Tämä on lupaava artikkeli.

Ero sivun ”Egypti” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 64: Rivi 64:
=== Muinainen Egypti ===
=== Muinainen Egypti ===
{{pääartikkeli| [[Muinainen Egypti]]}}
{{pääartikkeli| [[Muinainen Egypti]]}}
[[Niili]]n vuosittaisten tulvien säännöllisyys ja rikkaus yhdessä aavikoiden aiheuttaman eristyneisyyden kanssa vaikuttivat suotuisasti maailman suurimpiin lukeutuvan sivilisaation kehitykseen. Yhdistyneen Egyptin kuningaskunnan perusti noin 3200 vuotta ennen ajanlaskun alkua kuningas [[Narmer]], joka todennäköisesti on sama kuin myöhempien historioitsijoiden mainitsema [[Menes]].<ref>[http://countrystudies.us/egypt/5.htm Ancient Egypt] Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990.</ref> Sen jälkeen sarja dynastioita hallitsi maata seuraavan kolmen vuosituhannen ajan. Muinaisen Egyptin hallitsijoita nimitetään [[faarao]]iksi. Välillä valtakunta tosin hajosi muutamia kertoja, mutta yhdistyi jälleen, ja sen vuoksi muinaisen Egyptin historia jaetaan [[Vanha valtakunta|vanhan]], [[Keskimmäinen valtakunta|keskimmäisen]], [[Uusi valtakunta|uuden]] ja [[Egyptin myöhäiskausi|myöhäisen]] valtakunnan aikakausiin ja niitä erottaviin välikausiin.<ref>[http://countrystudies.us/egypt/6.htm The Old Kingdom, Middle Kingdom, and Second Intermediate Period, 2686 to 1552 B.C.] Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990.</ref>
[[Niili]]n vuosittaisten tulvien säännöllisyys ja rikkaus yhdessä aavikoiden aiheuttaman eristyneisyyden kanssa vaikuttivat suotuisasti maailman suurimpiin lukeutuvan sivilisaation kehitykseen. Yhdistyneen Egyptin kuningaskunnan perusti noin 3200 vuotta ennen ajanlaskun alkua kuningas [[Narmer]], joka todennäköisesti on sama kuin myöhempien historioitsijoiden mainitsema [[Menes]].<ref>[http://countrystudies.us/egypt/5.htm Ancient Egypt] Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990.</ref> Sen jälkeen sarja dynastioita hallitsi maata seuraavan kolmen vuosituhannen ajan. Muinaisen Egyptin hallitsijoita nimitetään [[faarao]]iksi. Välillä valtakunta tosin hajosi muutamia kertoja, mutta yhdistyi jälleen, ja sen vuoksi muinaisen Egyptin historia jaetaan [[Vanha valtakunta|du,idt,itf,if,fif,ivanhan]], [[Keskimmäinen valtakunta|keskimmäisen]], [[Uusi valtakunta|uuden]] ja [[Egyptin myöhäiskausi|myöhäisen]] valtakunnan aikakausiin ja niitä erottaviin välikausiin.<ref>[http://countrystudies.us/egypt/6.htm The Old Kingdom, Middle Kingdom, and Second Intermediate Period, 2686 to 1552 B.C.] Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990.</ref>


Vuonna 525 eaa. Egyptin viimeinen kotimainen, [[Egyptin 26. dynastia|26. dynastia]] menetti valtansa, koska [[Persia]]n kuningas [[Kambyses II]] valloitti maan. Persialaiset rakensivat Suezin kanavan esiasteen yhdistäen Välimeren ja Punaisenmeren toisiinsa. Egypti oli eräitä lyhyitä välivaiheita lukuun ottamatta Persian alaisuudessa, kunnes [[Makedonia]]n [[Aleksanteri Suuri]] valloitti maan. Hänen jälkeensä maata hallitsi makedonialaissyntyinen [[Ptolemaiosten hallitsijasuku]], kunnes [[Rooman valtakunta|roomalaiset]] valloittivat maan vuonna 30 eaa. Rooman valtakunnan hajottua maa joutui [[Bysantin valtakunta|Bysantille]], ja samoihin aikoihin [[kristinusko]] tuli maassa vallitsevaksi uskonnoksi noin kolmen vuosisadan ajaksi.<ref>[http://countrystudies.us/egypt/14.htm Egypt under Rome and Byzantium, 30 B.C.-A.D. 640] Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990.</ref>
Vuonna 525 eaa. Egyptin viimeinen kotimainen, [[Egyptin 26. dynastia|26. dynastia]] menetti valtansa, koska [[Persia]]n kuningas [[Kambyses II]] valloitti maan. Persialaiset rakensivat Suezin kanavan esiasteen yhdistäen Välimeren ja Punaisenmeren toisiinsa. Egypti oli eräitä lyhyitä välivaiheita lukuun ottamatta Persian alaisuudessa, kunnes [[Makedonia]]n [[Aleksanteri Suuri]] valloitti maan. Hänen jälkeensä maata hallitsi makedonialaissyntyinen [[Ptolemaiosten hallitsijasuku]], kunnes [[Rooman valtakunta|roomalaiset]] valloittivat maan vuonna 30 eaa. Rooman valtakunnan hajottua maa joutui [[Bysantin valtakunta|Bysantille]], ja samoihin aikoihin [[kristinusko]] tuli maassa vallitsevaksi uskonnoksi noin kolmen vuosisadan ajaksi.<ref>[http://countrystudies.us/egypt/14.htm Egypt under Rome and Byzantium, 30 B.C.-A.D. 640] Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990.</ref>

Versio 13. toukokuuta 2014 kello 13.52

Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Egypti on myös muinaisessa Egyptissä puhuttu afroaasialainen kieli.
Egyptin arabitasavalta
جمهورية مصر العربية
(Jumhūriyyat Mişr al-`Arabiyyah)
Egyptin lippu Egyptin vaakuna
lippu vaakuna

Egyptin sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Varapresidentti
Pääministeri		 Adly Mansour (väliaikainen)
Mohamed ElBaradei (väliaikainen)
Hazem el-Beblawi (väliaikainen)
Pääkaupunki Kairo (7 438 376 as.)
Muita kaupunkeja Aleksandria (3 693 412 as.), Giza (2 541 837 as.), Luxor, Assuan, Tanta, Qena, Suez, Port Said
Pinta-ala
– yhteensä 1 001 450[1] (sijalla 30)
– josta sisävesiä 0,6 %
Väkiluku (2012) 83 688 164[1] (sijalla 15)
– väestötiheys 77
– väestönkasvu 1,997[1] (2010)
Viralliset kielet arabian kieli
Valuutta Egyptin punta (EGP)
BKT (2009)
– yhteensä 468,7 miljardia USD PPP[1]  (sijalla 27)
– per asukas 5 900 USD
HDI (2019) 0,707[2] (sijalla 116)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 13,7[1]
– teollisuus 37,6[1]
– palvelut 48,7[1]
Aikavyöhyke UTC+2
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Yhdistyneestä kuningaskunnasta
28. helmikuuta 1922
Lyhenne EG, EGY
– ajoneuvot: ET
– lentokoneet: SU
Kansainvälinen
suuntanumero		 +20
Tunnuslause ei ole
Kansallislaulu ”Biladi, Biladi, Biladi”

