Jänkäsirriäinen
| Jänkäsirriäinen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Kurpat Scolopacidae |
| Suku: | Calidris Koch, 1816 |
| Laji: | falcinellus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Calidris falcinellus |
|
_Verbreitungskarte.png) |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Jänkäsirriäinen (Calidris falcinellus) on rantalintu, joka kuuluu kurppien heimoon. Jänkäsirriäisen aiempi suku Limicola on Birdlifen uusimmassa taksonomisessa luettelossa poistettu ja se kuuluukin nykyään sukuun Calidris.[3] Lajin nimesi Erik Pontoppidan vuonna 1763.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jänkäsirriäinen muistuttaa muodoltaan ja käyttäytymiseltään sirrejä, varsinkin nuorta suosirriä,[4] mutta sen päänkuviot ovat kurppamaisen voimakkaat. Nokka on kärjestä alaspäin kaareutuva, selkäpuoli harmaanruskea. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Pituus on 16–17 cm, siipien kärkiväli 33–35 cm ja paino 30–65 g.
Vanhin suomalainen rengastettu jänkäsirriäinen on ollut 3 vuotta, 10 kuukautta ja 2 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen vähintään 6 vuoden ja 10 kuukauden ikäinen yksilö.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jänkäsirriäinen on selkälokin ohella maailman suomalaisin lintu. Suomessa pesii runsas kolmannes maailman koko kannasta.[5] Sen nimialalaji falcinellus pesii vain Fennoskandiassa, Lapissa ja Kuolan niemimaalla, alalaji sibirica lisäksi monin paikoin Siperian pohjoisosissa. Vuosina 2019–2024 Suomen pesimäkannaksi arvioitiin keskimäärin 17 000 paria.[6]
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 25 000 | 35 000 | |
| 2013–2018 | 14 090 | 18 234 | 25 272 |
| 2019–2024 | 2 500 | 17 000 | 32 000 |
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Jänkäsirriäisen arvo on 1 085 euroa.[9]
Jänkäsirriäinen on muuttolintu ja talvehtii Itä-Afrikassa, Aasiassa ja Australiassa (sibirica).
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jänkäsirriäinen pesii vetisillä jängillä ja taigan märimmillä soilla. Muuttomatkalla ja talvehtimisalueilla se viihtyy muta- ja lyhytkortisilla rannoilla sekä kosteikoilla. Vaikeakulkuisten olinpaikkojensa takia jänkäsirriäisen elintavat tunnetaan melko huonosti.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jänkäsirriäiskoiras rakentaa maahan ruohoston kätköihin 2–3 pesää, joista naaras valitsee mieleisensä ja munii neljä tai joskus kolme munaa. Haudonta-aika on kolme viikkoa ja kummatkin puolisot osallistuvat haudontaan. Poikaset ovat pesäpakoisia ja etsivät itse ruokansa. Molemmat emot huolehtivat niistä, mutta naaras jättää hoidon koiraalle poikasten ollessa puolikasvuisia.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hyönteiset ja muut selkärangattomat pikkueläimet, muutolla nilviäiset, äyriäiset ja siemenet.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- von Haartman, L.; Hildén, O.; Linkola, P.; Suomalainen, P. & Tenovuo, R. 1967: Pohjolan linnut värikuvin. - Otava. Helsinki.
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Calidris falcinellus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-2. 2024. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 566. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 14.8.2021.
- ↑ Birdlife Data Zone www.birdlife.org. Arkistoitu 24.9.2014. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ Jänkäsirriäinen 2010. LuontoPortti. Viitattu 28.3.2010.
- ↑ Jukka Hintikka: Jänkäsirriäisestä maailmanlaajuisesti uhanalainen – karikukosta ja suosirristä silmälläpidettäviä BirdLife-lehti 1/2025. BirdLife Suomi. Viitattu 22.1.2025.
- 1 2 Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 19.11.2025.
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Limicola falcinellus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2008–12. European Environment Agency. Viitattu 19.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Calidris falcinellus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 19.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 19.11.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jänkäsirriäinen Lintukuva-verkkopalvelu.
- Hildén, Olavi 1965: Vesipääsky ja jänkäsirriäinen keväällä 1965. - Lintumies 2.1965 s. 30-31. SLY.
- Marjakangas, Arto 1980: Jänkäsirriäinen Limicola falcinellus pesivänä Nivalassa. - Lintumies 2.1980 s. 88. LYL.
- ITIS: Limicola falcinellus (englanniksi)