Helmipöllö
| Helmipöllö | |
|---|---|
_-_Flickr_-_gilgit2.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Pöllölinnut Strigiformes |
| Heimo: | Pöllöt Strigidae |
| Suku: | Helmipöllöt Aegolius |
| Laji: | funereus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aegolius funereus |
|
 Helmipöllön levinneisyys. |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helmipöllön pituus on 22–27 cm. Selkäpuoli on ruskea ja valkotäpläinen. Rintapuolelta se on vaalea ja rinnassa on epäselvärajaisesti ruskeita laikkuja. Pää on iso, silmät ovat keskikokoiset ja keltaiset. Nuoret linnut ovat suurimmaksi osaksi ruskeita, mutta naamassa niillä on vaihtelevasti valkoista.[3] Täysikasvuisen linnun paino on noin 120–200 grammaa. Helmipöllön lentotapa on suora ja voimakas.
Vanhin suomalainen rengastettu helmipöllö on ollut 14 vuotta, 11 kuukautta ja 8 päivää vanha.[4] Se on samalla Euroopan vanhin helmipöllö.[5]
Ääntely
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helmipöllön soidinääni on pehmeä puputus. Äänensävyssä ja tempossa on yksilöllistä vaihtelua. Kutsuääni on lyhyt naukaisu, joka muistuttaa oravan maiskautusta. Poikaset kerjäävät lyhyellä sihahtavalla äänellä.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajia tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa havumetsävyöhykkeellä. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 94 600 – 236 000 paria, joista 48 prosenttia Venäjän Euroopan puoleisilla alueilla ja 22 prosenttia Ruotsissa.[6] Helmipöllön maailman kanta on noin nelinkertainen Euroopan kantaan verrattuna.[7] Lajin kanta on vakaa, ja laji luokitellaan elinvoimaiseksi.[1]
Helmipöllö pesii koko Suomessa tunturialueita lukuun ottamatta.[8] Vuosina 2019–2024 Suomen pesimäkannaksi arvioitiin keskimäärin 2 500 paria.[9] Helmipöllö on luokiteltu Suomessa vuodesta 2010 lähtien silmälläpidettäväksi lajiksi, kun se aiemmin oli elinvoimainen.[10] Lajin Suomen-kanta on pienentynyt vuodesta 1980 vuoteen 2024 noin 70 prosenttia.[11]
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 1 400 | 8 800 | |
| 2013–2018 | 1 865 | 2 923 | 4 181 |
| 2019–2024 | 1 300 | 2 500 | 3 500 |
Helmipöllö on vaelluslintu, joka syys–lokakuussa voi vaeltaa satojen kilometrien matkoja, joskus jopa yli tuhannen kilometrin matkoja. Vanhat koiraat ovat kuitenkin paikkalintuja.
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Helmipöllön arvo on 1 220 euroa.[14]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helmipöllö pesii kaikenlaisissa metsissä, kunhan tarjolla on pesäkolo ja ravintoa. Luonnonkoloista suosiossa ovat palokärjen kolot. Helmipöllö pesii myös pöntöissä. Hyvä paikka pöntölle on pellon tai hakkuuaukean laita. Pönttö kannattaa ripustaa kuuseen, 2–5 metrin korkeuteen.
Helmipöllön kanta vaihtelee myyräkannan mukana kolmen-neljän vuoden sykleissä. Huonoina vuosina aikuisiksi selviytyneiden poikasten määrä on pienempi kuin hyvinä.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helmipöllö pesii puunkoloissa tai pöntöissä. Pesiä on löydetty myös rakennuksista. Laji munii aikaisin maaliskuusta alkaen ja yleensä 3–6 munaa. Hyvinä myyrävuosina jopa 9 munaa on tavattu. Hautomisaika on noin 27 vuorokautta ja vain naaras hautoo. Poikaset lähtevät pesästä 3–4 viikon ikäisinä.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useimpien pöllöjen tapaan myös helmipöllö käyttää ravintonaan pikkunisäkkäitä, hiiriä, myyriä ja päästäisiä. Sen ravintoon kuuluu myös pikkulintuja ja sammakoita.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 BirdLife International: Aegolius funereus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Uhanalaisuus (Birdlife Suomi) birdlife.fi. Birdlife Suomi
- 1 2 Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 22.6.2021.
- ↑ Longevity list European Union for Bird Ringing. Arkistoitu 2.4.2023. Viitattu 22.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Boreal Owl Aegolius funereus (pdf) (Population. Population in detail. Supplementary information.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 26.1.2026. (englanniksi)
- ↑ Boreal Owl Aegolius funereus (Population. Population in detail.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. ”The European population is estimated at 94,600-236,000 pairs, which equates to 189,000-471,000 mature individuals (BirdLife International in prep.). Europe forms approximately 26% of the global range, so a very preliminary estimate of the global population size is 730,000-1,810,000 mature individuals, although further validation of this estimate is needed.” Viitattu 26.1.2026. (englanniksi)
- ↑ Valkama, Jari; Vepsäläinen, Ville; Lehikoinen, Aleksi: Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) (Helmipöllö Aegolius funereus) Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 26.1.2026.
- 1 2 Lehikoinen, Aleksi ym.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 26.1.2026.
- ↑ Aegolius funereus (Yleiskuvaus) Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 26.1.2026.
- ↑ Suomen yhteenveto 2025 lintudirektiivin raportoinnista ja vertailu edelliseen 2019 raportointiin (pdf) (Helmipöllö Aegolius funereus) Suomen ympäristökeskus (Syke). Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 26.1.2026.
REPORTING FORMAT AS REFERRED TO IN ARTICLE 12 OF DIRECTIVE 2009/147/EC (BIRDS DIRECTIVE) Reference portal for reporting under Article 12 of the Birds Directive. Euroopan ympäristökeskus. - ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2008–2012. Country: Finland (Aegolius funereus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 26.1.2026. (englanniksi)
- ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2013–2018. Country: Finland (Aegolius funereus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 26.1.2026. (englanniksi)
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 26.1.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Korpimäki, Erkki; Hakkarainen, Harri 2012: The Boreal Owl : Ecology, Behaviour And Conservation Of A Forest-dwelling Predator. Cambridge University Press (englanniksi)
- Hölsä, Ismo & Leino, Teemu 1976: Kaksi helmipöllön Aegolius funereus myöhäistä pesintää. – Lintumies 2.1976 s. 57. SLY.
- Järvinen, Olli & Ylimaunu, Juha 1982: Pohojalaasten helmipöllöjen ekologiaa. – Lintumies 4.1982 s. 180–184. LYL.
- Lehtoranta, Jouni, Jukka & Hannu 1981: Helmipöllön (Aegolius funereus) pesintä asuinrakennuksessa. – Lintumies 2.1981 s. 82. LYL.
- Mikkola, Heimo 1974: Helmipöllön Aegolius funereus myöhäinen pesintä. – Lintumies 1.1974 s. 31. SLY.
- Saurola, Pertti 1979: Helmipöllön syysvaellukset. – Lintumies 3.1979 s. 104–110. LYL.
- Sykkö, Matti & Vikström, Sten 1987: Helmipöllön vaelluskäyttäytymisestä. – Lintumies 6.1987 s. 232–237. LYL.
- Helmipöllö Lintukuva-verkkopalvelu.
- LuontoPortti: Helmipöllö (Aegolius funereus)
- ITIS: Aegolius funereus (englanniksi)
- Helmipöllö – vanhojen metsien häviämisen uhri Turun yliopisto. 1.11.2012.