Egypti (arab. مصر‎, Miṣr, Egyptin arabiaksi Máṣr, ar-Gumhuriyat_Misr_al-Arabiyah.ogg kuuntele (ohje)) eli Egyptin arabitasavalta (arab. جمهورية مصر العربية‎, Jumhūriyyat Miṣr al-`Arabiyyah, Egyptin virallinen nimi oli vuosina 1958-1971 Yhdistynyt arabitasavalta[3] ) on Pohjois-Afrikassa sijaitseva valtio. Sen naapurimaita ovat Israel koillisessa, Libya lännessä ja Sudan etelässä. Pohjoisessa Egypti rajautuu Välimereen ja idässä Punaiseenmereen. Egyptin pinta-ala on noin 1 001 450 neliökilometriä.

Egypti on asukasluvultaan maailman viidenneksitoista suurin valtio ja arabimaiden suurin. Suuri enemmistö maan 78,8 miljoonasta asukkaasta elää Niilin rannoilla, sillä sinne on keskittynyt Egyptin kaikki maanviljelykelpoinen maa-alue. Suuret osat Egyptiä ovat Saharan autiomaata ja harvaan asuttuja. Noin puolet egyptiläisistä asuu nykyään kaupungeissa, kuten koko Lähi-idän ja Afrikan suurimmassa kaupungissa Kairossa, sekä Aleksandriassa.

Egypti on erityisen tunnettu muinaisesta korkeakulttuuristaan ja maailman tärkeimpiin ja vanhimpiin lukeutuvista muistomerkeistään, kuten Gizan pyramidista, Karnakin temppelistä, Kuninkaiden laaksosta ja Gizan sfinksistä. Nykyään Egyptiä pidetään yhtenä arabimaailman ja Lähi-idän tärkeimmistä kulttuurin ja politiikan keskuksista. Egypti oli pitkään autoritäärinen, presidenttijohtoinen tasavalta,[4] kunnes valta helmikuussa 2011 siirtyi kansannousun jälkeen toistaiseksi armeijalle ja tammikuun 2012 parlamenttivaaleissa voittajiksi nousivat islamistit.

Nimi

kmmt
niwt

Miṣr, virallinen arabiankielinen nimi Egyptille, on semiittistä alkuperää ja vastaa suoraan heprean kielen sanaa מִצְרַיִם (Mitzráyim), joka tarkoittaa ”kahta salmea” ja mahdollisesti ”valtiota” tai ”maata”.[5] Miṣr merkitsee myös arabiassa maata tai valtiota. Egyptin muinainen nimi kemet eli ”musta maa” tulee Niilin tulvien tuomasta hedelmällisestä mustasta maasta erotuksena autiomaan ”punaisesta maasta” (deshret). Tämä nimi muuttui myöhemmin muotoon keme koptin kielessä. Suomalainen nimi ”Egypti” on tullut latinan sanasta Aegyptus, joka taas vuorostaan on kreikan sanasta Αίγυπτος (Aiguptos). Tämä sana voi olla peräisin muinaisen Egyptin kielen fraasista ḥwt-k3-ptḥ (”Hwt ka Ptah”), joka tarkoittaa ”Ptahin Kan (sielun osan) kotia”, nimeä Ptah-jumalan temppelille Memfisissä.[6]

Historia

Pääartikkeli: Egyptin historia
Gizan pyramidit ovat Egyptin suosituimpia nähtävyyksiä.

Muinainen Egypti

Pääartikkeli: Muinainen Egypti

Niilin vuosittaisten tulvien säännöllisyys ja rikkaus yhdessä aavikoiden aiheuttaman eristyneisyyden kanssa vaikuttivat suotuisasti maailman suurimpiin lukeutuvan sivilisaation kehitykseen. Yhdistyneen Egyptin kuningaskunnan perusti noin 3200 vuotta ennen ajanlaskun alkua kuningas Narmer, joka todennäköisesti on sama kuin myöhempien historioitsijoiden mainitsema Menes.[7] Sen jälkeen sarja dynastioita hallitsi maata seuraavan kolmen vuosituhannen ajan. Muinaisen Egyptin hallitsijoita nimitetään faaraoiksi. Välillä valtakunta tosin hajosi muutamia kertoja, mutta yhdistyi jälleen, ja sen vuoksi muinaisen Egyptin historia jaetaan du,idt,itf,if,fif,ivanhan, keskimmäisen, uuden ja myöhäisen valtakunnan aikakausiin ja niitä erottaviin välikausiin.[8]

Vuonna 525 eaa. Egyptin viimeinen kotimainen, 26. dynastia menetti valtansa, koska Persian kuningas Kambyses II valloitti maan. Persialaiset rakensivat Suezin kanavan esiasteen yhdistäen Välimeren ja Punaisenmeren toisiinsa. Egypti oli eräitä lyhyitä välivaiheita lukuun ottamatta Persian alaisuudessa, kunnes Makedonian Aleksanteri Suuri valloitti maan. Hänen jälkeensä maata hallitsi makedonialaissyntyinen Ptolemaiosten hallitsijasuku, kunnes roomalaiset valloittivat maan vuonna 30 eaa. Rooman valtakunnan hajottua maa joutui Bysantille, ja samoihin aikoihin kristinusko tuli maassa vallitsevaksi uskonnoksi noin kolmen vuosisadan ajaksi.[9]

Islamilainen aika

Islaminuskoiset arabit toivat Egyptiin uskontonsa ja kielensä 600-luvulla, ja asteittain egyptiläiset omaksuivat molemmat. Kalifaatin nimittämät muslimihallitsijat hallitsivat Egyptin aluetta seuraavat kuusi vuosisataa. Mamelukkien sotilasluokka otti vallan käsiinsä vuonna 1250 ja hallitsi Egyptiä autonomisena valtiona vielä senkin jälkeen, kun maa vuonna 1517 joutui Osmanien valtakunnan alaisuuteen.[10]

Mamelukit puolustivat maataan vielä, kun Napoleon vuonna 1798 hyökkäsi Egyptiin. Napoleon kuitenkin vetäytyi Egyptistä, koska britit samaan aikaan uhkasivat ryhtyä Horatio Nelsonin johdolla Välimerellä merisotaan Ranskan laivastoa vastaan.[11]

Vuodesta 1867 lähtien Egyptiä hallitsivat osmanien alaisina varakuninkaina kediivit. Suezin kanavan valmistuttua vuonna 1869 Egyptistä tuli tärkeä maailman liikenteen solmukohta, mutta toisaalta maa velkaantui pahoin. Suojellakseen sijoituksiaan Yhdistynyt kuningaskunta otti Egyptin hallintoonsa vuonna 1882, vaikka nimellinen valta säilyikin osmaneilla vuoteen 1914 asti.[12] Vuonna 1922 Egypti virallisesti itsenäistyi, mutta Britannialla oli maassa huomattava vaikutusvalta vielä sen jälkeen, koska sillä oli sotilastukikohtia Suezin kanavan varrella, jota se yhä piti hallinnassaan. Egyptin parlamentti laati vuonna 1923 uuden perustuslain suositun Saad Zaghlulin johdolla. Vuosina 1924–1936 maassa oli lyhytaikainen, mutta menestyksekäs yritys muotoilla Egyptin hallintoa eurooppalaisen mallin mukaan. Britit kuitenkin pitivät tietyn määrän valtaa hallussaan, mikä johti hallituksen jatkuvaan epätasapainoon.[13] Toiseen maailmansotaan Egypti osallistui liittoutuneiden puolella.[14]

Egyptin pääkaupunki Kairo on Afrikan ja Lähi-idän suurin kaupunki.

