Antti Jalava (suomalainen kirjailija)
| Antti Jalava | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. heinäkuuta 1846 Masku |
| Kuollut | 3. heinäkuuta 1909 (62 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | opettaja, kääntäjä, toimittaja ja kirjailija. |
| Puoliso | Alma Sofia Floman (1875–1909) |
Antti (Anton) Fredrik Jalava (vuoteen 1906 Almberg; 18. heinäkuuta 1846 Masku – 3. heinäkuuta 1909 Helsinki) oli suomalainen opettaja, kääntäjä, toimittaja ja kirjailija. Hän kirjoitti nimimerkeillä A.A ja A.F.A sekä Jalava. Jalava käänsi erityisesti unkarinkielistä kirjallisuutta suomeksi.[1][2]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jalavan vanhemmat olivat kirkkoherra Erik Anton Almberg ja Erika Landell. Hän pääsi ylioppilaaksi Turun lukiosta 1863 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1868 ja maisteriksi 1869. Jalava toimi suomen kielen opettajana Helsingin ruotsalaisessa tyttökoulussa 1868–1876, Helsingin yksityisessä ruotsalaisessa lyseossa 1870–1871 sekä Helsingin normaalikoulussa 1871–1878. Hän oli Helsingin yliopiston ylimääräinen unkarin kielen lehtori 1881–1909, senaatin suomenkielen kääntäjä 1876–1909 sekä senaatin kirjapainon hoitaja 1887–1909.[1][2]
Jalava oli säätyvaltiopäivillä talonpoikaissäädyn tulkkina 1877–1878, 1882, 1885, 1888 ja 1891.[3] Pappissäädyn sihteerinä hän oli valtiopäivillä 1894, 1897, 1899 ja 1900. Jalava toimi Uuden Suomettaren ensimmäisenä päätoimittajana 1869–1870 ja sen jälkeen lehden avustajana nimimerkillä Matti ja julkaisi ”Helsinki-kirjeitä”. Hän toimi myös Suomalaisen teatterin johtokunnassa ja suomensi teatterille näytelmiä. Hän oli Suomalaisen kirjallisuuden seuran kielitieteellisen valiokunnan sihteeri sekä vuodesta 1902 seuran toinen varaesimies. Hän toimi myös Kansanvalistusseuran varaesimiehenä ja Helsingin Suomalaisen Klubin johtokunnan ensimmäisenä puheenjohtajana.[1][2]
Jalava oli naimisissa vuodesta 1875 Alma Sofia Flomanin (1855–1922) kanssa. Perheessä oli neljä lasta.[1] Viron kulttuurihistoriassa Jalava tunnetaan kirjeenvaihdostaan runoilija Lydia Koidulan kanssa.[4]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Unkarin maa ja kansa: Neljäkymmentä matkakirjettä. Omakustanne. Helsinki 1876. (Perustuu kirjeisiin Unkarin matkalta 1874–1875.)
- Kirjapainosta. Kansanvalistus-seura, Helsinki 1879
- Unkarin kielen oppikirja (yhdessä J. Szinnyein kanssa). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1880
- Unkarin albumi, osa 1. Weilin & Göös 1881
- Unkari, osat I ja II. 1882–1883
- Tapani Szechenyi, elämäkerta. Kansanvalistus-seura, Helsinki 1901
- Frans Deák, elämäkerta. Kansanvalistus-seura, Helsinki 1902
- Kansallinen yhteistoiminta Unkarissa. Suomalaisuuden liiton julkaisuja 1. Suomalainen liitto 1907
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Vesikansa, Jyrki: ”Jalava, Antti (1846–1909)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 390–391. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 335. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
- ↑ Hytönen, Viljo: Talonpoikaissäädyn historia. II Osa: Säädyn jäsenet, sihteerit ja tulkit, s. 315. Helsinki: Otava, 1926.
- ↑ Antti Almberg (Jalava) Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 3.5.2018. (viroksi), (suomeksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jalava, Ilona: Antti Jalava: Tavallisen miehen tarina: Hänen omista kirjeistään ja puheistaan koonnut Ilona Jalava. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1948.
- Miesmaa, J. V.: ”Antti Jalava sanomalehtimiehenä”, Vuosien varrelta: Muistelmia ja tutkielmia, s. 5–68. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1916.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
