Ida Aalberg
Wikipedia
Ida Aalberg (4. joulukuuta 1857 Tervakoski,Janakkala – 17. tammikuuta 1915 Pietari) oli aikansa huomattavin ja kansainvälisesti tunnetuin näyttelijä Suomessa. Aalberg oli Suomalaisen Teatterin näyttelijä 1874–1883 ja myöhemmin säännöllinen vierailija.[1] Hän esiintyi myös ulkomaisilla näyttämöillä muun muassa Skandinaviassa, Saksassa, Unkarissa ja Venäjällä.
Uuden teatteritalon myötä Suomalainen teatteri muutti 1902 nimensä Suomen Kansallisteatteriksi. Aalberg kiinnostui muutama vuosi myöhemmin ohjaamisesta ja teatterin johtamisesta. Hänet nimitettiin ohjaaja-näyttelijäksi (apulaisjohtaja) vuonna 1909.[2] Ohjaajana Aalberg ei kuitenkaan menestynyt. Hänen irtisanomisensa aiheutti kulttuuriskandaalin vuonna 1911, eikä hän suunnitelmista huolimatta enää ehtinyt palata säännölliseksi vierailijaksi Kansallisteatterin näyttämölle ennen äkillistä kuolemaansa tammikuussa 1915.
Aalberg oli naimisissa vuodesta 1887 tunnetun fennomaanin Lauri Kivekkään kanssa tämän kuolemaan asti 1893. Vuodesta 1894 alkaen hänen puolisonsa oli pietarilainen paroni Alexander Uexküll-Gyllenband, juristi ja filosofi, josta myöhemmin tuli merkittävä teatterielämän vaikuttaja.[2]
Kansallisteatterin taakse Kaisaniemen puistoon on pystytetty syksyllä 1972 kuvanveistäjä Raimo Utriaisen suunnittelema Ida Aalbergin muistopatsas Esirippu, joka oli Suomen ensimmäinen ei-esittävä veistosmonumentti ja synnytti abstraktiudellaan kohun voitettuaan suunnittelukilpailun vuonna 1961.[3]
Helsinki on kunnioittanut Ida Aalbergin muistoa nimeämällä hänen mukaansa tien Pohjois-Haagassa.
Ida Aalbergin synnyinkoti sijaitsee Janakkalan Leppäkoskella. Tämä ratavartijan talo on nykyisin Ida Aalberg -museona. Lisäksi Janakkalan kunnan kirjasto, joka on nimetty myös Aalbergin mukaan, sijaitsee Ida Aalbergin aukiolla. Kyllikki Forssell näytteli Ida Aalbergia Jaakko Pakkasvirran elokuvassa Runoilija ja muusa (1978).
[muokkaa] Ida Aalberg -säätiö ja -seura
Ida Aalbergin muistoa vaalivat muun muassa Ida Aalberg -säätiö Helsingissä (1957) ja Ida Aalberg -seura Janakkalassa (1985).
Säätiö jakaa joka toinen vuosi Ida Aalberg -näyttelijäpalkinnon, joka on Suomen suurin yksittäinen teatterialan palkinto. Vuonna 1959 säätiö julisti avoimen kilpailun Ida Aalbergin muistopatsaasta ja monien eri vaiheiden jälkeen tilasi Raimo Utriaiselta hänen voitokkaan teoksensa Esirippu. Ida Aalberg -seuran aiheena on paitsi Ida Aalberg, myös janakkalalaisen ja sen ympäristön kulttuurityön tekeminen ja tukeminen.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Kansallisbiografia
- ↑ 2,0 2,1 Antti Manninen: Ida Aalberg oli suomenkielisen teatterin ensimmäinen todellinen tähti. Helsingin Sanomat 4.12.2006
- ↑ Markku Valkonen, Juhani Pallasmaa, Hannele Savelainen: Raimo Utriainen – soiva viiva, Rakennustieto, 2007
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Ida Aalberg -säätiö
- Ida Aalberg -seura
- Kansallisbiografia, Ida Aalberg
- Lyhyt elämäkerta, Hämeen liiton sivut
- Ida Aalbergin 150-vuotisjuhlavuosi, artikkeli, Hämeen liiton sivut