Tasavalta

Vuonna 1952 sotilaallinen vallankaappaus pakotti kuningas Farukin, perustuslaillisen monarkin, eroamaan poikansa Ahmed Fuad II:n hyväksi. Lopulta Egyptin tasavalta julistettiin syntyneeksi 18. kesäkuuta 1953, ja sen ensimmäisenä presidenttinä toimi kenraali Muhammad Nagib. Kun vuoden 1952 vallankaappauksen pääarkkitehti Gamal Abdel Nasser pakotti myös Nagibin eroamaan vuonna 1954, Nasser nousi maan presidentiksi ja kansallisti Suezin kanavan, mikä johti vuoden 1956 Suezin kriisiin. Nasser nousi sodasta arabisankarina, ja nasserismi sai laajaa vaikutusvaltaa alueella, vaikka aiemmin arabinationalismiin usein välinpitämättömästi suhtautuneiden egyptiläisten keskuudessa se saikin aikaan hyvin erityyppisiä reaktioita.[15]

Vuonna 1958 Nasser solmi Egyptin ja Syyrian välille unionin, joka tunnetaan Yhdistyneenä arabitasavaltana. Tämäkin yritys sai vastaansa ristiriitaisia reaktioita, ja unioni hajosi jo vuonna 1961. Egyptin virallisena nimenä oli kuitenkin Yhdistynyt arabitasavalta vielä sen jälkeenkin, vuoteen 1971 saakka, vaikka monet egyptiläiset eivät pitäneet valtionsa tuhansia vuosia käytössä olleen nimen yhtäkkisestä vaihtumisesta. Kolme vuotta vuoden 1967 kuuden päivän sodan jälkeen, jossa Egypti oli menettänyt Siinain niemimaan Israelille, Nasser kuoli, ja häntä seurasi varapresidentti Anwar Sadat. Sadat vaihtoi Egyptin puolta kylmässä sodassa Neuvostoliitolta Yhdysvalloille, karkottaen maasta neuvostoliittolaiset neuvonantajat vuonna 1972. Hän myös käynnisti taloudelliset Intifah-uudistukset murskaten samalla väkivaltaisesti sekä uskonnollisen että maallistuneen opposition.[16] Myös Egyptin nimi palautettiin viralliseen käyttöön.[17]

Vuonna 1973 Egypti aloitti yhdessä Syyrian kanssa yllätyshyökkäyksen Israelia vastaan käynnistäen jom kippur -sodan, joka sotilaallisen voiton puutteesta huolimatta oli suurelta osin poliittinen menestys. Sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto sekaantuivat tapahtumiin, ja Egyptin ja Israelin välille julistettiin tulitauko.[18] Vuonna 1979 Sadat teki rauhan Israelin kanssa vastineeksi Siinaista, mikä sai arabimaissa aikaan valtavasti kiistoja ja johti Egyptin karkotukseen Arabiliitosta (maa otettiin takaisin vuonna 1989). Sadatin murhasi vuonna 1981 uskonnollinen fundamentalisti, jolloin presidentiksi nousi varapresidentti Hosni Mubarak, Neuvostoliiton sotilasakatemioissa koulutettu kenraali.[19]

Mubarakin aika

Mubarakin aikana valta keskittyi lähes kokonaan presidentille, joka valittiin 24 vuotta yhden ehdokkaan vaaleissa viimeisiin vaaleihin saakka. Viimeiset presidentinvaalit, joissa Mubarak valittiin uudelleen eli viidennelle peräkkäiselle kaudelleen, pidettiin syyskuussa 2005.[1]

Helmikuussa 2005 Mubarak ilmoitti yllättäen televisiolähetyksessä määränneensä maansa presidentinvaalijärjestelmän uudistettavaksi, avaten tien uusille ehdokkaille seuraavissa vaaleissa.[20] Mubarak sai äänistä 88,6 prosenttia, Ayman Nour 7,6 prosenttia, ja Noman Gomaa 2,9 prosenttia.[1]

Hallituksen puuttumisesta äänten väärentämisen ja huijauksen kautta vaalitulokseen esitettiin 2005 vaalien jälkeen arvostelua. Lisäksi vaalien aikana tulivat näkyville Mubarakin kannattajien väkivalta opposition mielenosoittajia kohtaan sekä poliisin aiheuttamat julmuudet. Monet egyptiläiset olivatkin epäileviä vaalien roolia ja demokratisoitumisen onnistumista kohtaan. Vain hyvin pieni osa äänioikeutetuista kävi äänestämässä vuoden 2005 vaaleissa. Sanomalehdet ottivat kuitenkin yhä enemmän vapauksia arvostellessaan presidenttiä, ja vuoden 2010 parlamenttivaalit, joissa islamistipuolueet kuten kielletty muslimiveljeskunta saivat runsaasti paikkoja, osoittivat tilanteen olevan muuttumassa.

Mielenosoittajia 25. tammikuuta 2011.

Tunisian vallankumouksen jälkeen islamilaisen Pohjois-Afrikan arabikuohunta levisi myös Egyptiin tammikuussa 2011. Mielenosoituksia ruokkivat Egyptin vallanpitäjien itsevaltaiset otteet sekä korruptio kuin myös laaja työttömyys.[21] Terveysministeriön mukaan mielenosoituksissa kuoli 365 ihmistä ja 5 000 loukkaantui.[22] Mielenosoitukset johtivat ensin 31. tammikuuta uuden hallituksen muodostamiseen Ahmad Shafiqin johdolla ja sitten Hosni Mubarakin eroon virastaan 10. helmikuuta 2011 ja vallan siirtymiseen armeijalle.[23][24]

Mubarakin jälkeen

Mubarakin syrjäyttämisen jälkeen maata johtamaan nousi sotilasjuntta. Se koostui entisistä kenraaleista ja sitä johti entinen pitkäaikainen puolustusministeri Muhammad Hussein Tantawi. Myös Shafiqin hallitus joutui eroamaan ja 7. maaliskuuta uusi muodostettiin pääministeri Essam Sharafin johdolla.[23] 7. joulukuuta 2011 Tawanin valtuuttamana Kamal Ganzouri muodosti seuraavan hätätilahallituksen,[25] jonka johdolla parlamenttivaalit saatiin menestyksellä päätökseen.

