Luettelo Suomen ulkopuolella sijaitsevista kaupungeista, joilla on suomenkielinen nimi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä on luettelo Suomen valtion nykyisten rajojen ulkopuolella sijaitsevista tai sijainneista kaupungeista, joilla on vakiintunut tai aiemmin käytössä ollut suomenkielinen nimi.

Suomenkielisiksi nimiksi katsotaan tässä kaikki nimet, joitten suomenkielisissä teksteissä esiintyvä kirjoitusasu tai ääntämys poikkeaa selvästi kaupungin omakielisistä nimityksistä. Esimerkkejä:

  • Geneve ei ensi silmäyksellä näytä suomelta, mutta se lausutaan [geneve] eikä siis missään tapauksessa ole paikkakunnan omaa kieltä ranskaa. Ranskaksi nimi on Genève [ʒənɛv], saksaksi Genf, italiaksi Ginevra [dʒiˈneːvra] ja retoromaaniksi Genevra. Jos suomessa käytettäisiin kirjoitusasua Genève ja ääntämys olisi jotakin muotojen [ʃøneːv] ja [ʒənɛv] väliltä, ei nimi kuuluisi tähän.
  • Äärimmäisenä rajatapauksena voidaan pitää nimeä Leipzig. Kaupunki sijaitsee Saksassa, ja kirjoitusasu on suomessa täysin saksan mukainen. Vakiintunut ääntämisasu sen sijaan on (kielenhuoltajienkin mukaan) [leiptsig] – ei [laiptsih] tai [laɪ̯pt͡sɪç], kuten olisi asian laita, jos kyseessä olisi tavallinen, suomessa sitaattilainana esiintyvä saksankielinen nimi.
  • Nizzan kaupunki on jo vuodesta 1860 sijainnut Ranskassa, ja sen ranskankielinen nimi on Nice, mutta suomen kieleen on vakiintunut paikkakunnan italiankielinen nimi. (Nizzan kuuluminen tähän listaan olisi kyseenalaista, jos italian kielellä olisi Nizzan seudulla nykyään edes puolivirallinen asema tai huomattava osa kaupungin väestöstä puhuisi italiaa äidinkielenään. Näin ei nähtävästi ole.)

Vieraista kirjoitusjärjestelmistä (esimerkiksi kyrilliset aakkoset ja kiinalaiset sanamerkit) tämänhetkisen vallitsevan käytännön mukaan mekaanisesti suomeen latinaistetut nimet, kuten Leningrad, Nagasaki ja Qingdao, eivät kuulu tähän. Sen sijaan mukaan kuuluvat vallitsevaa käytäntöä aiemmin vakiintuneet ja siitä poikkeavat, edelleen yleisessä käytössä olevat nimet, kuten Peking ja Tokio.


Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kerkko Hakulinen ja Sirkka Paikkala: Pariisista Papukaijannokkaan: Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet. Kotimaisten kielten keskuksen julkaisuja 172. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7.