]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultarinta elää korkeapuustoisissa lehdoissa, kartanoilla ja lehtipuu­valtaisissa sekametsissä rannoilla, pellonreunoissa ja joenvarsilla.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultarinnan munia.

Korsista, juurista, sammalista ja kasvikuiduista rakennettu pesämalja on usein korkealla lehtipuun oksanhangassa, joskus pensaassa, tavallisimmin 1–4 metrin korkeudella. Munia on 4–6, tavallisesti 5. Muna painaa 1,76 g. Naaras hautoo 13–15 vrk. Emot ruokkivat poikasia 21–27 vrk (pesässä 13–14 vrk).[6]

Ravinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultarinnan ravintoa ovat hyönteiset, toukat, hämähäkit ja muut pienet selkärangattomat.[6] Toisinaan se kelpuuttaa ravinnokseen myös marjoja ja siemeniä.[15]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ BirdLife International: Hippolais icterina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.12.2013. (englanniksi)
  2. ↑ Jari Valkama: Kultarinta – Hippolais icterina Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. ↑ Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut - sukupuolen ja iän määritys. - Lintutieto. Jyväskylä.
  4. ↑ Rengastajatoimikunta 2007: Rengastajan vuosikirja 2006. - Rengastustoimisto. Helsinki.
  5. ↑ EURING euring.org.
  6. 1 2 3 Cramp, Stanley (toim.) 1992: The Birds of the Western Palearctic. Vol. VI Warblers. - Oxford University Press. Hong Kong.
  7. 1 2 Icterine Warbler Hippolais icterina (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
  8. 1 2 Icterine Warbler Hippolais icterina (Population) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. ”In Europe, the total population size is estimated at 4,720,000-8,430,000 mature individuals (BirdLife International 2021). Europe comprises around 85% of the species' global range, so a preliminary estimate of the global population size is 5,500,000-9,900,000 mature individuals.” Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
  9. 1 2 Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 21.11.2025.
  10. ↑ Suomen yhteenveto 2025 lintudirektiivin raportoinnista ja vertailu edelliseen 2019 raportointiin (pdf) Suomen ympäristökeskus (Syke). Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 10.11.2025.
  11. ↑ REPORTING FORMAT AS REFERRED TO IN ARTICLE 12 OF DIRECTIVE 2009/147/EC (BIRDS DIRECTIVE) Reference portal for reporting under Article 12 of the Birds Directive. Euroopan ympäristökeskus.
  12. ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Hippolais icterina) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2008–12. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 21.11.2025. (englanniksi)
  13. ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Hippolais icterina) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 21.11.2025. (englanniksi)
  14. ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 10.11.2025.
  15. ↑ Felix, Jiří & Hísek, Květoslav: Koko perheen suuri lintukirja, s. 244. Suomentanut Nuuja, Ismo & Palokangas, Risto. Kirjalito, 1997. ISBN 951-28-1683-0

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kultarinta&oldid=24157271”