Mubarak, jonka terveydentila on horjuva, tuotiin lähimpien miestensä kanssa oikeuteen elokuun 2011 alussa. Heitä syytetään miljoonakavalluksista ja yli 800 mielenosoittajan surmasta.[26]

Tammikuussa 2012 loppuneissa kolmivaiheisissa parlamenttivaaleissa valtaan nousivat islamistit Muslimiveljeskunnan Vapaus- ja oikeuspuolueen ja äärikonservatiivisen Al-Nour-puolueen edustamina.[27] Presidentinvaalien ensimmäinen kierros järjestettiin 23.-24. toukokuuta 2012.[28] 16.–17. kesäkuuta järjestettiin vaalien toinen kierros, jolla olivat vastakkain islamisti Mohammed Mursi ja kansannousun syrjäyttämän hallinnon aikainen pääministeri Ahmed Shafik.[29]

Muslimiveljeskunta järjesti kansanäänestyksen uudesta perustuslaista joulukuussa 2012. Oppositio ja jotkin ihmisoikeusjärjestöt kyseenalaistivat äänestyksen rikkomusten vuoksi.[30]

Heinäkuun 3. päivänä 2013 armeija kaappasi vallan vaaleilla valitulta presidentti Mursilta.[31] Muslimiveljeskunta jatkoi katumielenosoituksia ja vaati Mursin palauttamista valtaan. Heinäkuun 14. päivänä sotilashallituksen joukot ryhtyivät tyhjentämään aukioita mielenosoittajista. Arviolta satoja sai surmansa. Levottomuudet ovat levinneet Kairosta muihinkin kaupunkeihin.[32] Varapresidentti Mohamed ElBaradei erosi tehtävästään verenvuodatuksen takia.[33][34]

Politiikka

Sisäpolitiikka

Egypti on ollut tasavalta 18. kesäkuuta 1953 lähtien. Perustuslakia vuodelta 1971 on uusittu 1980, 2005 ja 2007. Perustuslain mukaan Egyptissä on kaksikamarinen parlamentti. Ylimmällä neuvostossa (264-jäseninen Majlis al-Shura) on lähinnä neuvoa antava rooli, alahuoneessa (518-jäseninen Majlis al-Sha'b) on 64 paikan kiintiö naisille. Vuoden 2010 vaaleissa Mubarakin puolue NDP sai edelleen murskaenemmistön, mutta helmikuussa 2011 vallankumous hajotti parlamentin.[1] Tammikuussa 2012 uudelleen järjestyneeseen parlamenttiin Vapaus- ja oikeuspuolue sai 47% paikoista ja Al Nour 24%. Vallankumousta johtaneet liberaalit olivat huolestuneita islamistien selvästä voitosta, mutta Muslimiveljeskunta on ilmoittanut, ettei se pyri pakottamaan egyptiläisiä noudattamaan omia näkemyksiään.[27][35]

Ulkopolitiikka

Anwar Sadat ja Ronald Reagan vuonna 1981

Arabiliiton vakituinen päämaja sijaitsee Kairossa. Liiton pääsihteeri on perinteisesti ollut egyptiläinen, ja toukokuusta 2011 alkaen virassa toimii Egyptin Nabil Elaraby, ja ennen häntä entinen ulkoministeri Amr Moussa.[36] Arabiliitto sulki Egyptin lyhyeksi aikaa ulkopuolelleen protestoidakseen maan rauhansopimusta Israelin kanssa vuonna 1978, mutta Egypti palasi jäseneksi vuonna 1989.[37]

Egypti oli ensimmäinen arabimaa, joka solmi Israelin valtioon diplomaattisuhteet. Tämä tapahtui maiden allekirjoitettua Egyptin-Israelin rauhansopimuksen Camp Davidin neuvottelujen tuloksena vuonna 1978. Egyptillä on ollut merkittävä vaikutus muihin arabimaihin, ja se on toiminut usein välittäjänä näiden välisissä kiistoissa sekä Israelin-Palestiinan konfliktissa. Monet arabimaat luottavat yhä Egyptin rooliin jälkimmäisessä, vaikka sen vaikutus onkin ollut rajoitettua. Diplomaattiset suhteet naapurimaahan Sudaniin ovat olleet kireät kiistellyn Hala'ibin alueen vuoksi.

Entinen Egyptin pääministeri Boutros Boutros-Ghali toimi Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerinä vuosina 1991–1996.[38] Egyptiläinen Mohamed ElBaradei taas toimii IAEA:n johtajana ja sai yhdessä järjestön kanssa Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2005.[39]

Armeija

Egyptin asevoimat ovat ehkäpä Afrikan vahvimmat, ja Lähi-idän toiseksi suurimmat. Egyptin asevoimilla on myös enemmän käytännön taistelukokemusta kuin monilla muilla alueen armeijoilla. Armeija on yhteensä noin 450 000 hengen vahvuinen. Asevelvollisuus on 18-vuotiaille egyptiläisille miehille pakollinen, mutta päätoimiset opiskelijat saavat lykkäystä 28. ikävuoteen asti. Palveluksen kesto on 12-36 kuukautta, ja sen jälkeen ollaan yhdeksän vuoden ajan reservissä valmiina kertausharjoituksiin.[40]

Egyptillä ja Yhdysvalloilla on runsaasti sotilaallista yhteistyötä, ja Egypti on osallistunut säännöllisesti sotaharjoituksiin Yhdysvaltojen ja maan muiden eurooppalaisten ja arabiliittolaisten kanssa. Egypti osallistuu myös säännöllisesti Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvatehtäviin, viime aikoina Itä-Timoriin, Sierra Leoneen ja Liberiaan.[20]

Alueellinen jako

Egyptin kartta
Pääartikkeli: Egyptin kuvernoraatit

Egypti on jaettu 26:een kuvernöörin hallintoalueeseen (muhāfazāh). Luxorin kaupunki lasketaan omaksi hallintoalueekseen, mutta siitäkin tulee pian 27. kuvernementti. Kuvernööreillä on suurehko valta omien alueidensa kehittämiseen.

