Tämä on lupaava artikkeli.

Mellakka Kauhajoella 1658

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mellakka Kauhajoella 1658
Päivämäärä:

syksy 1658[1]

Paikka:

Kauhajoki

Lopputulos:

Rakuunakapteeni Timi ja luutnantti Nandelstad hakattiin huonoon kuntoon.

Osapuolet

Kauhajokisia miehiä

Rakuunakapteeni Arvid Mikonpoika Timi, luutnantti Nandelstad

Vahvuudet

noin 20

Kauhajoella käytiin vuonna 1658 mellakka, jossa noin 20 kauhajokista miestä otti yhteen rakuunakapteeni Arvid Mikonpoika Timin ja luutnantti Nandelstadin kanssa.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1600-luvun puolivälin tienoilla Ruotsin armeijaan otettiin väkeä väenotoilla. Väenottotilaisuuksista oli muodostunut vihattuja tapahtumia, ja armeijaan jo otetut pyrkivät toisinaan pakenemaan. Samoin vielä armeijaan ottamattomat miehet pyrkivät pakoilemaan. Kauhajoella olikin runsaasti hyviä pakopaikkoja, kuten Hämeenmetsä, joka sijaitsi lähellä Satakunnan rajaa. Pakoilijoiden kiinniottaminen ei ilmeisesti kiinnostanut paikallisia viranomaisia. Viranomaisilla ei myöskään ollut voimia tällaiseen.[1]

Passittomia irtolaisia ja sotilaskarkureita pidättämään perustettiin 1630-luvulla Karviaan Kyrön skanssi -niminen varuskunta.[1] Anders Jönsson tuli vuonna 1656 Kyrön skanssin komentajaksi[1] ja samana vuonna[2] komentajan paikan otti rakuunakapteeni[3] Arvid Mikonpoika Timi.[1] Timi komensi 43 miestä sekä kahdeksaa pohjoissatakuntalaisiin pitäjiin sijoitettua miestä.[1]

Kauhajoella Kyrön skanssista ja sen värväreistä ei pahemmin välitetty. Paikalliset talonpojat suojelivat työvoiman turvaamiseksi karkureita.[1]

Mellakka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyn 1658 aikana Suomen kenraalikuvernöörinä toiminut Kustaa Horn lähetti rakuunakapteeni Timin joukkoineen vangitsemaan Kauhajoella ja Hämeenmetsän suojissa piileskeleviä sotilaskarkureita. Samalla matkalla oli tarkoitus saada värvättyä lisää sotilaita. Värväyksessä onnistuttiinkin. Tieto Timin tulosta tavoitti Kauhajoen ja noin 20 miehen joukko lähti Timiä vastaan virasta erotetun papin, Sigfridus Nicolain johdolla. Muut lähtijät olivat enimmäkseen kauhajokisia talonpoikia. Joukko saapui Satakunnan rajalle kolmea[3] vuorokautta ennen kuin Timi joukkoineen saapui.[1]

Timi joukkoineen asettui Kauhajoen puolelle saavuttuaan lepäämään tupaan.[1][3] Tällöin talonpojat Sigfridus Nicolain johtamina hyökkäsivät Timin kimppuun.[1][4] Timi ja luutnantti Nandelstad pahoinpideltiin niin huonoon kuntoon, ”etteivät koskaan saaneet entistä terveyttään takaisin.”[5] Kahakassa Timin värväämät rakuunat pakenivat.[4][5][4] Myös mellakan aloittaneista talonpojista osa yritti karkuun.[4]

Yrjö Tuomaanpojan onnistui mellakassa rikkoa rakuunakapteeni Timin miekka ja pistooli.[4] Timi käräjöikin niitä vuosien kuluttua takaisin.[4][3]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mellakkaa puitiin käräjillä moneen kertaan vuoteen 1665. Ilmajoen kihlakunnanoikeuden ja Turun hovioikeuden päätöksillä mellakkaan pääsyyllisinä olleet saivat kuolemanrangaistuksen. Kuolemaan tuomittiin kapinapäällikkö Sigfridus Nicolai, Lauri Tuomaanpoika Pukkila, Juho Teofiiluksenpoika, Pentti Brasieren, Matti Tajanu l. Taijanen, Jaakko Niilonpoika Filppula, Heikki Tuomaanpoika Filppula ja Yrjö Tuomaanpoika. Kuitenkin kuningas Kaarle XI armahti tuomitut[5] ja määräsi heille 100–200 hopeatalarin sakkorangaistukset. Armahdetut määrättiin armeijan palvelukseen.[4]

Muut mellakoitsijat, Antti Yrjönpoika Keturi, Sipi Antinpoika, Sakari Tuomaanpoika, Sipi Simonpoika, Klemetti Heikinpoika Heikkilä, Aukusti Hannunpoika Ikkelä, Matti Pertinpoika Kyyny, Pertti Sipinpoika Yrjänäinen, Simo Matinpoika ja Erkki Yrjönpoika Kokko, selvisivät kukin 50 hopeatalarin sakkorangaistuksella. Myös heidät määrättiin armeijaan. Tuomitut lisäksi tuomittiin maksamaan Timille ja Nandelstadille yhteisvastuullisesti kipurahoja 200 hopeatalaria. Sakot oli mahdollista maksaa myös kujanjuoksulla.[4]

Vielä 1660-luvun lopullakin osalla sakkorangaistuksen saaneilla oli maksuja rästissä, mikä kertoo sakkojen olleen raskas rasite. Toisin kuin oli ollut tarkoitus, kukaan tuomituista ei joutunutkaan armeijaan. Ainoastaan Jaakko Niilonpoika Filppulan oli palkattava sotilas.[4]

Jaakko Niilonpoika Filppula valittiin pian sakoista selvittyään lautamieheksi, mikä kertoo sen, ettei Kauhajoella mellakoitsijoita pidetty suurina rikollisina.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Luukko, Armas: Etelä-Pohjanmaan historia III. : Nuijasodasta isoonvihaan. Vaasa: Etelä-Pohjanmaan Historiatoimikunta, 1945 (näköispainos 1987).
  • Ruismäki, Liisa: Kauhajoen historia: esihistoriasta vuoteen 1918. Jyväskylä: Kauhajoen kunta ja seurakunta, 1987. ISBN 951-99888-2-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Ruismäki 1987, s. 254
  2. Kunnan palvelut - Vapaa-ajan palvelut - Museotoimi Karvian kunta. Viitattu 2.7.2010.
  3. a b c d Luukko s. 427
  4. a b c d e f g h i j Ruismäki 1987, s. 255
  5. a b c Luukko s. 428