Kultarinta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kultarinta
Hippolais icterina2.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kertut Sylviidae
Suku: Kultarinnat Hippolais
Laji: icterina
Kaksiosainen nimi
Hippolais icterina
(Veillot, 1817)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kultarinta Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kultarinta Commonsissa

Kultarinta (Hippolais icterina) on kerttujen heimoon kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 13,5 cm, siipien kärkiväli 20,5–24 cm ja paino keskimäärin noin 13 g. Kultarinta on keskikokoinen kerttu, jonka höyhenpuvussa silmiinpistävä on vaalean sitruunankeltainen alapuoli, oliviinvihreä selkä ja siivellä selvästi erottuva, tertiaalien reunoista muodostuva vaaleankeltainen paneeli. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Syyspukuisen vanhan linnun keltainen väri on haalistunut ja nuorilla linnuilla keltaista on vain vähän. Laulu on monipuolista ja kiihkeää lehvästöstä kuuluvaa lavertelua, jossa on runsaasti matkintoja. Ääni on tunnusomainen nopea "dsädsäfii".

Vanhoilla kultarinnoilla on täydellinen sulkasato talvehtimisalueella, jossa se sulkii lopputalvella ennen kuin lähtee muutolle pohjoiseen. Myös nuoret linnut sulkivat täydellisesti talvella, joten keväällä ikäluokkia ei pysty erottamaan.[2]

Vanhin suomalainen rengastettu kultarinta on ollut 4 vuotta 11 kuukautta 9 päivää vanha.[3] Euroopan vanhin on ollut saksalainen, vähintään 10 vuotta 10 kuukautta vanha yksilö.[4]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultarinnan esiintymisalue ulottuu Euroopan länsiosasta itään päin kapenevana kiilana hieman Venäjän aasianpuoleiselle osalle. Euroopassa eteläraja kulkee linjaa Ranskan pohjoisosa-Sveitsi-Slovenia-Romania-Ukraina. Luoteessa se esiintyy Norjassa aina Tromssan korkeudelle saakka mutta ei pesi Isossa-Britanniassa.[5]

Etelä- ja Keski-Suomessa pesii noin 15 000–25 000 paria ja Suomen kanta on jonkin verran runsastunut viime vuosikymmeninä. Syysmuutto on heinä-elokuussa ja suuntautuu päiväntasaajan eteläpuoliseen Afrikkaan, josta kultarinnat palaavat touko-kesäkuussa.

Kultarinnan esiintymisalueen laajuus on 1–10 miljoonaa neliökilometriä, Euroopassa elää 6,9–14 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[6]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeapuustoisissa lehdoissa, kartanoilla ja lehtipuuvaltaisissa sekametsissä rannoilla, pellonreunoissa ja joenvarsilla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korsista, juurista, sammalista ja kasvikuiduista rakennettu pesämalja on usein korkealla lehtipuun oksanhangassa, joskus pensaassa, tavallisimmin 1-4 metrin korkeudella. Munia on 4-6, tavallisesti 5. Muna painaa 1,76 g. Naaras hautoo 13-15 vrk. Emot ruokkivat poikasia 21-27 vrk (pesässä 13-14 vrk).[5]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyönteiset, toukat, hämähäkit ja muut pienet selkärangattomat.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Hippolais icterina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 20.12.2013. (englanniksi)
  2. Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut - sukupuolen ja iän määritys. - Lintutieto. Jyväskylä.
  3. Rengastajatoimikunta 2007: Rengastajan vuosikirja 2006. - Rengastustoimisto. Helsinki.
  4. EURING
  5. a b c Cramp, Stanley (toim.) 1992: The Birds of the Western Palearctic. Vol. VI Warblers. - Oxford University Press. Hong Kong.
  6. IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 18.11.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]