Maantiede

Egyptiläistä maaseutua Kairosta etelään

Egypti rajautuu lännessä Libyaan, etelässä Sudaniin ja koillisessa Israeliin sekä Gazan kaistaan.[1] Egyptin tärkeä rooli geopolitiikassa juontuu sen strategisesta asemasta: kahdella mantereella sijaitsevana maana sillä on hallussaan Afrikan ja Aasian välinen Suezin kannas, jonka vuorostaan lävistää Välimeren Punaisenmeren kautta Intian valtamereen yhdistävä Suezin kanava.[41]

Egyptin tärkeimpiä kaupunkeja ovat Aleksandria (yksi antiikin suurista kaupungeista), Assuan, Asyut, Kairo (maan moderni pääkaupunki), El-Mahalla El-Kubra, Giza (tunnettu pyramideistaan), Hurghada, Luxor, Kom Ombo, Port Safaga, Port Said, Sharm el-Sheikh, Shubra-El-Khema, Suez, Zagazig ja Al-Minya. Maata halkoo etelästä pohjoiseen maailman pisin joki Niili, jonka molemmilla puolilla levittäytyy lähes asumaton aavikko. Egyptiin kuuluu osia Saharan ja Libyan aavikoista.[42] Tärkeitä keitaita ovat Bahariyan keidas, Dakhlehin keidas, Farafran keidas, Khargan keidas ja Siwan keidas.[43]

Ilmasto

Egyptin ilmasto on maailman kuumimpia ja aurinkoisimpia. Aavikko peittää maan kokonaan lukuun ottamatta 80 kilometriä leveää kaistaletta Välimeren rannikolla, jossa sataa talvella. Sielläkin sademäärä jää 100–200 millimetriin vuodessa, mikä ei riitä maanviljelykselle. Muualla Kairon eteläpuolella sataa 20–50 millimetriä vuodessa, ja maan keski- ja eteläosissa menee monin paikoin vuosia sateiden välillä.[44] Kuukausien keskilämpötilat vaihtelevat pohjoisrannikolla noin 14-30 °C välillä. Aavikolla saattaa olla kesällä 7 °C yöllä ja 40 °C päivällä kesällä, ja talvella yöllä 0 °C ja päivällä 18 °C[45]. Etelästä Niilin suistoon puhaltava kuuma khamsin-tuuli voi nostaa keväällä aavikon lämpötilan 38 C:n yli. Välimeri viilentää rannikkokaistaletta. Kairossakin saattaa joskus olla talvella pari astetta yöpakaksta. Lunta saattaa joinain vuosina esiintyä Siinain vuorilla ja pohjoisen kaupungeissa, ja kuuraa keski-Egyptissä asti.

Luonto ja luonnonsuojelu

Egyptissä on useita erilaisia elinympäristöjä, ja niinpä sen eläimistöön kuuluu sekä aavikon että ruohikon, jokien ja merien lajeja. harvinaisimpiin eläinlajeihin kuuluvat manaatit sekä jyrsijöitä syövät aavikon käärmeet.[46]

Valtio on perustanut 1980-luvulta alkaen suojelualueita, joita on jo yli kaksikymmentä. Vanhin niistä on sukeltajien tuntema Ras Mohamedin luonnonsuojelualue Siinain niemimaan eteläkärjessä. Tuhannen kalalajin ja kahdensadan korallilajin lisäksi siellä tavataan mangrovepuita ja harvinaisia lintuja kuten kalasääskiä. Pyhän Katariinan luonnonsuojelualue puolestaan kattaa Etelä-Siinain keskiosien rikkonaisia vuorimaisemia. Siellä elää monia matelijoita ja harvinaisia nisäkkäitä. Egyptin mannerosan suojelualueisiin kuuluvat Kivettyneen metsän suojelualue erikoisine dyyneineen sekä Ashtum el Gamilin luonnonsuojelualue deltan itäosassa, joka tunnetaan rehevästä Välimeren kasvillisuudesta ja monipuolisesta linnustosta.[47]

Talous

Egyptin talous tukeutuu pääasiassa maatalouteen, matkailuun ja ulkomailla työskentelevien kotiin lähettämiin rahoihin.[48] Egyptiläisiä siirtotyöläisiä on ollut etenkin suurissa öljymaissa kuten Saudi-Arabiassa, Yhdistyneissä Arabiemiraateissa, Kuwaitissa ja Libyassa sekä Yhdysvalloissa. Vuonna 2010 Maailmanpankki arvioi heidän lähettämiensä palkkojen yhteissummaksi 7,6 miljardia Yhdysvaltain dollaria.[49][50]

Vuonna 2010 maatalous toi 13,5 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllisti 32 prosenttia työvoimasta.[1] Maanviljely keskittyy Niilin laaksoon, vaikka kunninanhimoisissa projekteissa on yritetty ottaa erämaata viljelykäyttöön. Lämpimän ilmaston takia vuodessa saadaan useita satoja. Tärkeimmät viljelykasvit ovat puuvilla, riisi, vehnä, maissi, sokeri, sipuli ja pavut. Aiemmin Niilin vuosittaiset tulvat toivat sen rannoille ravitsevaa lietettä, mutta Assuanin padon valmistuminen vuonna 1971 ja siitä syntynyt Nasserjärvi pidättävät nyt tulvan ja lietteen, ja maatalous on kokenut rajun rakennemuutoksen.[20]

Matkailu on tuonut 11 prosenttia bruttokansantuotteesta. Sen merkitys on vielä suurempi paikallisesti alueilla joilla ei ole muita tulonlähteitä. Esimerkiksi Sharm el-Sheikhissä käy vuosittain neljä miljoonaa turistia. Levottomuudet ovat vähentäneet matkailijoiden määrää.[51]

Öljyn ja kaasun vienti kattavat noin 11 prosenttia bruttokansantuotteesta. Myös Suezin kanavan kautta kulkeva liikenne on tärkeä tulonlähde. Liikenne kanavalla väheni vuoden 2008 laman aikana, mutta samaan aikaan noussut öljyn hinta kompensoi tulonmenetyksiä.[20]

Kairon liikenteen vilinää.

Luonnonvarat

Egyptin merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, maakaasu, rautamalmi, fosfaatti ja mangaani. Merkittävimmät vientituotteet ovat öljy ja öljytuotteet sekä puuvilla ja hedelmät.[20]

Liikenne

Egyptissä on 86 lentopaikkaa, joista 15:lla on yli kolmen kilometrin kiitotie.[1] Suuria ovat Kairon kansainvälinen lentoasema, Luxorin kansainvälinen lentoasema ja Hurghadan kansainvälinen lentoasema.

Egyptian National Railways hallitsee yli viidentuhannen kilometrin rautatieverkkoa.[1] Satamakaupunkeja vuorostaan ovat Ayn Sukhnah, Alexandria, Damietta, El Dekheila, Port Said, Sidi Kurayr ja Suez.[1]

Väestö

Pääartikkeli: Egyptin väestö
Egyptiläisiä naisia

Egypti on Afrikan toiseksi suurin valtio 82 miljoonalla asukkaallaan. Lähes koko väestö on keskittynyt Niilin rannoille (erityisesti Aleksandrian ja Kairon ympärille), Niilin suiston alueelle ja Suezin kanavalle. Noin 90 prosenttia väestöstä on islaminuskoista ja suurin osa lopuista on kristittyjä (pääasiassa kopteja).[1]

Egyptin väestö on erittäin homogeenista: vuoden 2006 väestönlaskennassa 99,6 prosenttia oli egyptiläisiä.[1] Etnisiä vähemmistöjä ovat pieni määrä beduiiniarabeja itäisellä ja läntisellä aavikolla sekä Siinain niemimaalla, berberiä puhuvat siwit Siwan keitaalla sekä muinaiset nubialaiset yhdyskunnat Niilin varrella Egyptin eteläisimmässä osassa. Egyptissä asuu myös noin 90 000 pakolaista ja turvapaikanhakijaa. Ryhmä koostuu pääasiassa palestiinalaisista (joita oli 50 000 vuonna 2002) ja sudanilaisista pakolaisista.[52] Aikoinaan elinvoimainen urbaani Egyptin juutalaisyhteisö on käytännössä hävinnyt maastamuuton takia.[53]

Urbaani kulttuuri on Egyptissä voimakasta; vuonna 2010 43 prosenttia väestöstä asui kaupungeissa.[1] Myös perinteisest kylät ovat saamassa kaupunkimaisia piirteitä. Kairo ja etenkin sitä ympäröivät slummialueet kasvavat jatkuvasti. Kaupunkilaiset asuvat usemmiten vuokratuissa kerrostaloasunnoissa, ja vuokrasääntelyllä on pitkät perinteet.[53]

Egyptin terveysministeriön tekemän tutkimuksen mukaan egyptiläisistä 62 prosenttia on ylipainoisia ja 17 prosentilla on diabetes.[54]

Uskonnot

Egyptiläiset ovat pääasiassa islaminuskoisia, noin 85 prosenttia väestöstä, ja suurin osa heistä on sunneja. Kristityt edustavat noin viittätoista prosenttia väkiluvusta, ja heistä suurin osa (9–18 prosenttia[55][56] väestöstä) on kopteja – jäljelle jäävään prosenttiin[57] kuuluu muun muassa katolisia, kreikkalaisortodokseja, syyrialaisortodokseja ja armenialaisortodokseja, jotka asuvat pääasiassa Aleksandriassa ja Kairossa. Maassa on myös pieni, arviolta noin 300 hengen suuruinen juutalaisyhteisö. Perustuslain mukaan islam on Egyptin valtionuskonto, mutta perustuslaki takaa myös uskonnonvapauden. Käytännössä maan oikeusjärjestelmä tunnustaa kolme Abrahamilaista uskontoa: islamin, kristinuskon ja juutalaisuuden.[57]

Egyptissä on myös ateisteja ja agnostikkoja, mutta heidän määränsä on käytännössä tuntematon, sillä näiden näkökulmien avoin edistäminen saattaa johtaa oikeustoimiin. Vuonna 2000 avoimen ateistinen egyptiläinen kirjailija, joka puhui paikallisen ateistien asioita ajavan järjestön perustamisen puolesta, haastettiin oikeuteen Islamin ja sen profeetan loukkaamisesta neljässä kirjassaan.[58]

Egyptissä on kaksi merkittävää uskonnollista instituutiota. Al-Azharin yliopisto on vanhin islamilainen korkeakoulu (perustettu noin vuonna 970).[59] Egyptissä on myös vahva kristitty perintö Aleksandrian patriarkan johtaman koptilaisen kirkon kautta. Vuonna 1992 koptilaisella kirkolla oli Egyptissä yli 9 miljoonaa jäsentä, ja ulkomailla noin 1,2 miljoonaa.[60]

Kulttuuri

Egyptin kulttuurilla on viisituhatvuotinen historia. Muinainen Egypti oli maailman vanhimpien sivilisaatioiden joukossa ja tuhansien vuosien ajan maassa pysyi yllä monimutkainen ja yllättävän vakaa kulttuuri, joka on vaikuttanut myöhempiin sivilisaatioihin Euroopassa, Lähi-Idässä ja Afrikassa. Faaraoiden kauden jälkeen Egypti on itse joutunut ensin hellenismin, sitten kristinuskon ja myöhemmin arabikulttuurin ja islamin vaikutuksen kohteeksi.[53]

Kieli

Muinainen egyptin kieli, joka muodosti oman haaransa afroaasialaisten kielten kielikunnassa, oli yksi maailman ensimmäisistä kirjoitetuista kielistä ja tunnetaan erityisesti muistomerkeissä ja papyruksissa säilyneistä hieroglyfeistä. Vanhimmat kirjainmerkit ovat ajalta yli 3200 vuotta eaa.[61] Roomalais­aikana egyptin kielestä kehittyi koptin kieli, jota alettiin kirjoittaa kreikka­laisilla aakkosilla. Se on yhä käytössä Egyptin koptilaisen kirkon kielenä, mutta ei enää puhe­kielenä.[62]

Arabian kieli tuli Egyptiin muslimivalloituksen myötä 600-luvulla ja Egyptin arabiasta on sittemmin tullut maan nykyinen puhekieli. Sellaisena se syrjäytti koptin kielen vähitellen, lopullisesti kuitenkin vasta 1600-luvulla.[62] Kirjoitetun ja puhutun kielen välillä on suuria eroja, ja puhutussa kielessä alueellisia murre-eroja. Television ja radion myötä Kairon murre leviää koko maahan ja muuallekin arabiankieliseen maailmaan.[53]

Egyptiin kuuluvassa osassa Nubiaa asuu noin miljoona nilo­saharalaisiin kieliin kuuluvien dongolan ja nobiinin kielen puhujaa. Nämä kielet ovat toisilleen läheistä sukua, ja ne luetaan joskus saman kielen murteiksi.[63] Maassa on myös satojatuhansia indo-arjalaisen, romanille sukua olevan doman kielen puhujaa.[64]

Kirjallisuus

Pääartikkeli: Egyptin kirjallisuus

Egyptin laaja ja rikas kirjallisuus muodostaa tärkeän alueen niin maan kuin koko arabimaailmankin kulttuurielämässä. Egyptiläiset kirjailijat ja runoilijat olivat ensimmäisiä modernilla tyylillä arabiaksi kirjoittaneita, ja heidän kehittämiään muotoja on imitoitu laajalti. Egyptiläinen romaanikirjailija Naguib Mahfouz oli ensimmäinen Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittanut arabi.[65] Monia egyptiläisiä kirjoja myydään kautta Lähi-idän.

Ote kuolleiden kirjasta

Muinaisen Egyptin kirjallisuuden perinne ulottuu kolmannelle vuosituhannelle ennen ajanlaskun alkua, ja ensimmäinen kirjallisuuden muoto oli ”pyramiditekstit”, hallitsijoiden haudoille kaiverretut mytologiset ja rituaaliset tekstit. Myöhempi muinaisen Egyptin kirjallisuus sisältää ”viisauden tekstit”, jotka olivat filosofisen opetuksen muoto. Uuden kuningaskunnan aikana syntyi egyptiläisen kirjallisuuden mestariteos, Kuolleiden kirja. Kreikkalais-roomalaisella kaudella (332 eaa.–639) egyptiläistä kirjallisuutta käännettiin muille kielille, ja kreikkalais-roomalainen kirjallisuus sulautui yhteen egyptiläisen kanssa. Tältä ajalta on peräisin Rosettan kivi, josta tuli avain muinaisen Egyptin kirjoituksen tulkitsemiseen. Kolmannella vuosisadalla eaa. Aleksandrian kaupunki sai ylpeillä yli puolen miljoonan käsin kirjoitetun kirjan kirjastollaan. Kristityn kauden ensimmäisinä vuosisatoina Egyptissä tuotettiin runsaasti askeettista kirjallisuutta koptin kielellä, ja egyptiläisissä luostareissa käännettiin kreikan- ja syyriankielisiä teoksia, joita on nykyään jäljellä vain koptiksi. Islamin saavuttua maahan Egypti säilyi kirjallisuuden keskuksena, nyt arabian kielellä, ja vuonna 970 Kairoon perustetusta Al-Azharin yliopistosta tuli sunnalaisuuden tärkeimpiä opinkeskuksia. 1100-luvulla juutalainen oppinut Maimonides tuotti tärkeimmän teoksensa Mishneh Torahin asuessaan Egyptissä.[66]

Modernin Egyptin kirjallisuuden nimistä Nobelin palkinnon saanut Naguib Mahfouz on tunnetuin.[53] Muita kirjailijoita ovat Nawal El Saadawi, joka tunnetaan feministisistä teoksistaan, sekä Alifa Rifaat, joka on konservatiivi ja kirjoittaa naisista ja perinteistä.[67]

Taide

Antiikki ja moderni maailma elävät rinnakkain Aleksandriassa.
Muinaisen Egyptin ruokaa, seinämaalaus Mennan hautakammiosta

Muinaisen Egyptin ”virallinen” taide keskittyi valtionuskonnon ympärille, ja tuotti niin pieniä kuin massiivisiakin patsaita sekä historiaa ja mytologiaa kuvaavia seinämaalauksia. Egyptiläiset olivat yksi maailman ensimmäisistä sivilisaatioista, jotka loivat taiteelle sen tekemistä ohjaavat säännöstöt. Faaraoille tehdyt seinämaalaukset noudattivat tarkkaa visuaalisten sääntöjen ja merkitysten kaavaa. Varhaisessa egyptiläisessä taiteessa ei ole lainkaan syvyysperspektiiviä, ja ihmiset ja esineet piirretään lähes aina sivulta katsoen.[68][69]

Nykyisin egyptiläiset taiteilijat elättävät itsensä teostensa myynnillä, apurahoja ei juuri tunneta. Gallerioita on lähinnä vain Kairossa. Maaseudulla elää edelleen kansantaidetta edistava seinämaalausten perinne.[53]

Urheilu

Pelatuin ja katsotuin urheilulaji Egyptissä on jalkapallo, ja egyptiläiset seurat kuten erityisesti Al Ahly ja Al Zamalek tunnetaan kautta arabimaailman ja Afrikan, ja ne nauttivat myös kansainvälistä suosiota. Egyptin jalkapallomaajoukkue on menestynyt hyvin Afrikan-mestaruuskilpailuissa, ja voittanut ne vuosina 1957, 1959, 1986, 1998, 2006, 2008 ja 2010.[70] Se on FIFAn rankingissa kesäkuussa 2011 sijalla 36[71].

Muita katsottuja urheilulajeja Egyptissä ovat koripallo, käsipallo, squash ja tennis. Egyptin squash-joukkue muistetaan niin 1930-luvulta kuin nykyaikanakin kovasta kilpailustaan maailmalla.[72] Käsipallo on tullut Egyptissä yhä suositummaksi Egyptin joukkueen päästyä 1990-luvulla lajin huipputasolle, voittaen sekä paikallisia että alueellisia kilpailuja.[73] Maailmanmestaruustasolla joukkue saavutti neljännen sijan vuonna 2001[74].

Egypti on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1906 alkaen. Sillä on ollut neljä kertaa yli sadan urheilijan joukkue: 1952, 1984, 2008 ja 2012. Kaksinkertaisia mitalisteja ovat painonnostaja Ibrahim Hassanien Shams, uimahyppääjä Farid Simaika ja painija Karam Ibrahim.[75]

Musiikki ja tanssi

Egyptin musiikki on rikas sekoitus Egyptille alkuperäisiä, arabilaisia, afrikkalaisia ja länsimaisia vaikutteita. Arabien klassinen musiikki on kehittynyt koko sen kulttuurialueella, mutta Egypti on eräs keskeisistä paikoista. Egyptissä on elänyt kuuluisia klassisia esiintyjiä ja säveltäjiä kuten Umm Kalthum, Mohammed Abd el-Wahaab, Abd el-Halim Hafez ja Sayed Darwees.[76]

1970-luvulta lähtien egyptiläisestä popmusiikista on tullut yhä tärkeämpi osa maan kulttuuria, ja sitä kuuntelee etenkin nuori sukupolvi. Myös egyptiläistä kansanmusiikkia kuunnellaan paljon sekä soitetaan häissä ja juhlissa. Suosituimpiin egyptiläisiin laulajiin kuuluu Amr Diab.[76] Vatsatanssi, arabiaksi raqs sharqi, on saattanut saada alkunsa Egyptissä. Nykyään maata pidetään lajin kansainvälisenä keskuksena.[77]

Keittiö

Egyptiläisellä ruoalla on yhtäläisyyksiä muihin lähialueiden välimerellisiin keittiöihin, kuten Kreikkaan, Jordaniaan ja Libanoniin. Monet egyptiläiset pitävät maan epävirallisena kansallisena ruokalajina ful medamesia, muhennettuja härkäpapuja. Egyptiläiset kristityt noudattavat liturgisen kalenterin määräämiä paastoaikoja, jotka käytännössä käsittävät yli kaksi kolmasosaa vuodesta. Heidän ruokavalionsa on pääasiassa vegetaarinen. Egyptiläinen ruoka ei ole kovin mausteista. Maan islamilaisesta uskonnosta johtuen alkoholia ei ole laajalti saatavilla muualla kuin hotelleissa sekä joissakin ravintoloissa ja baareissa. Yksi egyptiläisen kaupunkielämän piirteistä ovat lukemattomat kahvilat (ahwa), joissa juodaan kahvin ja teen lisäksi muun muassa sitruunamehua, oleskellaan ja poltetaan vesipiippua.[78]

Tunnettuja nähtävyyksiä

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Egypt The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ Egypt profile BBC News Africa. BBC World News. Viitattu 13.05.2013.
  4. ↑ Egypti - viralliset tiedot Star Light Tours
  5. ↑ http://www.ancient-hebrew.org/emagazine/011.html
  6. ↑ "The Origin of the word Egypt", by Nermin Sami and Jimmy Dunn".
  7. ↑ Ancient Egypt Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990.
  8. ↑ The Old Kingdom, Middle Kingdom, and Second Intermediate Period, 2686 to 1552 B.C. Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990.
  9. ↑ Egypt under Rome and Byzantium, 30 B.C.-A.D. 640 Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990.
  10. ↑ Helen Chapin Metz (toim.): The Ottoman Empire Egypt: A Country Study. 1990. Washington: GPO for the Library of Congress. Viitattu 4.11.2010.
  11. ↑ The French Invasion and Occupation, 1798-1801 Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990.
  12. ↑ The Occupiers Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990.
  13. ↑ The Rise and Decline of the Wafd, 1924-39 Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990.
  14. ↑ Egypt During the War, 1939-45 Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990.
  15. ↑ Nasser and Arab Socialism Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990.
  16. ↑ Political Developments, 1971-78 Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990.
  17. ↑ Timeline Egypt BBC News
  18. ↑ October 1973 War Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990.
  19. ↑ The Aftermath of Camp David and the Assassination of Sadat, Husni Mubarak Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990.
  20. ↑ a b c d e Background Note: Egypt US Department of State
  21. ↑ Arabimaissa uusia protesteja ja polttoitsemurhia Helsingin Sanomat. 23.1.2011. Viitattu 28.1.2011.
  22. ↑ Ministeriö: 365 kuoli Egyptin mellakoissa Helsingin Sanomat. 16.2.2011. Viitattu 16.2.2011.
  23. ↑ a b 2011 Egyptian Revolution: Timeline Egypt State Information Service] Viitattu 1.3.2012
  24. ↑ Egyptissä repesi riemu: presidentti Mubarak eroaa YLE Uutiset. 11.2.2011. Viitattu 11.2.2011.
  25. ↑ Cabinet lineup Egypt State Information Service 7.12.2012
  26. ↑ Nujerrettu Mubarak marssitetaan oikeuden eteen tänään Helsingin sanomat 3.8.2011
  27. ↑ a b Egypt's Islamist parties win elections to parliament BBC News 21.1.2012. Viitattu 26.2.2012
  28. ↑ Egyptiläiset äänestävät Mubarakin seuraajasta toukokuussa YLE uutiset 1.3.2012
  29. ↑ Egyptin presidentinvaalien toinen kierros alkoi vaisuna yle.fi. 16.6.2012. Viitattu 17.6.2012.
  30. ↑ Saraste, Anna: Egyptin perustuslakiäänestyksen tulokset julki tänään 25.12.2012. Yle Uutiset. Viitattu 25.12.2012.
  31. ↑ Amel Pain: Egyptissä vallankaappaus käynnissä Kaleva. 3.7.2013. Oulu. Viitattu 3.7.2013.
  32. ↑ Egyptin muslimiveljeskunta kehottaa kansaa taas kaduille YLE Uutiset. 15. elokuuta 2013. Viitattu 15.8.2013.
  33. ↑ Egyptin väliaikaishallinnon varapresidentti ElBaradei eroaa (verkkoversio) Ilta-Sanomat. 14.8.2013. Viitattu 15.8.2013.
  34. ↑ (STT): Egyptin levottomuudet levinneet Hurghadaan Kansan Uutiset verkkolehti. 15.8.2013. Viitattu 15.8.2013.
  35. ↑ Egypt Elections 2012: Islamists Secure 75 Percent Of Parliament Huffington Post 6.2.2012. Viitattu 26.2.2012
  36. ↑ Egypt's foreign minister to head Arab League France 24 17.5.2011
  37. ↑ Timeline Arab league BBC News
  38. ↑ Boutros Boutros-Ghali (Egypt) UN Biography (englanniksi)
  39. ↑ Nobel laureate and former IAEA chief ElBaradei Reuters 2011
  40. ↑ Egypt's military: Key fact CNN World
  41. ↑ The Determinants of Foreign Policy Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990.
  42. ↑ Natural Regions Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990.
  43. ↑ Western desert oasis Egypt Safari
  44. ↑ Egypt Country Guide BBC weather
  45. ↑ http://en.wikipedia.org/wiki/Climate_of_Egypt
  46. ↑ Egypt Wildlife Over Landing Africa
  47. ↑ Protected areas of Egypt Tour Egypt
  48. ↑ Egypt country profile BBC News
  49. ↑ Egyptian returnees raise concerns over remittances, unemployment Daily News Egypt 1.3.2011
  50. ↑ Egypt bank closures cut off vital Gulf remittances Reuters 1.2.2011
  51. ↑ Egypt economy awaits its lost tourists Washington Post 14.2.2011
  52. ↑ Palestinian refugees in Egypt Forced migration
  53. ↑ a b c d e f Egypt Countries and their clutures
  54. ↑ http://english.ahram.org.eg/NewsContent/7/48/60973/Life--Style/Health/Egypts-health-ministry-survey--pct-of-population-o.aspx
  55. ↑ Imad Boles: Egypt - Persecution, Disappearing Christians of the Middle East (Certain Coptic circles, based on church statistics, put their percentage of the population at 18 percent) Middle East Quarterly. 2001. Middle East Forum. Viitattu 19.2.2011. (englanniksi)
  56. ↑ Barret, David B.: World Christian Encyclopedia: A Comparative Study of Churches and Religions in the Modern World, s. 2740. Oxford: Oxford University Press, 1982. ISBN 978-0195079630. (englanniksi)
  57. ↑ a b Yhteiskunta, kulttuuri ja media 19.11.2009. Suomen suurlähetystö, Kairo. Viitattu 5.12.2009.
  58. ↑ Limits to expression, Al-Ahram Weekly
  59. ↑ Al-Azhar University, Cairo Islam for today
  60. ↑ Encyclopedia Coptica coptic.net. (englanniksi)
  61. ↑ 'Earliest writing' found BBC News 1999
  62. ↑ a b Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, 3. painos, s. 119-120. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
  63. ↑ Anhava, s. 131
  64. ↑ Anhava, s. 252
  65. ↑ Naguib Mahfouz (1911-2006) Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
  66. ↑ Eliezer Segal: The Mishneh Torah University of Calgary
  67. ↑ Nawal al-Saadawi, Alifa Rifaat Arab Women Writers (englanniksi)
  68. ↑ What is Ancient Egyptian art? 2002 University College London
  69. ↑ Mark Andrews: An introduction to Egyptian Art Tour Egypt.
  70. ↑ Honours: Continental titles FIFA. Viitattu 19.6.2011 (englanniksi)
  71. ↑ Associations Egypt FIFA. (englanniksi)
  72. ↑ Squash in Alexandria Asia Sport
  73. ↑ Sport in Egypt Asian Sport
  74. ↑ Egypt 22nd Men's Handball World Championship Sweden
  75. ↑ Egypt in Olympics Sport Reference. Viitattu 31.12.2010 (englanniksi)
  76. ↑ a b Music. Egypt National Geographic.
  77. ↑ Egyptian belly dance 'in crisis' BBC News 2005
  78. ↑ Jane Dunford et al.: Eyewitness Travel Guides: Egypt. Dorling Kindersley, 2001. ISBN 0-7513-2753-0.

Aiheesta muualla

Wikisanakirja
Wikisanakirja
Wikisanakirjassa on tähän liittyvä sananselitys: Egypti.
Jäsenet
Jäädytetty
Tarkkailijat

 

Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Egypti&oldid=14043109”